Toukokuiset 2025

Heippa kaikille! Ihana lukea teidän raskauskuulumisia! Tsemppiä loppuun kaikille tasapuolisesti!

Olen edelleen seuraillut keskustelua, mutta en ole ehtinyt paljon itse kirjoittelemaan. Kiitokset neuvoista ja vinkeistä muuttoon ja paikkakunnan valintaan. Edelleen muuttohommat mielessä, lähemmäs tukiverkostoja olisi tarkoitus muuttaa etelämmäs, vaikkakin tätä Lapin luontoa tulee kyllä ehdottomasti valtavan kova ikävä!

Muutto stressaa sitä enemmän, mitä lähemmäs laskettu aika käy.. Vielä ei ole siis taloa löytynyt ja nyt on pohdittu kaikenlaisia vaihtoehtoja: vuokrataanko suoraan vai yritetäänkö edelleen katsella josko kävisi tuuri päästäisiin suoraan muuttamaan omaan kotiin.. Kävi myös niin, että nykyinen vuokranantaja yllättäen irtisanoi vuokrasopimuksemme, koska tarvitsee asunnon omaan käyttöön, joten sikäli mikäli meidän on joka tapauksessa pakko muuttaa viimeistään elokuussa Hankintoja emme ole vielä juurikaan tehneet, koska tämänhetkisessä asunnossa ei ole tilaa niitä säilyttää. Olen kyllä saanut työkavereilta kaikkea pientä vauvatarviketta <3

Vointi ollut edelleen pääosin hyvä ja mahan kasvuunkin nyt henkisesti osannut asennoitua ja tottunutkin. Kahden viikon flunssa noin kuukausi sitten jätti jälkeensä yskän ja aika yskäkohtauksen tullessa meinaa lentää oksennus samalla, mukavasti tulee alkuraskaus mieleen... Rautaa olen joutunut syömään lähes koko raskauden ajan, nyt arvot oli pysyneet melko samoissa lukemissa, eli raudan syönti jatkukoon.

Kuulostaa niin vähältä kaikkien työpäivät jo! Itse jään vapulta raskausvapaalle ja odotan sitä jo innolla

 

Mulle tuli 2 viikkoa sitten tosi kova pesänrakennusvietti ja tein ison listan kaikesta mitä tarvitsee vielä ostaa. Monia kirppiskierroksia, vinted tilauksia ja toritapaamisia myöhemmin, lista on nyt 99,5% valmis ja enää puuttuu vaan kampa, vauvan öljypesuaine ja tuttipullot. Nyt on kaikki muu valmiina ja voin keskittyä töihin ja synnytysvalmennuksiin.

Se on muuten hassua miten motivaatio töissä laskee viikko viikolta. Vielä olisi 6,5 viikkoa töitä, mutta henkisesti olen jo niin valmiina vauvaan.

Olo muuttuu kokoajan vaan raskaammaksi ja en olisi näitä juttuja jaksanut enää tehdä raskausvapaalla. Mies on ollut tyytyväinen, kun oon tykännyt hoitaa nää itse. Hän on ollut vaan kantajana ja seura

Oon myös budjetointimielessä excelöinyt ihan kaiken alusta alkaen (mm. raskaustestit ja äitiysvaatteet mukana) ja onhan tähän saanut pienen remontin verran rahaa kulumaan. 🫣

Excel auttaa mua lähinnä siinä ku myöhemmin alan myymään tavaraa pois niin näen alkuperäiset hinnat yms. Alle 10 juttua tuli loppujen lopuksi ostettua uutena ja ne oli lähinnä sellaisia, että ei tullut kuukausien haullakaan käytettynä vastaan ja lopulta luovutin.

Tänään 31+3 ja vauva on pää alaspäin, vetää parhaillaan varmaankin napanuoraa huvikseen Tuntuu sellainen narun veto ja vapautus

 

Mulle tuli 2 viikkoa sitten tosi kova pesänrakennusvietti ja tein ison listan kaikesta mitä tarvitsee vielä ostaa. Monia kirppiskierroksia, vinted tilauksia ja toritapaamisia myöhemmin, lista on nyt 99,5% valmis ja enää puuttuu vaan kampa, vauvan öljypesuaine ja tuttipullot. Nyt on kaikki muu valmiina ja voin keskittyä töihin ja synnytysvalmennuksiin.

Se on muuten hassua miten motivaatio töissä laskee viikko viikolta. Vielä olisi 6,5 viikkoa töitä, mutta henkisesti olen jo niin valmiina vauvaan.

Olo muuttuu kokoajan vaan raskaammaksi ja en olisi näitä juttuja jaksanut enää tehdä raskausvapaalla. Mies on ollut tyytyväinen, kun oon tykännyt hoitaa nää itse. Hän on ollut vaan kantajana ja seura

Oon myös budjetointimielessä excelöinyt ihan kaiken alusta alkaen (mm. raskaustestit ja äitiysvaatteet mukana) ja onhan tähän saanut pienen remontin verran rahaa kulumaan. 🫣

Excel auttaa mua lähinnä siinä ku myöhemmin alan myymään tavaraa pois niin näen alkuperäiset hinnat yms. Alle 10 juttua tuli loppujen lopuksi ostettua uutena ja ne oli lähinnä sellaisia, että ei tullut kuukausien haullakaan käytettynä vastaan ja lopulta luovutin.

