TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 SYYSKUUSSA

LC, nautihan auringosta B)

 

Summer kyllähän meillä mönkgitään eteenpäin ja konttausasentoa etitään

menkkoja ei näy alkaa oikeesti jännittää mutt nyt tuli appi täytyy mennä huomenna lisää

ja kaikille :hug: olette korvaamattomia

 

Summer arvaa olenko lukenut sen saman jutun netista.. siita kun jollekin tuli kaljuja laiskia. Nyt sitten kova tutkiminen joka aamu, etta joko mulla kalju loistaa. Ei pitais alkaa googlettelemaan ollenkaan.

Apua, meilla loppui Tuttelin korvikejauhe, jota raahasin kotoa. Nyt olis sitten testissa italialaista, ranskalaista ja sveitsilaista korviketta. Pitaa katsoa mita Eevan massu niista tykkaa. Suomessa kun toi Tutteli oli niita harvoja joista ei mitaan vaivaa tullut. Banaanistakin tuntui eilen tulevan ilmavaivoja, vaikka Suomessa ei tullut mitaan. Ja ihan varmaan banaani on banaani maassa kun maassa.. varsinkin kun samaa merkkia oli.

Repa, sama homma taalla. Koko ajan oltava virikkeita. Mulla alkaa loppua mielikuvitus! Lelut jaksaa kiinnostaa sen 5 sekuntia, samoin kirjat. Hauskinta on tanssia valssia ympari asuntoa sylissa, naama menosuuntaan. Olkapaata vasten ei kelpaa. Mutta en mina jaksa sita koko paivaa aina tanssittaa.. Varsinkaan nyt kun en muutenkaan ole ehka ihan oma itseni viela. Vauvaparka kylla varmasti vaistoaa ettei kaikki ole ok, on liikuttavan kiitollisen oloinen jos jaksan tosissani sen kanssa leikkia. Aika usein ajatukset ihan muualla.

 

huomenna mä pääsen parturiin, on jo aikakin, leikkautan vain kun meil on tunnin aika kun miehen ja pojankin hiukset leikataan samal. ehkä mä haen hiusvärin kaupasta ja värjään ite, siit onkin aikaa kun viimeks oon hiuset värjännyt, varmaan öö 4 vuotta..

tyttö on nukkunut jo reilu 2h ulkona ja nyt siel on vähitellen ruvennut kovasti tuulemaan ja tää mamma pelkää et tulee joku kovempi tuulenpuuska ja viskaa vaunut mäelle...

 

Apua mitä täällä on tapahtunut! Voi Marmotta, miten suakin nyt koetellaan :hug: Voimia voimia voimia!!! Ihan sanattomaksi vetää. Jauheista tuli muuten mieleen, et ku Nestle on monikansallinen yritys ni eiks niiden jotain tuotetta ole siellä myynnissä? Vaikka sitte eri nimellä? Banaani tosiaan on varmaan ihan hyvää sielläkin Samoin varmaan omena ja päärynä, jos niistä innostut soseita tekemään.

ja katrinaiselle kans voimia. Mistä tuollasia ihmisiä sitten löytyykin... Ja joka maasta! Kateellisia ja ikäviä ihmisiä. Toivottavasti saatte muuttonne kuitenkin järjestymään. :hug:

Omaa napaa. Samoja juttuja kuin teillä muillakin: tekoitkua huomionhakuisesti, jatkuvaa viihdytystä ja lelujen vaihtelua Ihme otuksia nuo naperot... Ja sama ku Marimintilla, et melkein jokaisille päikkäreille mennään itkun saattelemana, kun ennen vaan alkoi väsähtää ja sit nukahti. Nyt huudetaan ensin haalarille ja pipolle ja sit vielä hetki vaunuissa ja sit simahdetaan.

Mutta perhana sentään! Viime yönä alkoi TAAS nuha!! Ei ole todellista! Harmittaa ihan vietävästi. Toivottavasti menee pian ohi. Ihottumasta ei sitten kärsi kukaan muu vai??? Siis allergikkojen lisäksi? Nyyh, meillä on 2krt/pvä rasvauksesta huolimatta joka päivä samat ihottumat kyljissä, päässä ja vähän jaloissakin. Ei taltu millään. Mut tosiaan alkoivat ennen kiinteitä, joten ei kai allergiaa kuitenkaan. Vaihdan varmaan pesuaineen nyt seuraavaksi.

