Toukokuiset 2020

@Marsikka eiköhän se synnytys ole just sinusta kiinni kaikkein eniten! ja ehkäpä toinen kätilö onkin juuri tarpeen vaikka itse olitkin päätellyt että tämä joka ei ehkä olekaan paikalla, olisi paras. Joskus kun asiat järkkääntyy eri tavalla kuin itse ajatteli, onkin sitten just niinkuin pitikin. Ymmärrän lapsille kiukuttelun, mulle kanssa kävi hieman henkisesti rankaksi viimeiset odotus päivät. Eihän se ole heille reilua, mutta aina voi pyytää heiltä anteeksi ja selittää mikä oikeasti harmittaa. Itse koitan tehdä niin.

Terkkuja kaikille!!

 

Me käytiin myös hakemassa vauhtia vauvojen teholta, kun vauva sai infektion. Mulla itsellä tuli infektio pitkittyneen synnytyksen takia, kalvojen puhkaisusta syntymään meni yli 19 tuntia ja lisäksi vauva oli kakannut lapsiveteen. Ei ihme, että hänellekin infektio tuli.

En oo vielä synnytyskertomusta jaksanut kirjoittaa, mutta tässä jotain: synnytyksen kesto 34h ja risat, ponnistusvaihe 1h8min, jälkeisvaihe 16min, joten pikasesti laskettuna avautumisvaihe kesti melkein 33 tuntia. Vauva oli virhetarjonnassa (avotarjonta ja vissiin vähän viistossakin oli ainakin jossain vaiheessa), jonka vuoksi synnytys ilmeisesti pitkittyi. Toki sekin varmaan vaikutti, että olin lähes koko synnytyksen sängyssä makuullani. Olin valvonut yli vuorokauden jo ennen kuin menin sairaalaan, joten olin todella väsynyt ja lepäsin aina kun pystyin. Sain epiduraalin jo ollessani 2cm auki, ja bolusta ehdin saamaan 11 kertaa. Oksitosiinilla vauhditettiin synnytystä jossain vaiheessa. Imukupin avulla syntyi, sektio oli jo lähellä kun vauva ei lähtenyt syntymään imukupillakaan, mutta viime hetkellä hän käänsi päänsä raivotarjontaan ja syntyi. Imukupilla kiskottiin 5 supistuksen ajan ja ponnistin 3 kertaa per supistus, joten tiukassa oli. Repeämiä tuli vain yksi, välilihan leikkaushaavan yhteyteen. Vauvan virhetarjonnan vuoksi mulla alkoi se kauhea paineen tunne jo ollessani 4cm auki, eli melkein vuorokauden siitä hyvin kivuliaasta vesimeloni perseessä -tunteesta kärsin. Synnytyslaulu oli yllätyksekseni mulle paras keino selvitä niistä kivuista, joihin ei epiduraalikaan auttanut. Etukäteen olin ajatellut ettei sellainen tule minulta luontevasti. Hemoglobiini tippui 86:een. Nyt reilu viikko synnytyksestä alkaa istuminen jo sujua eikä ole tarvinnut ottaa särkylääkettä pariin päivään. Imetys sujuu ja vauva on tyytyväinen. Pieni kammo synnytyksestä jäi, mutta toivon mukaan aika kultaa muistot.

 

@Apustaja kiitos kun kirjoitit, ja olen iloinen että voit jo paremmin! Aika hurja synnytys, (eikös tämä ollut ensimmäinen lapsi?). Minulle tuli mieleen että ehkä kannattaa käydä läpi tuota synnytystä ihan jonkun kätilön tai muun ammattilaisen kanssa- tämän sanon siksi että itselläni oli ensimmäinen synnytys varsin rankka (kesti myös yli vuorokauden), ja toinen synnytys taas ei ollut mitään siihen verrattuna MUTTA kaikki sen ympärillä tapahtunut, minun rajojeni rikkominen oli niin haavoittavaa, että tätä kolmosta odoteltiinkin sitten todella kauan. (en siis uskaltanut raskautua vaikka halusin). Kukaan ei koskaan rohkaissut minua puhumaan synnytyksistä, ja näin jälkeenpäin ymmärrän että se olisi ollut ensiarvoisen tärkeää.

