Äitiyspakkauksen vaatteet tosiaan olleet reilua mitoitusta. Ja ehdottomasti kannattaa kirppareita suosia, ne vaatteet kuitenkin niin hetken vain menee. Pienen pieniä myssyjä kannattaa harkita myös jos kirppiksellä kohdalle sattuu , meillä ainakin perus newbie /lindexin/ name itin pienimmätkin koot oli nii isoja että pyöri vain päässä alkuun.
vierailija
Täällä kolmannen lapsen kohdalla olen toistaiseksi jättänyt kaikki vaatehankinnat vielä odottamaan. Esikoisen aikaan ostin 50-68 kokoa ennen synnytystä ja vasta sen jälkeen isompia. Lapset kun kasvaa eri tahdissa kuin esim vaatteissa mainitut kuukaudet, voi käydä niin, että vaatteet jotka ostit kesällä käytettäväksi, ovatkin sopivia vasta syksyn tullen. Syksy vaatteet menee sit vasta jouluna jne. Aikaa on vaatehankinnoille yleensä kuukauden jälkeen synnytyksestä varsinkin jos ostaa face kirppareilta tai lähistöllä on kauppoja ja kirppareita.
Ekan kohdalla sitä itsekin halusi että kaikki on valmiina, mutta siinä esikoisen aikana sen realiteetin vasta tajusi konkreettisesti. Eli itse panostaisin tällä kokemuksella siihen että kietaisubodeja on riittävästi koossa 50-62. Muiden kanssa en pidä kiirettä. Meidän tämän hetken kuopus on 1v 7kk ja vieläkin menee 68 housuja. 74 bodyt on sopivia jne. Äitiyspakkauksen vaatteet on isoa mitoitusta ja niissä vielä hukkuu kokoon 80. Etenkin haalareiden osalta.
Bodyja valitessa kannattaa ottaa huomioon että hihan saa käännettyä käden päälle suojaksi. Ei tartte tälllöin herkästi irtoavia tumppuja laittaa koko ajan ja ehdottomasti kietaisumalleja. Pään yli pujotettavat on vasta sitten kolmen kuukauden jälkeen kun pään hallinta on vähän helpompaa.
Ekan kohdalla sitä itsekin halusi että kaikki on valmiina, mutta siinä esikoisen aikana sen realiteetin vasta tajusi konkreettisesti. Eli itse panostaisin tällä kokemuksella siihen että kietaisubodeja on riittävästi koossa 50-62. Muiden kanssa en pidä kiirettä. Meidän tämän hetken kuopus on 1v 7kk ja vieläkin menee 68 housuja. 74 bodyt on sopivia jne. Äitiyspakkauksen vaatteet on isoa mitoitusta ja niissä vielä hukkuu kokoon 80. Etenkin haalareiden osalta.
Bodyja valitessa kannattaa ottaa huomioon että hihan saa käännettyä käden päälle suojaksi. Ei tartte tälllöin herkästi irtoavia tumppuja laittaa koko ajan ja ehdottomasti kietaisumalleja. Pään yli pujotettavat on vasta sitten kolmen kuukauden jälkeen kun pään hallinta on vähän helpompaa.
Hei. Olipas täällä mukavia uutisia rakenneultrasta! Meillä kotilä sanoikin siinä, että täällä ei enää tule niin hyviä kuvia kun ensimmäisessä ultrassa. Vauva kun viuhtoo menemään, kääntyilee ja on niin paljon isompi. Mun 12.v sanoi kuvista, että vauva näyttää ihan robotilta. 
Tänään kävin kertomassa esimiehelle, että jään perhevapaille ja olen poissa ainakin elokuuhun 2026. Sain onnittelut ja hän ehtii lisätä tuleviin kehityskeskusteluihin vielä sen olisiko joku talon sisältä kiinnostunut mun tehtävistä.
Sain joulun sokerin vetämisen seurauksena hiivan ja epäilin jo virtsatietulehdusta. Maanantaina vedin täyden paniikin kun iltapäivällä kotiin tullessa huomasin verensekaista vuotoa. Soitin synnytyssaliin, mutta siellä oltiin vain, että ihan normaalia. Soita, jos lisääntyy. En nukkunut koko yönä.
Eilen aamulla sit onneks neuvolan kätilö otti mut vastaan ja pääsin kuuntelemaan sydänäänet. Vauvalla kaikki hyvin, eikä vuoto onneks tuosta pienestä tiputtelusta lisääntynyt. Hiivakuuri oli kuivattanut ennestään kuivia limakalvoja ja siitä tuo vuoto. Nyt sit läträtään illat ceridalilla ja Bebanthenilla, mutta kyllä säikähdin.
Tänään kävin kertomassa esimiehelle, että jään perhevapaille ja olen poissa ainakin elokuuhun 2026. Sain onnittelut ja hän ehtii lisätä tuleviin kehityskeskusteluihin vielä sen olisiko joku talon sisältä kiinnostunut mun tehtävistä.
Sain joulun sokerin vetämisen seurauksena hiivan ja epäilin jo virtsatietulehdusta. Maanantaina vedin täyden paniikin kun iltapäivällä kotiin tullessa huomasin verensekaista vuotoa. Soitin synnytyssaliin, mutta siellä oltiin vain, että ihan normaalia. Soita, jos lisääntyy. En nukkunut koko yönä.
Eilen aamulla sit onneks neuvolan kätilö otti mut vastaan ja pääsin kuuntelemaan sydänäänet. Vauvalla kaikki hyvin, eikä vuoto onneks tuosta pienestä tiputtelusta lisääntynyt. Hiivakuuri oli kuivattanut ennestään kuivia limakalvoja ja siitä tuo vuoto. Nyt sit läträtään illat ceridalilla ja Bebanthenilla, mutta kyllä säikähdin.
Täällä heräsi uteliaisuus, kerta kun kerroit jo esimiehellesi perhevapaista niin kerroitko ihan suullisesti vai annoitko kirjallisen lapun? Taisin lukea et suositellaan antamaan kirjallisesti ettei tule väärinkäsityksiä. Täytyykö samalla jo tietää, kertoa miten kauan aikoo olla pois? Meinaatko jäädä heti kun mahdollista vai venyttää mahdollisimman myöhäiseksi vapaiden aloituksen?
Välikommentti: Aina kannattaa kirjallisesti antaa se virallinen vanhempainvapaan aloituspäivä työnantajalle tietoon. Ja täysin ei koko poissaoloaikaa tarvi tietää, ainakin mulle HR sanoi näin ja että sitä vanhempainvapaasuunnitelmaa voi tarpeen mukaan sit säätää (jos haluaakin palata aiemmin takas töihin tms). Vauva voi myös syntyä aiemminkin, ennen kun on ajatellut jäädä pois eli sitä vanhempainvapaan aloituspv joutuu joissakin tilanteissa myös muokkaamaan. Mä olen suullisesti jo kertonut töissä mut laitan vielä kirjallisesti helmikuun alussa menemään niin on mustaa valkoisena ja turvana itselle.
suosittelen muitakin tekemään näin!olen tutuilta kuullut et kannattaa yrittää suunnitella mahdollisimman todenmukainen suunnitelma ja sit kun vauva-arki alkaa, sitä voi sit tarvittaessa työnantajan kanssa säätää jos esim. päättääkin et haluaakin olla pidempään pois kun alunperin ajatteli/tai aiemmin.