Tänään 31+3 ja vauva on pää alaspäin, vetää parhaillaan varmaankin napanuoraa huvikseen Tuntuu sellainen narun veto ja vapautus

Mä oon merkannu kans kaikki ostokset exceliin ihan mielenkiinnosta vaan että paljonko mennyt. Suurimmat ostokset ostettu uutena (pinnis + vaunut ja turvakaukalo) mut melkein kaikki muut käytettynä! työmotivaatio täälläkin ihan kadoksissa!

 

Samoja juttuja täälläkin: töitä olis jäljellä 5 viikkoa (jos tämä viikkokin lasketaan), eikä ihan kauheasti kiinnostaisi enää vaihdettiin viikonloppuna vihdoin järjestystä siten, että työpisteen paikkaa siirrettiin ja saatiin työhuoneesta vauvan huone. Pesin myös pienimmät vaatteet ja petivaatteet valmiiksi vielä pitäisi koota sänky ja vähän järjestellä tavaroita lisää!

Ollaan käyty Torikaupoilla ahkerasti ja nyt puuttuu enää muutamat vauvantavarat, mitä työkaveri luvannut antaa tai myydä, kuten sitteri ja kantoreppu, sekä itselle imetystarvikkeet. Ärsyttää, kun melkein kaikki imetysvaatteet tuntuu olevan mustia tai valkoisia tai jotain muuta kylmää väriä, yhden punertavan mekon ja vihreän pitkähihaisen paidan kuitenkin jo löysin Torista. Toppeja, liivejä ja t-paitoja varmasti pitäisi kesäksi vielä varata.

Vauva liikkuu ahkerasti ja olen alkanut huomata, että monesti samoihin aikoihin tuntuu liikkeitä, eli jonkinlainen rytmi hänellä tuntuu tällä hetkellä olevan <3 huomenna olisi taas neuvolakin

 

Sairastelin silloin tammikuussa ja musta tuntuu et siitä saakka on ollut jonkunlaista liman kertymää kurkkuun. Mistään en ole löytänyt apua asian suhteen. Ärsyttävintä on se et nyt muutaman viimeisen päivän aikana tilanne on pahentunut. Iltaa kohden lima tuntuu vaan pahenevan kurkun päässä. Jolloin mulle iskee tosi voimakas pelko etten voi käydä nukkumaan ja etten saa kohta henkeen. En muista koskaan aiemmin flunssan jälkioireena mitään tälläistä. Tällä hetkellä olen yksin kotona ja pelkään et jos käykin niin etten saakkaa kohta henkeä yms. Siis aivan karmea tunne. Jostain olin lukevinani että on täysin normaali raskaus oire, mutta kukaan ei vain puhu siitä ääneen. Ilmeisesti helpottaa heti synnytyksen jälkeen, tätä toivon ihan vilpittömästi. Haluan eroon kurkunpään limasta.

Muutama ilta juuri ennen nukkumaa käyntiä iskee myös tosi voimakas synnytyspelko päälle. En osaa sanoa mikä siinä niin hirveästi pelottaa, mut tunne on tosi voimakas. Tuntuu tyhmältä mennä pelkopolilla jos ei osaa edes määritellä mikä pelottaa. Mut se tunne tulee tosi voimakkaana päälle ja iskee hirmuinen ahdistus päälle. Ensimmäinen ajatus on etten halua synnyttää, toinen etten halua sektioon. Mikä unelma kun jotenkin toinen ois ulos saatava. Ehkä kaikkein helpommalta ratkaisulta kuulostaisi nukutettu sektio, mitä ei ilmeisesti tehdä kun ihan ääri ratkaisuna ellei joudu hätäsektioon. Ilmeisesti kuitenkin synnytys pelollisille tehdään sektio, mut hereillä ollessa. Ihan kauhistuttaa mihin soppaansa itsensä on laittanut ja ihan järkyttävää miten nää tuntemukset tulevat näin voimakkaina. Yleisesti ottaen kaikki uusi pelottaa, mut tuntuu niin oudolta et reagoi niin voimakkaasti.

Samalla tuskailen imetyksen kanssa. Koen imetykseen hyvin vastenmielisenä puuhana. Toki maailman luonnollisin asia, mutta onhan se nyt inhottavaa. Siinä huolettaa ettei maito nouse tai tule riittävästi sekä mahdollinen kipu ja huoli mikä siitä muodostuu. Helpointa olisi imettää, toinen saa kaiken tarvitsemansa äidinmaidosta. Rintani ei ole kasvaneet suuntaa eikä toiseen, vain nännit ovat turvonneet ja muuttuneet tosi tummiksi. Haluaisin mennä pulloruokinnalla, mutta aina löytyy niitä tuomitsijoita. Puoliso ei ymmärtänyt ollenkaan ajatuksia vaan on täys imetyksen kannalla. Hmm.. Miehet pääsee aina niin helpolla, ei kovin lohduta sanat ettei hän pääse koskaan kokemaan raskautta. Siskoni kannusti imetykseen, reissussa ollessa on aina toiselle ruoka valmiina eikä tarvitse etsiä mikroa ja miettiä milloin se on pesty yms. Entäpä jos se imetys ei kuitenkaan kaikesta yrityksestä huolimatta onnistu? Miten neuvola ja kätilöt kannustavat imetykseen ja etenkin ensi tippojen antoon.. Ehkä mä oon liian negatiivinen ihminen ja kohta joku tulee pätemään ja tuomitsemaan, miksi edes hankitte lasta..