Olehan armollinen nyt itsellesi ja lepää aina vain kun pystyt. Ihania vauvapäiviä!!

 

Hurjan rankka synnytyskokemus Apustajalla, voimia toipumiseen ja oothan sä ihan supernainen kun tuollaisen mankelin kävit läpi ja kestit !

Olitteko te kauan pikkusten teholla ? Saiko vauva kauan antibiootteja ? Se on niin kamalaa jotenkin se huoli siitä pienestäkin kun joutuu happea saamaan yms. Vaikka tietää et on hyvässä hoidossa eikä oo hengenhätää niin kyllä siinä vaan on äidin sydän kallellaan. Onneksi hän nyt voi jo paremmin <3

Omaa nappaakin tähän väliin. Meil on alki alkanu rullaamaan ja helpotti ihan hurjasti kun saatiin se antibioottiralli loppuun ja koulu seuraavana päivänä. Tuntuu et koko 9 kuukauden stressi ja panikoiminen on nyt ohi, vauva on ihana, kesä on tullut ja voi vaan olla ja möllöttää. Ihan best ! (Vielä kun tuo toisiksnuorimmainen sais mustasukkasuus puuskansa ohi, ni ois aika jees )

Mimmistiina ja 10 päivänen möllikkä

 

Joo kyllä tuosta olisi varmaan hyvä päästä keskustelemaan. Annoin kuitenkin synnytykselle pisteitä 6/10, jos olisin antanut 5 tai vähemmän niin olisi automaattisesti tullut muutaman viikon päästä kätilön kanssa keskustelu, jossa oltaisiin käyty synnytys läpi. Luulisin, että tuollaisen keskustelun voisi saada pyytämälläkin. Joo esikoinen meille syntyi. Oli kyllä raskasta, mutta pärjäsin yllättävän hyvin. Kätilöt ihmettelivät mun rauhallisuutta Yhden kerran tuli paniikki, kun sattui niin kovasti ja supistus ei tuntunut loppuvan lainkaan ja aloin täristä kivusta, mutta kätilö auttoi mut sen yli.

 

Oi @Apustaja, on kyllä ollut rankka ensimmäinen synnytys. Kuulostaa osittain mun esikoisen synnytykseltä, hänkin syntyi imukupin avulla. Silloin en ollut valmistautunut synnytykseen yhtään mutta tuosta kokemuksesta sitten oon innostunut synnytyksistä ja nyt oon itekin doula. Ehdottomasti kannattaa käydä vaikka yksityisen kätilön juttusilla asiaa purkamassa, heillä on usein paljon lempeämpi näkökulma kuin vaikka synnytyspelkopolilla. No mutta, ihania vauvantuoksuisia päiviä teille!

Pääsin mun kätilöpettymyksestä ohi ja nyt on taas aika rauhallinen mieli odotella. Mä tosiaan luulin et vauva syntyis ennen laskettua aikaa, mutta nyt alkaakin näyttää siltä että ihan yllätyksenä tästä tuleekin kesäkuun lapsi! Toki tänään on vielä aikaa syntyä...

40+3

 

Mitenkähän siellä @Marsikka jakselee...? Kaunista kesäkuuta kaikille! Olisi muuten kiva laittaa joku vauvaryhmä pystyyn (jos muita halukkaita löytyy... ), vauva juttuja ja kehitystä on kiva seurailla yhdessä, ja tähänkään aiheeseen mulla ei ole nyt vertaistukea. Olen synnärin chätissä 300 muun äidin kanssa tosin, sekin on ihan kiva kyllä. Yhdelläkään läheisellä ystävällä ei enää ole vauvoja. Tätä se on kun näin vanhana alkaa..!!

