Mena77: Mulla oli ekastakin sokerirasitus 2x raskauden aikana koska mulla suvussa diabetesta ja jo ihan tuon painoindeksini takia joudun siihen 2x raskauden aikana.Se on kyllä ällö,mutta ei mulla ainakaan esikoisen kohalla ekassa s.rasituksessa tullut ees huono olo,siiinä joka oli myöhemmässä raskauden vaiheessa oli kyllä tosi huono olo.
Mielihalut: Mulla on aivan kamala himo lakritsaan ja suolakurkkuvoileipiin(erikseen syötynä kuitenkin
)Pahinta on vaan se että ne on just pahimpia verenpaineen nostajia!Mulla kun nyt seurataan vielä tiiviimmin verenpainetta kun esikoista odottaessa mulle iski raskausmyrkytys ja paineet pomppi pilvissä,niin nyt huomattas aikasemmin jos verenpaineessa alkaa muutosta ilmaantua.
Inhokeiksi on tullut suklaa esim.jäätelössä ja vanilja.Ihan alussa oli jopa jauheliha sellainen joka aiheutti yökötystä,mutta onneksi se nyt on sentään mennyt ohi.Oli nimittäin vaikeeta miettiä peruskotiruokia joissa ei käytettäisi jauhelihaa.
Kertomisista: Me on kerrottu aika aikasessa vaiheessa monille ihan senkin takia että on sitten tukiverkkoa JOS tulee jotain ongelmia.Eka joka sai asian tietää oli mun isosisko,sekin vaan sen jotenkin arvasi.Muille läheisille kerrottiin vasta kun oli asiasta kerrottu meiän esikoiselle.Haluttiin että neiti saa sen kuulla meiltä eikä joltain toiselta.Neidillä oli eka kommentti se että "Sehän voi kuolla jo vauvana!" Ihmettelin kommenttia,mutta sitten selvisi että hoidossa oli muutama lapsi kertonut että heillä olisi enemmän lapsia jos ne ei olisi kuolleet .Sitten neiti innostui kyselemään kumpi se on.Kun sanottiin ettei tiedetä,kommentti oli että"Parempi ois olla tyttö,mä en taho meille mitään villiä poikaa".Tuleva isosisko onkin hyvin innokas asiasta,mutta on kyllä ihan hyvä että hän tietää myös sen että kaikki ei ehkä suju loppuun asti hyvin.Vanhempani kun kuulivat uutisen olivat vaan huolissaan kun mulla on koulu vielä kesken.Ite oon sitä mieltä että koulussa ehdin istua vaikka kuinka,mutta jo tuo että tätä toista lasta jouduttiin odottamaan kauan todisti sen että lapsia ei voi tehdä "kun on sopiva aika" vaan niitä saadaan,jos saadaan.Siksi tämäkin lapsi menee ehdottomasti koulun edelle,aivan kuten esikoinenkin aikoinaan.Ja ihan jo senkin takia että tämä Kultahippunen on aika varmasti meiän viimenen jos kaikki loppuun asti sujuu hyvin.Tietty lapset otetaan ilolla vastaan jos niitä meille vielä suotaisiin,mutta jos tämä lapsukainen saadaan kunnialla tähän maailmaan en kyllä enää hoitojen avulla raskautta halua edes yrittää,sen verran rankkoja oli jo nuo clomikuurit mun elimistölle.
Joulusta: Mä odotan sitä melkein yhtä kovasti kuin tuo meidän neiti
Mutta ei,en lahjojen takia vaan niiden tuoksujen,herkkujen ja sen tunnelman mikä tulee kun joululaulut soi ja saa vaan olla tai kun viemme kynttilät mieheni vanhempien ja hänen 3 sisaruksensa haudoille.Ihana on kyllä seurata tuon tytön riemua kun paketit avataan ja jo sitä kuinka innoissaan odottaa joulua.Mun mielestä kaikkein paras hetki on kuitenkin se kun neiti on mennyt nukkumaan ja itse käperryn vielä hetkeksi sohvan nurkkaan viltin alle ja luen hyvää joululahjakirjaa lähettyvilläni glögimuki ja (jos tämä suklaainho menisi ohi) suklaakonvehteja.
Kauppojen jouluhössötys alkaa kyllä munkin mielestä liian aikaisin,katoin jo kauhuissani kun suklaakonvehdit ym.jouluun kuuluvat jutut tuli kauppoihin vielä lokakuun puolella.Niin ja johan noita lasten lelukirjojakin on tullut aivan liikaa vaikka ei olla edes marraskuun puolessa välissä.Onneksi tuo meidän neiti ei paljon leluja haluakkaan,lautapelejä tuntuu enemmän haluavan ja tehtäväkirjaa=)