Repalle :hug: Meillä on käynyt samalla tavalla pari kertaa, lähinnä silloin kun toinen väsää kakkaa niin innolla että unohtaa hengitellä. En edes tiedä mistä oon tajunnut aina nostaa sen pystyyn ja taputella selkään enkä kirkua tumput suorina. Ekan kerran jälkeen soittelin lääkärille, joka sanoi että sitä sattuu.
Istumisen kanssa kuulostaa tutulta myös. Eevalle on kehittymässä sellainen kilpikonnan kaula kun kenottaa aina niin eteenpäin, oli miten vaan sylissä. Lattialtakin on jo punnertamassa istumaan. Minkäs teet, eihän sitä lattiaan voi teipatakaan.. Neuvolassa ei sanonut niin yhtikäs mitään asiaan.
Hereillä jaksetaan olla se sama 1,5-2 tuntia. Iltaisin enemmän ja sitten se vielä esittää, ettei muka väsyttäis ollenkaan. Ei vissiin, silmät punoittaa ja haukottelee niin että leuat natisee, mutta ei vaan voi antaa periksi ja nukahtaa. Viime yönä meni yhteen taas ja ennen sitä 3,5 tuntia hereillä. Alkaahan se tollaisen jälkeen ihan väsymystäänkin kitisemään.
Ja Eeva syö muuten edelleenkin 2 tunnin välein öisin, tänään kyllä kokeillaan jotain velliä illalla. Sehän on vasta 3 kk, että en oleta sen nukkuvan 7 tunnin unia enkä haluais aloittaa velliä vielä (tai antaa ollenkaan) mutta alan itse olla siihen malliin poikki, että pakko kokeilla.
Kysytäänpä tällaista;
mitä uutta olet oppinut itsestäsi vauvan (joko tämän toukokuisen tai aikaisemman) myötä? Mies huomautti tänään, että on oikein ylpeä musta kun oon jostain löytänyt hurjat määrät kärsivällisyyttä. Ennen ollut yhtään. Jaksan paljon enemmän ja kauemmin kun koskaan tajunnutkaan, nyt kun pitää vauvan puolesta jaksaa. Oon oppinut myös 2 minuutin meikin ja muita ihmeitä.