Eilen tein sitten palsternakasta, broilerista ja kukkakaalista soseita pakkaseen. Tänään vuorossa vielä kesäkurpitsa ja bataatti. Sit ei taas tarvitse hetkeen tehdä. Paitsi päärynää, se alkaa jo loppua. Omenasose oli meilläkin melko kirpeää, mutta poika ei edes irvistelly. Maittoi hyvin

poika04ja08: Myönnän, meillä tuo keitetty vesi on pulloissa valmiina koko päivän ja lämmitänkin vielä tarvittaessa sitä mikrossa. Varmaan kaikkien sääntöjen vastaista, mutta ei ole aiheuttanut meillä mitään. Jauheen toki lisää sit vasta ruokailun yhteydessä. Nyt sain infoa, että kun syödään kiinteitä, ni ei tarvis enää edes keittää sitä vettä vaan laskea vaan kylmää kraanasta ja lämmittää mikrossa. Siihen en kuitenkaan vielä uskalla mennä...

Jenni: Ihana mies kyllä tosiaan! Ja kaunis kuva tytöstä

Mä oon väsynyt. Viime yönä poika valvotti tuon alkavan nuhan takia... Mies oli luvannut hoitaa yösyötön, mut siinä vaiheessa, kun oli itse heränny noin 20 kertaa, niin munkin oli pakko nousta auttelemaan. En siis vieläkään saanut nukkua sitä haaveilemaani kokonaista yötä... Joskus sitten. Ja nyt kun näitä heräilyjä on ollut jo jonkin aikaa, niin alkaa ihan selvästi kasautumaan tää väsymys. En aiemmin ollut näin väsähtänyt.

Tulipa romsku. Anteeksi :ashamed:

 

Nokkamukista: Meillä käytössä aventin tuttipulloon liitettävä pehmeä nokka ja kahvat. Annan siitä vettä ruokailujen yhteydessä. Kokeiltu on nyt 3 viikkoa. Joskus vettä menee ihan kunnolla alas, mutta välillä vaan pelleillään ja leikitään ja päristellään sitä vettä... Mutta poika hokasi kyllä heti, et miten sieltä sitä vettä tulee. Ei vaan aina jaksa sitä sieltä imeä

 

Naukuri,voimia..tiedän tunteen kun on ihan väsy :hug: Ja meillä ei oo ees ollut vielä mitään nuhaa tai flunssaa Mitähän siitä sit tulee kun sellanen pukkaa päälle... :ashamed:

Mies läks töihin ja poika unilla.... on taas ideat loppu mitä vois ton pojan kanssa touhuta :/ Se on niin helppoo kun mies on kotona niin molemmat vuorotellen jaksaa höpistä poitsulle,meikällä kun toi virta alkaa loppumaan iltaa kohden
Ehka laitan Kasperin liinaan ja käydään pikkukäppäilyllä,tekis hyvää mullekkin kun en oo jaksanut tänään lenkille mennä =)

Satiin vähän siivoiltua täällä,tosin laiha lohtu,kun paikat on ihan vaiheessa edelleen. Olohuoneessa on täys kaaos,mies paklaa seiniä,että päästäis maalaamaan ne...hitto kun sais joskus tän kämpän kuntoon |O

Hitto,mahtaa olla jännää kun joskus saa taas nukkua koko yön putkeen.... neljään kuukauteen ei oo sellasta tapahtunna...plus raskausajan loppu,kun piti kusella juosta harva se hetki :ashamed: Tähän on niin tottunut tähän vallitsevaan tilaan,et mitenhän kroppa sit reagoi...mut niiku Weiss sano,et imetyksen loputtua voi iskee totaalinen väsy...mutta siihen on aikaa vaikka kuinka monta kuukautta =)

 

