@Marsikka juu, tuo radikin on ollut niin reunalla että siksi itse en ole ollut kovin innostunut koko diagnoosista, vaikka toki olen mittaillut niitä sokereita (kokoajan ihan ideaaliset), ja syönyt fiksusti. Paitsi nyt ihan lopussa!! Nyt on mennyt esim jätskiä... ulkona on kuitenkin kesä.... Eri maissa on varmaan myös hyvin erilaiset käytännöt siitä milloin käynnistetään synnytys, jos raskaus on vähän yliaikainen. Täällähän minä olen suht isokokoinen (pitkä) muihin naisiin verrattuna, tulen myös hyvin `pitkästä` perheestä, joten vauvan koko, jota tietty tulkitaan paikallisten keskiarvojen mukaan saattaa olla lääkäreille järkyttävämpi kuin aihetta olisi. Suomalaisvauvoilla (vaikka isä toki ei ole suomalainen) on muuten maailman suurimmat päänympärykset syntyessään, vielä sekin... ultrassa sain taas pitkin raskautta kuulla että ompas iso pää.... joka kerta!!
Tänään on tää limatulppa jo muuttunut ruskeahkoksi, kohdunsuulla on kyllä bailut menossa ja siellä tapahtuu kokoajan. Vähän sihtailin että tuleeko lapsivettä vai pissaa... ja laitoin siteen pöksyyn että tajuisin paremmin. Että jotain tapahtuu kyllä. Olen ollut ihan surkean väsynyt kuten eilenkin, varmasti tuon pääkivun johdosta, ja vetänytkin tässä jo päikkärit... jos reipastun niin pitää kyllä vähän koittaa noita oksitosiinin nostoja, kikkakolmosia, jos tää tästä alkais reippaammin kehittymään ennen huomisaamua. Tavallaan mielessäni on nyt tavoite että käynnistys ilman mitään käynnistysgeelejä, tuntuisi omalle pääkopalle turvallisemmalta. Mutta kun kroppa ihan selvästi viestii nyt kokoajan että jotain on meneillään, niin toisaalta ei se käynnistysgeelikään tunnu niin hirveälle ajatukselle. Eri asia olis jos kaikki olis ihan epäkypsässä tilanteessa.
Käsien lastoitus yöksi kuulostaa varsin eksoottiselta ja ihan uudelta jutulta... vau. Akupunktio saattaa olla varsin hyvä juttu muuten. Toivottavasti helpottaa!!
@Mimmistina olen varmaan aiemminkin kertoillut, mutta en ole koskaan oikein ollut vauvakuumeilevaa tyyppiä. Olen halunnut lapsia, se on ollut aina ihan selvä, mutta en ikinä tuntenut mitään vauvakuumeilua. Ja ainakin noihin pitkäkoipiin olen selvästi rakastunut pikkuhiljaa synnytyksen jälkeisinä viikkoina, enkä yhtenä tiettynä sekuntina heti ulospukerruksen jälkeen. Hoivavietti on aina löytynyt ilman kaivamista tai ihmettelyä, mutta mä olen tälläinen hitaasti rakkauteen syttyvä. Ja sen lisäksi on ollut aina fiilis, että enhän mä tätä tyyppiä tunnekaan, kiva nähdä, aletaampas nyt tutustua toisiimme tässä. Siis synnytyksen jälkeen.
Sain pyykit pyörimään, wau. Eilen en millään saanut laitettua pyykkijauhetta koneeseen, vaan täytin sen vaan. Nyt se ihan pyöriikin. Ja tiedättekö, pitäis pakata se kuuluisa sairaalakassi. Ihan oikeasti jo pitäis!