:hug: kaikille taas kenellä vielä harmia vuotojen tai muun kanssa
Mulla on edelleen jotenkin tosi epätodellinen olo tämän raskauden suhteen. Varsinkin kun ei oikein mitään oireitakaan ole. Tuntuu niin kummalliselta kun esikoista odottaessa oli kaikki mahdolliset merkit raskaudesta, älytön pahoinvointi, lämmöt koholla, palentaminen jne. jne. jne. ja nyt kun olen flunssasta parantunut niin ei ole enää edes nenän tukkoisuutta tai vilua.
Ennen plussaa tulleet finnitkin on kadonneet. Sitä pidin raskaus-oireena koska mulla ei edes teini-iässä ollut juuri koskaan näppyjä.
Toivottavasti olisi todellakin vaan erilainen raskaus kuin esikoisesta, ja pian osaisi nauttia eikä vaan koko aikaa pelätä :ashamed:
Onneksi torstaina olisi se varhaisultra jos jotain selviäisi. Edelleen mietin
onkohan se kuitenkin liian aikaisin? Mulla olis silloin menkkojen mukaan 7+5. Toivoisin sydämen sykkeen näkyvän, joten olisikohan fiksua siirtää muutamalla päivällä eteenpäin? Mä kun en ole ollenkaan varma kuinka pitkä kierto oli ja missä vaiheessa hedelmöitys olisi tapahtunut. Ensimmäisen haamu-plussan tein kp 41 ja vahvempi selvä viiva kp 43. Mutta en muista että paljonko hedelmöityksen jälkeen herkkä testi näyttää plussan??
Heh, on tääkin salapoliisin hommaa :headwall: Mies sanoo että pitäis ottaa rennosti ja lakata murehtimasta, mutta kun en osaa :ashamed:
Onneksi esikoinen pitää kiireisenä niin ei ihan koko aikaa ehdi/muista miettiä näitä.
On muuten ollu tosi jännä lukea ihmisten reaktioista, mitä tullut kun olette kertoneet jollekin. Tuntuu hassulta että joku loukkaantuu ettei ole aiemmin kertonut, tai ennen jotain toista ihmistä. Ollaanhan me kuitenkin vielä NIIN alkuvaiheessa, että minusta tääkin on jo aikaista siinä mielessä että luulisi ihmisten olevan otettuja että luottoa on näin aikaisessa vaiheessa kertomiseen. Toivottavasti eivät kuitenkaan kovin vakavissaan ole olleet ja leppyisivät pian :flower:
Me ollaan kolmen sisaruksen ja muutaman työkaverin lisäksi kerrottu nyt yhdelle ystävälle. Lisäksi ollaan käyty tällä viikolla kaksi kertaa mun vanhempien luona ja äiti on molemmilla kerroilla osoitttanut tietävänsä että olen raskaana
Eka kerran vaan vihjaili että "ettei olis vaan muuta tautia" kun mua paleli ja olin flunssassa. Tänään kun tein ruokaa niin äiti kysyi että oonko mä raskaana kun noin yököttää
Eikä mua edes yököttänyt, en voi käsittää tuota äidin vaistoa oikeesti
Onkohan sitä itsekin joskus yhtä tarkka mahdollisten tyttäriensä raskauksista
Äitti-83 kyseli mahan kasvamisesta... Mulla ei ole vielä masu kasvanut, en ainakaan ole huomannut että samat vaatteet sen enempää kiristäisi. Ehkä ihan pikkiriikisen turvotusta iltaisin mutta aika huomaamatonta.
Erityiskiitos vielä teille jotka kerroitte oireettomista raskauksista :hug: Niistä kokemuksista sain kyllä voimaa uskoa että kaikki voi olla ihan hyvin. Se vaan tuntuu liian hyvältä ollakseen totta
Ensimmäisen raskauden pahoinvoinnin jälkeen sitä on niin kuvitellut että kaikki tulevat on samanlaista yökkimistä.