Toukokuiset 2025

Nyt kun olin viikon tässä koronassa/flunssassa ja aivastin yllättäen niin, etten yhtään ehtinyt varoa, sattui kyllä välillä kunnolla mahaan. Sama kun lumitöissä piti vähän nostella lapiolla lunta. Mutta ne on menneet ohi. Suosittelen myös, että kannattaa soittaa, oman mielenrauhan takia aina, jos yhtään tuntuu siltä.

Mulla oli muutamat vaatteet kokoa 50 siihen ihan ensimmäisiin viikkoihin. Sitten vauvat kyllä kasvaneet nopeasti ja 56 jäi kans aika äkkiä pieniksi.

Minä olen ite 180cm ja lasten isä kuten nykyinenkin puoliso, on yli 190cm. Molemmat lapset olleet syntyessään 49cm ja siinä 3400g. Toinen syntyi laskettuna päivänä ja toinen päivän yli, että ei se ihmisen aikuispituus välttämättä tuo automaattisesti suurta vauvaa. Mun lapset hyppäsi kyllä sit tuosta nopeasti pitkiksi lapsiksi.

Oon nyt ihan just puolivälissä raskautta ja painoa on tullut 5-6kg. Yritän syödä terveellisesti ja ajattelen, että sitä tulee sen minkä tulee, syömättä ei pysty olemaan. Siinä se on aiemmin ollut noin 12-15kg mitä raskaus on tuonut.

Joo, onneksi itse olen nyt vihdoin pystynyt myös rentoutumaan tuon painon kanssa ja ottamaan just tuon ”sitä tulee sen minkä tulee” asenteen. kaikenlaisia asioita sitä tuleekin nyt mietittyä!

Miten Heltsulilla menee?

 

Mulla alkuun kans oli pitkään se 2kg eikä tullu enempää ja sit yhtäkkiä pomppas lyhyessä ajassa 2kg lisää painoa. Nyt yhteensä tullu reilu 4kg ja se on oikein ok.
Mua alkuun ahdisti painon nousu, mut nyt oon ok sen kanssa ja aina ennenkin oon palannut entisiin mittoihin (toki en entiseen kroppaan, jokainen raskaus on jättänyt muistonsa) noin vuoden sisällä. Joskus nopeemmin, joskus hitaammin. Tosi paljon riippuu palautuminen siitä millanen vauva on, saako kuinka hyvin nukuttua ym.
Joten tulkoon sen verran mitä tulee Nykyään tuntuu et on median luomat tosi isot paineet palautua nopeasti... Siis mulle tulee jo Facebook&insta feedissä "palautumisjumppaa" ja vinkkejä miten palautua synnytyksen jälkeen. Ja vasta pari päivän päästä 19 raskausviikkoa täynnä

Mua kiinnostaisi myös kuulla et miten @heltsuli voit?

#12

 

Täällä kaikki kunnossa, kiitos huolenpidosta! Se oli vain sen yhden päivän ongelma, lepäilin viikonlopun enkä edes aloittanut joulusiivousta vaan otin ihan levon kanssa. Tuskin siis mitään vakavaa.

Tänään 17+4 ja aamulla taas mietin miksi vielä mutustan bonjestaa, mutta sain taas muistaa miksi sitä syön. Vaikuttaisi olevan sellainen joka toinen viikko tahdin oksennus. Olikohan se nyt se 8 oksennus kerta. Syytän myös puolisoani tästä... Nimittäin hän keittää aamuisin kahvia ja se haisee nenään aivan hirveeltä, pelkkä haju saattaa jo laukasta kakomis reaktion kuten tänä aamuna kävikin. Oon muutaman kerran pyytänyt ettei keittäisi kahvia juuri silloin kun itse olen hereillä (lähdemme eri aikoihin ja hänen pitäisi vasta herätä varttia mun lähdön jälkeen). Pelkästään se ei laukaissut yrjöä, mutta jälleen olin lusikoinut aamupuuroni nassuun kun jäin toiseen käteen pitelemään vesilasia ja toiseen mamanappia sekä maitohappobakteeria. Mietin nielaisisinki ne vai oottellenko, kun oli sen verran epämukava olo, keittiönpöydän ääressä jahkailin kunnes ampaisin vessaan. Kaskas, empähän sinne kerennyt ja eka läjä koristi eteisen lattiaa. Kakoin sit aamupuuroni lavuaariin ja suun huuhdonnan jälkeen otin napit nassuun. Tässä vaiheessa itselläni oli jo kiire lähteä töihin, töitten alkuun vain 30min aikaa. Pyysin kiltisti puolisoani voisiko hän siivota lattian, ei kuulema voinut kun häneltä menisi itseltään ruokahalua. Hän joka vannoi olevansa hiuksia pitämässä kun oksettaa, eipä oo kertaakaan ollut paikalla. Äkkiä oksennusten siivous yms. Jos ja kun hän on osasyyllinnen minun pahoinvointiin niin joutaisi auttamaan, näinköhän sit siivoan Tirpankin oksennukset?! Niin ärsyttävää...

