Toukokuiset 2020

Ultrassa käyty. Molempia sukupuolia tulossa .

Noni, ei ne matoset sieltä jalkovälistä katoa. Ei ollu meilläkään kadonnu

 

Täälläkin poika tulossa, painoarvio oli 470 eli kuulemma vastasi viikkoa isompaa. Meillä huiteli nii mahotonta kyytiä ettei meinattu saada kuvia mistään ja kädet naamalla kokoajan

 

Mulla jääny ihan kokonaan tänne kirjoittelu! mutta siis meillä oli uudenvuodenaattona rakenneultra ja pienellä kaikki ok meille olisi tulossa poika istukka onkin sitten etuseinässä niin kuin esikoisen kohdalla vaikka np ultrassa kätilö niin väitti että takaseinässä on joka tapauksessa potkut tuntuu kyllä hyvin

Onnea muillekin ultrakuulumisista! kaksplus tökkii taas niin pahasti ettei meinaa kirjoittamisesta tulla mitään.

Satsuma13 ja mini 22+1

 

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!

Mä oon ollut kaksi päivää saikulla ja huomenna menen kokeilemaan, joko työnteko sujuisi. En ole vielä lähellekään parantunut, mutta tämä tuntuu olevan todella sitkeä tauti, joten en varmaan parane vielä moneen päivään. Kävin lääkärissä eilen ja poskiontelotulehdusta ei löytynyt, olin saanut niistettyä ontelot tyhjiksi nenäsuihkeiden ja höyryhengityksen avulla. Kova limakalvoturvotus oli, mikä on aiheuttanut voimakkaan päänsäryn ja kasvosäryn. Silmätulehdukseen sain antibioottitipat ja reseptin toiselle nenäsuihkeelle. Lääkäri käski mennä loppuviikosta uudestaan lääkäriin, jos ei vointi lähde helpottumaan. Voi olla, että en ole vielä työkuntoinen huomenna, mutta kokeilemalla se selviää. Mulla on enää 13 päivää töitä! Odotan työttömäksi jäämistä ja levon mahdollisuutta suuresti. Haen toki töitä vielä helmi- ja maaliskuulle, että saan työttömyysetuutta, ja ilmoittaudun kaupungin sijaisrekisteriin. Mutta otan työttömyyden loman ja lepäämisen kannalta.

 

Onnea kivoista ultra kuulumisista kaikille jotka siella on pyorahtaneet! Aiemmin pisti silmaan keskustelussa muutamat reippaat rakatautiset- alkaa nyt kipeena kayko toissa!! Muuten en ole mitenkaan hysteerinen nuhien suhteen, mutta kylla raskaana saa vetaa lonkkaa ja levahtaa kun on tarpeen. Mulle muuten laakari kielsi lauantaina etta en saa kayda ulkona kavelyilla koska mulla on nuha Taalla on hiukkasen astetta paapovampi meininki raskauden suhteen kuin Suomessa. Kuuntelin kiltisti ja nyokkailin, mutta olen toki kaynyt ulkona- ei mulla ole mikaan jarjeton nuha edes ollut.

Mutta voihan kerpeles, mun pitaa kayda rd-kokeessa talla viikolla!! Ihan mika aamu vain voin sinne marssia... mutta sita ennen pitas olla ilmeisesti 12h syomatta? En ole koskaan ennen tehnyt sita, hieman jannittaa etta kuinka se glugoosi pysyy sisalla jos on kerran tyhja vatsa... Olen muutenkin jo muutaman kuukauden valtellyt sokeria, eika sokerinen nyt maistu ollenkaan. Enta jos vaan laatta lentaa? Sitten pitaa tehda se uudestaan joku toinen paiva?? AAAaaa en halua!!