Mä en jostain syystä saa yv:tä lähtee, viitsitkö kokeilla laittaa mulle täällä?
Kirjallinen virallinen anomus täytyy tosiaan tehdä se vähintään 2 kuukautta ennen kun aloittaa vapaat. Meillä se anotaan saman järjestelmän kautta mistä sairaslomat ja virkavapaat muutenkin.
Suullisesti kerroin, työskennellään työparina ja lupasin palata asiaan kirjallisesti heti kun olen puhunut luottamusmiehen kanssa. Työskentelen opetusalalla ja meillä kun suunnitellaan elokuusta toukokuuhun työvuosi. Minulle tulee eri viransijainen loppukevääksi ja sitten elokuusta joku muu. Lisäksi tarvitaan todennäköisesti talon sisältä jokuhoitamaan esimies/hallinnontehtävät, jotka on olleet minulla. Siksi ilmoitin jo nyt, että olen poissa koko lukuvuoden 2025-2026.
Saisin aloittaa raskausvapaan 4.4. mutta todennäköisesti olen töissä vähän pitempään, jotta saisin raskausvapaan palkallisuuden venytettyä kesäkuun puolelle.
Olen viihtynyt hyvin kotona, isompien lasten kanssa, olin molemmilta kaksi vuotta, ja pidin kaikki vanhempainvapaat. Nyt toki tipahtaa aiemmin kodinhoidontuelle, mutta olen siihen varautunut.
Se hyvä puolihan tuossa uudessa systeemissä on, että jokainen löytää sen omalle perheelle sopivan ratkaisun kun vapaat voi jakaa, saa työskennellä osa-aikaisesti ym.
Suullisesti kerroin, työskennellään työparina ja lupasin palata asiaan kirjallisesti heti kun olen puhunut luottamusmiehen kanssa. Työskentelen opetusalalla ja meillä kun suunnitellaan elokuusta toukokuuhun työvuosi. Minulle tulee eri viransijainen loppukevääksi ja sitten elokuusta joku muu. Lisäksi tarvitaan todennäköisesti talon sisältä jokuhoitamaan esimies/hallinnontehtävät, jotka on olleet minulla. Siksi ilmoitin jo nyt, että olen poissa koko lukuvuoden 2025-2026.
Saisin aloittaa raskausvapaan 4.4. mutta todennäköisesti olen töissä vähän pitempään, jotta saisin raskausvapaan palkallisuuden venytettyä kesäkuun puolelle.
Olen viihtynyt hyvin kotona, isompien lasten kanssa, olin molemmilta kaksi vuotta, ja pidin kaikki vanhempainvapaat. Nyt toki tipahtaa aiemmin kodinhoidontuelle, mutta olen siihen varautunut.
Se hyvä puolihan tuossa uudessa systeemissä on, että jokainen löytää sen omalle perheelle sopivan ratkaisun kun vapaat voi jakaa, saa työskennellä osa-aikaisesti ym.
Mietintä myssy on ollut kohtalaisessa käytössä. Kysymyksiä tulee
1. Onko olemassa joku pohja millä ilmoittaa vanhempainvapaan aloituksen? Vai kirjoitan vain a4 et Minä heltsuli aion aloittaa vanhempainvapaan xx.xx.2025 ja aion olla ainankin xx.xx.2026 saakka. Älkää tuomitko ensi kertalaista.
2. Kerta kun minulla on istukka edessä enkä tiedä onko se kohdun päällä esteenä ja haittana. Huolettaa et tuleeko siitä sitten suunniteltu sektio? Sektio suoritetaan ennen kuin viikkoja on 40?
3. Oletteko kertoneet työkavereille raskautumisesta vai olleet ihan hissukseen?
4. Oletteko ihan sujut raskautenne kanssa?
5. Raha vai äitiyspakkaus?
En yhä edelleen tunne Tirpan liikkeitä vaan epämääräistä kuplintaa silloin tällöin. Milloinkohan noita liikkeitä käy tuntee paremmin? Rv 21+2
1. Onko olemassa joku pohja millä ilmoittaa vanhempainvapaan aloituksen? Vai kirjoitan vain a4 et Minä heltsuli aion aloittaa vanhempainvapaan xx.xx.2025 ja aion olla ainankin xx.xx.2026 saakka. Älkää tuomitko ensi kertalaista.
2. Kerta kun minulla on istukka edessä enkä tiedä onko se kohdun päällä esteenä ja haittana. Huolettaa et tuleeko siitä sitten suunniteltu sektio? Sektio suoritetaan ennen kuin viikkoja on 40?
3. Oletteko kertoneet työkavereille raskautumisesta vai olleet ihan hissukseen?
4. Oletteko ihan sujut raskautenne kanssa?
5. Raha vai äitiyspakkaus?
En yhä edelleen tunne Tirpan liikkeitä vaan epämääräistä kuplintaa silloin tällöin. Milloinkohan noita liikkeitä käy tuntee paremmin? Rv 21+2
Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!
1. Mä ajattelin suullisesti tai s-postilla mainita tammikuun aikana esimiehelle et oon jäämässä äitiyslomalle. Ja laittaa sit järjestelmän kautta virallisen hakemuksen sen jälkeen, missä haen elokuulle 2026 asti vapaata. Lisäksi aion sanoa, et en välttämättä palaa vielä silloin, vaan ilmoitan jatkosta keväällä 2026.
Mulla aina ennen ainakin riittänyt tällanen epävirallisempi ilmoitus ja sitten se virallinen vapaiden anominen. Toki eri aloilla varmaan erilaiset käytännöt, itse oon ollut aina kaupungilla kasvatuksen ja koulutuksen hommissa.
2. Istukka suurimmassa osassa raskauksia nousee kohdun suun päältä kohdun kasvaessa ja synnytys onnistuu normaalisti. Jos se pysyy kohdunsuun edessä, niin varmasti tarkasti arvioidaan sit sairaalassa synnytystapaa ja onko alatiesynnytys turvallinen.
3. Mä oon kertonut omille tiimiläisille ja se on sit levinnyt heidän kauttaan muuhun työyhteisöön. Toki nyt raskaus myös näkyy niin selvästi, ettei pysty oikein kieltämäänkään jos joku kysyy. Aika moni onkin onnitellut/kysynyt laskettua aikaa.
4. Jännittää vauvavuosi ja se, millainen vauva tulee. Miten selviän valvomisesta ja jos tulee taas suuritarpeinen vauva.
Oman kehon muutosten kanssa oon aika sujut. Tossa kuukausi sitten ahdisti enemmän. Nyt jotenkin rauhallisemmin mielin sen suhteen.
5. Äitiyspakkaus, musta siinä on ihanaa nostalgiaa ja suurin osa tuotteista on aina päässyt käyttöön.