Raskauden alusta saakka mun naaman kukinta loppui, eli finnit. Mut kas kummaa ne ovat tämän viikon aikana löytäneet tiensä leukaan ja näyttää otsakin alkavan kukkimaan. Toki tressi on tällä hetkellä kovaa, joten voisi kait olla siihenkin liitännäinen. Töissä ollessani en tresannut iltaisin niin paljon mitä nyt teen kotona ollessa. Käyrät ovat koko aika keltaisena, niin päivin kuin öin.

Mua ihan hävettää myöntää et oon ollut saikulla jo helmikuun lopusta alkaen. Aika matelee. Alkuun mulle kirjoiteltiin 9 päivän lappuja, kunnes viimeinen lääkäri kirjoitti suoraan äitiysvapaaseen saikun. Olin aivan vakuuttunut ennen saikku kierrettä et pärjään hyvin töissä loppuun saakka ja laskeskelin aina montako päivää vielä. Elämä yllätti ja päätti toisin. Toki teinhän vain seisomatyötä, paljon erilaisia nostoja päivässä ja muutenkin raskasta vuoroa. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisi minulla vain jäljellä maanantain työpäivä, josta olisin siirtynyt kahdeksi viikoksi lomalle ja siitä sit äippävapaille. Toki lohtu on se et sain lomani siirrettyä vanhempainvapaiden jälkeen käytettäväksi, mutta ehkä kuitenkin olisin pitänyt kiinni työn antamasta rytmistä.

Tänään 32+1, vointi hyvä. Aloitin uudestaan rautakuurin, joka toinen päivä 100Mg rautaa. Hemppari oli matala ja ferriitti oli myös tippunut, joten rautaa uudestaan nassuun. Lääkäri saa kuulema huhtikuun lopussa päättää jatketaanko vai lopetetaanko. Synnytysvalmennus käyty, oli pettymys. Olin perehtynyt netin materiaaliin ja sielä käytiin samat diat läpi. Väsymystä on päivisin havaittavissa, mut ennen kuin rauta käy puremaan niin varmaa käy sit myös se helpottaa. Saatiin myös terkkari aika valmiiksi, saa nähdä käydäänkö sielä enää jos toinen on jo syntynyt ennen aikaa. Niin ja suuri lohtu kun ollaan selvitty viikolle 32 niin meidän sairaalassa on mahdollista jo synnyttää jos toinen niin päättäisi, muuten se olisi lähtö KYS. Niin ja meidän sairaalassa alkoi tälle vuodelle kampanja et saa synnyttää ilmaiseksi. Saa itse synnyttäjä ja tukihenkilö olla 4 vuorokautta ilmaiseksi sisältäen ruuat yms. Ihan huippu etu, toki tiedän et pelko on se et synnytykset loppuvat jossain vaiheessa. Sairaala tullut useamman vuoden poikkeusluvalla, mut onhan tuo jo iso etu rahallisesti noin 460€. Jospa se synnäri pysyisi vielä useamman vuoden, mut aina silloin tällöin saa lukea et lopetus uhan alla..

Tsemppii ja voimii kaikille omiin tilanteisiin. Kaikenlaiset tuntemukset ovat sallittuja niin negatiiviset sekä positiiviset.

 

Muuten se jäi kysymättä ootteko miten reippaasti tehneet niitä lantionpohjan lihas jumppia? Onko joku kohtalo toveri joka on tästä lipsunut? 🫣🫣 Toisaalta jostain luin et on humpuukia tehdä, ja toisaalta et tosi tärkeää. Ottaa tästäkin nyt sit selvää..

 

Olet rohkea @heltsuli kun uskallat tuoda nuo ajatukset esiin. Kuuluu asiaan, että mieliala on välillä ahdistunut ja synnytys pelottaa. Samoin vauvan hoito/imetys jne.

Olen sitä mieltä, että synnytyspelkoa kannattaa ehdottomasti käydä läpi niin neuvolassa, kun pelkopolillakin. En usko, että olet ollenkaan ensimmäinen ensisynnyttäjä, joka ei tiedä mikä siinä ahdistaa ja pelottaa. Eihän sitä tiedä, kun on ensimmäinen kerta.

Mulla on takana hyvin sujuneet alatiesynnytykset, eikä traumoja jäänyt mistään. Silti se uusi synnytys mietityttää ja pelottaakin. Ihan samoin kun imetykseen onnistuminen, vaikka luottamusta on tietysti siihen enemmän kun se on aiemminkin onnistunut. Esikoisen kohdalla alku (ainakin kuukausi) oli tosi vaikeaa, mutta kyllä se helppous sitten on se mikä mullekin jäi päällimmäiseksi.

Kannattaa puhua siitäkin, miltä se sinusta nyt tuntuu ajatuksena. Tuomitsijoita löytyy suuntaan ja toiseen aina, mutta myös apua on saatavilla.

Minä en jaksanut pumppailla, että jos lapsi oli isänsä kanssa kun tuli nälkä niin saivat korvikkeen pullosta. Hyvin kelpasi vauvalle sekä imetys, että pullo.

