TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 KESÄKUUSSA

Ensiksi :hug: :hug: pojalle! Ja onnea Carmenille talokaupoista!
Pakko kommetoida tuohon sokerit/rasvat/pikaruoat jne. asiaan. Tässä on vuosien aikana joutunnu antamaan monelle omalle ja neuvoloiden (lue eu:n) näkemyksille ja suosituksille piut paut ja joutunnu oppimaan ja hyväksymään, että vaikka kuinka joku ruoka sisältäisi sokeria tai olisi sieltä epäterveellisen ruokavalion pahimmasta päästä, se saattaakin olla juuri se mikä sopii ainoana "ylimääräisenä" ruokana tai herkkuna tai jopa vaihteluna meidän lapselle. Me ollaan nyt jo käyty pienen kanssa mäcissä herkutteleen ranskalaisilla, enkä ollenkaan pidä sitä pahana. Maistuupa sitten taas bataattikin joltakin. Ja pikaruoka ateriat ei välttämättä ole kovinkaan pahasta, jos niitä syö esim. kerran pari kuussa. Mie syön ja lapset syö. Heille kun en voi mitä tahansa ruokaa kotona tehdä ja teksin jos voisin, heille tuollaiset juhlapäivät ovat vaihtelua samanlaisiin mössöihin, mitä joudun heille tarjoamaan.
Tämä vain siis yksi esimerkki, että aina ei voi olla ainoastaan tiettyä mieltä, vaan ainakin itse olen joutunut oppimaan ja kuuntelemaan miksi näin tai näin joissakin perheissä.
Miun sydän ainakin lensi onnesta, kun pienempi nautiskeli (tosin ilman suolaa kuitenkin :saint: ) raskalaisista täydellä innolla ja mumisi naa naa syödessään.
Meillä ei voida valmisruokia syödä muutoin, että jos siellä pienen yhden 1v. lapsosen joskus näättä, älkää heti tuomitko, jollette tiiä, jotta on vain vanhempien opettama jokapäiväinen huono tapa, eikä yksi pieni onnen herkutteluhetki jonkun sairaan tai allergisen lapsen elämässä.

 

weiss ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, hyvän näkökannan toit esille. Mulla kai on karvat vähän pystyssä ton asian suhteen kun parin tutun muksuilla mennään linjalla ei sokeria, ei rasva jne...ja sit kuitenkin taajaan käydään mäkkärillä. Toinen noista äideistä just päivitteli mulle että kuinka voin antaa Neealle maustettuja jugurtteja kun niissä on niin paljon sokeri...Mua alkoi silloin nyppiä aika pahasti. Mun maalaisjärki sanoo että tuo jugurtti vaan ei nyt niin pahasta ole..joopa joo en nyt taas saa ajatuksia kunnolla paperille. Mutt tarkoitus ei ole loukata, kaikillahan meillä on mielipiteemme ja perustelut niille.

Mä en kyllä osaa enää oikein kirjoittaa tänne. Menee niin monta asiaa mielessä kun tuota omaa lapsuuttani ollaan nyt terapiassa pengottu... ja tärkein sieltä kumpuava asia ei ole ruoka vaan se miten kasvattaa lapsen psyyke niin että ei saa aikaiseksi tälläisiä "vammoja" kuin mulle on tullut. Tää kanava hiljenee, ollut kiva jakaa teidän kanssa ajatuksia vaikka olenkin aina mennyt vähän edellä tilanteiden kanssa noiden keskosteni kanssa. Kauhiasti tsemppiä teille ja onnea elämään!

Jenni kiittää ja kumartaa :hug:

 

Pikku palaamien vielä. Eli lisään tuohon edelliseen että tokihan hyvä ravinto on tärkeä lapsen kehitykselle, mä pidän sitä jotenkin itsestään selviönä. Kyllähän täälläkin on taiteiltu syömisien kanssa, keskoslpsilla kun on ihan omat säännöt ja "syömäpakotkin". Meidän 5kk on syönnyt jo lihaakin 2 viikkoa,maidot ym normimaitotuotteet aloitetaan 9-10kk. Painoa seurataan parin viikon välein jne.