Uskon, että ihan pian rupeet tuntemaan enemmän liikkeitä Heltsuli, varmasti kuukauden sisään. Itsellä nyt 22+4 ja liikkeet näkyy jo ulospäin jos vauva on sellaisessa asennossa, että potkii vatsanpeitteitä. Ja tunnen myös kuinka hän tekee kuperkeikkaa ja vaihtaa asentoja, sekä yleensä pystyn määrittämään liikkeiden perusteella onko hän pää ylös- vai alaspäin. Toisinaan hän on kääntynyt mun selkärankaan päin ja silloin liikkeet on ihan vaimeita tussahduksia vielä.
Mulla on muuten tosi hyvä ja energinen olo raskauden suhteen ja pystyn esim. kävelemään työmatkat ihan normaaliin tahtiin, mutta mulla on vaivana vatsalihas(?). Alimpien kylkiluiden kohdalla molemmin puolin toisinaan makuuasennossa (kyljellään) ja välillä ylös noustessa tai muuten tilanteessa jossa ylempiä vatsalihaksia tarvitaan, tunnen pistävää kipua. En oikein osaa ajatella muuta kuin et se on se erkaantumassa oleva vatsalihas, koska kipu saattaa vaihdella molemmilla puolilla samassa kohdassa.
#12
1. Mä ajattelin suullisesti tai s-postilla mainita tammikuun aikana esimiehelle et oon jäämässä äitiyslomalle. Ja laittaa sit järjestelmän kautta virallisen hakemuksen sen jälkeen, missä haen elokuulle 2026 asti vapaata. Lisäksi aion sanoa, et en välttämättä palaa vielä silloin, vaan ilmoitan jatkosta keväällä 2026.
Mulla aina ennen ainakin riittänyt tällanen epävirallisempi ilmoitus ja sitten se virallinen vapaiden anominen. Toki eri aloilla varmaan erilaiset käytännöt, itse oon ollut aina kaupungilla kasvatuksen ja koulutuksen hommissa.
2. Istukka suurimmassa osassa raskauksia nousee kohdun suun päältä kohdun kasvaessa ja synnytys onnistuu normaalisti. Jos se pysyy kohdunsuun edessä, niin varmasti tarkasti arvioidaan sit sairaalassa synnytystapaa ja onko alatiesynnytys turvallinen.
3. Mä oon kertonut omille tiimiläisille ja se on sit levinnyt heidän kauttaan muuhun työyhteisöön. Toki nyt raskaus myös näkyy niin selvästi, ettei pysty oikein kieltämäänkään jos joku kysyy. Aika moni onkin onnitellut/kysynyt laskettua aikaa.
4. Jännittää vauvavuosi ja se, millainen vauva tulee. Miten selviän valvomisesta ja jos tulee taas suuritarpeinen vauva.
Oman kehon muutosten kanssa oon aika sujut. Tossa kuukausi sitten ahdisti enemmän. Nyt jotenkin rauhallisemmin mielin sen suhteen.
5. Äitiyspakkaus, musta siinä on ihanaa nostalgiaa ja suurin osa tuotteista on aina päässyt käyttöön.
Uskon, että ihan pian rupeet tuntemaan enemmän liikkeitä Heltsuli, varmasti kuukauden sisään. Itsellä nyt 22+4 ja liikkeet näkyy jo ulospäin jos vauva on sellaisessa asennossa, että potkii vatsanpeitteitä. Ja tunnen myös kuinka hän tekee kuperkeikkaa ja vaihtaa asentoja, sekä yleensä pystyn määrittämään liikkeiden perusteella onko hän pää ylös- vai alaspäin. Toisinaan hän on kääntynyt mun selkärankaan päin ja silloin liikkeet on ihan vaimeita tussahduksia vielä.
Mulla on muuten tosi hyvä ja energinen olo raskauden suhteen ja pystyn esim. kävelemään työmatkat ihan normaaliin tahtiin, mutta mulla on vaivana vatsalihas(?). Alimpien kylkiluiden kohdalla molemmin puolin toisinaan makuuasennossa (kyljellään) ja välillä ylös noustessa tai muuten tilanteessa jossa ylempiä vatsalihaksia tarvitaan, tunnen pistävää kipua. En oikein osaa ajatella muuta kuin et se on se erkaantumassa oleva vatsalihas, koska kipu saattaa vaihdella molemmilla puolilla samassa kohdassa.
#12
Onko sulla siis todettu, että istukka on osittain kohdunsuun päällä vai ihan vain, että istukka on edessä? Pelkästään edessä oleva istukka ei tarkoita sitä, että olisi liian lähellä kohdunsuuta
Itsellä ollut kaikissa kolmessa raskaudessa istukka edessä ja yhdessäkään ei ole ollut missään vaiheessa raskautta riskiä, että ei voisi synnyttää alateitse. Jos istukka on liian lähellä kohdunsuuta niin ultraaja kyllä mainitsee siitä ja annetaan kontrolliaika tilanteen tarkistamiselle.Liikkeistä haluan kans sanoa, että itsellä ollut tosiaan kaikissa kolmessa raskaudessa istukka edessä ja liikkeet alkaneet tuntua tosi myöhään. Ekasta alkoi tuntua jotain pientä joskus RV 22-23, tästä kolmannestakin vasta RV 21. Etuistukan kanssa ne liikkeet on yleensä vaimeampia läpi koko raskauden, itse en ole yhdessäkään raskaudessa esim. herännyt potkuihin eikä liikkeet ole koskaan tuntuneet edes mitenkään epämukavilta
Esikoinen oli lisäksi tosi rauhallinen vatsassa niin sain loppuraskaudessa tehdä liikelaskentaa vähän väliä, etuistukka valmensi ne vähäisetkin liikkeet. Mut summa summarum, edessä olevan istukan kanssa ei kannata verrata itseään liikkeiden tuntemisen osalta niihin keillä on istukka takana tai sivulla 
Ja varmasti alat tuntea liikkeitä nyt seuraavan parin viikon aikana kun vauva siellä kasvaa ja voimistuu.1. Moni isompi työpaikka tarjoaa sellaisen virallisen lapun, jota täyttää mutta muutoin ei kait siinä muuten tule olla kuin selkeästi että milloin aloitat vanhempainvapaan. Meillä on eritelty erikseen raskausvapaa, vanhempainvapaa yms.
2. Sanoiko rakenneultran tekijä sulle että se on kohdusuulla vai vain edessä? Komppaan muita vastauksia tähän liittyen.
3. Olen kertonut kun vaikuttaa projekteihin joita on suunniteltu tälle vuodelle.
4. Täällä kaikki tosi jees! Kuorsaan tosin kuulemma kovaa öisin ja mies on useasti aamulla löytynyt sohvalta
5. Otan äitiyspakkauksen tän ekan kanssa ihan vain siksi että on niin spessu juttu. Haluan kokea sen
Ps. Yle Areenassa muuten tosi hyvä se Raskaana-sarja jossa suomenruotsalaiset äidit vloggaa raskauden ajan ja lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Paljon tosi erilaisia tarinoita ja fiiliksiä niissä. Suosittelen katsomaan jos ette ole jo katsoneet.