Oon yrittänyt aina salitreenin yhteydessä tehdä lantionpohjan ja sallitut vatsalihakset. Käyn kerran viikossa äitiysjoogassa, siellä tehdään tietysti myös. Kotioloissa oon kyllä tosi laiska tekemään yhtään mitään.

Mulla on vielä neljä työpäivää jäljellä.

 

Olen samaa mieltä, että varmasti kannattaa tuoda synnytyspelko esiin neuvolassa, vaikkei tietäisikään mikä tarkalleen pelottaa. Apuja löytyy kyllä varmasti ja itseäni ainakin on auttanut se ajatus, että ystävät ja sukulaiset ja kautta aikojen naiset ovat siitä selvinneet, olipa mikä synnytystapa tahansa. Harmi, että virallinen synnytysvalmennus oli pettymys olen itsekin miettinyt, löytäisinkö muualta jotain luettavaa, videoita tai kurssin synnytykseen valmistautumisesta, ehkä sellaisista voisi olla apua jos sairaalan valmennus on kökkö.

Ainakin minulta terveydenhoitaja myös kysyi melko aikaisessa vaiheessa, mikä on oma toiveeni imetyksen suhteen ja noin siihen pitäisikin suhtautua - jokainen valitsee itselle ja omalle perheelle sopivan tavan. Ihan tyhmää jos joku tuomitsee pulloruokinnan, kun ei voi tietää taustoja sille. Sitä paitsi onhan siinäkin oma helppoutensa, kun kuka vaan voi syöttää vauvan

Ymmärrän myös hyvin @heltsuli että olet jo sairaslomalla, varsinkin kun teet seisomatyötä! Koita vain hyvällä omalla tunnolla keskittyä nyt omaan hyvinvointiin ja valmistautumaan vauvan tuloon! Itsellä vaikka on toimistotyö, olin niin uupunut tällä viikolla että torstaina vain itkin ja mietin pitäisikö pyytää jo sairaslomaa, joten ei ihme että ruumillisemman työn tekijöillä sille todellakin on jo tarvetta. Se helpottaa, että saan tehdä valtaosan töistä etänä ja pe teinkin sitten aika lyhyen päivän, kun muina päivinä oli mennyt pidempään. Sain onneksi levättyä sitten koko pe illan ja koitan pitää viikonloput myös rentoina, jotta jaksaisi vikat perehdytykset ym tärkeät jutut vielä ainakin töissä hoitaa. Tärkeintä on kuitenkin oma jaksaminen ja hyvinvointi, mikä pitäisi aina muistaa vaikka itsekin tunnistan, että tulee helposti syyllinen olo ja huonommuuden tunne, jos on saikulla. Varsinkin kun esim omat vanhemmat ovat niin touhukkaita eivätkä oikein ymmärrä, että asiantuntijatyössäkin voi uupua, vaikkei olekaan ruumiillista työtä.

Minä olen kyllä viime aikoina unohtanut jumpata lantiota, jossain vaiheessa muistin vähän paremmin tehdä sellaisia supistusharjoituksia. Sen huomaan kyllä, että ennen aivastusta kannattaa muistaa aktivoida lantionpohja, ettei lirahda tippoja housuun 🥲 jotain pientä jumppaa teen yleensä iltaisin telkkaria katsoessa, niin siinä toki varmasti samalla aktivoituu.

 

Hei, olen seuraillut tätä keskustelua, kun kesäkuisissa on aika hiljaista. @heltsuli :lle tsempit loppuraskauteen. Kannattaa ottaa kaikki mieltä askarruttava ja pelot rohkeasti puheeksi neuvolassa. En tiedä miten paljon olet valmistautunut synnytykseen, mutta suosittelen myös lukemaan/kuuntelemaan kirjan Peloton synnytys. Siitä saa monia keinoja synnytysahdistuksen ja pelon hallintaan ja myös puolisolle vinkkejä miten voi tukea synnytyksessä.

Saikku ei ole mikään häpeä. Varsinkin kun on fyysisestä työstä kyse. Itselläni kevyt toimistotyö, mutta nyt jo alkaa tuntua, että sekin ottaa voimille ja istuminen varsinkin selälle väsyttävää. Onhan raskaus keholle valtava fyysinen lisätyö. Toisaalta jos sulla nyt on liikaa aikaa ajatella asioita niin keksi jotain mielekästä ajankulua, joka veisi ajatuksia välillä muualle, ettei pelot nouse liikaa vallalle. Aurinkoisia kevätpäiviä

 

Mulla on taas kirjautumisessa joku tekninen ongelma, joten kommentoin nyt näin.

Täällä ollut hiljaiseloa kun oon pusertanut opintoja eteenpäin. Mulla ois yksi esseen vielä viimeisteltävänä ja sit päätin etten sen palauttamisen jälkeen ota enää uutta kurssia. Nyt on aika keventää ja alkaa laskeutua vauvajuttuihin Sitä paitsi alkaa olla vaikea löytää hyviä opiskeluasentoja, kroppa puutuu ja selkää jomottaa. Töitä ois sen sijaan jäljellä vielä neljä viikkoa.