Painon noususta puhetta, itse en oikeastaan käy vaa'alla ja jos kotona käyn niin se ei saata näyttää ihan oikeaa lukemaa. Se on kylppärin lattialla ja se on vino kallistusten vuoksi ja en viitsi siirtää sitä sieltä muualle. Painossa en ole järin muutosta nähnyt, mutta ulkoisesti tunnen itseni käveleväksi lihapullaksi. Pömppömassuni on entisestään turvonnut ja iltaisin on vielä isompi. Kahdella neuvolakäynnillä on paino otettu ja molemmilla kerroilla on ollut aivan samat lukemat, voisiko paino pysyä samassa kun teen fyysistä ja raskasta työtä, paljon nostoja? Työvaatteissa tunnen itseni lihapullaksi myös, milloinkohan käyn kuulemaan raskaus kyselyjä?

 

Täällä kaikki kunnossa, kiitos huolenpidosta! Se oli vain sen yhden päivän ongelma, lepäilin viikonlopun enkä edes aloittanut joulusiivousta vaan otin ihan levon kanssa. Tuskin siis mitään vakavaa.

Tänään 17+4 ja aamulla taas mietin miksi vielä mutustan bonjestaa, mutta sain taas muistaa miksi sitä syön. Vaikuttaisi olevan sellainen joka toinen viikko tahdin oksennus. Olikohan se nyt se 8 oksennus kerta. Syytän myös puolisoani tästä... Nimittäin hän keittää aamuisin kahvia ja se haisee nenään aivan hirveeltä, pelkkä haju saattaa jo laukasta kakomis reaktion kuten tänä aamuna kävikin. Oon muutaman kerran pyytänyt ettei keittäisi kahvia juuri silloin kun itse olen hereillä (lähdemme eri aikoihin ja hänen pitäisi vasta herätä varttia mun lähdön jälkeen). Pelkästään se ei laukaissut yrjöä, mutta jälleen olin lusikoinut aamupuuroni nassuun kun jäin toiseen käteen pitelemään vesilasia ja toiseen mamanappia sekä maitohappobakteeria. Mietin nielaisisinki ne vai oottellenko, kun oli sen verran epämukava olo, keittiönpöydän ääressä jahkailin kunnes ampaisin vessaan. Kaskas, empähän sinne kerennyt ja eka läjä koristi eteisen lattiaa. Kakoin sit aamupuuroni lavuaariin ja suun huuhdonnan jälkeen otin napit nassuun. Tässä vaiheessa itselläni oli jo kiire lähteä töihin, töitten alkuun vain 30min aikaa. Pyysin kiltisti puolisoani voisiko hän siivota lattian, ei kuulema voinut kun häneltä menisi itseltään ruokahalua. Hän joka vannoi olevansa hiuksia pitämässä kun oksettaa, eipä oo kertaakaan ollut paikalla. Äkkiä oksennusten siivous yms. Jos ja kun hän on osasyyllinnen minun pahoinvointiin niin joutaisi auttamaan, näinköhän sit siivoan Tirpankin oksennukset?! Niin ärsyttävää...

Painon noususta puhetta, itse en oikeastaan käy vaa'alla ja jos kotona käyn niin se ei saata näyttää ihan oikeaa lukemaa. Se on kylppärin lattialla ja se on vino kallistusten vuoksi ja en viitsi siirtää sitä sieltä muualle. Painossa en ole järin muutosta nähnyt, mutta ulkoisesti tunnen itseni käveleväksi lihapullaksi. Pömppömassuni on entisestään turvonnut ja iltaisin on vielä isompi. Kahdella neuvolakäynnillä on paino otettu ja molemmilla kerroilla on ollut aivan samat lukemat, voisiko paino pysyä samassa kun teen fyysistä ja raskasta työtä, paljon nostoja? Työvaatteissa tunnen itseni lihapullaksi myös, milloinkohan käyn kuulemaan raskaus kyselyjä?

Ihana kuulla että kaikki hyvin vaikka pahoinvointi vieläkin kiusaa Ja anteeksi mut korvaan nyt särähtää ikävältä ton sun puolison toiminta/asenne juttele hänen kanssa noista jutuista et tarviit hänen tukea ja et ois kiva jos hän auttaisi sua ja asenne olisi vähän erilainen - vauva tulee teille kummallekin ja puolison tulee auttaa vaikka ei itse olekaan raskaana. Muutoin sulle voi tulla yksinäinen olo. Nyt hyvä käydä keskustelua asioista ja yhteisistä pelisäännöistä ennenkuin vauva syntyy.