1. Laittaisin ilmoitusluontoisena sähköpostitse (en paperisena, kun siitä ei jää todistetta). Tekoäly varmasti kirjoittaa nopeasti tekstin valmiiksi.
2. En osaa ottaa ensikertalaisena kantaa, mutta mullakin istukka edessä eikä tosta sektiosta ole ollut mitään puhetta. Varmasti tulee puheeksi sitten, jos näin on. Synnytystavoista kun olen nyt lukenut niin jakkaralla tai vedessä haluaisin synnyttää. Hentoja potkuja tuntuu aina välillä, välillä ei.
3. Olen kertonut koko tiimille ja esihenkilö kertoikin siitä melko pian jo muille esihenkilöille, joten tieto on levinnyt monille talossa.
4. Olen. Tällä hetkellä oireena alaselkä- ja vatsakipua kävellessä pitkään (ei alkuvaiheessa).
5. Raha, koska äitiyspakkauksen sisältö ei miellyttänyt.
2. En osaa ottaa ensikertalaisena kantaa, mutta mullakin istukka edessä eikä tosta sektiosta ole ollut mitään puhetta. Varmasti tulee puheeksi sitten, jos näin on. Synnytystavoista kun olen nyt lukenut niin jakkaralla tai vedessä haluaisin synnyttää. Hentoja potkuja tuntuu aina välillä, välillä ei.
3. Olen kertonut koko tiimille ja esihenkilö kertoikin siitä melko pian jo muille esihenkilöille, joten tieto on levinnyt monille talossa.
4. Olen. Tällä hetkellä oireena alaselkä- ja vatsakipua kävellessä pitkään (ei alkuvaiheessa).
5. Raha, koska äitiyspakkauksen sisältö ei miellyttänyt.
Minä laitoin jo alustavan vapaiden aloituspäivän esihenkilölle s-postilla, samalla kun käytiin läpi projektejani, joihin tarvitaan tuuraajaa. Ajattelin myös kysyä tutulta HR-tyypiltä neuvoa, minne ja miten nuo vapaat pitää ilmoittaa ja miten vuosilomien käyttö meneekään, kun tänä vuonnahan jää kesäloma käyttämättä. Ja vanhempainvapaan aikana taitaa kertyä lomaa myös.
Olen jo ennen joulua kertonut lähimmille työkavereille raskaudesta ja on mielestäni kivaa, että voi nyt rauhassa käyttää töissä vaatteita, joissa maha näkyy selkeämmin. Olo on ollut hyvä ja on jotenkin ihanaa, että maha on kasvanut ja pieniä liikkeitä alkanut tuntua. Vielä siis kehon muutoksetkin tuntuneet vain positiivisilta. Liikkuessa huomaan välillä, että alavatsassa tuntuu jännältä tai se kovettuu. Väsymys välillä vaivaa ja levoton nukkuminen, mutta muuten olo on tosi hyvä. Rakenneultra jännittää, mutta jos siinä on kaikki kunnossa, uskon että voi taas nauttia raskaudesta hyvillä mielin eteenpäin. Odotan raskaus- ja vanhempainvapaata jo kovasti! Vaikka totta kai synnytys ja vauvan kanssa valvominen jännittää.
Meille otetaan äitiyspakkaus, itse tykkäsin siitä sisällöstä ja uskon, että ainakin lähes kaikki sieltä tulee käyttöön.
Olen jo ennen joulua kertonut lähimmille työkavereille raskaudesta ja on mielestäni kivaa, että voi nyt rauhassa käyttää töissä vaatteita, joissa maha näkyy selkeämmin. Olo on ollut hyvä ja on jotenkin ihanaa, että maha on kasvanut ja pieniä liikkeitä alkanut tuntua. Vielä siis kehon muutoksetkin tuntuneet vain positiivisilta. Liikkuessa huomaan välillä, että alavatsassa tuntuu jännältä tai se kovettuu. Väsymys välillä vaivaa ja levoton nukkuminen, mutta muuten olo on tosi hyvä. Rakenneultra jännittää, mutta jos siinä on kaikki kunnossa, uskon että voi taas nauttia raskaudesta hyvillä mielin eteenpäin. Odotan raskaus- ja vanhempainvapaata jo kovasti! Vaikka totta kai synnytys ja vauvan kanssa valvominen jännittää.
Meille otetaan äitiyspakkaus, itse tykkäsin siitä sisällöstä ja uskon, että ainakin lähes kaikki sieltä tulee käyttöön.
Itse olen alustavasti esihenkilölle ilmoittanut toiveen aloittaa vapaat pääsiäisestä, pitäisi vielä jutella HR:n kanssa käytännöstä. Olen töissä isossa kansainvälisessä firmassa joten meillä on sähköinen palvelu kaikelle tällaiselle. Osalle tiimistä olen kertonut suoraan, osa on jo arvannut itse, mutta enää tässä vaiheessa en piilottele mitään, maha ei ole itsellä edelleenkään kovin iso mutta kyllä sen jo näkee silti 
Minullakin on istukka edessä mutta olen silti tuntenut satunnaisia liikkeitä noin viikolta 15 lähtien ja nyt edelliset kaksi viikkoa ihan kunnon potkuja ja möyrintää päivittäin (22+1 tänään). Tyyppi tykkää aina hengailla joko ihan vasemmalla tai oikealla puolella niin hyvin tuntee liikkeet ja mieskin on tuntenut potkut jo mahan läpi. Tällä hetkellä vointi on tosi hyvä miinus jokapäiväinen närästys, olen pystynyt vieläkin jatkamaan juoksulenkeillä ja salilla käymistä ilman ongelmia ja koiraa lenkitän joka päivä, otan tuon kaiken liikunnan plussana tässä vaiheessa niin kauan kun se vaan hyvältä tuntuu.
Minullakin on istukka edessä mutta olen silti tuntenut satunnaisia liikkeitä noin viikolta 15 lähtien ja nyt edelliset kaksi viikkoa ihan kunnon potkuja ja möyrintää päivittäin (22+1 tänään). Tyyppi tykkää aina hengailla joko ihan vasemmalla tai oikealla puolella niin hyvin tuntee liikkeet ja mieskin on tuntenut potkut jo mahan läpi. Tällä hetkellä vointi on tosi hyvä miinus jokapäiväinen närästys, olen pystynyt vieläkin jatkamaan juoksulenkeillä ja salilla käymistä ilman ongelmia ja koiraa lenkitän joka päivä, otan tuon kaiken liikunnan plussana tässä vaiheessa niin kauan kun se vaan hyvältä tuntuu.