Mutta nyt kauniit hyvästit. Tulee ikävä teitä mutta joskus täytyy täältäkin irrotautua. Nyt se tuntuu sopivalta kun mielipiteet ovat niin kovin eriäviä. En tahdo loukata enää ketään. Ja kun on noita paineita tän masennuksen vuoksi muutenkin niin en halua kehittää enää itselleni enempää huonoäiti fiiliksiä... Mä kun en ihan sovi näihin muotteihin.

 

Jenni: Älähän nyt häviä, musta on ihana lukea sun juttuja. Sä olet mun silmissäni taistelija ja suuri sydämminen ihminen :hug:

Summer: Kiitos, sä olet ihana :heart:

Mä en noihin sokeri/suola asioihin sen kummemin kantaa ota koska oon sitä mieltä et jokainen tekee niinkun parhaaksi katsoo. Mä oon monessa asiassa tässä elämässä tullut siihen tulokseen et mikä sopii minulle ei sovi ehkä tuolle naapurille. Niin pitkään kun lapsistaa pitää huolta eikä satuta niitä kaikki on hyvin.

Weiss: On varmasti ollut sulosta kun touinen nautiskelee :heart: meillä suurinta herkkua on tuore ruisleipä jolle on sivallettu oivariiniä, meidän pikku ukolla herahtaa vesi kielelle

 

Jenni :hug: Oot todellakin taistelija ja paras äiti lapsillesi maailmassa. Keskosäitinä annan sulle täydet sympatiat kun olet kokenut kahdesti samat vaiheet. Mä olin esikoisen aikaan kans mukana jossain palstalla ja koin sen aivan liian ylivoimaiseksi pysyä mukana kun oli omat huolet ja murheet aivan eri luokkaa kun muiden! Sä tiedät itse parhaimmin mikä sua auttaa. Tosiaan yhdyn Poikaan et on tosi kiva ollu kuulla teidän elämästä ja mielelläni kuulisin vielä myöhemminkin mutta jos sulle on parempi erottautua tästä niin toivotan oikein hyvää elämää jatkossa teidän koko perheelle! :hug:

Carmen Onnea talokaupoista! :flower:

Taas kun on ollu muutaman päivän poissa koneelta ei enää ole mukana jutuissa. Täytyy yrittää jossain välissä selailla. Meillä reissu meni ihan kivasti, vettä satoi välillä mut ei sekään haitannu kun oli varusteet kunnossa

 

Voi Jenni... älä nyt kokonaan katoo ainakaan,on ollut niin mukava lukee teidän perheestä,kun ootte kuitenkin vähän erillainen tapaus ollut :hug: Kaikenlaisia mielipiteitä saa ja pitää olla..... :heart:

Poika kirjottaa asiaa...miä tykkään kyllä kommentoida kovastikkin erilaisia asioita mitä täälä puidaan,mut ihan vaan siksi et tykkään vaihtaa ajatuksia...
Sitä mieltä kuitenkin olen minäkin että kukin toimii sen oman perheen lähtökohdista. Ja vaikka mun mielestä neuvolasta saa sen hyvän ohjenuoran tällänen esikoisen äiti ainakin,niin loppupeleissä se on vaan yleissuositus eikä sitä voi olettaakkaan et näin voi toimia joka perheessä tai pitäis toimia....Kaikkea voi herkutella mun mielestä kohtuudella eikä mikään oo hyväks sillon kun sitä on liikaa
Ja jälleen yhdyn poikaan tuossa että tärkeintä on se et ipanoilla on hyvä olla :heart:

Weiss: Kyllä meilläkin on ranskiksia ilman suolaa syöty...eihää nissä oo kuin rasvaa ja perunaa,eli oikein buenoa Täytyyhän toisen saada nauttia :heart:

Carmenille onnea talokaupoista :flower:

Meil oli takana hiukan rikkonaisempi yö...poitsu heräs jo 2.30 ekan kerran ja sit 4 ja 5 ainakin... loppujenlopuiks uinuttiin 7.30,et sikäli kiva...mut eipä paljoo nukkuneempi olo ole kun sen pätkissä nukkuu. Mut rauhottu heti kun otin kainaloon...eli alkaa maito vihdoin unohtumaan :heart:

 

Vilma,kiva kuulla teistäkin :wave:

 

Ei ei ei eiiii Jenni!!!!! Et sie loukannukaan, vaan toin sen oman näkemyksen esille ja kuinka oon joutunnu vuosien myötä "nöyrtymään" joidenkin asiiden kohdalla.
Et saa mennä pois, et usko kuinka paljon sulta saan voimaa jaksaa ja uskoa, että se hyvä voi tuolla jossain olla meitäkin varten. Sä olet upea ja vahva nainen ja sun kuulumisia on ihana lukea. Älä jätä meitä!!

 

Kiitos kaikille onniteluista! :hug: Koitamme täällä yrittää ymmärtää, että saamme vihdoin sellaisen talon, josta olemme aina unelmoineet - ja toisaalta unohtaa sen seikan, että ollaan seuraavat 20vuotta naimisissa pankin kanssa ja että mulla ei ole täällä vielä työpaikkaa B) Toisaalta uskon ensimmäistä kertaa elämässäni, että asiat kyllä järjestyvät- tavalla tai toisella! Pääasia, että pääsemme maalle asumaan, jossa on puhdasta ja rauhallista ja lasten taatusti hyvä kasvaa :heart:

poika Voimia sinne! :hug: Toivottavasti lähipiirissäsi on tapahtunut jotakin hyvääkin viime aikoina, että ikävät ajatukset saa kokonaan valtaa mielessäsi! En valitettavasti muista tähän hätään, mutta kävitkö jossain vaiheessa juttelemassa peloistasi jossakin? Se varmasti auttaisi!
Meilläkin muuten Nea treenaa kovasti kuperkeikkaa: on koko ajan peppu pystyssä ja pää lattiassa - pari senttiä vielä kun uskaltaa kallistaa itseään niin sitten pääsee ympäri

weiss Juu, kyllä herkuttelu ja pikaruoka on aivan paikallaan silloin tällöin - meilläkin ransut on Nean suurta herkkua Ja jos teillä allergiat rajaavat ruokailuja niin näen, että meidän heikohko ruokahalu sallii sen, että vähän joustan näistä "säädöksistä" mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei. Sitä paitsi milläspidät lapsen erossa sokerijugurteista sun muista kun menee päiväkotiin tms.??? Siellä viimeistään alkaa saamaan "normaaleja" ruokia ja mites sitten kotona enää mauttomat tarjoilut :/ Kohtuus kaikessa sanon minä!

Jenni Harmi, että koet olevasi vieraantunut meistä :/ Tokihan sinä olet Neean syntymästä saakka elänyt "eri maailmassa" kuin me loput, mutta kiva juttujasi on on ollut lukea, vaikka samaistua ei ole voinutkaan. Jaksamista sinulle ja toivottavasti terapiassa saat purettua elämäsi solmut kaikki auki :hug:

Nyt äiti hiipii suklaakaapille sen kunniaksi, että sokerirasituskokeen tulokset olivat huippuluokkaa

 

Mitä täällä tapahtuuNoh voi apua. Jenniet katoo minnekään! Ruokavalinnat on jokaisen omia, ruokavalinnoilla ei kasvata huonoa jälkipolvea vaan ihan sisäisellä ruokinnalla eli henkisellä minällä voidaan saada sitä todellista huonoa oloa elämän varrelle pitkiksi ajoiksi. Toiset lukee kaikki oppaat ja pitää suosituksista kiinni. Toiset taas lukee sitä omaa lastansa ja menee sen mukana kasvaen itsekin omista oivalluksista =) Huonoa omaa tuntoa on turha kantaa ruokavalinnoista. Itse olen järkeillyt ja taistellut tän sokerit vastaan rasva politiikan kanssa ja päätynyt mielummin rasvaan. Sokeri on sinänsä turha valinta, kun sitä ei tarvita. Rasva on taas aivan välttämätön mm. aivojen kehitykseen. Meillä syödään niinikään tavallisia juguja ja viilejä mausteilla - tai ilman. Suola, rasva, kalsium - ne on ne tärkeimmät vauvasta vaariin asti - niiden laadun tulee olla kompaktissa muodossa muun ruokavalion kanssa. Merisuola on puhtain, seltin saltit ja yrttisuolat on oikeesti ihan roskaa/; rasva on välttämätön kuten myös kalsium - niitä syödään joka päivä. Kaikki ed mainitut on siis ne mitkä määräävät elämää aivan varmasti. Sokerilla ei ole tässä suhteessa mitään virkaa, mielestäni sokeri jugurteissa on parempi kuin keinotekoiset paskat elimistössä. Tässä taas suora kommentti asiaan - ajattelin että onneksi oon ollu katveessa, mutta tulipa taas päästettyä kurkku auki. JenniÄlä huoli, joskus täällä sataa ryynejä niskaan johtuen vaan eriävistä mielipiteistä ja puhtaasti siitä että olemme niin erilaisia ihmisiä ja kaikilla on tietysti erilaisia kokemuksia elämästä eli aspektit on kovin kovin erilaiset.