Mun puoliso on onneksi tukenut kaikessa ja ollut ihan mahtava, tehnyt ruokaa/hakenut kaupasta appelsiinimehua kun on tullut himo siihen, lopettanut kanan kokkaamisen kun se ällöttää mua ja huolehtii et istutaan kaukana toisistanme kun hän syö kananmunaa. Mut käytiin raskauden alussa tästä keskustelu että mä tulen tarvitsemaan ja haluan hänen tukea ja apua - just jos yrjö lentää ja tarvitsen apua siivoukseen, on huono olo tai tarviin ruokaa yms. Toivon että sunkin puoliso huomioisi sut vieläkin paremmin varsinkin noissa hankalissa tilanteissa. Nyt kuulostaa että hän ei ihan ymmärrä mitä joudut käymään läpi ja sua stressaa varmasti jos et puolisolta saa tukea.

Anteeksi jos luen tilanteen väärin (en tietenkään tiedä koko tarinaa), enkä halua millään tavoin haukkua puolisoasi mutta kuulostaa, että hän voisi vähän tsempata!

 

Hyvä homma Heltsuli, että oireilut meni ohi, vaikka pahoinvointia vielä piisaa. Toivottavasti loppuis sekin! Itekin huomasin tänään kun kävin vesijumpassa, miten helposti alkoi mahassa tuntumaan, ehkä innostuin pitkästä aikaa vähän liian intensiivisesti jumppailemaan. Pitää koittaa lempeämmin liikkua ja malttaa tehdä omassa tahdissa. Eilen ja tänään on myös sydän tuntunut hakkaavan / tykyttävän välillä jotenkin ikävän kovasti, tämä kyllä olikin mainittu mahdollisena oireena tuolla kaksplussan raskausviikot -sivuilla.

Minustakin tuntui varsinkin ennen ekaa ultraa, ettei puoliso ole oikein vielä sisäistänyt raskautta ja millaisia oireita ja avuntarvetta se voi tuoda. Toivottavasti Heltsulillakin puoliso herää siihen, että hänen apua tarvitaan!

 

Hyvä homma Heltsuli, että oireilut meni ohi, vaikka pahoinvointia vielä piisaa. Toivottavasti loppuis sekin! Itekin huomasin tänään kun kävin vesijumpassa, miten helposti alkoi mahassa tuntumaan, ehkä innostuin pitkästä aikaa vähän liian intensiivisesti jumppailemaan. Pitää koittaa lempeämmin liikkua ja malttaa tehdä omassa tahdissa. Eilen ja tänään on myös sydän tuntunut hakkaavan / tykyttävän välillä jotenkin ikävän kovasti, tämä kyllä olikin mainittu mahdollisena oireena tuolla kaksplussan raskausviikot -sivuilla.

Minustakin tuntui varsinkin ennen ekaa ultraa, ettei puoliso ole oikein vielä sisäistänyt raskautta ja millaisia oireita ja avuntarvetta se voi tuoda. Toivottavasti Heltsulillakin puoliso herää siihen, että hänen apua tarvitaan!

Joo parempi kuunnella kehoa ja jarrutella jos alkaa kiputiloja tulemaan - keho kyllä kertoo!

Hyvällä keskustelulla varmasti tajuaa yhteinen asia kuitenkin niin kumpaakin vanhempaa tarvitaan!

 

Joo, kait hän voisi hiukan enemmän tsempata, mutta menee meillä kuitenkin hyvin. Kommunikointi kyllä toimii. Hän onkin pääsääntöisesti huolehtinut kodin siisteydestä.

Onko kenelläkään normaalia enemmän kutinaa? Voihan tää kutina johtua nyt näistä pakkasistakin, mut täytyy tuumia et melko rajua. En muista koskaan aiemmin tämmöisestä kärsineen. Googlettelin tänään raskaus ja kutinaa ja alkaisi vasta viikon 30 jälkeen, sille oli joku nimikin olemassa. Toisaalta muutama viikko sitten ei vielä ollut pakkasia ja kutina alkoi molemmissa kainaloista, rapsuttelin ja nyt ovat ihan punaiset. Eilen toki oli paljon pakkasta ja käsi varret ja jalat aloittivat syyhyämisen. Yritän parhaani mukaan olla rapsuttamatta, mut vaikeaa se tekee. Töistä lähtiessä vaihdoin siviilivaatteita niin järkytyin kun käsi varret olivat aivan punaiset, en ollut koko päivänä niitä edes rapsutellut. Hygieenistä olen pitänyt huolen joten ei voi johtua siitä. Laitoin petivaatteet varmuuden vuoksi pakkaseen, mutta en usko et niissäkään on mitään. Epäilen jotain tosi voimakasta atooppisen ihon oiretta, mutta niin kuin jo mainitsin en muista koskaan aiemmin tämmöisestä kärsineen. Joten onko raskauteen liittyvä vai pakkasesta johtuva..