Tosi kiva kuulla, että on rakenneultrat menneet hyvin. <3 Mullakin on se muutaman päivän päästä edessä. Hauska nähdä, pysyykö niptin arvio sukupuolesta samana. Olin päättänyt, että lopetan keskenmenon pelkäämisen tohon rakenneultraan, kun tunsin aika varhaisilla viikoilla epämääräisiä lepatuksia silloin tällöin, mutta sitä ei ollut tuntunut edes yrittämälläkään. Mut nyt on jo viikon verran tuntenut hyvinkin selkeesti, kun ipana myllää siellä kotiaan. Ne muljahtelut on aika hauskoja. 
Mulla on nyt alkanut sujua tän raskauden kanssa kivasti, kun suunnilleen pahoinvointi on helpottanut. Ei kokonaan, jos oon aktiivinen enkä vaan istuskele ja liiku hitaasti köpötellen (tosi kiva joogan jälkeen kotiintullessa voida pahoin.. samoin d-vitamiinia en voi ottaa ruokailun ulkopuolella/jälkeen, muuten varmasti voin pahoin) mut minkäs teet, kun eivät suostuneet terveyskeskuksesta uusimaan sitä pahoinvointilääkkeen reseptiä.
Mut noin muutoin kaikki kropalliset muutokset on olleet ok ja lähinnä herättäneen "oho" ja "kappas!" reaktioita. Välillä on ollut outoja kipuja vissiin liitoskipuja, mut nekin on menneet nopeasti ohi, joten en oo stressannut, vaikka se just sillä hetkellä sattuukin enemmän kuin mikään aiemmin.
Yllättäen on tuntunut oudolta, kun läheiset ja tutut on taputelleet vatsaa. En tiedä ihan miksi. Ehkä en ole taputtelu vaan enemmänkin silittely-ihmisiä?
Välillä on kyllä vaikea jotenkin ottaa tätä realistisena, kun oon toivonut lasta niin pitkään ja mikään arjessa ei oo muuttunut. Sit sitä havahtuu välillä, "ai raskaus on jo puolessa välissä??" tai "jos hankin nyt vuoden uimakortin, ehkä ehdin sillä käydä sitten lapsenkin kanssa. ......se syntyy keväällä.. eli tänä vuonna.. eli noin neljän kk:n päästä... eli kohta?!?"
Mä oon taipunut ottamaan rahana enkä pakkauksena. Se on niin arpapeliä, osuuko ne vaatteet oikeaan aikaan sopivan kokoiseksi, ja niissä muissa tavaroissa oli niin paljon sellaista, mitä en tulis käyttämään, niin harmittais sitten, eikä niissä vaatteissakaan ollut kuin muutama sellainen, joka oikeasti miellytti.
Sen sijaan oon alkanut kierrellä kirppareita ja selailla toria noiden vaatteiden suhteen. Pari uuttakin ostin kaupan alesta, kun sai suunnilleen samaan hintaan kuin olis kirppariltakin saanut. Parit bodyt ostin vitosella, kunnes aloin miettiä, että ehkä se pari euroa/vaate vois olla hyvä yläraja. En tiedä, vieläkö vois löytää jostain kymmenillä senteillä/body tai vaate, niinkuin joskus muutama vuos sitten, kun kävin kaverin kanssa pihakirppiksellä.
Musta on ollut mielenkiintoista huomata, miten lapsi ja sen kasvatus on sellainen keskustelukohde, josta ihan fiksutkin kaverit vetää tiukkoja "tämä on oikein minulle, joten sen on oltava oikein muillekin" heittoja. Ite pyrin välillä oikein korostamaan sitä, että tää on mun mielipide asiaan, ja muutkin voi olla ihan valideja.
Mulla on nyt alkanut sujua tän raskauden kanssa kivasti, kun suunnilleen pahoinvointi on helpottanut. Ei kokonaan, jos oon aktiivinen enkä vaan istuskele ja liiku hitaasti köpötellen (tosi kiva joogan jälkeen kotiintullessa voida pahoin.. samoin d-vitamiinia en voi ottaa ruokailun ulkopuolella/jälkeen, muuten varmasti voin pahoin) mut minkäs teet, kun eivät suostuneet terveyskeskuksesta uusimaan sitä pahoinvointilääkkeen reseptiä.
Mut noin muutoin kaikki kropalliset muutokset on olleet ok ja lähinnä herättäneen "oho" ja "kappas!" reaktioita. Välillä on ollut outoja kipuja vissiin liitoskipuja, mut nekin on menneet nopeasti ohi, joten en oo stressannut, vaikka se just sillä hetkellä sattuukin enemmän kuin mikään aiemmin.
Yllättäen on tuntunut oudolta, kun läheiset ja tutut on taputelleet vatsaa. En tiedä ihan miksi. Ehkä en ole taputtelu vaan enemmänkin silittely-ihmisiä?
Välillä on kyllä vaikea jotenkin ottaa tätä realistisena, kun oon toivonut lasta niin pitkään ja mikään arjessa ei oo muuttunut. Sit sitä havahtuu välillä, "ai raskaus on jo puolessa välissä??" tai "jos hankin nyt vuoden uimakortin, ehkä ehdin sillä käydä sitten lapsenkin kanssa. ......se syntyy keväällä.. eli tänä vuonna.. eli noin neljän kk:n päästä... eli kohta?!?"
Mä oon taipunut ottamaan rahana enkä pakkauksena. Se on niin arpapeliä, osuuko ne vaatteet oikeaan aikaan sopivan kokoiseksi, ja niissä muissa tavaroissa oli niin paljon sellaista, mitä en tulis käyttämään, niin harmittais sitten, eikä niissä vaatteissakaan ollut kuin muutama sellainen, joka oikeasti miellytti.
Sen sijaan oon alkanut kierrellä kirppareita ja selailla toria noiden vaatteiden suhteen. Pari uuttakin ostin kaupan alesta, kun sai suunnilleen samaan hintaan kuin olis kirppariltakin saanut. Parit bodyt ostin vitosella, kunnes aloin miettiä, että ehkä se pari euroa/vaate vois olla hyvä yläraja. En tiedä, vieläkö vois löytää jostain kymmenillä senteillä/body tai vaate, niinkuin joskus muutama vuos sitten, kun kävin kaverin kanssa pihakirppiksellä.
Musta on ollut mielenkiintoista huomata, miten lapsi ja sen kasvatus on sellainen keskustelukohde, josta ihan fiksutkin kaverit vetää tiukkoja "tämä on oikein minulle, joten sen on oltava oikein muillekin" heittoja. Ite pyrin välillä oikein korostamaan sitä, että tää on mun mielipide asiaan, ja muutkin voi olla ihan valideja.
Hei. Mulla on aiemmissa raskauksissa ollut istukka edessä ja rakenneultrassa vielä niin alhaalla, että olen ollut kontrollissa ja synnytystapa-arviossa viikolla 37.
Kaikissa raskauksissa se on noussut turvallisen matkan päähän kohdun suulta ja synnytys mennyt alakautta. Ei kannata etukäteen murehtia.
Tässä raskaudessa istukka on takana ja liikkeet tuntuneet aiemmin, mutta kyllä ne noissa edellisissä tuntuvat ja näkyivät kun vauva kasvoi.
Tällä viikolla on muutama töissä kysynyt ja onnitellut, johon olen vastannut myöntävästi. Kyllä olen raskaana ja
Kehon kanssa tavallaan ihan sujut ja yritän olla stressaamatta. Mulla eniten stressiä aiheuttaa se, että ikää on enemmän. Kyllä sen huomaa, että oli erilaista olla raskaana alle 30.v kun nyt +40.
Lähinnä mulla on toiveena ja tavoitteena, että pystyisin liikkua ja pitää kehosta huolta, jotta synnytys sujuisi ja vaunulenkit/tavallinen arki pääsis sit alkamaan hyvin vauvan kanssa.
Esikoiselle äitiyspakkauksen otin, mutta muille en sitten enää. En ota nytkään. Ainoa minkä haluan jostain kirpparilta metsästää, on se makuupussi. Oon jossain mielenhäiriössä myynyt vuoden 2009 pussin, vaikka tykkäsin ihan siitä kuosistakin.
Kaikissa raskauksissa se on noussut turvallisen matkan päähän kohdun suulta ja synnytys mennyt alakautta. Ei kannata etukäteen murehtia.
Tässä raskaudessa istukka on takana ja liikkeet tuntuneet aiemmin, mutta kyllä ne noissa edellisissä tuntuvat ja näkyivät kun vauva kasvoi.
Tällä viikolla on muutama töissä kysynyt ja onnitellut, johon olen vastannut myöntävästi. Kyllä olen raskaana ja
Kehon kanssa tavallaan ihan sujut ja yritän olla stressaamatta. Mulla eniten stressiä aiheuttaa se, että ikää on enemmän. Kyllä sen huomaa, että oli erilaista olla raskaana alle 30.v kun nyt +40.
Lähinnä mulla on toiveena ja tavoitteena, että pystyisin liikkua ja pitää kehosta huolta, jotta synnytys sujuisi ja vaunulenkit/tavallinen arki pääsis sit alkamaan hyvin vauvan kanssa.
Esikoiselle äitiyspakkauksen otin, mutta muille en sitten enää. En ota nytkään. Ainoa minkä haluan jostain kirpparilta metsästää, on se makuupussi. Oon jossain mielenhäiriössä myynyt vuoden 2009 pussin, vaikka tykkäsin ihan siitä kuosistakin.
Meillä oli rakenneultrassa kaikki hyvin ja vauveli kovasti potki ja jumppasi näyttäisi olevan poika tulossa! Minullekin kätilö sanoi, että istukka on edessä, mutta sanoi myös että ei ole kohdunsuun tiellä tai lähellä, niin on ok. Nyt taas voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin
näyttäisi olevan poika tulossa! Minullekin kätilö sanoi, että istukka on edessä, mutta sanoi myös että ei ole kohdunsuun tiellä tai lähellä, niin on ok. Nyt taas voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin Tässä huikkaan väliin, että jos niptissä on jompi kumpi sukupuoli todettu niin se ei siitä enää muutu jos nyt siis kyseessä yksöisraskaus. Se tutkitaan kromosomeista niin ei sieltä sinänsä virheellistä tulosta voi tulla. Oliko arvon varmuus luokkaa 99,7 %.Tosi kiva kuulla, että on rakenneultrat menneet hyvin. <3 Mullakin on se muutaman päivän päästä edessä. Hauska nähdä, pysyykö niptin arvio sukupuolesta samana. Olin päättänyt, että lopetan keskenmenon pelkäämisen tohon rakenneultraan, kun tunsin aika varhaisilla viikoilla epämääräisiä lepatuksia silloin tällöin, mutta sitä ei ollut tuntunut edes yrittämälläkään. Mut nyt on jo viikon verran tuntenut hyvinkin selkeesti, kun ipana myllää siellä kotiaan. Ne muljahtelut on aika hauskoja.
Mulla on nyt alkanut sujua tän raskauden kanssa kivasti, kun suunnilleen pahoinvointi on helpottanut. Ei kokonaan, jos oon aktiivinen enkä vaan istuskele ja liiku hitaasti köpötellen (tosi kiva joogan jälkeen kotiintullessa voida pahoin.. samoin d-vitamiinia en voi ottaa ruokailun ulkopuolella/jälkeen, muuten varmasti voin pahoin) mut minkäs teet, kun eivät suostuneet terveyskeskuksesta uusimaan sitä pahoinvointilääkkeen reseptiä.
Mut noin muutoin kaikki kropalliset muutokset on olleet ok ja lähinnä herättäneen "oho" ja "kappas!" reaktioita. Välillä on ollut outoja kipuja vissiin liitoskipuja, mut nekin on menneet nopeasti ohi, joten en oo stressannut, vaikka se just sillä hetkellä sattuukin enemmän kuin mikään aiemmin.
Yllättäen on tuntunut oudolta, kun läheiset ja tutut on taputelleet vatsaa. En tiedä ihan miksi. Ehkä en ole taputtelu vaan enemmänkin silittely-ihmisiä?
Välillä on kyllä vaikea jotenkin ottaa tätä realistisena, kun oon toivonut lasta niin pitkään ja mikään arjessa ei oo muuttunut. Sit sitä havahtuu välillä, "ai raskaus on jo puolessa välissä??" tai "jos hankin nyt vuoden uimakortin, ehkä ehdin sillä käydä sitten lapsenkin kanssa. ......se syntyy keväällä.. eli tänä vuonna.. eli noin neljän kk:n päästä... eli kohta?!?"
Mä oon taipunut ottamaan rahana enkä pakkauksena. Se on niin arpapeliä, osuuko ne vaatteet oikeaan aikaan sopivan kokoiseksi, ja niissä muissa tavaroissa oli niin paljon sellaista, mitä en tulis käyttämään, niin harmittais sitten, eikä niissä vaatteissakaan ollut kuin muutama sellainen, joka oikeasti miellytti.
Sen sijaan oon alkanut kierrellä kirppareita ja selailla toria noiden vaatteiden suhteen. Pari uuttakin ostin kaupan alesta, kun sai suunnilleen samaan hintaan kuin olis kirppariltakin saanut. Parit bodyt ostin vitosella, kunnes aloin miettiä, että ehkä se pari euroa/vaate vois olla hyvä yläraja. En tiedä, vieläkö vois löytää jostain kymmenillä senteillä/body tai vaate, niinkuin joskus muutama vuos sitten, kun kävin kaverin kanssa pihakirppiksellä.
Musta on ollut mielenkiintoista huomata, miten lapsi ja sen kasvatus on sellainen keskustelukohde, josta ihan fiksutkin kaverit vetää tiukkoja "tämä on oikein minulle, joten sen on oltava oikein muillekin" heittoja. Ite pyrin välillä oikein korostamaan sitä, että tää on mun mielipide asiaan, ja muutkin voi olla ihan valideja.
tää vain siksi, että jos joku muukin miettii onko niptin vastaus pysyvä. Voisi sanoa aika varmasti että on.
vierailija
Heippa!