Olen käynyt nyt itse parilla lenkillä (ihan vain kävelyllä). Olipas mielenkiintoista kuinka lantio ja selkä etsi paikkaansa kun ekan kerran taapersin tuolla ulkona... Ostin itselleni myös sellaisen fitmama lantionpohja/synnytyksen jälkeisen kuntoutuksen netistä. Toistaiseksi siinä on vain opeteltu tunnistamaan lantionpohjan lihaksia. Mitkä tuntuukin olevan aika kateissa!!!

Mitäs minnekin kuuluu?

VihreeTee ja poikanen 17pv

 

Heissuli !

Minä täällä verenpaineita mittailen, onnistuin itelleni meinaan haalimaan semmosen harvinaisuuden kun raskausmyrkytyksen - raskauden jälkeen. Onneks sitä nyt ei sinänsä omasta olosta huomaa, nuo turvonneet jalat on ainoot kun häiritsee. Rupesin tosiaan neuvolassa noita turvonneita pallojalkoja valittaa ja otettiin verenpaine ja pissa, siitä sitten lääkäri laitto labroille ja oli alat, uraatti ja trombosyytit korkeet (ja hemppa by the way kans laskenu), niin sain nyt tämmösen uuden harrastuksen kun verenpaineiden mittailun Johan se sokereiden mittailu alkokin puuduttaa

Vauva voi hyvin, syntymäpainokin on ylitetty oli tasan 3900g neuvolassa. Pituutta ei otettu, mutta pienimmät vaatteet ei enää päälle mahu, että eiköhän sitä oo tullu Sunnuntaina tippui napatynkä ja snapa oli ihan puhdas eikä eritä. Mitäs muuta, hän nukkuu ja syö ja kakkkaa, siinähän se. Päivisin melkeen sylissä uinuu, yöllä tosi hyvin nukkuu vieressä. Pari kertaa yön aikana syö (luultavasti, en ihan tarkkaan mista kun oon niin pöppöröissäni).

Ristiäishommia oon jo stressaillu pidemmän aikaa, nyt on onneks nimi tiedossa ja kummejakin ainakin osa. Muuten ei mitään hajua missä ja miten toteutetaan. Tavoite ois mahd. vähillä stresseillä mulle, mut saas nähdä. Huomasin olevani ihan helvatun pihi, kun noita hintoja oon selaillu. Et rahan puolesta voisin tehä kaiken ite ja järkkää kotona, mut tiiän et saan tyyliin hermoromahduksen ja tukka lähtee kun täällä koitan siivota kun 3 sekottaa ja rähmästää ja samalla koittasin leipoa, ni, yök. Saa nähdä.

Mä oon kans muutaman kerran käyny, lenkillä, mut tarttee koittaa ny vähän levätä. Vaikeeta on kyl koittaa pysyy persillään ja levätä. En oo kovin hyvin onnistunu


Mitäpäs muille kuuluu ?

Mimmistiina ja tänään 2 viikkoinen ukkelsperi

 

Aattelin jatkaa sun kanssa jutustelua @Mimmistina !

Meillä tuli tänään kolme viikkoa täyteen. Poitsuli on hieman alkanut osoittaa kiinnostusta ympäristöä kohtaan, kiljahtelee ja höpöttelee ja kumma kyllä väittäisin että on muutamat hymytkin tulleet. Ilmeisesti tosi aikaisin, ja itsekin epäilin kun mies väitti että vauvahan hymyilee hänelle, mutta piti uskoa kun itse sitten näin kun pallero leväytti sellaisen silmiin asti ulottuvan hymyn isälleen. On aina pari tuntia hereillä, sitten syö ja sitten nukkuu. Välillä on useampia tankkauksia rinnalla 2-3 tunnin aikana, yleensä joko iltayöstä tai aamuyöstä vetäisee kunnon rintamaratonit. Heräilee ihan siedettävästi, yksi noin 4h unipätkä tulee aina yöhön tähän mennessä. Jos itse en saa nukahdettua sinä aikana niin olen sitten ihan tillintallin seuraavana päivänä. Toisaalta isommilla lapsilla on nyt kesäloma joten ei ole kiire minnekään, ja koitan katsoa että yhdet päikkärit nukkuisin samaan aikaan vauvan kanssa.