Jäi eilen mainitsematta kun unohdin. Eilen kun ajelin töistä kotia niin havahduin ratin takana kun masun vasemmalta puolelta tuntui erikoista ''kuplintaa''. Mietin siinä hetken et onko nää Tirpan liikkeitä vai mitä sitten. Muistelisin kuitenkin neuvolatädin sanoneen et tuntuu höyhenen kutinalta tai juurikin kuplinnalta. Kolmesti se tuntui lyhyen ajan sisään, mut ei sen koomin.

Taivastelin äsken puolisolleni peilin edessä vatsan kokoa. Isolta se jo nyt näyttää..

 

Joo, kait hän voisi hiukan enemmän tsempata, mutta menee meillä kuitenkin hyvin. Kommunikointi kyllä toimii. Hän onkin pääsääntöisesti huolehtinut kodin siisteydestä.

Onko kenelläkään normaalia enemmän kutinaa? Voihan tää kutina johtua nyt näistä pakkasistakin, mut täytyy tuumia et melko rajua. En muista koskaan aiemmin tämmöisestä kärsineen. Googlettelin tänään raskaus ja kutinaa ja alkaisi vasta viikon 30 jälkeen, sille oli joku nimikin olemassa. Toisaalta muutama viikko sitten ei vielä ollut pakkasia ja kutina alkoi molemmissa kainaloista, rapsuttelin ja nyt ovat ihan punaiset. Eilen toki oli paljon pakkasta ja käsi varret ja jalat aloittivat syyhyämisen. Yritän parhaani mukaan olla rapsuttamatta, mut vaikeaa se tekee. Töistä lähtiessä vaihdoin siviilivaatteita niin järkytyin kun käsi varret olivat aivan punaiset, en ollut koko päivänä niitä edes rapsutellut. Hygieenistä olen pitänyt huolen joten ei voi johtua siitä. Laitoin petivaatteet varmuuden vuoksi pakkaseen, mutta en usko et niissäkään on mitään. Epäilen jotain tosi voimakasta atooppisen ihon oiretta, mutta niin kuin jo mainitsin en muista koskaan aiemmin tämmöisestä kärsineen. Joten onko raskauteen liittyvä vai pakkasesta johtuva..

Jäi eilen mainitsematta kun unohdin. Eilen kun ajelin töistä kotia niin havahduin ratin takana kun masun vasemmalta puolelta tuntui erikoista ''kuplintaa''. Mietin siinä hetken et onko nää Tirpan liikkeitä vai mitä sitten. Muistelisin kuitenkin neuvolatädin sanoneen et tuntuu höyhenen kutinalta tai juurikin kuplinnalta. Kolmesti se tuntui lyhyen ajan sisään, mut ei sen koomin.

Taivastelin äsken puolisolleni peilin edessä vatsan kokoa. Isolta se jo nyt näyttää..

Hyvä kuulla että menee muutoin hyvin teillä

Mulla iho myös kutiaa mut johtuu selvästi kuivuudesta, ostin apteekista yhtä herkälle iholle sopivaa rasvaa, täytyy nyt reippaasti joka päivä alkaa rasvailemaan. Iho ihan pöllyää kun ottaa housut pois

ja ihana et alat tuntea liikkeitä! Mä tosiaan veikkaan et tunsin jotain jo viikolla 14, ne pienet tuntemukset on jatkuneet, tällä viikolla (16+) ollut hieman voimakkaampia. Hankala vielä satavarmaksi sanoa mut lääköri sanoi et hyvin voi olla liikkeitä raskaus muuttuu taas konkreettisemmaksi!

 

Minulla on aina ollut tosi kuiva iho ja itselleni paras keino sitä vastaan on ollut se, että laittaa koko vartalolle rasvaa heti suihkun jälkeen, kun iho vielä on hieman kostea. Silloin rasva imeytyy parhaiten ja kosteus ei haihdu heti pois. Käytän ihan apteekin perusvoiteita, kuten Aqualan L tai Ceralan. Talvella laitan sekaan joskus vielä hieman jotain vartaloöljyä, koska se estää myös kosteutta haihtumasta. En muista mainitsinko, että ostin juuri Evolve-merkkisen vartaloöljyn, jota voi käyttää raskausarpien ehkäisyyn, sitä olen jo alkanut laittaa päivittäin mahaan suihkun jälkeen!

Onpa ihanaa, että teillä on tuntunut jo liikkeitä! Minusta tuntuu, että välillä on myös tuntunut joku pieni tunne mahassa ja sitten kun oikein kuulostelee, niin ei mitään eiköhän pian kuitenkin ala liikkeet tuntua selvemmin <3

 

Rentouttavaa joulunaikaa kaikille

 

Samoin, hyvää joulua kaikille!

 

Joululoma aloitettu tänään ja takas töihin vasta loppiaisen jälkeen. I-ha-naa Kyl tulee tarpeeseen akkujen lataaminen, yhden kurssin ja 5 opintopistettä ajattelin kyllä suorittaa loman aikana, mutta aion pitää huolen myös levosta. Oli aika tapahtumarikas vika viikko ennen lomaa töissä.. Onneksi se loppui hyvään tunnelmaan. Kuopuskin aloitti tänään joululoman ja laitettiin kuusi olkkaria koristamaan. Kyllä siitä heti tulee spesiaali joulutunnelma. Viikonloppuna ohjelmassa ystävien ja perheen tapaamista sekä paketointihommia.