Uusi kirjoittelija täällä Olen seurannut keskustelua ahkerasti, mutta pidättäytynyt kommentoimasta ennen rakenneultraa. Tällä viikolla selvitty rakenneultrasta, jossa kaikki oli pikkuisella hyvin!! <3 Olen pelännyt keskenmenoa todella paljon ja nyt tuntuu että voin hieman hengähtää sen suhteen, koska kaikki oli hyvin ja liikkeitäkin olen alkanut tällä viikolla tuntemaan (istukka edessä). Nyt siis raskausviikkoja 21 ja laskettu aika toukokuun lopussa Ensimmäistä lasta puolison kanssa odotamme ja kaikki on uutta ja jännää!
Meillä on pieni työyhteisö ja töissä lähes kaikki ovat olleet tietoisia raskaudestani jo joulukuusta lähtien. Täällä kun ei oikein mikään asia pysy salassa, joten helpompi vain kertoa ja kyllä esimies siihen on myös omalta osaltaan hieman painostanutkin, ainakin lievästi.. Kehityskeskusteluissa kävimme jo läpi miten vanhempainvapaat ilmoitetaan, siihen on meillä ainakin tietty kaavake, joka tulee täyttää.
Mahan kasvaminen on ollut minulle hieman haastava käsitellä. Olen koko ikäni harrastanut kestävyysliikuntaa ja mahan kasvaminen tuntuu oudolta, toki siihen(kin) varmasti tottuu ajan kanssa. Jouduin alkuraskaudesta jättämään liikuntaa paljon välistä, koska olin niin väsynyt ja iltapainotteinen oksentelu ei innostanut lähtemään lenkille. Nyt olen voinut juosta/hiihtää/jumpata/kävellä normaalisti. Salibandyn jätin pois heti kun sain tietää raskaudesta enkä ole uskaltanut esim. laskettelemassa käydä. Työmatkapyöräily alkaa tuntumaan hieman työläältä ja jäisillä keleillä pelottavalta, joten olen aika paljon nyt siirtynyt kävelemään työmatkoja.
Nyt kun olen selvinnyt rakenneultrasta, olen alkanut jännittää asiakkaille raskaudesta kertomista. Teen siis asiakastyötä ja minulla on "omat" asiakkaat, joita tapaan säännöllisesti, joidenkin kanssa yhteistyö on jatkunut 3 vuotta. Onko antaa vinkkejä missä vaiheessa kertoa raskaudesta ja miten se tuoda esille?
Toinen pohtimani asia on muutto toiselle paikkakunnalle. Olemme puolison kanssa pohtineet muuttoa lähemmäs tukiverkkoja (tällä paikkakunnalla ei ole yhtään mitään tukiverkkoa työkavereita lukuun ottamatta). Onko muita raskausaikana / vanhempainvapaalla muuttaneita? Milloin muutto kannattaisi tehdä, mikäli siihen päädymme? Olen ajatellut, että muutto voisi olla sitten, kun jään raskausvapaalle, mutta silloin synnyttäisin eri sairaalassa, kun missä olen nyt käynyt ultrat. Myös luonnollisesti neuvola yms. muuttuisivat. Vai onko helpompi muuttaa vasta kun vauva on syntynyt? Toki asiaan varmasti vaikuttaa myös se, milloin saisimme asunnon uudelta paikkakunnalta. Nyt asumme vuokralla ja puolisoni tekee etätöitä, joten lähteminen sinänsä on helppoa. Toinen asia mikä paikkakunnan vaihdossa mietityttää on se, että sitten minulla ei ole työtä mihin palata. Löydänkö töitä uudelta paikkakunnalta? Toki en ole itseäni irtisanomassa, vaan jään tavalliseen tapaan vanhempainvapaalle ja sitten vasta kun olisin palaamassa, palaan pitämään lomat yms. Ajatuksia tai vinkkejä?
Uusi kirjoittelija täällä
Olen seurannut keskustelua ahkerasti, mutta pidättäytynyt kommentoimasta ennen rakenneultraa. Tällä viikolla selvitty rakenneultrasta, jossa kaikki oli pikkuisella hyvin!! <3 Olen pelännyt keskenmenoa todella paljon ja nyt tuntuu että voin hieman hengähtää sen suhteen, koska kaikki oli hyvin ja liikkeitäkin olen alkanut tällä viikolla tuntemaan (istukka edessä). Nyt siis raskausviikkoja 21 ja laskettu aika toukokuun lopussa Ensimmäistä lasta puolison kanssa odotamme ja kaikki on uutta ja jännää!Meillä on pieni työyhteisö ja töissä lähes kaikki ovat olleet tietoisia raskaudestani jo joulukuusta lähtien. Täällä kun ei oikein mikään asia pysy salassa, joten helpompi vain kertoa ja kyllä esimies siihen on myös omalta osaltaan hieman painostanutkin, ainakin lievästi.. Kehityskeskusteluissa kävimme jo läpi miten vanhempainvapaat ilmoitetaan, siihen on meillä ainakin tietty kaavake, joka tulee täyttää.
Mahan kasvaminen on ollut minulle hieman haastava käsitellä. Olen koko ikäni harrastanut kestävyysliikuntaa ja mahan kasvaminen tuntuu oudolta, toki siihen(kin) varmasti tottuu ajan kanssa. Jouduin alkuraskaudesta jättämään liikuntaa paljon välistä, koska olin niin väsynyt ja iltapainotteinen oksentelu ei innostanut lähtemään lenkille. Nyt olen voinut juosta/hiihtää/jumpata/kävellä normaalisti. Salibandyn jätin pois heti kun sain tietää raskaudesta enkä ole uskaltanut esim. laskettelemassa käydä. Työmatkapyöräily alkaa tuntumaan hieman työläältä ja jäisillä keleillä pelottavalta, joten olen aika paljon nyt siirtynyt kävelemään työmatkoja.
Nyt kun olen selvinnyt rakenneultrasta, olen alkanut jännittää asiakkaille raskaudesta kertomista. Teen siis asiakastyötä ja minulla on "omat" asiakkaat, joita tapaan säännöllisesti, joidenkin kanssa yhteistyö on jatkunut 3 vuotta. Onko antaa vinkkejä missä vaiheessa kertoa raskaudesta ja miten se tuoda esille?
Toinen pohtimani asia on muutto toiselle paikkakunnalle. Olemme puolison kanssa pohtineet muuttoa lähemmäs tukiverkkoja (tällä paikkakunnalla ei ole yhtään mitään tukiverkkoa työkavereita lukuun ottamatta). Onko muita raskausaikana / vanhempainvapaalla muuttaneita? Milloin muutto kannattaisi tehdä, mikäli siihen päädymme? Olen ajatellut, että muutto voisi olla sitten, kun jään raskausvapaalle, mutta silloin synnyttäisin eri sairaalassa, kun missä olen nyt käynyt ultrat. Myös luonnollisesti neuvola yms. muuttuisivat. Vai onko helpompi muuttaa vasta kun vauva on syntynyt? Toki asiaan varmasti vaikuttaa myös se, milloin saisimme asunnon uudelta paikkakunnalta. Nyt asumme vuokralla ja puolisoni tekee etätöitä, joten lähteminen sinänsä on helppoa. Toinen asia mikä paikkakunnan vaihdossa mietityttää on se, että sitten minulla ei ole työtä mihin palata. Löydänkö töitä uudelta paikkakunnalta? Toki en ole itseäni irtisanomassa, vaan jään tavalliseen tapaan vanhempainvapaalle ja sitten vasta kun olisin palaamassa, palaan pitämään lomat yms. Ajatuksia tai vinkkejä?
