Toukokuiset 2025

Heippa kaikille! Ihana lukea teidän raskauskuulumisia! Tsemppiä loppuun kaikille tasapuolisesti!

Olen edelleen seuraillut keskustelua, mutta en ole ehtinyt paljon itse kirjoittelemaan. Kiitokset neuvoista ja vinkeistä muuttoon ja paikkakunnan valintaan. Edelleen muuttohommat mielessä, lähemmäs tukiverkostoja olisi tarkoitus muuttaa etelämmäs, vaikkakin tätä Lapin luontoa tulee kyllä ehdottomasti valtavan kova ikävä!

Muutto stressaa sitä enemmän, mitä lähemmäs laskettu aika käy.. Vielä ei ole siis taloa löytynyt ja nyt on pohdittu kaikenlaisia vaihtoehtoja: vuokrataanko suoraan vai yritetäänkö edelleen katsella josko kävisi tuuri päästäisiin suoraan muuttamaan omaan kotiin.. Kävi myös niin, että nykyinen vuokranantaja yllättäen irtisanoi vuokrasopimuksemme, koska tarvitsee asunnon omaan käyttöön, joten sikäli mikäli meidän on joka tapauksessa pakko muuttaa viimeistään elokuussa Hankintoja emme ole vielä juurikaan tehneet, koska tämänhetkisessä asunnossa ei ole tilaa niitä säilyttää. Olen kyllä saanut työkavereilta kaikkea pientä vauvatarviketta <3

Vointi ollut edelleen pääosin hyvä ja mahan kasvuunkin nyt henkisesti osannut asennoitua ja tottunutkin. Kahden viikon flunssa noin kuukausi sitten jätti jälkeensä yskän ja aika yskäkohtauksen tullessa meinaa lentää oksennus samalla, mukavasti tulee alkuraskaus mieleen... Rautaa olen joutunut syömään lähes koko raskauden ajan, nyt arvot oli pysyneet melko samoissa lukemissa, eli raudan syönti jatkukoon.

Kuulostaa niin vähältä kaikkien työpäivät jo! Itse jään vapulta raskausvapaalle ja odotan sitä jo innolla

 

Mulle tuli 2 viikkoa sitten tosi kova pesänrakennusvietti ja tein ison listan kaikesta mitä tarvitsee vielä ostaa. Monia kirppiskierroksia, vinted tilauksia ja toritapaamisia myöhemmin, lista on nyt 99,5% valmis ja enää puuttuu vaan kampa, vauvan öljypesuaine ja tuttipullot. Nyt on kaikki muu valmiina ja voin keskittyä töihin ja synnytysvalmennuksiin.

Se on muuten hassua miten motivaatio töissä laskee viikko viikolta. Vielä olisi 6,5 viikkoa töitä, mutta henkisesti olen jo niin valmiina vauvaan.

Olo muuttuu kokoajan vaan raskaammaksi ja en olisi näitä juttuja jaksanut enää tehdä raskausvapaalla. Mies on ollut tyytyväinen, kun oon tykännyt hoitaa nää itse. Hän on ollut vaan kantajana ja seura

Oon myös budjetointimielessä excelöinyt ihan kaiken alusta alkaen (mm. raskaustestit ja äitiysvaatteet mukana) ja onhan tähän saanut pienen remontin verran rahaa kulumaan. 🫣

Excel auttaa mua lähinnä siinä ku myöhemmin alan myymään tavaraa pois niin näen alkuperäiset hinnat yms. Alle 10 juttua tuli loppujen lopuksi ostettua uutena ja ne oli lähinnä sellaisia, että ei tullut kuukausien haullakaan käytettynä vastaan ja lopulta luovutin.

Tänään 31+3 ja vauva on pää alaspäin, vetää parhaillaan varmaankin napanuoraa huvikseen Tuntuu sellainen narun veto ja vapautus

 

Mulle tuli 2 viikkoa sitten tosi kova pesänrakennusvietti ja tein ison listan kaikesta mitä tarvitsee vielä ostaa. Monia kirppiskierroksia, vinted tilauksia ja toritapaamisia myöhemmin, lista on nyt 99,5% valmis ja enää puuttuu vaan kampa, vauvan öljypesuaine ja tuttipullot. Nyt on kaikki muu valmiina ja voin keskittyä töihin ja synnytysvalmennuksiin.