MarmottaSuuren suuri halaus ja miljoonat enkelit sinne Italiaan. Kuulostaa kyllä hankalalta tilanteelta, aika näyttää miten asiat etenevät - Toivoa on aina - varsinkin tälläisina hetkinä. Olet kyllä joutunut aikamoiseen elämänkouluun; yritä kuitenkin uskoa hyvään murheidenkin keskellä - tilanne muokkautuu ajan kanssa ja rakkautesi riittää varmasti tuleviin päiviin :hug: Hurjasti voimia - olet ajatuksissa.
WeissMulle tuli mieleen tällänen käänteinen ajatus tossa allergiassa... Pitäisikö rauhoittaa koko elimistön tilanne ja antaa esim maitoa ja paria ruokalajia siis vain niitä mitstä ei tuu mitään reaktioita. Mä mietin vaan sellasta luonnollista palautumista niistä "yök" reaktioista. Kroppa on kuitenkin ihan sekasin ja sotii joka solulla kaikkea vastaan, on ikäänkuin ärtyneessä tilassa kaiken aikaa. Tää on vaan siis tälläinen maatiais ajatus, mutta mä aina mietin elimistön toimintaa solutasolla ja pidän kaikista tärkeimpänä neutraalitilaa. Kuulostaako ihan vihreen maton lennolta
Mitäs täällä muuta olikaan tapahtunu.......hirvikärpäsiä, joo. Tais olla munkin tukassa sellanen, mielsin sen sitkeeksi hämähäkiks mutt taiskin olla hirvari. Täällä on hirveä myrkyinen tuuli. Elpailen sängyllä aamutakki edelleenkin päällä ja nautin täydellisestä hiljaisuudesta, kun M nukkuu ja muu porukka lähti taas maailmalle.

 

Konttailijat ja muut liikkuvat matosetHauska kuulla - aikamoista menoa. Meillä ei mennä vielä mihinkään. Ainoastaan spiraalia rallia ja lantion nostoa. Pitää varmaan kysyä neuvolasta milloin pitäs huolestua. Meillä on 4 kk neuvola vielä käymättä ja se on vasta lokakuun puol välissä eli melkein pari kk jälessä. Noh kuiteski terveitä ollaan ku henki kulkee ja vointi hyvä, että sinänsä voin varmaan olla rauhallasin mielin. Ei mitään kuiteskaan tehtäis vaikk olis motoriikassa jotakin viivästymää.
Jennillä ihana mies ja vauva suloinen pieni paketti. Tollanen hieronta ylläri olis kyllä aika kiva täälläkin. Mä rakastan ku mun hiuksia harjataan, tuntuu hyvältä ja veren kierto kiihtyy ihanasti. Mä kiikutan harjan aina sohvalle ja istun miehen eteen. Juu että ei tolleen oma alotteisesti tarjota hierontaa tai harjausta, mut onneks vihjeestä kuiteski.
Exästä asiaaOnko muilla tullut tällästä tunnetta exää kohtaan...ne ikävät piirteet, juuri ne eroon johtaneet asiat vain vahvistuvat ajan myötä ja tulee helpottunut olo kun tietää ettei tarvi jakaa arkea. Ex on sellanen äkkipikanen ja sanoo rumasti mut pyytää nopeesti anteeks - mä taas en voi sulattaa turhaa loukkaamista arjessa.Se on epäkunnioittavaa käytöstä lähimmäistä kohtaan. Jotenki jos hän tuittuilee vanhaan malliin - ni on ni herkullista laittaa luuri kiinni ja sanoo soitellaan...näitä harvoin tapahtuu mutta kuiteski. Ehkä tää on aika hassu juttu mut vaikk erosta on liki 7 vuotta, ni tämä tiedostaminen tuntuu niin suurenmoiselta herkulta. Tämä on varmasti sitä ihmisen kasvua =)

 

kirsikka tomsku: meil 4kk neuvolalääkäris sanoivat ettei vielä kiirettä esim. kääntymisen kans ja esikoinenkaan ei tosiaan kääntynyt ekan kerran kuin vasta 7kk iässä mut silti lähti kävelemään ihan normiaikaan 1v2kk iässä. yhden kerran on tyttö pyörähtänyt selältä masulleen muutama päivä sitten eikä sen jälkeen oo sitä tapahtunut mut kaikki aikanaan..