Olo on ollut ihan hyvä, mut supistukset on muuttuneet sellaisista "oliko vai eikö" -suppareista napakammiksi. Eivät kuitenkaan ole kipeitä ja tulevat satunnaisesti, niin uskon et keho vaan valmistautuu tositoimiin pikkuhiljaa

Mä oon samaa mieltä Heltsuli, että on tosi rohkeaa tuoda omia pelkoja esiin. Synnytys jännittää varmasti meitä kaikkia, se kun on tilanne, jota ei pysty itse juurikaan kontrolloimaan. Mua auttaa ajatus siitä, että mun keho tietää mitä tehdä ja et se puskee lopulta vauvan ulos vaikka en itse tekisi aktiivisesti yhtään mitään.
Ota ajatukset neuvolassa puheeksi, niin ehkä saat sieltä uusia näkökulmia ja uskallusta kohti h-hetkeä

Imetyksestä suosittelisin, että kokeile ainakin miten se lähtee käyntiin. Se voikin synnytyksen jälkeen olla maailman luonnollisimmalta tuntuva asia. Imetyksen ei pitäisi myöskään sattua, paitsi ehkä aluksi nännit on hellänä ja vauva saattaa harjoitella oikeaa imuotetta. Jos se ei kokeilusta huolimatta ole sun juttu, niin voit antaa korviketta tai pumppailla omaa maitoa tuttipullosta syötettäväksi. Tässä vanhemmuushommassa saa varautua siihen, että teki missä tahansa asiassa miten vaan, niin aina joku keksii kommentoida et väärin meni. Just tänään paikallisessa puskaradiossa facebookissa joku valitti häiritsevistä nuorista, ni eikö siellä ollu taas liuta tyyppejä kertomassa kuinka niiden vanhemmat on varmasti surkeita. Ihan ku teinejä ja niiden tekemisiä ois jotenkin helppo kontrolloida. Nojoo, tämä vaan sivukaneettina sille et seuraavat 20-vuotta löytyy aina joku besserwisseröimään ja kertomaan, miten oisit parempi äiti. Vaan onneksi me ollaan lapsillemme rakkaimpia ja parhaita juuri sellaisina kuin ollaan

Lantionpohjaa oon jumppaillut silloin tällöin. Ei sitä liikaa kannatakaan treenailla ettei mene kireäksi. Jos pystyy pidättämään, aivastamaan, yskäisemään, nauramaan ja hyppäämään pari kertaa ilman et lorahtaa, niin sun lantionpohja on aivan fine. Synnytyksen jälkeen voi sit taas olla paikallaan sitä hieman treenailla jos tuntuu löystyneen.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelen kaikille, kohta on huhtikuu ja sen jälkeen koittaa meidän kuukausi. Saadaankohan meidän ryhmään jo huhtikuussa ekat vauvat? Täällä ei kyl taida juuri olla alkukuun odottajia.

#12 ja vauveli 33+4

 

Komppaan @heltsuli muita ton pelon kanssa. Neuvolassa ota esille asia ja sitten saat asiantuntijan apua, ei sitä syytä tarvi sen kummemmin olla, jos ahdistaa ja pelottaa niin sitten sille pitää tehdä jotain!

muista myös että kukaan ei ole täydellinen eikä ole oikeaa tai väärää ruokkia tai hoitaa vauvaa. Kunhan vauva kasvaa ja saa ruokaa ja voi hyvin on pääasia. Rinnat usein kuulemma muhkeutuu just synnytyksen aikoihin ja maito alkaa nousta. Se saattaa alkuun tehdä vissiin vähän kipeää mutta siitä helpottaa sitten harjoituksen kanssa. Ota asenne että testaat imetystä ja jos ei sit tunnu sun jutulta tai onnistu niin sitten pumppaat tai syötät korviketta. Ihan sama mitä muut sanoo Mäkin aion tehdä niin - toivon toki et imetys onnistuu mutta suunnittelen myös sen lisäksi maidon pumppaamista ja pulloruokintaa että saan kans välillä hengähtää ja mies voi hoitaa ruokailuja myös.

Kaiken pääasia nyt loppuraskaudessa on se että sä saat tukea ja voit hyvin eli huomioi se. Se ei myöskään ole mikään häpeä jos olet jäänyt saikulle aiemmin - elämä joskus menee niin. Syyllistäisitkö itseäsi samalla tavalla jos olisit liukastunut ja jalka katkennut? En usko! nyt on aika sulla jutella peloista ammattilaisten kans
ja suosittelen myös tuota Peloton Synnytys kirjaa ja Hyvien synnytystarinoiden kirjaa - itse sain niistä paljon ”voimaa” tulevaan. Yle areenassa on myös se Raskaana-sarja joka oli mun mielestä tosi kiva kun naisilla oli niin erilaisia kokemuksia raskaudesta, synnytyksestä ja vauva arjesta . Se vahvisti omaa fiilistä että niin, kaikenlaiset tunteet on ok ja jokaisen äitiysmatka on omanlainen suuri halaus sulle @heltsuli , tuntuu että sulla on ollut vähän stressaava odotusaika. Nyt lempeyttä itseäsi kohtaan

Ps. Vaikka meidän vauva on virallisesti kesäkuinen (ihan kuun alku) niin mulla on vahva fiilis että hän tulee maailmaan toukokuun puolella

 

Hei. Eilen ensimmäinen äitiyslomapäivä. Viimeinen viikko töissä oli aivan horroria. Ei tietoakaan mistään kevyestä laskeutumisesta vapaille. 16.30 vielä takit päällä tarkistettiin muutamaa asiaa esimiehen kanssa.