Imetyksen kanssa on tällä kertaa ollut kyllä hieman tuskien taivalta. Ekalla viikolla räpsähti kummatkin nännit verille (ei ole ollut kertaakaan aiemmin vastaavaa ongelmaa), ja nyt tällä viikolla toisessa rinnassa oli (on) ihan selvästi tiehyttukos. En tajunnut että mistä se tuli, lueskelin sitten ja hoksasin- ei olis pitänyt nukkua mahallaan öisin! Mulla rinnat vuotaa todella helposti ihan omia aikojaan, ja luulen että kun ne ei päässeetkään vuotamaan yöllä, niin se sitten kostautui. Olen nyt parin päivän ajan koittanut hoitaa tilannetta ja vaikuttaa siltä että ehkä pääsen pälkähästä ihan kotikonstein ja itsekseni.

Ensi viikoksi pitäisi keksiä että mistä tilataan lääkäri 1kk tarkastukseen kotiin. Tilasin vuokralle vauvan puntarin niin ei tarvitse julkisessa terveyskeskuksessa nyt rampata helppojen tarkistusten takia. Kahdessa viikossa oli tullut painoa ihan kiitettävästi- synnäriltä lähdettiin muistaakseni 3950 painossa, ja siitä oli noussut sitten jo 4650g asti. Että maito kyllä maistuu....! Posket onkin alkaneet pullistua ja kaksaria jo kertyy!!

Mimmistina toivottavasti se raskausmyrkytys hellittää pian. En tiennyt että sen voi saada vielä jälkeenpäinkin! Parempia vointeja!!

 

Marsikalla varmaan on vauveli jo kainalossa ?

Kiva kun @VihreeTee höpöttelet mun kaa

Mulla ollu kans kolmisen päivää toinen rinta tosi kipee silloin kun vauva ottaa imuotteen. Luulen et se pääsi kans yks yö pakkautumaan jotenkin kummallisesti. Sen päivän imetin melkeen kokonaan siitä kipeestä rinnasta niin hiukan helpotti, mut jäi se jotenkin araksi. Ehkä se helpottaa. Muuten on kyllä imetys sujunut oikein hyvin. Eilen oli joku tankkaus päivä oikeen, tuntuu et pieni ei muuta tehnytkään kun söi. Varmaan 2 kg lisää tuli hälle elopainoa. Niin ja itellä kun turvotus vähän väheni eilen, niin tuli sellanen olo, et ne poistui rinnan kautta

Turvotukset on onneksi alkaneet helpottaa ja välillä verenpaineetkin olleet normaalit (äsken kyllä taas mittasin luvattoman korkeita lukemia) , et ehkä tää tästä. Painokin vihdoin alkanut laskemaan raskauslukemista, vähän jo pelästyin et voiko olla mahdollista et mulla vaan yksinkertaisesti paino ei tipu Et sitä ei tullu ja nyt sitä ei lähe, paino on vakio

Vauva on hirmuisen söpö. Kauheeta vauhtia hän kasvaa (tosin jo tuolla syömisellä ois ihme jos ei kasvais). Mulla on jo yks iso lahjakassi täynnä liian pieniä vaatteita kun otin laatikoista pois. Jaha, tuolta hän nyt heräilikin, lähenpäs vaipan vaihtoon. Terkkuja kaikille !

Mimmistiina ja minimies 18pvää

 

Kyllä vain, vauva on kainalossa. Maanantaina jo syntyi mutta päivät on menneet pesien ja hujahtaneet nopeaan niin en oo vaan ikinä saanut aikaiseksi kirjoitella tänne.