nokkamukista: oon pari kertaa tarjonnut mut ei tuo mitään sen päälle ymmärrä, täytyy ottaa se pehmeenokkanen muki esille ja tarjota siitä jos se kelpais paremmin.

ihottuma: ei oo tytöllä vielä, silloin jos käytän liian usein kylvyssä niin selvästi kuivuu iho mut se hoituu sillä että pidentää kylpyväliä, nyt käydään joka 3 pvä ja iho on pysynyt hyvänä. esikoisella alkoi iho ongelmat ½vuotiaana ja enemmäkseen posket oli kuivat ja sit poika tietty aina raapi ne auki niin paraneminen kesti ja kesti. käytiin me allergiatesteiskin kun lääkärit epäili ruoka-aineallergioita mut testeis ei mitään näkyny ja sit kun poika oli 2,5 vuotias niin iho parani ihan itestään, nyt ei oo vuoteen ollut ihos kuivii läiskiä yms. tosi herkkäihoinen on silti vieläkin, esim. hajusteelliset pesuaineet aiheuttaa allergisen reaktion joten siksi meillä käytetään vain mietoja, allergiatestattuja pesupulvereita. mulla kun on iho-ongelmat alkaneet murrosiässä, on rutikuiva iho ja lisäksi mahdollisesti psori niin aika varmasti tytöllekin jotain ilmaantuu jossain vaiheessa..oon kyl tosi iloinen että pojan iho parani iän myötä, oli se kyllä välillä kovinkin pahannäköinen.

A ei sit suostunut menee vikoille päikyille joten katotaan jaksaako valvoa 19 asti kun on pitkiltä unilta herännyt jo 15:45

vois men laittaa sauna lämpeemään..

 

Kyllä on jännää kuinka joidenkien vauvat jo ryömivät, kääntyilevät, harjoittelevat konttaamista ja meillä ei vielä edes käännytä, yritys on hyvä kymmenen, käsi jää vain tielle kun ei osaa vielä siirtää sitä alaskaan.

Kirsikkatomaatti Tuskin sinun vielä kannattaa huolestua jos teillä ei käännytä, iso siskoni ensimmäinen lapsi oppi ryömimään vasta 9kk jälkeen ja vasta tuolloin alettiin neuvolassakin miettiä "jatko toiminpiteitä" mutta ei niitä sitten tarvittu. Lapsi kyllä oppi sitten kaikki "loput" parissa kuukaudessa..

Meillä oli tyttö viime yön mummolassa hoidossa toista kertaa, saatiin viettää miehen kanssa hetki kahden ja nukkua koko yö. Käytiin syömässä ulkona ja saunomassa sekä vuokrattiin leffa; tummien perhosten koti. Oli mielestäni ihan ok !

Mutta arvatkaas vaan kun lähdimme tyttö hakemaan, hän ei edes vilkassu minuun päin ja jos otin syliin alkoi huutamaan aivan sydäntä parkuvaa itkua :'( Ei tuntunut kivalta kun mummun syliin vain rauhottui eikä minuun edes vilkassutkaan :'( No mummu siis miehen äiti, laittoi tytön nukkumaan ja kun tyttö heräsi menin häntä yksin vastalle ja niin oli J taas äidin kaveri :heart:

maj ja julia

 

majj me oltiin viime viikonloppuna miehen kanssa leffassa ja kun tultiin hakemaan Avaa mummolasta niin ei ollut tytto minua tuntevinaankaan. isalle kylla hymyili, mutta mut vain ohitti. tissillakin katsoi toiseen suuntaan. kun sitten lattialle tyton laitoin ja vessaan olin menossa niin sitten tuli itku ja sitten kelpasikin vain aiti. kylla nain pienet jo osaa.
weiss ihana kuulla teilta valilla iloisiakin asioita. :hug:
ryomimisesta Ava ryomi tanaan ekaa kertaa. ihan mahdottoman hienoa ja suloista. olen kauhean ylpeana aitina taalla.
jenni ihana mies sulla tosiaan ja neea on niin kaunis etta.

nyt tama aiti alkaa kirjoittaa artikkelia ja yrittaa olla ajattelematta ihania naapureitaan ja muuttoa, joka herattaa vain epatoivoisia tunteita.

 

Kirsikkatomaatti:Mulla on hyvin samantapaisia fiiliksiä Ex-miehestä & sen jälkeisestä ex-poikaystävästä. Olen niin onnellinen että ei tarvitse enää kestää ex-miehen tunnelukkoja ja niitä ahdistuksia mitä hän pedanttisuudessaan aiheutti. Mä pelkäsin jatkuvasti kotona, henkisesti kun sain aina hurjat saarnat jos satuin vaikka vahingossa vaan pudottamaan juomalasin tai saati sitten käyttämään hänen käsipyyhettään vessassa. Hän oli kaikesta jopa sairaan tarkka. Mä jouduin peitteleen jos tosiaan vaikka särjin juomalasin, käydä ostamassa kaupasta salaa tilalle toisen koska hän tasan tarkaan muisti montako lasia meillä kutakin sorttia oli. Tämän lisäksi se "vähättely" mua ja mun tunteita kohtaa oli hurjaa, en osannut mitään, mun ajatukset oli tuulesta temmattuja jne...Toki hyvätkin puolet hänessä oli ja ystävänä edelleen häntä "kaipaan" mutta sitä arkea en ikinä...Mä kun olen vähän kömpelö ja mulle sattuu ja tapahtuu. JA tuo E-poikaystävä, häntä en halua ikinä enää nähdä. Miten voikin muka rakastaa miestä joka pettää ja lyö?? Mä en enää käsitä miksi sitä jaksoin kuitenkin suht kauan jotenkin vaan harhauduin luulemaan sitä rakkaudeksi...Kipeäksi siinä vaan tuli ja sai selkäänsä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Eli noiden yllä olevien kokemusten vuoksi meinasin jo luopua toivosta, että ei kunnollista miestä tulekaan mun elämään. Vaan toisin kävi, onneksi. Nykyään vaan pelkään toisinaan että joku päivä herään tästä unesta ja tämä kaikki onni olikin vaan unta. En tahdo uskoa todeksi että joku tosiaan arvostaa mua niin kuin mun mies tekee, tälläisenä kuin olen, virheineni. Hän tekee niin paljon minun eteen asioita ja ottaa huomioon. Kumpa osaisin ottaa hänet huomioon yhtä hyvin. Kovasti ainakin yritän. Ja kovasti häntä rakastan :heart:

 

Mä tarjoilen aina näitä laulun sanoja ihmisille, niin hyviin kuin huonoihinkin hetkiin (musiikki on niin tärkeä apu ollut mulle itselleni). Tää on yksi mun suosikeista, auttanut läpi monen kurjan hetken, jotenkin helpottanut ymmärtämään että kaikkea ei vaan voin "hallita" tässä elämässä vaan on uskallettava mennä sen mukana, minne se sitten viekin. Lopussa kuitenkin kustakin elämän vaiheesta oppii jotain ja saa niitä kauniita muistoja tai kurjista kokemuksista sitä kuuluisaa elämänkokemusta.

Jotenkin vaan tuntui että tää saattaa kolahtaa täällä monen elämään tällä hetkellä:

Good Riddance (Time Of Your Life)

Another turning point, a fork stuck in the road
Time grabs you by the wrist, directs you where to go
So make the best of this test, and don't ask why
It's not a question, but a lesson learned in time

It's something unpredictable, but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.

So take the photographs, and still frames in your mind
Hang it on a shelf in good health and good time
Tattoos of memories and dead skin on trial
For what it's worth it was worth all the while

It's something unpredictable, but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.