Tarina tosi elämästä; Kaverini lapsi 9v on hirveä läski, miksi? Siksi kun äiti tavoittelee tervettä elämää ja syöttää lähes joka päivä kananfilettä ja vähän muuta. Valitettavasti tämä vähän muuta on sokeri. Miksi? Ehkäpä siksi kun kaapissa ei ole tavis juguja tai muuta "hyvää". Tilanne on mennyt siihen että lappaa sitten puuroon desin sokeria ja käy kaupassa namiostoksilla 10,-/krt ostos. Joo tämä on ääripää, mutta ikävä sellainen ja hemmetin vaikea korjata ja laittaa koululainen laihdutuskuurille

Iik, tulipa the romaania kirjoiteltua.
kaikille halikaiset ihanaiset. Alkoi just menkat ei arpa suosinu tällä kertaa

 

Huaah. Vitsi mikä kiukuttelija tuo meidän poika on Siis päiväsaikaan. Yön nukkui kuin unelma taas sinne 7:30 asti, mutta päivisin kränää joka asiasta. Vaikka saan yöllä nukuttua ihan ok, niin en silti jotenkin jaksa tuota jatkuvaa kiljumista ja kitinää. Ihan kuin tuo pikkumies imis mun kaiken energian puoleen päivään mennessä. Suklaa kyllä maistuis nyt, kun poika meni unille. Ja joo, huudon säestämänä. Mikä siihenkin on tullu, kun vielä viime viikolla nukahti päikyille ihan kiltisti??? Mä en jaksa...

Jenni: Teidän kuulumisianne on ollut kyllä todella kiva lukea. Mäkin toivoisin, että jaksaisit aina välillä täällä poiketa, mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos tuntuu et sun paikkas on muualla. Voimia kovasti terapiaan ja pikkuneitien kanssa!! Ihana ja maailman paras äiti kyllä olet heille; ei mitään huonoäiti -fiiliksiä :heart:

Mun huono äitiys on tällä hetkellä sitä, etten jaksa. Tai siis tuota kiukuttelua en jaksa päivästä toiseen. Iltaan mennessä oon jo siinä moodissa et voisin välillä läppästä poikaa :ashamed: Oon vaan niin väsynyt tuohon. Eilen kävin itkemään kesken pojan iltatoimien, kun mitään ei meinattu saada tehtyä ja poika vaan kiljui. Mies sit hätisti mut raparperipaistoksen pariin ja jatkoi pojan kans kaksin.

Ny poistun mäkin herkuttelemaan...

 

Paltaan siis vielä... En nyt toki ole tästä ruokakeskustelusta vetänyt hernettä nenään...tää nyt vaan on ollut täällä pinnalla keskusteluissa viime aikoina. Ktomsku kuvasit tuossa tarinassa elävästä elämästä tosi hyvin sitä mitä mäkin ajan takaa. Mä luulen (korjatkaa jos olen väärässä) että osa näistä EU-suosituksista jne. tulee juuri siitä että yritetään hillitä kasvavaa lasten lihavuus ongelmaa...ja miten onkaan käynnyt? Lasten liika lihavuus on käsitykseni mukaan vaan kasvanut. Toisaalta tuntuu että menemme kokoajan enemmän ja enemmän Jenkkiläiseen kulttuuriin jossa kaikki pitää olla kirjoitettu paperiin (kokemuksi liikaa tuosta maasta...) Jos jotain ei ole kielletty erikseen niin järki ei sano mitään...

