Kiitos kaikille tsemeistä ja onnitteluista! Luvattua synnytystarinaa...
Elikkä 12.5 vettä lorahti limatuplan palan kanssa klo 1.30 kun tulin vessasta takaisin sänkyyn. Menin takaisin sänkyyn, koska a) ensin piti pohtia oliko se oikeasti lapsivettä b) synnyrille tutustumisessa sanottiin että jos se on kirkasta niin ei paniikkia, mutta soitto synnärille joka tapauksessa c) aivot leikkasi kiinni sen tunnekuohun takia... Soitin synnärille ja mulle sanottiin että soita aamulla klo 8.00 uudestaan (siis ellei mitään kummempaa tapahdu ennen sitä). Odoteltiin sitten miehen kanssa molemmat hereillä että aika kulkisi ja samalla tarkkailin supistuksia, siivoilin vähän, kirjoittelin appivanhemmille koiranhoito-ohjeita ja yritin muistella mitä sairaalakasssista vielä puuttui. Kasilta soitin synnärille uudestaan ja pyysivät tulemaan sinne klo 9.00. Hyvä niin koska aloin olemaan huolissani vauvan liikkeistä, ne kun oli siinä aamulla alkaneet mielestäni vaivenemaan ja en saanut tökittyä sitä hereille (toisaalta, yhtäkkiä olin unohtanut mihin vuorokauden aikoihin sillä on ollut myllytys päällä :xmas
Synnärillä meidät vietiin esivalmisteluhuoneeseen ja olin 2cm auki ja reikä kalvossa oli kuulema jossain ylempänä ja sen vuoksi sitä läikkyi vain vähän ulos. Käyrillä, johon pääsin ehkä vähän ennen klo 10.00 ja niitä veivattiin varmaan 45 min, näkyi säännölliset supistukset n. 5min välein ja helevetti että ne koveni lujaa vauhtia. Vauvan käyrä näytti ensin nukkumiselta, mutta koska se vain jatkui ja jatkui, niin kätilö ei ollut tyytyväinen vaan kutsui lääkärin. Noh, mut komennettiin kävelemään jotta vauveliin saataisiin vauhtia ja se oli hyvä ajatus, koska se auttoi jonkin verran supistuksiin. Seuraavan käyrän jälkeen päätettäisiin lähdenkö saliin vai jäädäänkö odottelemaan osastolle. Mulla kipu tuntui selässä niin että jopäässä soi ja mietin että missä vaiheessa sitä kivunlievitystä kehtaa pyytää
, kun kätilö huikkasi että siellä on lounasta tarjolla ja että ruoka myös voisi piristää vauvaa. Olihan sekin ikinuistoinen lounas! Tarjolla oli ihmeen maistuvaa lohta&perunaa, mutta miten voi syödä kun minuutin välein sai lähteä vaeltamaan kivun vuoksi :headwall:. Sain syötyä ehkä puoli perunaa ja muutaman haarukallisen lohta, kun päätin että se on sitten siinä. Eiku takaisin käyrille. Supistukset vaan koveni ja koveni ja pyysin miestä hieromaan akupisteitä nilkoista kuten synnynärille tutustuessa oltiin neuvottu. Mies alkoi hommiin heti seuraavalla supistuksella, mutta en ehtinyt havaita oliko siitä hyötyä, koska siinä vaiheessa (tai akupisteiden vuoksi) kalvot pamahti ja vihreät lapsivedet hulahti sängylle :O. Säikähdin sitä tunnetta jotenkin tosi kovaa vaikka en heti edes nähnyt sen olevan vihreää ja aloin itkemään. Siinä pillitin kun kätilö tuli ja totesi että vauvan käyrä oli aluksi ollut sellaista kuin piti, mutta sitten taas sitä tasaista ja suht matalaa ja nyt lähdettäisiin synnytyssaliin. Pyysin ennen sinne menoa kivunlievitystä, mutta tarjosivat ensin suihkua, joka oli kyllä ihan paikallaan jo sen vuoksi että olin alakerrasta ihan vihreän lapsiveden peitossa. En muista kauanko antoivat mun pomppia sen jumppapallon päällä suikussa, mutta muistan ajatelleeni, että ei kovin kauan. Ajattelin myös että ihan sama koska ei siitä kauheasti ollut apua. Nyt tiedän, että syynä suihkusta komentamiseen oli se että sinä aikana olivat neuvotelleet lääkärin kanssa ja lääkäri halusi todeta tilanteen pian.