Mä kävin aiemmin tällä viikolla siellä lääkärineuvolassa ja oli suoraan sanottuna aivan turha käynti. Mulla tuli olo, että lääkärinkin mielestä se oli ihan turha, koska oon perusterve ja kaikki on raskauden suhteen ok. Toki oon kiitollinen että on raskauden seurantaa ja säännöllisin väliajoin tsekataan, että kaikki on ok. Tosi alhaiset verenpaineet mulla on edelleen, mutta se on mulle normaalia.

Tuli mieleen tosta Heltsulin Tirpasta, että onko teillä muilla vauvoille työnimiä? Meillä ei oo, puhun vauvasta ja välillä puhun miehelle "sun poikasi", vaikka eihän me edes tiedetä sukupuolta vielä Mutta mulla on vahva poikaolo. Rakenneultraan on nyt vielä reilu viikko, ni ehkä sit selviää

Rentouttavaa joulua kaikille

#12

 

Joululoma aloitettu tänään ja takas töihin vasta loppiaisen jälkeen. I-ha-naa Kyl tulee tarpeeseen akkujen lataaminen, yhden kurssin ja 5 opintopistettä ajattelin kyllä suorittaa loman aikana, mutta aion pitää huolen myös levosta. Oli aika tapahtumarikas vika viikko ennen lomaa töissä.. Onneksi se loppui hyvään tunnelmaan. Kuopuskin aloitti tänään joululoman ja laitettiin kuusi olkkaria koristamaan. Kyllä siitä heti tulee spesiaali joulutunnelma. Viikonloppuna ohjelmassa ystävien ja perheen tapaamista sekä paketointihommia.

Mä kävin aiemmin tällä viikolla siellä lääkärineuvolassa ja oli suoraan sanottuna aivan turha käynti. Mulla tuli olo, että lääkärinkin mielestä se oli ihan turha, koska oon perusterve ja kaikki on raskauden suhteen ok. Toki oon kiitollinen että on raskauden seurantaa ja säännöllisin väliajoin tsekataan, että kaikki on ok. Tosi alhaiset verenpaineet mulla on edelleen, mutta se on mulle normaalia.

Tuli mieleen tosta Heltsulin Tirpasta, että onko teillä muilla vauvoille työnimiä? Meillä ei oo, puhun vauvasta ja välillä puhun miehelle "sun poikasi", vaikka eihän me edes tiedetä sukupuolta vielä Mutta mulla on vahva poikaolo. Rakenneultraan on nyt vielä reilu viikko, ni ehkä sit selviää

Rentouttavaa joulua kaikille

#12

Kutsutaan vaan vauveliksi. meillä vielä vähän aikaa rakenneultraan mut nopsaan sekin sit tulee!

 

Meilläkään ei mitään erikoisempia nimiä, vauvaksi ollaan kutsuttu eipä sitä tiedä jos vielä innostuu keksimään muitakin nimityksiä. Meilläkin muutama viikko vielä rakenneultraan, jännityksellä odotetaan! Tänään mennään katsomaan ystäväpariskunnan 2 kk ikäistä vauvaa ja mahdollisesti saadaan jo jotain hänen vanhoja pikkuvaatteita mukaan sekä äitiysvaatteita

 

Täälläkin vielä 16 päivää rakenneultraan ja vauveliksi/bebeksi kutsutaan. Nimi ollaan kuitenkin päätetty jo valmiiksi kummallekin sukupuolelle.

 

Meillä on jostain syystä alusta asti tullu vaan käyttöön Tirppa. En tiedä mistämoinen, mut hassulta se musta kuulostaa vauvastakaan puhua tai etenkään sikiöstä. Meille se on kuitenkin Tirppa. Seuraan instassa palakakkuu, niin heillä puhutaan Pumpuista. Odottavat toista ja sillekkin oli työnimi, mut sitä en muista. Nimiä ei olla vielä pähkäilty, mutta eräällä iltalenkillä mainitsin vain et onkohan sielä Inkeri vai Olavi... Sain vastauksen et aika vanhoja nimiä. Totesinkin et ei ehkä Inkeriä, et jos on r vika niin ois sit Inkeli. Mutta mua jollain tavalla kiinnostaa harvinaisemmat nimet, ei mitkään nään yleiset Laurit, Antit, Mariat yms.. Mut musta Inkeri on tosi nätti nimi muuten, mutta tuskin antaisin ensimmäiseksi nimeksi sitä.