Tuntui kyllä kieltämättä tosi oudolta ja aika haikealtakin. Toisaalta viimeiset viikot tyhjensi takin niin totaalisesti, että olin kyllä väsynyt.

Ajattelin rauhassa aamupalalla, että teen kaikkea kivaa ja rauhallista, kun isommat lähti kouluun. Eipä mennyt kun 15min niin nuoremmalla oli tullut bussissa huono olo ja hain oksentavan lapsen kotiin. Toisaalta, olin nyt sitten kotona niin ei tarvinnut alkaa töitä järjestää ja lähteä kesken päivän.

Mulla on alkanut allergiaoireet ja pitäis hakea jotain lääkettä. En yhtään muista mitä neuvolan lääkäri niistä sanoi. Onneks tiistaina on sinnekin taas aika, niin täytyy kysyä asiaa uudestaan.

Jos alkuviikosta kävisi läpi kaikki kirppariostokset ja tarkistaisi mitä vielä puuttuu. Oon tilannut sen baby boxinkin Lastentarvikkeeseen kuukausi sitten, mutta en oo ehtinyt hakea. Liike on niinkin kaukana kun 5km päässä kotoa.

 

Tällä viikolla kävin synnytysvalmennuksessa naistenklinikalla ja nyt on tosi rentoutunut mieli. Käytiin synnytysprosesseja kätilön kanssa läpi ja rentoutusharjoituksia. Puolisolle opetettiin kipua hellittäviä liikkeitä.

Vahvisti entisestään kun sai huoneita nähdä, että ammehuone on se oma juttu. Toivottavasti vaan kaikki menee ok ja saan h-hetkellä vihreää valoa ammeeseen. Oon myös tutustunut viime aikoina hypnosynnytykseen ja koitan nyt aktiivisesti päivittäin meditointia.

Remontti ja kuukauden päästä koittava väliaikainen muutto (remontin ajaksi) sen verran painostavat rahallisesti etten voi nyt mitään hypnosynnytyskoulutuksia syvällisemmin tai doulaa harkita. Mut kyl se siitä! Luottavainen olo.

Tuuraaja onneksi on jo töissä palkattuna eikä mun tarvitse stressata jos nyt saikulle jäisinkin syystä tai toisesta.

 

Oletteko muuten ostaneet miten paljon lyhythihaisia bodyja, shortseja ja muita ihan hellevaatteita vauvalle? Pesin ja kävin läpi pienimmät vaatteet ja meillä oli vain muutama lyhythihainen body. Kaksplussan sivuilla on tuollainen opas, mitä vauvalle pitäisi pukea missäkin lämpötilassa: https://kaksplus.fi/perhe-elama/vaatteet-ja-varusteet/pue-vauva-oikein-nain-lapsesi-pysyy-lampimana-hikoilematta -> sen mukaan vielä päälle 20 asteessakin pitäisi olla pitkät vaatteet, toki varmaan riippuu myös miten kuumaverinen vauva on. Ärsyttävää, kun ei voi ennustaa tuleeko kunnon helteitä miten paljon.

Tänään alkoi vko 33 ja olo on ollut aika tukala ja väsynyt tällä viikolla. Ajattelin koittaa hoitaa vikat työjutut nyt alkavan viikon ja seuraavan viikon alun aikana, sitten toivottavasti pääsisin jäämään jo suunniteltua aiemmin pois töistä. Kaipaisin jo päästä rauhoittumaan ja henkisesti valmistautumaan synnytykseen.

 

Oletteko muuten ostaneet miten paljon lyhythihaisia bodyja, shortseja ja muita ihan hellevaatteita vauvalle? Pesin ja kävin läpi pienimmät vaatteet ja meillä oli vain muutama lyhythihainen body. Kaksplussan sivuilla on tuollainen opas, mitä vauvalle pitäisi pukea missäkin lämpötilassa: https://kaksplus.fi/perhe-elama/vaatteet-ja-varusteet/pue-vauva-oikein-nain-lapsesi-pysyy-lampimana-hikoilematta -> sen mukaan vielä päälle 20 asteessakin pitäisi olla pitkät vaatteet, toki varmaan riippuu myös miten kuumaverinen vauva on. Ärsyttävää, kun ei voi ennustaa tuleeko kunnon helteitä miten paljon.

Tänään alkoi vko 33 ja olo on ollut aika tukala ja väsynyt tällä viikolla. Ajattelin koittaa hoitaa vikat työjutut nyt alkavan viikon ja seuraavan viikon alun aikana, sitten toivottavasti pääsisin jäämään jo suunniteltua aiemmin pois töistä. Kaipaisin jo päästä rauhoittumaan ja henkisesti valmistautumaan synnytykseen.

Lyhythihaisia bodeja meillä on ja kaksi sellaista kesähaalaria helteitä varten! Pitkähihaiset vaatteet lieneee siitä suositellut kun suojaavat ötököiltä ja tietty auringoltakin lisänö? Mutta tärkeää että ovat hengittävää materiaalia silloin.