Hei, tulen tuolta kesäkuisista kommentoimaan tähän asiakkaille kertomiseen, kun sama itsellä edessä. Ajattelin, että ilmoitan asiakkaille virallisesti vasta sitten lähempänä, kun olen jäämässä pois, kun tiedän kertoa sijaisen tiedot ym. Toisia asiakkaita en edes tapaa säännöllisesti vaan olen sähköisesti yhteydessä. Sellaisille, jotka käyvät paikan päällä, varmasti paljastuu aika pian, kun maha alkaa näkyä. Että ehkä siinä sitten voi tavatessa jotain mainita.
Verkostoon liittyen niin meilläkin edessä tilanne, että asutaan täällä täysin ilman verkostoa. Omat vanhempani ja sukulaiset asuvat lahden toisella puolen ja puolison vanhemmat 200km päässä. Työverkosto on myös 200km päässä. Olen neuvolassa sanonutkin asiasta ja sain vinkkejä paikallisista vauvakahviloista, joissa voi tutustua muihin ja paikallisista lastenhoitotarjoajista. Hyvin se menee! Tärkeintä, että itse viihtyy alueella.
Tervetuloa mukaan keskusteluun!
Mulla tämä on jo neljäs raskaus, mutta ei kehon muuttuminen silti helppoa ole ja sitä joutuu tasaisin väliajoin työstämään. Lohdutan itseäni usein sillä et olen joka kerta palautunut niin varmasti nytkin.
Muuttoa en jättäisi ainakaan viimemetreille ellei sun ole mahdollista pysytellä sivustakatsojana. Muuttamiseen liittyy tosi paljon hommaa - ja aina paljon enemmän kuin etukäteen kuvitteli. Toisaalta ei pienen vauvankaan kanssa ole helppoa muuttaa ellei sit just voi itse jättäytyä sivummalle ja muut hoitaa homman. Pari kertaa olen muuttanut 1-vuotiaan kanssa ja se on ollut ihan ok, oon ehtinyt vanhempainvapaalla hyvin pakkamaan & tekemään muuttosiivouata kun taapero päiväunilla ja yleensä sen ikäiset menee nukkumaankin illalla aikaisin niin iltaisinkin ehtii muuttojuttuja.
Mun mielestä asiakkaille voi kertoa siinä vaiheessa kun se tuntuu luontevalta. Joko nyt tai vasta sitten kun jää pois töistä tai milloin tahansa siinä välissä. Itse ajattelin piakkoin kertoa, jotta ehdin aikatauluttaa tiettyjä juttuja tehtäväksi ennen äitiysloman aloittamista.
Mä kerroin tällä viikolla mun esimiehelle vihdoin, että oon jäämässä pois ja annoin alustavan päivän, jonka oon laskenut Kelan laskurilla. Ens viikolla neuvolassa saan ne Kelan tarvitsemat paperit, ni voin sitten virallisesti hakea. Esimies tosin oli toki arvannut kun se alkaa olla aika ilmiselvää
Mulla tänään 23+2 ja edelleen hehkeä keskiraskaus jatkuu eli mitään suurempia vaivoja ei ole. Pikkuhiljaa tehdään hankintoja ja vauvan liikkeet voimistuu koko ajan, selkeästi hän siis kasvaa kovaa vauhtia. Samaten on kiva seurata kuinka hän reagoi erilaisiin ääniin ja masun silityksiin.
#12
Mulla tämä on jo neljäs raskaus, mutta ei kehon muuttuminen silti helppoa ole ja sitä joutuu tasaisin väliajoin työstämään. Lohdutan itseäni usein sillä et olen joka kerta palautunut niin varmasti nytkin.
Muuttoa en jättäisi ainakaan viimemetreille ellei sun ole mahdollista pysytellä sivustakatsojana. Muuttamiseen liittyy tosi paljon hommaa - ja aina paljon enemmän kuin etukäteen kuvitteli. Toisaalta ei pienen vauvankaan kanssa ole helppoa muuttaa ellei sit just voi itse jättäytyä sivummalle ja muut hoitaa homman. Pari kertaa olen muuttanut 1-vuotiaan kanssa ja se on ollut ihan ok, oon ehtinyt vanhempainvapaalla hyvin pakkamaan & tekemään muuttosiivouata kun taapero päiväunilla ja yleensä sen ikäiset menee nukkumaankin illalla aikaisin niin iltaisinkin ehtii muuttojuttuja.
Mun mielestä asiakkaille voi kertoa siinä vaiheessa kun se tuntuu luontevalta. Joko nyt tai vasta sitten kun jää pois töistä tai milloin tahansa siinä välissä. Itse ajattelin piakkoin kertoa, jotta ehdin aikatauluttaa tiettyjä juttuja tehtäväksi ennen äitiysloman aloittamista.
Mä kerroin tällä viikolla mun esimiehelle vihdoin, että oon jäämässä pois ja annoin alustavan päivän, jonka oon laskenut Kelan laskurilla. Ens viikolla neuvolassa saan ne Kelan tarvitsemat paperit, ni voin sitten virallisesti hakea. Esimies tosin oli toki arvannut kun se alkaa olla aika ilmiselvää
Mulla tänään 23+2 ja edelleen hehkeä keskiraskaus jatkuu eli mitään suurempia vaivoja ei ole. Pikkuhiljaa tehdään hankintoja ja vauvan liikkeet voimistuu koko ajan, selkeästi hän siis kasvaa kovaa vauhtia. Samaten on kiva seurata kuinka hän reagoi erilaisiin ääniin ja masun silityksiin.
#12
Me asutaan myös kaukana lähimmistä tukiverkoista mutta meillä on onneksi ihanat ystävät ja naapurit tukena. Meille tärkeintä on että on kiva paikka asua!
Mutta ymmärrän myös jos haluaa muuttaa lähemmäs perhettä, ei kait siinä mitään kun muuttaa mutta ei kannaya ihan raskauden viime metreillä kun se lisää varmasti stressiä ja tuo jaksamiseen haasteita. Ihan vauvakuplan keskelläkään en muuttaisi vaan olisin rauhassa, ehkä sit kun vauva on muutaman kuukaudenAsiakkaille mä kertoisin sitä mukaa kun heidän kans on yhteydessä. Mitä sitä sen kummemmin pitkittämään, maailman luonnollisin ja ihanin asia. Tsemppiä
Täällä myös rakenneultra käyty ja kaikki oli täydellisesti! Sukupuolikin selvisi mutta se jääköön täällä nettifoorumilla salaisuudeksi