Synnytys meni vähän erilailla kun toiveissa oli. Alkuun meni ihan hyvin vaikka supistukset ei tuntuneet tarpeeksi voimakkaalta. Ja vauva ei tuntunut laskeutuvan. No sitten meni vedet ja oli meilläkin vihreät, ja piti lähteä synnytyskodilta sairaalaan että vauvan vointia voitiin seurata paremmin. Supistukset ei olleet edelleenkään tarpeeksi voimakkaita saamaan vauvaa laskeutumaan ja sain oksitosiinia. No, en huomannut senkään juuri vaikuttavan. Vauvan vointi oli hyvä jatkuvasti. Lopulta sitten kätilöt auttoi vauvan ulos samalla kun ponnistin vaikka ei yhtään ollut ponnistamisen tarvetta, mutta ilman apua ei olisi kyllä onnistunut. Jälkikäteen ymmärsin että mielessäni oli varmaan alitajuisesti yksi asia jäänyt vaivaamaan, ja sen takia mieleni ei antanut kehoni työskennellä kuten pitää. Mieli on niin tärkeä synnytyksessä!

Vauva on kyllä ihana ja tosiaan 4 kg ja 54 cm oli syntyessään, eli n. 500 g ja 5 cm isompi kuin edeltäjänsä kun syntyivät! Se on tosi ponteva ja jäntevä, niskakaan ei oo yhtään semmoinen holtiton kun yleensä. Ja vauva osaa myös jo liikkua. Ei voi vaan jättää sohvalle että kyllä se siinä pysyy. Imetys on käynnistynyt hyvin ja tähän mennessä vauva on tykännyt nukkua päivisin ja sitten valvoa vähän enemmän öisin. Mutta sitä oon onneksi pystynyt korvaamaan päikkäreillä sitten.

On ihanaa kun kätilöt on käyneet kotona jo kolme kertaa kyselemässä vointia ja kuulumisia, ja mittailemassa vauvaa. Ihan luksusta kun ei mihinkään neuvolaan tarvitse raahautua! Mä otan tosi rauhassa, en tosiaan suunnittele vielä mitään ulkonaliikkumista sen enempää.

Ihania vauvantuoksuisia päiviä kaikille.

 

@Marsikka oikein paljon onnea sinne!!

Mukavia, voimia antavia lapsivuode päiviä

 

Onnea Marsikka <3

 

Olipas kiva kuulla @Marsikka sun meiningeistä!! Hyvä kun ja jos saat levätä ja ottaa rauhassa. Meillä on isommat lapset olleet suureksi avuksi- tehneet paljon ruokaa, siivonneet jne, toki heitä pitää kaikkeen siihen pyytää ja joskus ohjeistaa, mutta on se antanut minulle lisäaikaa. Mietin että tämä kolmosen syntymä on ensimmäinen kerta kun olen ylipäätään saanut apua tänä lapsivuodeaikana, ja sen siis omilta lapsiltani!! Mulla on kavereita joille on oma äiti tai anoppi ollut avuksi ekat viikot tekemässä ruokaa ja pesemässä pyykkiä, itselläni sellaista luksusta ei ole koskaan ollut.

Täällä alkaa pian olla kuukausi täynnä pikkujätkällä. Eilen punnitsin (nyt kun voi huvikseen punnita milloin vain), ja hän onkin saavuttanut nyt jo komean 5100g painon. Olen miettinytkin että alkaa käydä käsissä raskaaksi. Meidän pallerot on yleensä keränneet elopainoa varsin hyvällä vauhdilla ekoina kuukausina ja aiheuttaneet mulle miljoona niska ja selkäjumia sen takia. Nyt olen koittanut jo ehkäistä kipuja ja olen venytellyt joka päivä. Ah kun hieronta tekisi nyt hyvää!!!

Päivät menee ihan mukavasti imetellen ja sarjoja katsellen, välillä nukkuen. Yöt on yleensä ihan suht rauhallisia ja ne kestää just nyt. Ähinä herättää noin kolmelta, kuudelta ja sitten ysiltä. Tosin illalla hän onkin rinnalla siihen 23-24 asti.

Mites muiden vauvantuoksuiset arjet? Onko kiinnostusta ja tarvetta jutella vauvoista nyt kun kaikki alkaa olla synnyttänyt? Tuliko siitä fb-ryhmästä koskaan mitään hedelmällisempää ja vilkkaampaa kuin tästä paikasta?