Mutta siis olen tuntenut tätä poikeavuutta tästä porukasta jo kauan. Eikä tietty ihme, meillä toinen lapsi jo siirtynyt kiinteisiin ruokiin ja ollaan häntä jo siirtämässä omaan huoneeseenki - tai siis siskonsa kanssa yhteen. Olen tavallaan "kierroksen" edellä. Syömisongelmat on meillä joka päiväistä kauraa... jne Ja mä kun olen tälläinen liiallinenkin pohtija, haluaisin ymmärtää kaikkia ja auttaa kaikkia. Joskus mun olis ehkä ymmärrettävä pienentää maailmaani kun koitan miettiä asiota liiankin monelta kantilta. Tuolla maailmallakin on nähnyt niin moninaisia tapoja ja tottumuksia, outoja ja viisaita. Mä yritän palloilla näiden ajatusten keskellä vahvoine mielipiteineni - kuitenkin niin että en loukkaisi ketään. Jokaisella kun on perustelunsa ajatuksilleen. Saakohan tästä kukaan mitään tolkkua? En todellakaan osaa kirjoittaa ajatuksiani.

Mun voimavarat on nyt vaan aika rajalliset ja mun on ymmärrettävä hellittä vähän siinä että yritän auttaa "koko maailmaa" ...eikä mun kannata liikaa muiden uruja kantaa. Keskitettävä omat voimani lasteni hyvin vointiin ja omaan parantumiseen. Mun oma terveys on nyt etusijalla tässä tilanteessa koska vain niin voin taata lapsilleni tukevan ja turvatun ilmapiirin jossa voi kasvaa hyvällä itsetunnolla ja avoimella mielellä "varustettuja" aikuisia joiden ei tarvitse kantaa harteillaan menneisyyden taakkoja.

Tässä teille kaikille, varmasti koskettaa monta (tai sitten olen kummajainen):

Lähdin lapsuudenkodista
selässäni reppu
ja repussani mitta.
Sillä mittasin itseäni
ja aina oli tulos
ei riitä,ei riitä.

Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.
Se sanoi,riittää
riittää hyvinkin.

Silloin tajusin,
mittani on virheellinen.
Vein sen takaisin
ja äitini hämmästyi.
Ei se virheellinen ole.
Se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.

( Anja Laurila)

 

Ja tämän ajatuksen halua jakaa vielä teidän kanssa, Eino Leinon sanoi:

Paha ei kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvyyttä rinnassa jokaisen,
vaik aina ei esille loista.
Kas hymy jo puoli on hyvyyttä
ja itkeä ei voi ilkeä....

Loppua en muista enkä jaksanut etsiä netistä. Tuo kolahtaa minuun...

Olette ihania, ehkä joskus vielä piipahdan täällä. Mutta toistaiseksi poistun takavasemmalle.

 

Hyvää jatkoa Jenni ja lapsille kanssa. Toivottavasti saat asiasi kuntoon.

Mietin vaan et onhan meitä toisella, kolmannella kieroksella olevia täällä ja pömppiksiä myös.

Carmen: kyllä mä kävin juttelemassa muttei se oikein onnistunut toivotulla tavalla, muhun ei oikein suhtauduttumun mielestä tosissaan....ei oikeen masennukseen viittaavaa kuiteskaan...jaa enpä tiiä mitä tää sitten on...hmmm en oo sille alalle lukenut en...mut mulle tulee aina jotenkin parempi mieli kun saan vaikka kirjottaa sen pahan olon, tulee vähän sellanen vapaampi olo. Kun muutenhan mä oon ihan entisessä vedossani kaikkineni...et en oo mitenkään uupunut silleen vaan ihan normaalia työ/koti väsymystä välillä No teksit on ainakin sekavaa mut näillä eväilla porskutellaan

 

hyvää jatkoa sulle jenni ja piipahda toki välillä täällä kirjoittelemassa kuulumisianne..musta on ollut kiva lukea arjestanne =)

 

Jenni: Älä nyt ihmeessä mihinkään poistu, kuulumisia on ollut kiva lukea!

Mä oon todella huono kirjoittamaan ajatuksian paperille. Oon myös huono kuvailemaan ja selittämään asioita, silti koitan täällä jotain saada aikaiseksi. Ja tuntuu että olen myös huono kommentoimaan muiden mielipiteitä ym. Aika lailla samoilla linjoilla teidän kanssa kuitenkin olen.

J on roikkunut mussa tänään koko päivän, sylissä vaan tahtois olla, nyt onneksi on nukkumassa joten sai hetken aikaa itselleni.. Meillä ruokailut on vieläkin yhtä temppuilua! Koko ajan saa olla joku sirkus pelle edessä hyppimässä tai muuta ajateltavaa ja äkkiä salakavalasti lusikkaa suuhun.. Visusti pitää suutaan kiinni! |O Myönnän että syöttäminen ei ole mun lempipuuhia, alan väsymään koko touhuun. Mutta eipä noin pientä nälässäkään voi pitää, ilmeisesti tullut äitiinsä, minä oon kuulemma syönyt kuivaa perunaa vaan!

Niin ja oon unohtanu mainita, meillä ollut nyt viikon potta käytössä ja saalista tulee joka päivä! Joka aamu kun otetaan yö vaippa pois, tulee aamu pissa ja sit päivän aikana vien 2-4krt potalle ja melkein aina tulee pissa tai kakka! Ihan hyvään aikaan siis aloitettiin tua pottailu.

 

Voi ihanuuden ihanaiset naiset - kyllä väsymystä ja uupumusta on täälläkin tähän kaikkeen vielä ynnättynä hormonit - oon muutaman päivän kk todellinen hirviö. Mitä tähän uupumukseen ja hatutukseen taaperon kanssa tulee niin samanlaisia tunteita on minullakin. Huusholli on kaaoksessa ja joka nurkassa jotain murusia tms likaa vaikka miten tiijän että ohimenevää on, niin kyllä ottaa pataan joka helevetin päiväinen kuuraus ja silti on joka paikka mullin mallin.

Jenni - ymmärrän kyllä täysin että sulla kädet täynnä töitä ja on aspektia menetykseen ja sitä kautta nämä ruokapieru hörinät on aika tyhjän päiväisiä toisille ne on todellisia murheita ja yhtä päteviä huolia nekin. Ihanaa kun tulee paljon tunteita ja vetäytymistäkin, sillä tämä kaikki on elämän kirjoa parhaimmillaan - lapset on iiiiiiiiihania - mut jaksaminen on koetuksella. Kasvatustyö on pitkä ja kuoppainen, ei se pääty tähän taapero ikään. Jossain kohtaa kaikille tulee mutkia Tyttäreni on ollut niiin helppo kaiken aikaa, mutta pienenä shokkina saanu taistella nyt murkku ikäisenä. Kaikille hirveesti ajatuksia - onneks linjat käy kuumana :heart: :wave:

LCLaitoin koodia yv.nä.

 

:hug: hyvää jatkoa sulle ja prinsessoille! Piipahda jos joskus haluatkin!

 

Kaikkea hyvää elämäsi tielle jenni :hug: :hug: ...

Onhan tääl meitä YKSILÖITÄ omine mielipiteinemme....ja jutut laidasta laitaan...minusta ne tuo kuitenkin väriä keskusteluihin...mut totta on, et oma henkinen jaksaminen on kyllä etusijalla...eikä aina kapasiteetti riitä palstailuun...

Meijän neiti sai tänään kaksi piikkiä...osallistuttiin siihen rokotetutkimukseen ja sit se normaali rokote viel...ei oo viel ainakaan mitenkään oireillut kummastakaan...toivotaan, ettei tuu mitää....

kiukkuilu...meillä ihan mahotonta...huutaa kokoajan...eikös vaan repa??...olit todistamassa...juu ja Kasper taas ihan ihmeissään...et mitä tuo muija tuos huutaa !!...meil taitaa olla super tinttaiita...korvatulpat pitää kohta laittaa muille päähän !

 

Ai niin...tein äsken löytöjä kirppikseltä...neiti kulkee tuos lahkeellisessa punaisessa uimapuvussa ( ihan kuin painipuku ) ja kukikkaissa kumppareissa pitkin huushollia...aika veikee näky ...hirmusasti tykkää vaatteista...haluu hiplata ja kuljettaa niitä...eilen imeskeli Kasperin hupparia...ja pois ei meinattu saada...hirvee huuto ....

 

Jenni,Hyvää jatkoa teille kaikille ja tuu joskus päivittämään kuulumisia... :hug:

Matami,Joo,kyllähän teitin neitistä ääntä lähtee...ei voi kieltää Mut aika lutunen tapaus kyllä :heart: Ja kiitosta vaan viimeisimmästä...pitää ottaa piakkoin uusiks oikein ajan kanssa kun toi mieskin sai vakiduunin 1.7 alkaen niin pitää hyödyntää sen vimpat vapaapäivät kuskin ominaisuudessa Hyvä ettei piikeistä tullut mitään oireita.

Meille ollaan tuomassa 1v kuvia juuri näytille....ihan jänskättää millasia mahtavat olla B)

 

K-tomsku Mitä mitä mitä - luenko oikein rivien välistä, että siellä tehtaillaan vauvaa? Onnea yritykseen, jos näin on :hug:

poika Mä olen kanssa monasti miettinyt, että montakohan kertaa sitä tarvitsisi, että terapiasta alkaisi olla oikeasti hyötyä ts. päästäisiin asian juurille.. Kun jos nyt menee juttelemaan esim. tunteesta, ettei koskaan ole täysin onnellinen niin mites sitäkin lähtee purkamaan?? Sulla tosin on vähän selvempi huoli, rakkaiden menetyksen pelko, mutta taatusti vie aikaa, että homma alkaa rullaamaan. Ja vaikkei nyt kokemusta olekaan niin voisi kuvitella, että terapeutin ja itsensä välille pitäisi kehittyä myös jonkinmoinen luottamussuhde ennen kuin sitä kaikkein syvimpiä tuntoja alkaa latelemaan.. Vaikeita juttuja :/

naukuri Täällä kanssa väsymystä ilmassa, eritoten henkistä puolta. Nea ei kitise, vaikka minusta kovin riippuvainen onkin (nytkin hakkaa alakerrassa porttia ja parkuu äitiä, vaikka on siis isänsä kanssa siellä :ashamed: ), mutta on taas kenkkuillut ruokailujen kanssa pari päivää. Viikonlopun söi kirjaimellisesti kuin aikamies - kaikki lautaset tyhjäksi mitä tarjottiin - ja nyt sitten kai tasaa taas varantojaan, kun ei syö mitään! Eniten harmittaa, kun annan asian edelleen vaikuttaa itseeni niin kovasti, kun jo tiedän, että taatusti tuo syö sitten kun nälkä on!

Eikös muuten juhannuksen jälkeen ala alennusmyynnit? Jos oikein muistan niin sehän on meille enemmän kuin passeli ajankohta,kun pitää hommata jos jonkinlaista mööpeliä! Ulkokalusteet nyt ihan ensiksi, takapihalle ajateltiin 8 hengen ryhmää ja eteen pikkuterassille sellaista kahden hengen settiä lähinnä, jotta voin vartoida Neaa hiekkalaatikolla. Niin siis heti, kun hiekkalaatikko on ostettu

Jaahas, kai tästä pitää alkaa laittamaan paikkoja kuntoon pimun iltapuuhia varten.. Sitten kyllä linnottaudun sohvalle enkä poistu ennen kuin suihkun kautta sänkyyn

 

Jokaisella on omat murheensa ja omat ajatukset mielipiteineen ja näin täytyykin olla. Olen miekin täällä murheineni ja allergiasuohon uponneena yksin ja siksi ei voimat ole riittäneetkään enää täällä käynteihin, ainakaan niin usein. Ja kyllä sitä sontaa todella sataa. Vaikka ruokapieru keskustelu tai ruovaliot yleensä ei kaikille olekaan niin vakava asia tai on vain "turhaa" höpinää, niin mie joudun vakavasti katsomaan lastani jokaisena päivänä päästä varpaisiin täynnä kutiavaa ihottumaa, massu kipeänä ja ripulilla, ei hauskaa eikä turhaa höpinää. Jos lapseni saa kananmunaa tai pienen murusenkin kotimaisia viljoja on edessä sairaalareissu, ei sekään hauskaa tai turhaa pelkoa vaan meidän arkipäiväistä elämää.
On täälläkin huonoin aika kuukaudesta, mutta kyllä minuukin välistä pannuun ottaa, että aina vähätellään. En ole täysin voimissani ja siksikin otan liikaa asioita itseeni, mutta elämä on päivittäistä taistelua tuon syömisen kanssa, eikä uusia ruoka-aineita ole löytynyt moneen kuukauteen, on aika turhauttavaa kokeilla ja kokeilla ja kokeilla, lopuksi todeta ettei mikään käy.
Miekin vetäydyn pois.. en siksi, että olisin loukkaantunut vaan siksi, että olen täällä täysin yksin. Kiitos silti kaikesta tuesta, olette ihania äitejä kaikki! :hug: :heart: :wave:

 

Heipat täältä... Aloin sitten purkaa laatikoita jotka olin jo pakannu.... :headwall: Sain Kelalta päätöksen asumistuesta ja se oli isompi ku mitä odotin, että ei välttis tarttekaan muuttaa. Eli emme muuta, enkä mä kyl olis jaksanukaan oikeesti. Eihän tästä juhlaa tule olemaan, mut me pärjätään kyl

Voi weiss ja jenni :hug: Älkää nyt ihan kokonaan meitä unohtako vaan tulkaa ku siltä tuntuu ni kertoo kuulumisianne. Eikä mitään stressiä siitä kirjottelusta tai muiden teksteistä täällä. Ollaanhan me tässä jo puoltoista vuotta yhdessä kirjoteltu, se on aika pitkä aika se Tsemppi:hug: molemmille!

Onnea Carmen teille talosta, tosi loistohomma! Voit sitten ensi kesänä majottaa meidät teidän kartanoon ku tullaa muumimaailmaan

Annoin muuten Viilistä tänään likalle, sitä mansikka-banaania ja sehän meni ja veti piirua vaille koko purkin

Hohhoh, pitäs saada toi likka nukkumaan et pääsis pesemään saunaa.... JEI!

 

Voi..kylläpä täällä nyt kato käy :/ Weiss,harmi että sinäkin päätät vetäytyä...kyllähän sitä tietysti tuntee ittensä orvoks jos ei saa vertaistukea,mulla oli odotusaikana vaikeeta kirjoittaa toukokuisiin kun itsellä km takana ja pelkäsin menettäväni Kasperinkin,niinpä kirjottelin enempi muiden keskenmenon saaneiden kanssa. Haluan kiittää siitä tuesta mitä sulta sain kun Kassulla oli allergiaepäilyt päällä,ei ollut todellakaan kivaa katella niitä mahakipuja yms,ainainen huoli päällä...ja oli sellanen fiilis että joku ymmärtää :heart: Jaksamista paljon teidän arkeen,toivottavasti siihen tulee pian helpotusta :hug: Äläkä ihan täysin meitä hylkää,tuu joskus kertomaan kuulumisia...

Tulin kysäsemään että oliko meitä moniakin keillä ei oo vielä yhtään täysin nukuttua yötä vaan pikemminkin päinvastoin? Kun mulla on alkanut ilmeneen huimausta,heikotusta,päänsärkyä,matkapahoinvointia...mitä mulla ei oo aikasemmin ollut. Noi on lieviä tuntemuksia,eikä yleensä jokapäivä...mut oon alkanut ihmetellä et mistä puskee,kun olo ei helpota välttämättä vaikka kuinka syö.
Mietin vaan et voiko olla yhteys tuohon etten oo vuoteen nukkunut kunnolla ja oon aina vähän väsynyt...? Vaikkakaan en sitä väsymystä enää nykyään samanlailla tunne,kun oon niin tottunut. Verenpaineet on ok,mittasin juuri....