Meillä taitaa olla rakenneultraan 16 päivää. Puoliso toivoo tyttöä, epäilee vahvasti et tytön kanssa on helpompaa kuin pojan. Kokeilin kaksplussan näitä laskureita et kumpi ois, niin tuli et tyttö. Mut sit ku tää pahoinvointi ja kuvotus on yhä läsnä niin epäilyttää jos se kuitenkin on poika. Eikös poika aiheuta yleensä pahemman pahoinvoinnin? Vai onko tääkin sit vaan niin henkilökohtaista?

Keskustelin työkaverin kanssa raskaudesta ja kun hän kertoi ettei kärsi lainkaan pahoinvoinnista ja ei ole kertaakaan oksentanut niin tuntui haikealta. Miten voikin päästä niin helpolla? Kerroin et itse syön yhä pahoinvointilääkettä, käytän pahoinvointirannekkeita, oksentelen ja kaon. Kuulostaa niin erilaisilta meidän raskaudet.

Joulusiivous tehtynä, kinkku uunissa. En ollut aamulla vielä sängystä noussu ku puoliso tuli et haluaisi jo tänään syödä kinkkua. Saa nähdä miten myöhäiseksi paistaminen menee kun haluan aina ylikypsän (95). Pitää olla murea, ei mikään märkä lötkö. Hyvää joulua kaikille, muistakaa levätä ja ottaa rauhallisesti!!

 

Ihanaa joulun aikaa kaikille! Me tultiin just kaupasta, huh vieläkin oli ihmisiä liikkeellä aika paljon. Eilen viimeinen työpäivä joulujuhlan merkeissä ja loppiaiseen saakka saan minäkin lomailla.

Mies alkoi kutsua vauvaa pötkyläksi, joten se hän nyt on. Anoppi ja miehen mummu sanovat Helmiksi. Me tiedetään, että tulossa on tyttö ja on vähän puhuttu nimistä. Mulla on kolmesta tytöstä ollu ihan samanlainen pahoinvoiva raskaus, pojasta ei mitään. Tämäkin voi mennä sitte ihan toisinpäin osalla.

Olin myös lääkärineuvolassa alkuviikosta. Sattui olemaan sama lääkäri kun noilla isommilla aikoinaan. Kaikki kunnossa ja rauhoitteli mua siitä, että vaikka iän puolesta on riskiraskaus niin tulee menemään varmasti ihan hyvin. En ole ensisynnyttäjä ja muuten perusterve.

Ylimääräinen ultra tulee vielä viikolle 37, missä katsotaan istukan toiminta ja tehdään synnytystapa-arvio. Yli ei kuulemma anneta mennä yhtään, jos äidin ikä alkaa nelosella. Sanoi kyllä, että tuskin tämäkään yli menee muutenkaan, kun ei nuo aikaisemmatkaan ole menneet.

 

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mä yritin lueskella noita viestejä siitä lähtien, kun mitä viimeks olin kirjoitellut, mut en ees muista, koska se oli.

Mut ihanaa kuulla, että täällä menee ihmisillä hyvin.
Meillä oli nipt n. kk sit, ja vauva on niiden tutkittujen osalta terve ja ennusteena olis tyttö. Nimikin sille on jo valittuna valmiiksi, ellei sit jotain vielä parempia tule mieleen. Se on aina mahdollista, nimillä leikkiminen on kivaa!

Mullakin on iän puolesta riskiraskaus ja ties mitä kaikkia seuraillaan ja koetetaan välttää ties millä vippaskonstilla. Vähän luulen, että saattaa mennä raskausmyrkytykseen, mut voi tietty olla, että nää siihen viittaavat merkit loppuukin, eikä etene sinne. Se olis "ihan kiva." Mulla siis on normaalisti tosi alhainen verenpaine, mut ekalla neuvola kerralla oli korkeana, vaik toki silloin oltiin just aiemmin puhuttu inhottavista asioista ja ekalla lääkärikäynnillä oli taas tutun alhaiset. Ja aina välillä korvissa suhisee pulssin tahtiin ja näen tummia länttejä koko näkökentässä. Samoin mun nilkkoja on välillä turvotellut ja ne on alkannut kutista siinä määrin, että välillä ei saa unta, kun pitää rapsuttaa/painaa sitä, ettei se paine tunnu niin inhottavalta. (Enkun sana itch kuvaa paremmin sitä kuin kutiaminen. Minuu raavituttaa kovasti.)

Mäkin muuten syön edelleen bonjestaa kahdesti päivässä. (Ja mulla on lisäks pari muuta lääkettä tarvittaessa otettavaksi.) Muuten en pystyis liikkua mihinkään sängystä tai sit vaan oksentelisin koko ajan. Odotan mielenkiinnolla, milloin alkaa nousta paino. Tähän mennessä se on laskenut 5kg siitä mitä oli ennen raskautta. Ja sinällään en oo mikään iso ihminen, joten toi on jo ihan riittävä lasku. Vähän siitä lääkäri huomauttikin. Mut minkä mä sille voin? Ihan olen hyvin syönyt, enkä ole herkkujakaan välttänyt. Liikunnan jouduin jättämään, joten lihakset on varmaan rapistuneet. Mut jos nyt kohta olo helpottais, vois alkaa taas liikkuakin enemmän.