Salissa olin sitten klo 13.45 ja vauvan päähän laitettiin antura. Auki edelleen vain 2cm ja lääkäri tuli selittämään että lapsi voi ihan hyvin tällä hetkellä, mutta synnytyksen pitää olla nopea ja että mun täytyy varautua sektioon myös. Eka kuitenkin halusivat kokeilla oksitosiinitippaa ja luojan kiitos sain sitä ennen epiduraalin klo 14.20. Taivas että helpotti! Tosin tarvitsin toisen annoksen puudutetta jo reilun tunnin päästä. Tässä vaiheessa meinasin alkaa hirviösynnyttäjäksi, koska kun painettiin nappia, kesti hetken ennen kuin kätilö ehti tulla (oli hieman kiirusta synnärillä...) ja sanoi että tulee 5 minsan päästä koska toisessa salissa laitetaan epiduraalia. Selvä, mutta meni viisi minsaa eikä ketään näkynyt. Pyysin miestä soittamaan taas, mutta hän oli niin ymmärtäväinen kätilöiden kiireistä, että rauhoitteli että kyllä sieltä kohta tullaan Pari perkelettä myöhemmin, mies painoi kiltisti nappia :kieh: ja kyllähän siletä kätilö vauhdilla sitten tulikin laittamaan toisen satsin klo 16.05. Seuraavaa olin kerjäämässä jo reilun tunnin päästä, mutta koska olin jo lähes auki, en sitä saanut. Mut passitettiin pissalle, jotta viimeisetkin esteet saadaan raivattua pois vauvan tieltä, mutta eihän se normikeinoin onnistunut, joten katetroinniksi meni. Niin, ja tässä vaiheessa sain sitten kokeilla ilokaasua
. Sen jälkeen kätilö totesi että se on sitten aika siirtyä ponnistusvaiheeseen ja kello oli silloin 17.40. Eli kahdesta sentistä kymmeneen reilussa kolmessa tunnissa. Huh! Ei ihme että sattui.
Synnytin Relaxbirthilla avuksi käyttäen, siis sen kuntoilulaitteen näköisen härpäkkeen päällä istuen ja kädet tukien sellaisessa asennossa kuin olisin treenannut rintalihaksia. Jalat mulla oli sängyn päällä, joten kätilöllä oli myös hyvä asento. Lienekö laite todella hyvä (kun ei ole tuota aikaisempaa kokemusta vertailulle), mutta löysin kuulema juuri oikean ponnistussuunnan heti ja ei muuta kuin puskemaan. Toisaalta, se oli mahtavaa koska supistukivut lakkasi siihen kuin seinään ja se alakerran kipu oli paljon siedettävämpää :attn:. Sitä 'rauhallista' puskemista sitten kesti aikansa, kunnes kätilö sanoi että nyt on hengitettävä todella syvään happea vauvaa varten. Pää syntyi hitaasti sydänäänet matalalla ja väliliha leikattiin vikkelään. Pää syntyi ja napanuora oli kaksi kertaa löysästi kaulan ympärillä mutta se saatiin pujottamalla irti ja samalla hengitystiet imettiin puhtaaksi. Tämän jälkeen sain komennon puskea vauva ulos niin äkkiä kuin suinkin ja mitä sitä ei äiti lapsensa vuoksi tekisi, joten huutaen&kiroillen tein työtä käskettyä.
Vauva syntyi klo 18.14 ja ehdin nähdä pepun ja tajuta että tyttö tuli, kun vauvaa juoksutetiin virvotukseen. En edes osannut pelätä, mutta taisin olla ihan veks. Mies ehti tajuamaan enemmän, mutta onneksi jo tosi nopeaan meille tultiin kertomaan että vauva voi jo hyvin ja on terve. Onni oli, että vauva ei ollut saanut vihreää vettä keuhkoihin, muuten olisi tullut vauvalle pikainen lähtö Lastenklinikalle. Isä pääsi katsomaan vauvaa ja mua alettiin kursimaan kokoon. Epparin lisäksi olin sitten revennyt lisää välilihasta ja bonuksena sitten repeämiä emättimessä. Siinä vetelin sitten ilokaasua lisää, vaikka puudutetta alakertaan sainkin. Eihän se tikkauskipu enää ollut mitään verrattuna aikaisempaan, mutta aikasta epämielyttävää kun paikat oli ymmärrettävästi melkoisen hellänä : /
Vaikka tuossa vähän actionia olikin, niin ei mulle mitään traumoja jäänyt
, mutta miehelle taisi -heh! Hänestä ei kuulema tullut mikään synnyntysfani joka hehkuttaisi sen mahtavuutta. Oli kamalaa katsoa kun ei voinut auttaa. Mulle miehen tuki oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsni ja onneksi hän jaksoi tsempata eikä näyttänyt omaa huoltaan :hug:
Kotiin päästiin sunnuntaina ja nyt sitä opetellaan vauvan kanssa eloa. Onhan se niin suloinen ja ihana :heart: , vaikka viekin toistaiseksi lähes kaiken ajan. Imetys lähti sujumaan hyvin ja voisin tarjoilla maidot vaikka naapureillekin
. Rinnan päät on verillä ja käytän 'ilmastoituja' maidonkerääjiä. Vielä kun muistaisi tyhjätä ne tarpeeksi usein ettei joka kyykkäyksellä mene liivit ja paidat vaihtoon...
Onnea vauvautuneille ja tsemmiä vielä synnytystä odotteville.
Toivoo onnellinen Miiku ja viikon vanha pötkö :heart: