Kiitos kaikille mahakuvakehuista! Ihanaa kun niin moni sanoi että mun maha on pieni vaikka yläkäyrillä tässä mennään!
Imetys sujui sairaalasta asti tosi hyvin (6 kk täys- ja 1v osittais-), poika tiesi mitä tehdä ja en itsekään stressannut vaan luotin itseeni. Oli meillä rintaraivareita välillä ja niitä tiheän imun kausia, ja muutenkin poika viihtyi tissillä usein ja pitkään. Opetettiin pumpattua maitoa juomaan pullosta, että pääsin välillä salille, ja se häiritsi jossain vaiheessa imetystä = aiheutti rintaraivareita, ja silloin pidettiin pullosta pidempi tauko. Mulla kyllä sattui imetys ainakin viikon tai kaksi; ei mennyt nännit verille mutta nipisti ja sattui varsinkin ekat pari minuuttia tosi paljon. Se voide (en muista nimeä) auttoi jonkin verran, mutta ehdottomasti paras apu oli ilmakylvyt ja pari pisaraa omaa maitoa nännin päälle hierottuna. Olin varmaan aika ronski näky, kun käppäilin pitkin kämppää tissit paljaina ja hieroin maitoa rinnoille. Te, joilla oli imuotteen kanssa ongelmia, kokeilitteko rintakumeja? En itse niitä ole kokeillut mutta oon kuullut että ovat joillain olleet aivan korvaamaton apu.
Mulla on yhdet imetysliivit, jotka ostin Helsingin Kampin Bebesistä, niillä mentiin melkein koko imetysaika, mutta tällä kertaa haluan toisetkin. En vaan uskalla ostaa ennen kuin tiedän tosiaan miten paljon kuppikoko kasvaa tällä kertaa. Viimeksi nousi kahdella kupilla. Mä siirryin pestäviin kestoliivinsuojuksiin hyvin nopeasti, koska ne kertakäyttöiset tarttui kiinni nänneihin - ei mikään mukava tunne.
Mulla on joku erakoitumisvaihe menossa... En jaksais puhua kenenkään kanssa tai nähdä ketään, ei kiinnosta oikein mikään, en jaksa tehdä ruokaa tai siivota. Oltiin koko vappuaatto New Yorkissa päiväretkellä, käveltiin hyvin pitkälti koko 8 h ja oli kyllä aivan rampa olo sen jälkeen monta päivää. Kroppa alkaa siis olla ihan yhtä kypsä tähän painonnousuun ja odotukseen kuin mielikin. En jaksa oikein käydä treenamassakaan enää, mikä harmittaa tosi paljon, kun siitä tulee kuitenkin niin hyvä olo jälkeenpäin.
Ja onnea Enielle!! :flower:
Ihan hullua ajatella, että täällä on jo useampi 40+ viikoilla, kun itsellä tuli vasta rv 36 täyteen! On vielä moooonta viikkoa odotusaikaa edessä, etenkin jos esikoisen 41+4 luvuista voi jotain päätellä... Hohhoijaa.
Luomuvaimo 36+1
Imetys sujui sairaalasta asti tosi hyvin (6 kk täys- ja 1v osittais-), poika tiesi mitä tehdä ja en itsekään stressannut vaan luotin itseeni. Oli meillä rintaraivareita välillä ja niitä tiheän imun kausia, ja muutenkin poika viihtyi tissillä usein ja pitkään. Opetettiin pumpattua maitoa juomaan pullosta, että pääsin välillä salille, ja se häiritsi jossain vaiheessa imetystä = aiheutti rintaraivareita, ja silloin pidettiin pullosta pidempi tauko. Mulla kyllä sattui imetys ainakin viikon tai kaksi; ei mennyt nännit verille mutta nipisti ja sattui varsinkin ekat pari minuuttia tosi paljon. Se voide (en muista nimeä) auttoi jonkin verran, mutta ehdottomasti paras apu oli ilmakylvyt ja pari pisaraa omaa maitoa nännin päälle hierottuna. Olin varmaan aika ronski näky, kun käppäilin pitkin kämppää tissit paljaina ja hieroin maitoa rinnoille. Te, joilla oli imuotteen kanssa ongelmia, kokeilitteko rintakumeja? En itse niitä ole kokeillut mutta oon kuullut että ovat joillain olleet aivan korvaamaton apu.
Mulla on yhdet imetysliivit, jotka ostin Helsingin Kampin Bebesistä, niillä mentiin melkein koko imetysaika, mutta tällä kertaa haluan toisetkin. En vaan uskalla ostaa ennen kuin tiedän tosiaan miten paljon kuppikoko kasvaa tällä kertaa. Viimeksi nousi kahdella kupilla. Mä siirryin pestäviin kestoliivinsuojuksiin hyvin nopeasti, koska ne kertakäyttöiset tarttui kiinni nänneihin - ei mikään mukava tunne.
Mulla on joku erakoitumisvaihe menossa... En jaksais puhua kenenkään kanssa tai nähdä ketään, ei kiinnosta oikein mikään, en jaksa tehdä ruokaa tai siivota. Oltiin koko vappuaatto New Yorkissa päiväretkellä, käveltiin hyvin pitkälti koko 8 h ja oli kyllä aivan rampa olo sen jälkeen monta päivää. Kroppa alkaa siis olla ihan yhtä kypsä tähän painonnousuun ja odotukseen kuin mielikin. En jaksa oikein käydä treenamassakaan enää, mikä harmittaa tosi paljon, kun siitä tulee kuitenkin niin hyvä olo jälkeenpäin.
Ja onnea Enielle!! :flower:
Ihan hullua ajatella, että täällä on jo useampi 40+ viikoilla, kun itsellä tuli vasta rv 36 täyteen! On vielä moooonta viikkoa odotusaikaa edessä, etenkin jos esikoisen 41+4 luvuista voi jotain päätellä... Hohhoijaa.
Luomuvaimo 36+1