On ollut tosi kiva katsella, miten massu tulee koko ajan enemmän näkyviin jo ihan tavallisten vaatteidenkin läpi, eikä enää tarvi nostaa paitaa nähdäkseen, että siellä se on. <3 Mä tunsin liikkeitä pari viikkoa sitten, mut nyt en oo hetkeen tuntenut. Se on ollut vähän pelottavaa, mut ehkä pari viikkoa sit vaikka se oli eri asennossa tai istukka oli ohuempi kun oli vielä kaikkialla ja jos nyt se on alkanut sijoittautua vaikka tohon eteen. sit ei olis ihmekään, ettei pienet liikkeet tunnu.

 

Moikka taas pitkästä aikaa!

Mä yritin lueskella noita viestejä siitä lähtien, kun mitä viimeks olin kirjoitellut, mut en ees muista, koska se oli.

Mut ihanaa kuulla, että täällä menee ihmisillä hyvin.
Meillä oli nipt n. kk sit, ja vauva on niiden tutkittujen osalta terve ja ennusteena olis tyttö. Nimikin sille on jo valittuna valmiiksi, ellei sit jotain vielä parempia tule mieleen. Se on aina mahdollista, nimillä leikkiminen on kivaa!

Mullakin on iän puolesta riskiraskaus ja ties mitä kaikkia seuraillaan ja koetetaan välttää ties millä vippaskonstilla. Vähän luulen, että saattaa mennä raskausmyrkytykseen, mut voi tietty olla, että nää siihen viittaavat merkit loppuukin, eikä etene sinne. Se olis "ihan kiva." Mulla siis on normaalisti tosi alhainen verenpaine, mut ekalla neuvola kerralla oli korkeana, vaik toki silloin oltiin just aiemmin puhuttu inhottavista asioista ja ekalla lääkärikäynnillä oli taas tutun alhaiset. Ja aina välillä korvissa suhisee pulssin tahtiin ja näen tummia länttejä koko näkökentässä. Samoin mun nilkkoja on välillä turvotellut ja ne on alkannut kutista siinä määrin, että välillä ei saa unta, kun pitää rapsuttaa/painaa sitä, ettei se paine tunnu niin inhottavalta. (Enkun sana itch kuvaa paremmin sitä kuin kutiaminen. Minuu raavituttaa kovasti.)

Mäkin muuten syön edelleen bonjestaa kahdesti päivässä. (Ja mulla on lisäks pari muuta lääkettä tarvittaessa otettavaksi.) Muuten en pystyis liikkua mihinkään sängystä tai sit vaan oksentelisin koko ajan. Odotan mielenkiinnolla, milloin alkaa nousta paino. Tähän mennessä se on laskenut 5kg siitä mitä oli ennen raskautta. Ja sinällään en oo mikään iso ihminen, joten toi on jo ihan riittävä lasku. Vähän siitä lääkäri huomauttikin. Mut minkä mä sille voin? Ihan olen hyvin syönyt, enkä ole herkkujakaan välttänyt. Liikunnan jouduin jättämään, joten lihakset on varmaan rapistuneet. Mut jos nyt kohta olo helpottais, vois alkaa taas liikkuakin enemmän.

On ollut tosi kiva katsella, miten massu tulee koko ajan enemmän näkyviin jo ihan tavallisten vaatteidenkin läpi, eikä enää tarvi nostaa paitaa nähdäkseen, että siellä se on. <3 Mä tunsin liikkeitä pari viikkoa sitten, mut nyt en oo hetkeen tuntenut. Se on ollut vähän pelottavaa, mut ehkä pari viikkoa sit vaikka se oli eri asennossa tai istukka oli ohuempi kun oli vielä kaikkialla ja jos nyt se on alkanut sijoittautua vaikka tohon eteen. sit ei olis ihmekään, ettei pienet liikkeet tunnu.

Kiva että siellä menee kaikki hyvin vaikka pahoinvointia vielä vähän on! Toivottavasti se pian helpottaa

Nuo liikkeet ovat kyllä hassuja, mainitsin aiemmin että 13 vkon jälkeen tunsin jo ehkä jtn ja samanlaisia on tälläkin viikolla ollut (18.vko nyt) mut paljon vahvempia. Eli ilmeisesti ne oli jo silloin liikkeitö Olen tosi herkkä kaikille kehon tuntemuksille. se on sellainen Vähän sellainen elohiirimäinen ”pyöritystunne” masussa yleensä tunnen jos puhun paljon tai sitten kun istun hetken aloillani. Ei kuitenkaan ihan jatkuvasti/päivittäin välttämättä tunnu mikä kai tässä vaiheessa ihan normaalia

Me ei vielä tiedetä sukupuolta mutta ollaan jo makusteltu nimiä kans

 