Täällä kans alkaa tuntua että vauvakuplaan laskeutuminen on alkanut eikä kiinnostaisi enää töissä käydä. Vauva on edelleen poikittain masussa, saa nähdä kääntyykö pian! Onhan tässä onneksi vielä aikaa mutta vähän jänskättää. en millään haluaisi sektioon ja jos vauva kääntyykin perätilaan niin en haluaisi synnyttää alateitse silloin kun siinä vissiin pakotetaan olemaan siinä sängyssä ponnistusvaiheessa ja se on niin hirveä ajatuskin että olisi makuullaan jalat telineissä! Haluaisin olla pystyssä ja antaa painovoiman auttaa. Ehkö tässä täytyy nyt kuitenkin yrittää relata tämänkin kanssa ja perätilat tutkitaan ennen synnytystä ilmeisesti kunnolla että mahtuuko syntymään.

 

Oon miettinyt ihan samaa noiden lyhythihaisten vaatteiden kanssa. Ennestään niitä ei pieniä kokoja löydy, kun isommat on helmi-ja lokakuussa syntyneet. Muutaman lyhythihaisen bodyn ostin kirpparilta ja mutta ajattelin, että haen sitten lisää jos on tarve, kun nähdään millainen kesä tulee.

 

Mä oon ostanut 56-62cm kesävaatetta, lähinnä t-paitabodeja ja muutamat shortsit plus helleasut (sellaset haalarit). Ja sit vastapainoksi on neulehaalarit, pipot ym. Luotan siihen, et kyllä jossain vaiheessa kesällä lämpimämpikin jakso tulee ja toisaalta noita t-paitabodyja voi käyttää sit vaikka collegehaalarin tai villatakin kanssa jos on viileempi.

Täällä edelleen muuten hyvä olo, mutta turvotusta alkanut nyt varsinkin aamulla olemaan enemmän. Jalat on kunnon pökkelöt. Onneksi liikkeelle lähteminen ja veden juonti auttaa pahimpaan turvotukseen. Ja sormus menee vielä just ja just sormeen

Tällä viikolla ois neuvolalääkäri ja se onkin vika ennen äippälomaa.

Aurinkoista viikkoa kaikille ja tsemppiä!

#12 ja vauveli 34+5

 

Totta puhuen en ollut edes kiinnittänyt koko asiaan huomiota. Olin niin keskittynyt pelkästään oikeaan kokoon. Huomasin nyt, että on 9 pitkähihaista bodya ja vain 1 lyhythihainen koolle 50-56. Toisaalta luotan siihen, että jos nyt niin kovat helteet tulisi, että noissa hikoilee niin varmasti kirpparilta löytyy sitten siihen hetkeen sopivaa hellevaatetta.

 

Heippa pitkästä aikaa!
Tänään 33+3. Oli muuten venka herätä kun maa oli muuttunut yön aikana valkoiseksi. Kiitos paljon vinkeistänne. Pitääkin lukea se peloton synnytys. Ehkäpä mulla ei oo niitten lantiopohjalihasten kanssa ongelmaa. Nyt onkin uusi ongelma, en pysty pitämään alkkareita, käytin myös puolison boksereita, mut en siedä enää niitäkään. Mietinkin voisiko johtua suonikohjukaisista, ovat taas tosi pahana alakerrassa. Alapäässä tulee tosi epämukava tunne saman tien kun laitan alushousut jalkaan. Ei kutia, ei kirvelyä, mutta se epämukavuuden tunne. En tiiä millä helpottaisi, mietin siteen laittoa housuun ja jos laittaisi bebanthen?! Kellää samanlaista ongelmaa? Onko teillä suvussa kiertäviä kastemekkoja? Jos ostatte niin mistä?

 

Heippa pitkästä aikaa!
Tänään 33+3. Oli muuten venka herätä kun maa oli muuttunut yön aikana valkoiseksi. Kiitos paljon vinkeistänne. Pitääkin lukea se peloton synnytys. Ehkäpä mulla ei oo niitten lantiopohjalihasten kanssa ongelmaa. Nyt onkin uusi ongelma, en pysty pitämään alkkareita, käytin myös puolison boksereita, mut en siedä enää niitäkään. Mietinkin voisiko johtua suonikohjukaisista, ovat taas tosi pahana alakerrassa. Alapäässä tulee tosi epämukava tunne saman tien kun laitan alushousut jalkaan. Ei kutia, ei kirvelyä, mutta se epämukavuuden tunne. En tiiä millä helpottaisi, mietin siteen laittoa housuun ja jos laittaisi bebanthen?! Kellää samanlaista ongelmaa? Onko teillä suvussa kiertäviä kastemekkoja? Jos ostatte niin mistä?

Kiristääkö ne alkkarit sua siis vai mikä tekee epämukavan olon? En ehkä laittaisi sidettä ainakaan kovin pitkäksi aikaa ettei alapää ala hautumaan. Voithan sä tehdö niitä jääsiteitä (vähän suihkuttaa vettä siteeseen ja pakkaseen hetkeksi, netissä varmasti ohjeita) jos sellainen vähän auttaisi? mä en pidä öisin lainkaan alushousuja enää, melkeinpä nakuna nukun niin vähemmän kiristää mikään.

Mä en yhtään tiedä onko meillä tallella kastemekko joka itselläkin on ollut joskus päällä mutta Prismassa yms myyvät kastemekkoja - haen sieltä sitten

 

Minäkään en käytä yöllä ollenkaan pikkareita. Mulla oli silloin keskiraskaudessa se hiiva ja sen jälkeen kävin ostamassa ihan Prismasta 100% puuvillaisia, sellaista ns. saumattomia, ettei kiristä yhtään nivusistakaan. Salilla mulla on Cubuksen saumattomia semmosesta ”urheilukankaasta”. Nekään ei purista mistään.