Se on muuten hassua miten motivaatio töissä laskee viikko viikolta. Vielä olisi 6,5 viikkoa töitä, mutta henkisesti olen jo niin valmiina vauvaan.

Olo muuttuu kokoajan vaan raskaammaksi ja en olisi näitä juttuja jaksanut enää tehdä raskausvapaalla. Mies on ollut tyytyväinen, kun oon tykännyt hoitaa nää itse. Hän on ollut vaan kantajana ja seura

Oon myös budjetointimielessä excelöinyt ihan kaiken alusta alkaen (mm. raskaustestit ja äitiysvaatteet mukana) ja onhan tähän saanut pienen remontin verran rahaa kulumaan. 🫣

Excel auttaa mua lähinnä siinä ku myöhemmin alan myymään tavaraa pois niin näen alkuperäiset hinnat yms. Alle 10 juttua tuli loppujen lopuksi ostettua uutena ja ne oli lähinnä sellaisia, että ei tullut kuukausien haullakaan käytettynä vastaan ja lopulta luovutin.

Tänään 31+3 ja vauva on pää alaspäin, vetää parhaillaan varmaankin napanuoraa huvikseen Tuntuu sellainen narun veto ja vapautus

Mä oon merkannu kans kaikki ostokset exceliin ihan mielenkiinnosta vaan että paljonko mennyt. Suurimmat ostokset ostettu uutena (pinnis + vaunut ja turvakaukalo) mut melkein kaikki muut käytettynä! työmotivaatio täälläkin ihan kadoksissa!

 

Samoja juttuja täälläkin: töitä olis jäljellä 5 viikkoa (jos tämä viikkokin lasketaan), eikä ihan kauheasti kiinnostaisi enää vaihdettiin viikonloppuna vihdoin järjestystä siten, että työpisteen paikkaa siirrettiin ja saatiin työhuoneesta vauvan huone. Pesin myös pienimmät vaatteet ja petivaatteet valmiiksi vielä pitäisi koota sänky ja vähän järjestellä tavaroita lisää!

Ollaan käyty Torikaupoilla ahkerasti ja nyt puuttuu enää muutamat vauvantavarat, mitä työkaveri luvannut antaa tai myydä, kuten sitteri ja kantoreppu, sekä itselle imetystarvikkeet. Ärsyttää, kun melkein kaikki imetysvaatteet tuntuu olevan mustia tai valkoisia tai jotain muuta kylmää väriä, yhden punertavan mekon ja vihreän pitkähihaisen paidan kuitenkin jo löysin Torista. Toppeja, liivejä ja t-paitoja varmasti pitäisi kesäksi vielä varata.

Vauva liikkuu ahkerasti ja olen alkanut huomata, että monesti samoihin aikoihin tuntuu liikkeitä, eli jonkinlainen rytmi hänellä tuntuu tällä hetkellä olevan <3 huomenna olisi taas neuvolakin

 

Sairastelin silloin tammikuussa ja musta tuntuu et siitä saakka on ollut jonkunlaista liman kertymää kurkkuun. Mistään en ole löytänyt apua asian suhteen. Ärsyttävintä on se et nyt muutaman viimeisen päivän aikana tilanne on pahentunut. Iltaa kohden lima tuntuu vaan pahenevan kurkun päässä. Jolloin mulle iskee tosi voimakas pelko etten voi käydä nukkumaan ja etten saa kohta henkeen. En muista koskaan aiemmin flunssan jälkioireena mitään tälläistä. Tällä hetkellä olen yksin kotona ja pelkään et jos käykin niin etten saakkaa kohta henkeä yms. Siis aivan karmea tunne. Jostain olin lukevinani että on täysin normaali raskaus oire, mutta kukaan ei vain puhu siitä ääneen. Ilmeisesti helpottaa heti synnytyksen jälkeen, tätä toivon ihan vilpittömästi. Haluan eroon kurkunpään limasta.