Ollaan puolison kanssa muutaman viikon päästä menossa triplaan yöksi ja ilmeisesti triplassa ei ole oikein ainankaan lasten tarvike kauppaa. Ilmeisesti vain vaateliikkeitä. Olisiko kenelläkään antaa mitään vinkkejä missä siinä lähettyvillä ois vaunu yms muita liikkeitä? Ydin helsinkiin ei olla menossa, joten rajoittuu triplan maisemiin. Vaihtoehtona olisi kuitenkin käydä Vantaan puolella, olisiko se joku
Tammisto alue, siinä on kadun molemmin puolin outlet liikkeitä yms. Sielä se Halvan myymäläkin sijaitsee.. Vinkkejä antaa... Ei menis ihan haku ammunnaksi, ollaan vielä aika pihalla näistä lasten liikkeistä yms. Jos jollain ois heittää jotain vinkki vitosta.
Tänään 19+1, iik kohta puolen välin.

 

Triplasta lähin mikä itselleni tulee mieleen on Stockmann, mutta se on taas ydinkeskustaa. Toisaalta junalla + kävellen triplasta 10min päässä. Siellä kävin itse makustelemassa jossain vaiheessa.

 

Triplassa taitaa olla vain muutama lastenvaatekauppa, kuten Polarn O Pyret ja Jesper Junior, ei varsinaisia lastentarvikekauppoja kuitenkaan. Tuolla mainitsemassasi Vantaan Tammistossa on tosiaan paljon kauppoja sen alueen läpi kulkevan kadun varrella, mm. Lastentarvike! Sinne varmasti siis kannattaa suunnata, jos autolla liikutte. Myös iso Kierrätyskeskuksen myymälä ja Kontti ovat hyvät Tammistossa. Jos kirppistely kiinnostaa, Triplasta 10-15 min kävelyn päässä on ihan valtava Bella kirppis, missä muistaakseni on myös ollut lasten juttuja aika paljon.

Itse ajattelin nyt alkaa kirppistellessä kiinnittää huomiota vauvan juttuihin, mitä voitais ostaa, sekä käydä joillakin lastentarvikekirppiksillä. Joululahjaksi saatiin äidiltä muutamia hänen ostamia vauvan vaatteita, siskoilta helistin ja puolison äidiltä hänen itse neulomia vaatteita, jotka on olleet puolisolla käytössä vauvana <3 niistä pääsee siis tarvikehankinnoissa alkuun!

 

Tossa oliki Heltsulille tullu hyviä vinkkejä Helsingissä liikkumiseen. Tammistoon jos ootte muutenkin menossa, ni sinne vaan sit Itäkeskuksessa on myös lastentarvike ja sinne pääsee kyllä mun mielestä Pasilasta suoraan bussilla myös ja tietysti siel kauppakeskuksessa (itis, se lastentarvike on siis siinä itiksen yhteydessä) on sit liikettä ihan jokaisen shoppailutarpeeseen.

Mä ostin nyt välipäivina Facebook paikalliselta kirppikseltä yöpukupaketin missä oli 56 ja 62cm yöpukuja. Ultran jälkeen sit varmaan alan enemmän kattelee muita vaatteita, paketteina yritän saada semmosen perussetin ostettua ja siihen päälle sit varmaan yksittäin jotain kivoja mitä löytyy kierrellessä talven ja kevään mittaan.

Täällä joulu on sujunut ihanan rentouttavissa tunnelmissa. Joulupäivänä poksahti 20+0 eli puolivälin yli päästy! Tänään jo 20+4. Parin päivän päästä ois sit se rakenneultra. 🥹 Jännittää ja odotuttaa tosi paljon se jo, kunpa kaikki vaan olis hyvin

#12

 

Mullakin tullut nyt ultran lähestyessä (viikon päästä) kova huoli, että onhan kaikki hyvin. Kuulin kotidopplerilla tosi usein sydänäänet vkosta 16 asti, mutta nyt viikkoon en ole kuullut ja jossain vaiheessa liikkuminen väheni myös huomattavasti. Nyt taas liikkeet tuntuneet viimeiset 3 päivää, mutta sydänäänten kanssa vaikeuksia. Toissapäivänä kuulin hetkellisesti. Varmaankin jossain hankalassa asennossa. Huolestuttaa luonnollisesti.

 

Hei pitkästä aikaa!

Meillä on nyt 20+1 menossa ja rakenneultra justiinsa takana. Siellä kaikki oli oikein mainiosti ja tyttönen piti melkoista jumppatuokiota, nyt siis voi rauhallisin mielin jatkaa eteenpäin.

Me ei olla tehty mitään hankintoja vieläkään koska saadaan todennäköisesti kaikenlaista minun veljeltä jolla on nyt 1-vuotias. Pitää sitten setviä myöhemmin mitä kaikkea sieltä irtoaa, en jaksa stressata turhia.

Mahtavaa uutta vuotta kaikille!