Bebanthenia ja ceridalin öljyllä saa aivan huoletta hoitaa, jos tuntuu, että on yhtään kuivumista. Mulle ohjeistettiin, että niistä voi tehdä sekotuksen ja laittaa sitä.

Monissa seurakunnissa on mahdollista lainata kastemekkoa ihan ilmaiseksi, jos ei halua ostaa omaa tai suvussa ei ole.

Mulla on myös tänään neuvolalääkäri ja terkka. Huomenna olis tarkoitus lähteä reissuun. Ihan kotimaan sellainen. Autossa istumista tulee aika paljon, mutta täytyy jaloitella sitten joka välissä.

 

#12, minulla taas on aamulla sormet turvoksissa, illalla jalat sormet tuntuu hetkeksi hoikentuvan kun nousee ylös, mutta turpoavat iltapäivällä taas. Tukisukat auttaa hyvin jalkoihin!

En muista ollenkaan, mistä minun ja siskojen käyttämä kastemekko tuli ja onko sitä olemassa enää, mutta saadaan puolison siskolta lainaan hänen itse virkkaama mekko, joka on tosi ihana! Sen alle varmaan joku valkoinen body/asu sitten saatiin ystäviltä myös heidän pojan vanha juhlabody, siinä on edessä painettu nappien kuvat ja lisäksi pieni kankainen rusetti mietin aluksi, että pitäisikö kastejuhla järkätä jossain paikassa, joka olisi hieman lähempänä lähimpiä sukulaisia, mutta sitten totesin että jos eivät nyt edes yhden kerran voi tulla juhliin meille, vaikka onkin osalla aika pitkä matka, niin olkoon sitten tulematta. Helpompi meidän on pikkuvauvan kanssa järkätä juhla oman kodin lähellä. Sitä paitsi pappi (joka on siis ystäväni) ja alustavat kummiehdokkaat asuu myös täällä päin.

Pääsen muuten huomenna katsomaan ystävän kolmeviikkoista vauvaa, jännittävää!

 

Onko monella ollut vielä kuorsausta öisin tai muuta hengitysvaikeutta? Minusta tuntui hetken aikaa, että sain tukkoista nenää helpotettua allergiasumutteella, mutta nyt olen taas heräillyt tukkoiseen nenään / tunteeseen etten saa henkeä. Kuorsaus häiritsi jo miestä aiemmin, joten siirryin kotona eri huoneeseen nukkumaan, mutta nyt viikonlopun kyläilyissä häiriintyivät jo viereisenkin huoneen asukkaat. Näiden pelottelu uniapnealla ja minun sekä vauvan hapen puutteella ei varsinaisesti parantanut oloa, kun muutenkin väsyttää ja viimeiset työt stressaa Pitänee varmaan kysyä lääkäriltä, onko mitään tehtävissä, ehkä jos koittaisi korottaa pääpuolta ylemmäksi sängyssä?

Ensi viikolla on melko kiirettä töissä, viimeisiä rutistuksia pitäisi jaksaa. Onneksi vapaat jo häämöttää ja tämä viikonloppu oli varmasti viimeinen kun mihinkään kyläilemään lähden, nyt yritän vain rauhoittua ja keskittyä kotoiluun.

 

Onko monella ollut vielä kuorsausta öisin tai muuta hengitysvaikeutta? Minusta tuntui hetken aikaa, että sain tukkoista nenää helpotettua allergiasumutteella, mutta nyt olen taas heräillyt tukkoiseen nenään / tunteeseen etten saa henkeä. Kuorsaus häiritsi jo miestä aiemmin, joten siirryin kotona eri huoneeseen nukkumaan, mutta nyt viikonlopun kyläilyissä häiriintyivät jo viereisenkin huoneen asukkaat. Näiden pelottelu uniapnealla ja minun sekä vauvan hapen puutteella ei varsinaisesti parantanut oloa, kun muutenkin väsyttää ja viimeiset työt stressaa Pitänee varmaan kysyä lääkäriltä, onko mitään tehtävissä, ehkä jos koittaisi korottaa pääpuolta ylemmäksi sängyssä?

Ensi viikolla on melko kiirettä töissä, viimeisiä rutistuksia pitäisi jaksaa. Onneksi vapaat jo häämöttää ja tämä viikonloppu oli varmasti viimeinen kun mihinkään kyläilemään lähden, nyt yritän vain rauhoittua ja keskittyä kotoiluun.

Jep, kuorsaus jatkuu täälläkin ei auta mikään, se on kai tuo lisääntynyt paino ja muutenkin tukkoinen nenä raskauden takia. Ja liekö sekin että kun vauva ja kohtu painaa keuhkoja niin kroppa yrittää sit maksimoida hapen? Ollaan koitettu löytää hyviä korvatulppia miehelle mut ei tunnu löytyvän elä stressaa mistään apneasta

 

Ihan sama juttu täälläkin. Herään itsekin omaan kuorsaukseen aina välillä. Mä luulen, että se on paino ja iso vatsa, mikä tuon aiheuttaa. Eikä siihen oikeen taida olla mitään apukeinoa. Loppuu todennäköisesti sitten kun vauva on syntynyt.