 

Voi Jenni, mulla vähän samansorttinen taakse jäänyt elämä... onneksi ex(siis isojen lasteni isä) ei ollut kuitenkaan häiriintynyt psykopaatti vaan erittäin ailahtelevainen ja äkkipikainen. Muttamuttamutta sitten oli tässä exän ja nyxän välissä suhde/avoliitto psykopaatin kanssa ja siinä oli kyllä karmeita tapahtumia yllin ja kyllin.Psykopaatilta kuulosti sun "astiavahtikin". Mä oon jossain elämän vaiheessa ajatellut nostaa esiin keskuteluihin julkisuuteen tai kirjoitan kirjan tästä psykopatia asiasta...koska en tiennyt mitä se tarkkottaa ja millaisesta vallan käytöstä todellisuudessa onkaan kyse. Tälläin nopeesti ja pääpiirteittäin psykopaatti on yleensä ihminen kenestä pidetään ja kuori on vain pelkkää lumoavaa kuorta...mainittakoon että tää avoex ol lastentautien erikoislääkäri ja pidetty nallekarhu mies; tämä nallekarhu piti valtaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Uuh kunpa kaikki olisi vain osunut minuun mutta valitettavasti osansa sai minun lapsenikin. Kertakosketus tyttäreeni riitti - onneksi - toivottavasti mitään kamalempaa ei ole tapahtunut selkäni takana. Luonnollisesti en ole missään yhteyksissä ja suhde loppui käräjäoikeudessa ja hän sai tuomionsa.Tämä nallekarhu suhde maksoi kuitenkin aivan liikaa henkisesti ja taloudellisesti. Mulla oli menestyvä muotialan yritys, mikä meni tietty ojaan itseni ollessa aivan pohjalla liki vuoden verran. Aivan sama, lapset ovat elossa ja voivat hyvin ja ovat sangen tasapainoisia. Noh, tästä on selvitty ja nykyään minulla on todella kultainen,kiltti ja ompa komiakin mies kyllä elämä ottaa mutta varmasti antaakin - aina on mahdollisuus avata uusi ovi, mutta se edellyttää vanhan naulaamista =)

 

Hitsi,millään en meinannut onnistua kirjautumaan sisään...olikohan vika minussa vai yhteyksissä..mussa todennäköisesti :ashamed:

Jenni,samaa mieltä oon tossa että vaikka moni menneisyyden asia on niin ikävä ettei vieläkään kärsi muistella,niin aina noista on opiks jotain ottanut ja tuntuu että ei olis sama ihminen nyt,ellei noita juttuja olis käynyt läpi....

Kirsikkat. Mulla on sekä hyviä että huonoja eksiä, tai sanotaan että yks hyvä jonka kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä vieläkin. Mut sit on just tota osastoa että kiva nähdä kylillä ja purjehtia nokka pystyssä ohi hyvinvoivan ja onnellisen oloisena
Olin joskus parikymppisenä sellasen 5 vuotta vanhemman jätkän kanssa,kuka oli selvinpäin enkeli ja sit kännissä täysin vastakohta..ja oli usein kännissä. Olin jotenkin totaalisen riippuvainen tästä tyypistä,pelkäsin niitä iltoja kun se oli kännissä ja sit imin joka sekuntin itteeni kun se oli selvinpäin. Alistuin vaikka mihinkä puuhaan...Tää jätkä aina jätti mut kännipäissään kerran jos toisenkin ja aina selvinpäin sit otti takasin. Mut viimesellä kerralla,vaikkakin kovasti surin taas sitä jättöä,tajusin olla menemättä takasin. Ja mikä vapaus siitä henkisesti koittikaan... =) Vieläkin kun nään tätä miestä ja hänen perhettään,tulee sääli sitä vaimoketta ja lapsia. Tää nykyinen eukko nimittäin erään tuttavan kaveri ja oon kuullut että saman tyyppinen känniriehuminen edelleen eksällä tapana :/
Ja yök,just noita aikoja ja kaikkee sitä mitä tulikaan tehtyä ei haluais muistaa :x Olin niiiiin naiivi :ashamed:

Onneks mullakin käynyt tuuri ton miehen suhteen,vaikka toi jörrikkä vähän huonosti muistaa yllättä tms. niin ikinä ei tekis mulle pahaa tai mitään ilkeetä ja rakastaa mua oikeasti :heart: Herkkää..

