Pakko avautua taalla kun ei oikein muutakaan paikkaa ole.. voi luoja, miten ottaa pannuun miehen tati. Anoppi on nyt talttunut ja rauhoittunut, se ei enaa minua niin hairitse, mutta sen sisko.. rrgh. Olen todella kiitollinen sen avusta, se leikkii Eevan kanssa kun kayn suihkussa tms. silloin kun anoppi on sairaalalla. Ja vie Eevaa kavelylle ja kaikkea. Mutta sitten joku ihme sille antaa muka oikeuden sivuuttaa mut ja mun paatosvalta aitina. Tanaan aamulla Eeva oli tosi vasy ja nalkainen ja kiukkusi. Yleensa se ei aamulla syo kovin paljon, annoin sille vaan jotain 60ml pullosta ja sen jalkeen imetin ihan rauhoittaakseni sen, eihan naista tyhjista pusseista aamulla maitoa tule. Eeva jatkoi huutamista, minusta nalkaansa. Menin keittioon lammittamaan lisaa korviketta kun tati tuhahti, etta ei silla enaa nalka voi olla ja oli painunut vauvan kanssa ulos ennen kun ehdin kissaa sanoa. Jain siihen keittioon pullo kadessa kiroilemaan. Siis etta miten se kehtaa? Syotan vauvaani vaikka 5 minuutin valein jos haluan eika siihen ole kenellakaan tadilla mitaan sanomista. Varsinkaan sellaisella joka on ollut taalla 3 paivaa eika tieda mistaan mitaan. Varmasti hanella on enemman kokemusta, silla on 3 lasta ja 5 lastenlasta, mutta tasta kyseisesta vauvasta mulla on enempi tietoa ja tuntemusta. Kuulin sitten Eevan itkun viela kun ne oli jo kaukana, teki mieli juosta peraan ja tuoda vauva takaisin. Ma naen sita muutenkin niin vahan nykyaan etta olisin mielellani sen kanssa silloin kun kotona olen. Tokihan tati yrittaa auttaa ja antaa mulle omaa aikaa.. mutta silti. Enka tieda miten tan niille kertoisin, pitais pyytaa joku kaantamaan. Mutta siina puuhassa se viesti ei mene perille halutulla tavalla koskaan, en kuitenkaan halua loukata tai kuulostaa silta etten arvostais apua. Mies osais sen selittaa siten kun haluan muttei nyt ole sita tekemassa. Pitanee taas purra hammasta..