Muutama ilta juuri ennen nukkumaa käyntiä iskee myös tosi voimakas synnytyspelko päälle. En osaa sanoa mikä siinä niin hirveästi pelottaa, mut tunne on tosi voimakas. Tuntuu tyhmältä mennä pelkopolilla jos ei osaa edes määritellä mikä pelottaa. Mut se tunne tulee tosi voimakkaana päälle ja iskee hirmuinen ahdistus päälle. Ensimmäinen ajatus on etten halua synnyttää, toinen etten halua sektioon. Mikä unelma kun jotenkin toinen ois ulos saatava. Ehkä kaikkein helpommalta ratkaisulta kuulostaisi nukutettu sektio, mitä ei ilmeisesti tehdä kun ihan ääri ratkaisuna ellei joudu hätäsektioon. Ilmeisesti kuitenkin synnytys pelollisille tehdään sektio, mut hereillä ollessa. Ihan kauhistuttaa mihin soppaansa itsensä on laittanut ja ihan järkyttävää miten nää tuntemukset tulevat näin voimakkaina. Yleisesti ottaen kaikki uusi pelottaa, mut tuntuu niin oudolta et reagoi niin voimakkaasti.

Samalla tuskailen imetyksen kanssa. Koen imetykseen hyvin vastenmielisenä puuhana. Toki maailman luonnollisin asia, mutta onhan se nyt inhottavaa. Siinä huolettaa ettei maito nouse tai tule riittävästi sekä mahdollinen kipu ja huoli mikä siitä muodostuu. Helpointa olisi imettää, toinen saa kaiken tarvitsemansa äidinmaidosta. Rintani ei ole kasvaneet suuntaa eikä toiseen, vain nännit ovat turvonneet ja muuttuneet tosi tummiksi. Haluaisin mennä pulloruokinnalla, mutta aina löytyy niitä tuomitsijoita. Puoliso ei ymmärtänyt ollenkaan ajatuksia vaan on täys imetyksen kannalla. Hmm.. Miehet pääsee aina niin helpolla, ei kovin lohduta sanat ettei hän pääse koskaan kokemaan raskautta. Siskoni kannusti imetykseen, reissussa ollessa on aina toiselle ruoka valmiina eikä tarvitse etsiä mikroa ja miettiä milloin se on pesty yms. Entäpä jos se imetys ei kuitenkaan kaikesta yrityksestä huolimatta onnistu? Miten neuvola ja kätilöt kannustavat imetykseen ja etenkin ensi tippojen antoon.. Ehkä mä oon liian negatiivinen ihminen ja kohta joku tulee pätemään ja tuomitsemaan, miksi edes hankitte lasta..

Raskauden alusta saakka mun naaman kukinta loppui, eli finnit. Mut kas kummaa ne ovat tämän viikon aikana löytäneet tiensä leukaan ja näyttää otsakin alkavan kukkimaan. Toki tressi on tällä hetkellä kovaa, joten voisi kait olla siihenkin liitännäinen. Töissä ollessani en tresannut iltaisin niin paljon mitä nyt teen kotona ollessa. Käyrät ovat koko aika keltaisena, niin päivin kuin öin.

Mua ihan hävettää myöntää et oon ollut saikulla jo helmikuun lopusta alkaen. Aika matelee. Alkuun mulle kirjoiteltiin 9 päivän lappuja, kunnes viimeinen lääkäri kirjoitti suoraan äitiysvapaaseen saikun. Olin aivan vakuuttunut ennen saikku kierrettä et pärjään hyvin töissä loppuun saakka ja laskeskelin aina montako päivää vielä. Elämä yllätti ja päätti toisin. Toki teinhän vain seisomatyötä, paljon erilaisia nostoja päivässä ja muutenkin raskasta vuoroa. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisi minulla vain jäljellä maanantain työpäivä, josta olisin siirtynyt kahdeksi viikoksi lomalle ja siitä sit äippävapaille. Toki lohtu on se et sain lomani siirrettyä vanhempainvapaiden jälkeen käytettäväksi, mutta ehkä kuitenkin olisin pitänyt kiinni työn antamasta rytmistä.

Tänään 32+1, vointi hyvä. Aloitin uudestaan rautakuurin, joka toinen päivä 100Mg rautaa. Hemppari oli matala ja ferriitti oli myös tippunut, joten rautaa uudestaan nassuun. Lääkäri saa kuulema huhtikuun lopussa päättää jatketaanko vai lopetetaanko. Synnytysvalmennus käyty, oli pettymys. Olin perehtynyt netin materiaaliin ja sielä käytiin samat diat läpi. Väsymystä on päivisin havaittavissa, mut ennen kuin rauta käy puremaan niin varmaa käy sit myös se helpottaa. Saatiin myös terkkari aika valmiiksi, saa nähdä käydäänkö sielä enää jos toinen on jo syntynyt ennen aikaa. Niin ja suuri lohtu kun ollaan selvitty viikolle 32 niin meidän sairaalassa on mahdollista jo synnyttää jos toinen niin päättäisi, muuten se olisi lähtö KYS. Niin ja meidän sairaalassa alkoi tälle vuodelle kampanja et saa synnyttää ilmaiseksi. Saa itse synnyttäjä ja tukihenkilö olla 4 vuorokautta ilmaiseksi sisältäen ruuat yms. Ihan huippu etu, toki tiedän et pelko on se et synnytykset loppuvat jossain vaiheessa. Sairaala tullut useamman vuoden poikkeusluvalla, mut onhan tuo jo iso etu rahallisesti noin 460€. Jospa se synnäri pysyisi vielä useamman vuoden, mut aina silloin tällöin saa lukea et lopetus uhan alla..