VihreeTee ja pikkumies

 

Täällä vauvan kans aamupäivät on parasta aikaa. Nukkumaan alkaa n 21-23, vaikka nukuttaa alanki n 20.30. Eka herätys riippuen nukahtamisesta 00.30-1.30, ja siitä sitten 3.00, 5.00. 7-8 aikaan herää ja sit sängyssä seurustellaan ja siitä sit aletaan nukkuu viel sikee pätkä ja kunnolla noustaan vasta joskus 10-11. Ulkoillaan ja seurustellaan. Kiirettä äiskällä pitää kyllä, ei meinaa keretä syömään eikä siivoilemaan, ruuanlaittokin on melko minimissä. Mutta on tuo kyllä niin maailman sulosin pieni ihmistaimi

 

Piiitkästä aikaa meidänkin kuulumisia tulin päivittelemään, oon aina kyllä käynyt lukemassa mitä täällä höpistään! Edelleen hengaan toukokuisten ryhmissä (olen facessa toukokuiset 2020 ryhmässö joka on todella iso, mutta siellä kyllä riittääkin asiaa todella paljon) vaikka neiti ottikin varaslähdöt huhtikuulle;D

Meidän neitonen on nyt siis 7vko ja yhden päivän, toissapäivänä oli neuvola jossa painoa huimat 6180g ja pituutta 55,5cm. Neuvolakääkärin kirjaaman mukaan "painoa tullut reilusti, pituutta maltillisemmin" ;D

Täällä on ihanat kesäkelit, ollaan aina mahdollisuuksien mukaan oltu vanhempieni mökillä ja sen myötä paljon ulkona. Viime yönä tyttö juurikin täällä mökillä vetäisi ennätykselliset 7,5h unta putkeen, toivoa saa että ei jäisi aivan ainutkertaiseksi yöksi vaan noita saa tulla lisää Vaikka nyt nukutaankin öisin hyvin (ensimmäinen pätkä n. Klo 21.30 lähtien 90% öistä 4-6h, sen jälkeen vielä muutama 2-3h pätkä ja ylös n. 9 aikaan), niin oli kyllä väsynyttä menoa ne ensimmäiset viikot. Olenkin nyt itsekseni pohdiskellut että vaikka tämä aivan pikkuvauva-aika on ainutkertaisuudessaan ihanaa, niin epäilen ettei se kumminkaan ole omaa suosikkiaikaani Toki aika kultaa muistot ja varmasti uhmaikäisen kanssa taistellessa kaipaan tätä kun tyttö oli vain pieni nyytti joka ei paljoa sano vastaan, vaan on yleisesti hyvin tyytyväinen tapaus.

Meille siis kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää, niiden ensimmäisten väsyneiden viikkojen jälkeen alkaa tämä vauvan kanssa oleminen luonnistua ja tuntua jopa aika mukavalta!

 

Oh miten hyvät unipätkät teillä @Unskinen !! Muistan itse todella hyvin kun esikoiseni nukkui ekaa kertaa putkeen 6h- se oli kuuden viikon iässä. Taisin lähes tanssia koko päivän ja ajattelin että tästä alkaa nyt uusi elämä. Seuraavat kuuden tunnin unet taisikin nukkua yli vuoden ikäisenä Parempaa onnea teille tosin tämän asian kanssa! Onhan sitä olemassa hyvin nukkuvia vauvoja myös. Yksi sisarukseni kuulemma alkoi heti synnäriltä kotiin saavuttuaan nukkumaan 7h yöunia, eikä harrastanut yöheräilyä.

