Repa täällä mennään yölläkin ihan hurjaa vauhtia eteenpäin
Neiti vetää unissaa pinnasänkyä päästä päähän ja nukkuu milloin missäkin asennossa. En ole liikoja hänen nukkuma-asentoja korjannut jollei nyt jalat tai kädet ole retkottanut ulos pinnojen välistä tai ole änkenyt itseään jumiin pinniksen perimmäiseen nurkkaan. Nyt kun osaa kerta liikkua ja kääntyä kunnolla niin on saannut valita itse oman nukkumistyylinsä =) Sänkyssä vaan ei ole mitään ylimääräistä, ei edes peittoa ettei itseään saa niihin tukehdutettua. Mahdoton häntä olis paikallaan pitää, meidän ikiliikkuja
Kyllähän tuo liikkuminen vähän aiheuttaa noita ähinöitä, mutta niihin en enää ole reakoinnut tai tuo meidän itkuhälytin ei ole ihan herkimmillään enää. Neea kyllä pitää huolen jos on hätä tai herää, sitä ääntä ei voi ohittaa.
Muutenkin meillä on siirrytty sellaiseen nukutusmalliin että kannan neidin illalla nukkumaan vellipullon jälkeen vaikka ei ihan puoliunessa olisikaan (ennen tainnutettiin vellipullolla). Siellä se huoneessaa höpise ja löpisee aikansa ja 10 minuutin sisällä tarinointi loppuu kun tyttö nukahtaa. Vähän tuo aina välillä huuteleekin mutta olen vaan hiljaa kurkannut ovelta tilannetta. Mennyt paikalle vasta jos ääntely muuttuu "vaativaksi" eli sellaiseks itkutyyppiseks (erottele nyt noita ääniä näin sanallisesti). Tuota alettiin tekeen miehen aloitteesta kun Neea meinas alkaa vaatia taas sellaista kantelurumbaa tuossa jokunen viikko sitten. Huomattiin että meitin tyttö tosiaan rauhoittuu paremmin kun saa rullailla ensin sängyssään hetken ja etsiä se parhaan asennon nukkua. Ei sillei että me sitä ohjaillaan.
Yösyönti taitaa olla meillä nyt historiaa, ehkä... viikon verran on nyt mennyt että Neea ei ole herännyt kertaakaan, nukkumaan mennyt 20-21 ja herännyt 6-8.30. Silloin kun on herännyt jo 6 aikaan olen antanut vähän maitoa ja tyttö on kuukahtanut takas unille. Mutta tuota nyt en enää varsinaiseksi yösyötöks laske, äidin laiskuutta vaan kun ei itse jaksa vielä siihen aikaan kömpiä ylös.
Weiss tsemppiä sinne masennusta vastaan taistelussa. Mä käyn kanssa täällä kokoajan vääntöä. Tänään on taas niitä päiviä että roikun edelleen yöpuvussa. Hampaitakaan en ole jaksanut pestä ja ajatus siitä että astuisin talon sisältä ulos saa itkun herahtamaan silmiin...mä en vaan tahdo. Kun vaan sais vetää peiton korviin ja nukkua sata vuotta, ehkä sit olis parempi olla. Tunnen hirmusita omantunnontuskaakin, kun mullahan on elämässä kaikki hyvin niin miks h**tissä mä olen näin maassa? Tää on tälläistä ihmeellistä rypemistä, ottaisin itseäni niskasta kiinni ja elämän haltuun, vaan kun en jostain syystä vaan kykene. Mies yrittä vähän potkia mua persuuksillekin vaan kun ei niin ei. Ihan kun mua ohjais joku toinen taho, en itse pytsy hallitseen tätä masentuneisuutta. No tällästä tää on, onhan mulla aiempaakin kokemusta. Mutta tahtoisin tästä päästä ilman mitään lääkkeitä kun on tuo vaavi mahassa. Ja kyllähän mulla nuo hormoonimuutokset taatusti tekee suuren osan tähän mielenalaan+ jatkuvat päänsäryt. Pitäs vaan olla itselle armollinen eikä kokoajan sättiä itseään laiskaks p**kaks. Avautumista...
Marmotta älä yhtään syyllistä itseäsi, olet tehnyyt parhaasi ja pieni tauko on paikallaan. Sulla on niin paljon muutakin elämässä nyt kun joudut tilanteen pakosta olemaan Eevan yh. Varmasti parempi että ole ttäällä kotimaassa tuttujen ja läheisten huomassa koska kaipaat varmasti heidän huolenpitoaan ja apuaan. Sä olet joyutunut olemaan jo pitkän tovin vahva siellä miehesi rinnalla ja vielä yksin. Nyt on sun hengähdystauon paikka tutussa ja turvallisessa ympäristössä.