Tsemppii ja voimii kaikille omiin tilanteisiin. Kaikenlaiset tuntemukset ovat sallittuja niin negatiiviset sekä positiiviset.

 

Muuten se jäi kysymättä ootteko miten reippaasti tehneet niitä lantionpohjan lihas jumppia? Onko joku kohtalo toveri joka on tästä lipsunut? 🫣🫣 Toisaalta jostain luin et on humpuukia tehdä, ja toisaalta et tosi tärkeää. Ottaa tästäkin nyt sit selvää..

 

Olet rohkea @heltsuli kun uskallat tuoda nuo ajatukset esiin. Kuuluu asiaan, että mieliala on välillä ahdistunut ja synnytys pelottaa. Samoin vauvan hoito/imetys jne.

Olen sitä mieltä, että synnytyspelkoa kannattaa ehdottomasti käydä läpi niin neuvolassa, kun pelkopolillakin. En usko, että olet ollenkaan ensimmäinen ensisynnyttäjä, joka ei tiedä mikä siinä ahdistaa ja pelottaa. Eihän sitä tiedä, kun on ensimmäinen kerta.

Mulla on takana hyvin sujuneet alatiesynnytykset, eikä traumoja jäänyt mistään. Silti se uusi synnytys mietityttää ja pelottaakin. Ihan samoin kun imetykseen onnistuminen, vaikka luottamusta on tietysti siihen enemmän kun se on aiemminkin onnistunut. Esikoisen kohdalla alku (ainakin kuukausi) oli tosi vaikeaa, mutta kyllä se helppous sitten on se mikä mullekin jäi päällimmäiseksi.

Kannattaa puhua siitäkin, miltä se sinusta nyt tuntuu ajatuksena. Tuomitsijoita löytyy suuntaan ja toiseen aina, mutta myös apua on saatavilla.

Minä en jaksanut pumppailla, että jos lapsi oli isänsä kanssa kun tuli nälkä niin saivat korvikkeen pullosta. Hyvin kelpasi vauvalle sekä imetys, että pullo.

Oon yrittänyt aina salitreenin yhteydessä tehdä lantionpohjan ja sallitut vatsalihakset. Käyn kerran viikossa äitiysjoogassa, siellä tehdään tietysti myös. Kotioloissa oon kyllä tosi laiska tekemään yhtään mitään.

Mulla on vielä neljä työpäivää jäljellä.

 

Olen samaa mieltä, että varmasti kannattaa tuoda synnytyspelko esiin neuvolassa, vaikkei tietäisikään mikä tarkalleen pelottaa. Apuja löytyy kyllä varmasti ja itseäni ainakin on auttanut se ajatus, että ystävät ja sukulaiset ja kautta aikojen naiset ovat siitä selvinneet, olipa mikä synnytystapa tahansa. Harmi, että virallinen synnytysvalmennus oli pettymys olen itsekin miettinyt, löytäisinkö muualta jotain luettavaa, videoita tai kurssin synnytykseen valmistautumisesta, ehkä sellaisista voisi olla apua jos sairaalan valmennus on kökkö.