Miksi hitsissä mulla ei koskaan pysy hymyt täällä...
Niin että kaikki onkin fbssä juttelemassa? Mietinkin että en voi olla ainoa jonka mielestä olisi kiva höpöttää myös vauvoista. Onko se se ryhmä mikä laitettiin tosi nopsaa kiinni eikä sinne enää muita suvaita, vai se jälkeenpäin tehty ryhmä? Taidan olla todella vanhan liiton ihminen, viimeksi kun juttelin vauva palstoilla (15v sitten..), ei ollut tuollaista että kaikki läksii jonnekin muualle. Tosin meidän teinin mielestä fb on ihan esihistoriaa eikä siellä kukaan järkevä hengaile, että noh, jos olenkin sitten muodikas ja ajassa kiinni ))

Meidän vauveliini on tänään tasan 4viikkoa, ja tänään myös vuodatti itkiessään ekat kyyneleet. On se vaan erityisen sydäntäsärkevän näköistä kun vauva itkee kyyneleiden kanssa... auts! Nukuin ihan todella hyvin viime yön verrattuna moniin muihin, pisin unijakso taisi olla viisi tuntia vauvelilla. Sen jälkeen vielä nukkuin varmaan kolme kertaa 2-3h. Ja nukuin itse siinä mukana. Ah kun olikin kivaa olla hyvin levännyt. Tämän energian käytinkin tänään järjettömässä siivousinnossa sen sijaan että olisin ollut jotenkin järkevä ja vaikka huolehtinut itsestäni...

Terveisiä kesäsuomeen!
(haha, ja nyt kun sinne on vaikea matkustaa niin eniten tekee mieli tulla- yleensä käydään parin kolmen vuoden välein...)

 

Meillä tärähti kuukausi täyteen! Samalla tyyppeli nukahti ekaa kertaa ikinä varsin aikasten yöunille ja itse olen ihan ihmeissäni täällä

Tilasin lastenlääkärin kotiin 1kk tarkastukselle, ja hän olikin kiva ja lempeä lääkäri. Teki hyvin tarkistukset ja hänellä oli aikaa jutella ja olla paikalla. Jäi hyvä mieli. Ukkeli on nyt sitten jo 5.4kg, että kokoa ei puutu.

Alan kyllä nyt nukkuun että saisin jotain unta, kukas tietää jos tää herääkin kahdelta yöllä ja tuumaa että on päivö!

Ps, jos kaikki pyörii vauva kuulumisineen fbssä, niin voiko sellaseen ryhmään enää päästä?

 

@VihreeTee Onnea yksikuukautispäivän johdosta, ja hyvin kasvaneesta pojasta! Meilläkin oli tyttö viikko sitten eli vajaa 7vko ikäisenä 6,1kg, eli on maito maistunut ja käsivarretkin semmoiset michelin-malliset;D Hymiöt ei mullakaan ole enää uudistuksen jälkeen pysyneet tekstissä, tuntuu hyvin "kaljulta" välillä teksti niin pitää lisäillä vanhanaikaisesti omat hymiöt

Tuo ryhmä missä itse olen facessa on toukokuiset 2020, jäseniä ryhmässä 1770, ja on edelleenkin tullut uusia jäseniä joten eiköhän sinne vielä pääse!

 

Täällä päivät kuluu hitaasti mutta toisaalta nopeasti. Melkein vuorotellen on päiviä et vauva nukkuu yksin jossain ja sitten seuraavana päivänä ei kelpaa kuin tissi ja syli. Nytkin mulla on lounaan kokkaukset kesken kun ehdin jo aloittaa mutta nyt kelpaa taas vaan tissi. Ei olla käyty vielä missään, kotona ollaan vaan oltu. Mutta eipä tässä kiirettäkään ole...

Nimen keksiminen tuottaa muuten melkoista päänsärkyä! Halutaan siis suomalainen nimi kun aiemmillakin on mutta menee kyllä puolison kanssa suosikit ihan ristiin. Täällä on muuten yleensä tapana et vauvan nimi on jo heti valmiina kun se syntyy... Mut ei meillä!

Mäkin mielelläni jutustelen vauvasta mutta mä koen täällä juttelun tosi kömpelönä. Toisaalta ei mulla kuitenkaan muutakaan paikkaa ole. Jos lopuilla on intoa niin voidaanhan me tehdä vaikka faceen ihan oma pieni ryhmä? En ite varmaan jaksa noihin monen tuhannen ihmisen ryhmiin liittyä...