Poika unessa,meni tänäänkin helposti.... =)

 

Kirsikkatomaatti huh mitä olet joutunut kokemaan. Ei kateeksi käy. Mutta niinhän se vaan on että se mikä ei tapa, se vahvistaa. Kurja vain kun lapsesikin on joutunut tuosta "saamaan osansa". Kun noille lapsille ei mitään pahaa sois, lapsuus on niin lyhyt aika ja heilläkin on joskus edessään näitä samoja elämän kivikoita kuin meillä aikuisillakin. Säästyisivät vaan mahdollisimman pitkään niiltä kivikoilta ja vielä niiltä pahimmilta kivikoilta. Mä vaan monesti koitan kääntää ajatuksen positiiviseksi niin että ilman kaikkia kokemuksia minä en olisi se minä mikä nyt olen. Nyt on kuitenkin niin paljon vahvempi tai en tiedä onko sitä vahvempi, mutta siihen on oppinut luottamaan että elämä kantaa kuitenkin loppu viimein. Kun on noita kurjia aikoja, yritän jaksaa ajatella että tästäkin kurjuudesta seuraa varmasti vielä jotain hyvääkin. Vastamäen jälkeen tulee jossain vaiheessa se myötämäkikin.

 

Sydäntä särkee kun lukee joidenkin kokemukset viime päivinä, toivotan teille kaikkea hyvää!!
Meillä on ollut ihanan rauhallinen viikonloppu, Maxin isä leikkii pojan kanssa hiljaisessä "post formula blues" fiiliksessä. Hauskaa lukea kaikkien vauvojen eri saavutuksista! Max on vasta muutama kerta saanut maistaa porkkanaa eikä oikein tajua mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Kun se ei oikein viihdy sitterissä sille on vähän hankalaa syöttää, miten te teette? Milloin voi laittaa syöttötuoliin (tyynyillä tuettuna tietty) onko joku jo koittanut?
Max on aina nukahtanut rinnalle tai sylissä pitkän kanniskelun ja itkun jälkeen mutta toissailtana menin noin 20 minuutin kantamisen jälkeen vain makaamaan sen kanssa sänkyyn, jatkoin laulamista ja silittämisä ja se nukahti! Olin niin onnellinen!! Sen jälkeen onkin toiminut aika hyvin, mutta ei toista kertaa niin helposti. Sitkeästi yritän! Nyt rupeaa pojan ääni kuulostamaan siltä että taas on hyvä aika yrittää. Kello onkin jo kohta 8, nopeasti lopetan tämän.

Olen etsinyt Helsingistä vauvauinti paikkaa minne pääsis mukaan, onko kellään kokemusta?

Maxilla just samat "oireet": vaatii koko ajan seuraa ja viihdettä, ei tykkää sitteristä ja vaunukin tylsää kun ei näe mitään! On ollut jo vähän aikaa itkuisempikin, nukkuu huonommin ja syönyt vähemmän. Olen löytänyt kirjan joka hyvin selittää nämä eri vaiheet, valitettavasti en oo löytänyt kun Englanniksi vielä; "the wonder weeks", suosittelen!! Selittää milloin ja miksi vauvat käy näitä vaiheita läpi ja mitä voi odottaa. Kaikki on osa niiden kehityksestä ja näiden hankalien kausien jälkeen ne on oppinut paljon uusia juttuja. Mielenkiintoista!

London Calling: juu, Maxin isä on suomalainen, tavattiin ennen kuin muutettiin Lontooseen. Kivaa lukea teidän kokemuksista sielläpäin.

Nyt on pakko mennä, tulee jo itku. Hyvää iltaa teille kaikki!! May all your babies sleep well!

 

Haloo...täällä mie TOOOSI pitkästä aikaa....ihan kaamee ikävä on ollu teitä kaikkia...mut nyt ei pitäis tämöisiä katkoja enää tulla !! Uusia immeisiä on tullut ja teidän jutuista olen ulkona kuin lumiukko...mut lueskelen, kun ehdin....

Meillä Edith tuli 4kk...ihana pakkaus...mutta välillä rasittaa, kun pitäis olla kokoajan jotain virikettä....ja mieluiten uutta...kyl alkaa mamman mielikuvitus loppuu kesken...