Ainakin minulta terveydenhoitaja myös kysyi melko aikaisessa vaiheessa, mikä on oma toiveeni imetyksen suhteen ja noin siihen pitäisikin suhtautua - jokainen valitsee itselle ja omalle perheelle sopivan tavan. Ihan tyhmää jos joku tuomitsee pulloruokinnan, kun ei voi tietää taustoja sille. Sitä paitsi onhan siinäkin oma helppoutensa, kun kuka vaan voi syöttää vauvan

Ymmärrän myös hyvin @heltsuli että olet jo sairaslomalla, varsinkin kun teet seisomatyötä! Koita vain hyvällä omalla tunnolla keskittyä nyt omaan hyvinvointiin ja valmistautumaan vauvan tuloon! Itsellä vaikka on toimistotyö, olin niin uupunut tällä viikolla että torstaina vain itkin ja mietin pitäisikö pyytää jo sairaslomaa, joten ei ihme että ruumillisemman työn tekijöillä sille todellakin on jo tarvetta. Se helpottaa, että saan tehdä valtaosan töistä etänä ja pe teinkin sitten aika lyhyen päivän, kun muina päivinä oli mennyt pidempään. Sain onneksi levättyä sitten koko pe illan ja koitan pitää viikonloput myös rentoina, jotta jaksaisi vikat perehdytykset ym tärkeät jutut vielä ainakin töissä hoitaa. Tärkeintä on kuitenkin oma jaksaminen ja hyvinvointi, mikä pitäisi aina muistaa vaikka itsekin tunnistan, että tulee helposti syyllinen olo ja huonommuuden tunne, jos on saikulla. Varsinkin kun esim omat vanhemmat ovat niin touhukkaita eivätkä oikein ymmärrä, että asiantuntijatyössäkin voi uupua, vaikkei olekaan ruumiillista työtä.

Minä olen kyllä viime aikoina unohtanut jumpata lantiota, jossain vaiheessa muistin vähän paremmin tehdä sellaisia supistusharjoituksia. Sen huomaan kyllä, että ennen aivastusta kannattaa muistaa aktivoida lantionpohja, ettei lirahda tippoja housuun 🥲 jotain pientä jumppaa teen yleensä iltaisin telkkaria katsoessa, niin siinä toki varmasti samalla aktivoituu.

 

Hei, olen seuraillut tätä keskustelua, kun kesäkuisissa on aika hiljaista. @heltsuli :lle tsempit loppuraskauteen. Kannattaa ottaa kaikki mieltä askarruttava ja pelot rohkeasti puheeksi neuvolassa. En tiedä miten paljon olet valmistautunut synnytykseen, mutta suosittelen myös lukemaan/kuuntelemaan kirjan Peloton synnytys. Siitä saa monia keinoja synnytysahdistuksen ja pelon hallintaan ja myös puolisolle vinkkejä miten voi tukea synnytyksessä.

Saikku ei ole mikään häpeä. Varsinkin kun on fyysisestä työstä kyse. Itselläni kevyt toimistotyö, mutta nyt jo alkaa tuntua, että sekin ottaa voimille ja istuminen varsinkin selälle väsyttävää. Onhan raskaus keholle valtava fyysinen lisätyö. Toisaalta jos sulla nyt on liikaa aikaa ajatella asioita niin keksi jotain mielekästä ajankulua, joka veisi ajatuksia välillä muualle, ettei pelot nouse liikaa vallalle. Aurinkoisia kevätpäiviä

 

Mulla on taas kirjautumisessa joku tekninen ongelma, joten kommentoin nyt näin.

Täällä ollut hiljaiseloa kun oon pusertanut opintoja eteenpäin. Mulla ois yksi esseen vielä viimeisteltävänä ja sit päätin etten sen palauttamisen jälkeen ota enää uutta kurssia. Nyt on aika keventää ja alkaa laskeutua vauvajuttuihin Sitä paitsi alkaa olla vaikea löytää hyviä opiskeluasentoja, kroppa puutuu ja selkää jomottaa. Töitä ois sen sijaan jäljellä vielä neljä viikkoa.

Olo on ollut ihan hyvä, mut supistukset on muuttuneet sellaisista "oliko vai eikö" -suppareista napakammiksi. Eivät kuitenkaan ole kipeitä ja tulevat satunnaisesti, niin uskon et keho vaan valmistautuu tositoimiin pikkuhiljaa

Mä oon samaa mieltä Heltsuli, että on tosi rohkeaa tuoda omia pelkoja esiin. Synnytys jännittää varmasti meitä kaikkia, se kun on tilanne, jota ei pysty itse juurikaan kontrolloimaan. Mua auttaa ajatus siitä, että mun keho tietää mitä tehdä ja et se puskee lopulta vauvan ulos vaikka en itse tekisi aktiivisesti yhtään mitään.
Ota ajatukset neuvolassa puheeksi, niin ehkä saat sieltä uusia näkökulmia ja uskallusta kohti h-hetkeä

Imetyksestä suosittelisin, että kokeile ainakin miten se lähtee käyntiin. Se voikin synnytyksen jälkeen olla maailman luonnollisimmalta tuntuva asia. Imetyksen ei pitäisi myöskään sattua, paitsi ehkä aluksi nännit on hellänä ja vauva saattaa harjoitella oikeaa imuotetta. Jos se ei kokeilusta huolimatta ole sun juttu, niin voit antaa korviketta tai pumppailla omaa maitoa tuttipullosta syötettäväksi. Tässä vanhemmuushommassa saa varautua siihen, että teki missä tahansa asiassa miten vaan, niin aina joku keksii kommentoida et väärin meni. Just tänään paikallisessa puskaradiossa facebookissa joku valitti häiritsevistä nuorista, ni eikö siellä ollu taas liuta tyyppejä kertomassa kuinka niiden vanhemmat on varmasti surkeita. Ihan ku teinejä ja niiden tekemisiä ois jotenkin helppo kontrolloida. Nojoo, tämä vaan sivukaneettina sille et seuraavat 20-vuotta löytyy aina joku besserwisseröimään ja kertomaan, miten oisit parempi äiti. Vaan onneksi me ollaan lapsillemme rakkaimpia ja parhaita juuri sellaisina kuin ollaan

Lantionpohjaa oon jumppaillut silloin tällöin. Ei sitä liikaa kannatakaan treenailla ettei mene kireäksi. Jos pystyy pidättämään, aivastamaan, yskäisemään, nauramaan ja hyppäämään pari kertaa ilman et lorahtaa, niin sun lantionpohja on aivan fine. Synnytyksen jälkeen voi sit taas olla paikallaan sitä hieman treenailla jos tuntuu löystyneen.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottelen kaikille, kohta on huhtikuu ja sen jälkeen koittaa meidän kuukausi. Saadaankohan meidän ryhmään jo huhtikuussa ekat vauvat? Täällä ei kyl taida juuri olla alkukuun odottajia.

#12 ja vauveli 33+4

 

Komppaan @heltsuli muita ton pelon kanssa. Neuvolassa ota esille asia ja sitten saat asiantuntijan apua, ei sitä syytä tarvi sen kummemmin olla, jos ahdistaa ja pelottaa niin sitten sille pitää tehdä jotain!

muista myös että kukaan ei ole täydellinen eikä ole oikeaa tai väärää ruokkia tai hoitaa vauvaa. Kunhan vauva kasvaa ja saa ruokaa ja voi hyvin on pääasia. Rinnat usein kuulemma muhkeutuu just synnytyksen aikoihin ja maito alkaa nousta. Se saattaa alkuun tehdä vissiin vähän kipeää mutta siitä helpottaa sitten harjoituksen kanssa. Ota asenne että testaat imetystä ja jos ei sit tunnu sun jutulta tai onnistu niin sitten pumppaat tai syötät korviketta. Ihan sama mitä muut sanoo Mäkin aion tehdä niin - toivon toki et imetys onnistuu mutta suunnittelen myös sen lisäksi maidon pumppaamista ja pulloruokintaa että saan kans välillä hengähtää ja mies voi hoitaa ruokailuja myös.

Kaiken pääasia nyt loppuraskaudessa on se että sä saat tukea ja voit hyvin eli huomioi se. Se ei myöskään ole mikään häpeä jos olet jäänyt saikulle aiemmin - elämä joskus menee niin. Syyllistäisitkö itseäsi samalla tavalla jos olisit liukastunut ja jalka katkennut? En usko! nyt on aika sulla jutella peloista ammattilaisten kans
ja suosittelen myös tuota Peloton Synnytys kirjaa ja Hyvien synnytystarinoiden kirjaa - itse sain niistä paljon ”voimaa” tulevaan. Yle areenassa on myös se Raskaana-sarja joka oli mun mielestä tosi kiva kun naisilla oli niin erilaisia kokemuksia raskaudesta, synnytyksestä ja vauva arjesta . Se vahvisti omaa fiilistä että niin, kaikenlaiset tunteet on ok ja jokaisen äitiysmatka on omanlainen suuri halaus sulle @heltsuli , tuntuu että sulla on ollut vähän stressaava odotusaika. Nyt lempeyttä itseäsi kohtaan

Ps. Vaikka meidän vauva on virallisesti kesäkuinen (ihan kuun alku) niin mulla on vahva fiilis että hän tulee maailmaan toukokuun puolella