4kk neuvolassa käytiin ja kaikki ok, paino 6590g ja pituus 60,5cm...pikkusen pituuskäyrä ala suuntaan...mut ei hätää...meillä ei käännytä eikä liikuta vielä...3kk ikäisenä Edith kääntyi selältä vatsalle yhden illan ajan...siihen jäi...no kaikki ajallaan....selin makuulta nostaa itseään ylöspäin...hyvät vatsalihakset....toista kun mammalla

Kiinteitä ei olla aloitettu vielä....meinasin yrittää vielä täysimetyksellä sinne 6kk:teen...nyt imetys on ollut helppoa...maito on riittänyt hyvin....kerran syödään yöllä....mut ei enempää meijän kuulumisia...alan lukea näitä teijän juttui...huh, huh...

Iso :hug: Kaikille pitkästä aikaa!!

Matamimimmi68 ja Edith 4kk :heart:

 

Heips Matamimimmi pitkästä aikaa

Tuosta kuivasta ihosta vielä. Meillä ei ainakaan liikaa kylvetä: 1-2krt viikossa. Eikä käytetä saippuaa. Paitsi joskus pesen sormet sebamedin vauvasaippualla, kun niihin kertyy kaikenlaista töhnää. Eli kylpemisestä tuskin iho kuivaa. En tiedä mistäjohtuu eikä nyt kai auta kuin rasvailla. Öljyä aina välillä laitetaan veteen, mutta musta tuntuu, et se vaan pahentaa asiaa.

Voi hurja millasia kokemuksia teillä osalla on menneisyydessä Ihanaa kyllä, että olette löytäneet hienot miehet rinnallenne! Itse oon vissiin eläny parisuhdepumpulissa tähän astisen elämäni... Takana ei ole kuin yksi ex ja hänen kanssaan ollaan tosi hyvissä väleissä. Mieheni kanssa ollaan oltu kohta 8 vuotta yhdessä, joten tuokin ex on sieltä 20vee ajoilta

Meillä kiukuttiin ja raivottiin unille Vähän taisi massussa kiertää, mutta kyllä tuo nuhakin varmaan vähän vaivaa. Tänään ei ollu mitään uutta ruokalistalla, joten jää hämärän peittoon mikä masussa vaivaa. Ehkä omena oli liian väksyä? Mutta mua jo vähän pelottaa nukkumaan meneminen, kun tiedän et varmaan samanlainen yö on edessä ku viime yö |O Ja haluisin antaa miehen nukkua ku on työpäivä edessä, mutta miten ihmeessä jaksan koko yön??? Mihin meidän ihanan helppo ja kiltti ja hyvin nukkuva vauva on hävinnyt..... :|

 

no huh, onpa kirsikka tomskulla ja jennillä ollut aikamoista eksiensä kanssa, kaikkea olette kyllä joutuneet kokemaan.. :hug:

A jaksoi ihme kyllä valvoa hyvin 3h ennen kuin uni vei voiton, nukahti 18:45 maissivellinsä jälkeen ja isompikin nukahti unilleen saunan jälkeen jo 19:15, omaa aikaa jäi siis rutkasti, oon täs yrittänyt järjestellä valokuvia kansioihin..

 

pitänee huomenna soitella neuvolaan..esikoisen takia kun kakkaamisen jälkeen oli reilusti verta kakan joukossa, siis ei mitään pikkuviiruja/tippoja, on ollut kyllä kovalla muttei koskaan aiemmin oo verta tullut, nyt olen huolestunut tuosta, varmaan ihan turhaan mutta kun veri oli melkein tasaisesti kakan pinnalla ja ajoittain tummaa..sori tää kuvaus mut oli pakko kertoo johonkin :ashamed: :|
eikö ne aina sano jotta veri ulosteessa täytyy aina tutkia..?! huolestunko siis ihan turhaan?
tuskin ne siel neuvolaskaan mitään osaa sanoa..

onko kellää joilla isompia lapsia niin mitään kokemuksia vastaavasta?mun poika on siis 3v3,5kk

 

Kurpitsa, ei ole kokemusta, mutta kannattaahan tuota oman mielenrauhankin takia kysästä neuvolasta.
Nukkukaa hyvin :wave:

 

MarmottaB....luin juuri mitä teille on tapahtunut...ihan järkyttävää...paljon voimia sinulle ja monta =) !!

 

Ihan kiva, kun meni viesti pieleen :ashamed: ....marmotta....monta :hug: sinulle!!!