Muuten ihan valilla todella kiva olo. Lyllerran kuin mikakin pallo, lonkat ei valilla yhtaan halua tehda yhteistyota, mutta uskomattoman keveesti menee viela tuo maha mukana. Se on kylla iso, mietin etta kun tassa viela on reilu15 viikkoa etta notta voihan kauhistus.
23+4

 

@VihreeTee
Joo tärkeintä on että et oksenna, koska sitte sillä ei oo mitään merkitystä ja se keskeytetään.. mä sain sen nesteen juotua ihmeen hyvin eikä tullu huono olo. Tekemistä sai olla mukana, kun siellä joutu melko kauan olla

 

Tsemppiä @VihreeTee rasitukseen. Ei se välttämättä oo paha, riippuu niin ihmisestä. Hyvin se menee kunhan ei oksu tuu

Hyvä et Apustaja voi pian ottaa levon kannalta

Mun pitäs tehdä ryhtiliike syömisten suhteen, ei ihan sokeriarvot oo kohdillaan Hupsansaa. Noo, kyllä se tästä !

 

Heips! Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista, ihanaa kun ollaan jo yli puolivälin.. mua alkoi jo hirvittää kun laskin että töissä pitäis olla enää (vielä) 10 viikkoa.. kyllähän se aika menee nopeesti varsinkin kun tuosta on vielä 2 viikkoa lomaa

Mulla olis perjantaina edessä myös sokerirasitus ja oon ihan varma että joudun loppuajan luopumaan suklaasta enkä ymmärrä miten pystyn siihen.. suklaa on mun elämä

Mulla ei juurikaan oireita oo ollut mutta nyt on alkanut istuessa huimaamaan ja koiralenkillä maha sattumaan silleen että on ollut pakko pysähtyä hengähtämään.. toivottavasti tää ei enteile mitään loppuajan katastrofia.. pahin painajainen olis jos joutuisin sänkylepoon viimiseks kuukaudeksi.

 

Kiitos @addison ja @Mimmistina ! Kyllahan se parjas... tai parjasi ja parjasi, kavi nimittain niin etta paastoarvo oli 5.4, mika napsautti sitten suoraan rd-diagnoosin ja labran hoitaja sanoi etta mitaan glugooseja ei tartte nyt juoda, asia on jo selva. Siihen paalle han viela tietekin totesi etta se on "tosi paha diagnoosi", mika olikin taas mielta nostattavaa. Persules, joskus tekisi mieli tintata naita draamailijoita.

Nyt olekin sitten vahan arsyyntynyt ja allapain. Mulla ei olekaan tata ennen ollut aikasemmissa raskauksissa ja nyt alko jotenkin huolettamaan ja itkettamaan. Laakarille aika on perjantaina etta sitten kuulen varmaan ruokavaliosta (eikai talla lukemalla tule heti mitaan insuliinia?!!?), mutta ruokavalion kanssa olen muutenkin ollut tarkka jo pari kk, etta se nyt ei ole varmaan niin vaikeaa.

Etta nyt sitten pitaa ostaa varmaan ne liuskat ja laitteet... njaah.

23+5

 

Olen edelleen ihmeissäni, että mulle ei ole puhuttu mitään koko sokerirasituksesta.. Kohta rv 23 ja kuitenkin 40v, kohta 41v ja monikot.

Mua vaivaa jatkuva wc-hätä ja liruttelu. Tuntuu, että rakko ei tyhjene, vaan valuu hiljalleen wc-käynnin jälkeen. Nestemäistä valkovuotoakin on.. Toivottavasti ei ole lapsivettä. Vatsa painaa joka päivä enemmän ja vauhti hidastuu. Ihan valmis olisin lopettaa työt, jos ei rahat pienenisi..

 

@Eloveera-79 sulla on varmaan ollut normaali bmi ennen raskautta, eika esim aikaisempia lapsia jotka olisivat olleet suurikokoisia syntyessaan? Ma olin nyt reilummassa kunnossa kuin aikaisempien raskauksieni alussa (bmi oli 25-26, yleensa ollut 22-23), ja nuorempi oli syntyessaan 4.5kg. Siksi lahdettiin siis tutkimaan.

 

No voi kakka @VihreeTee, tsemppiä <3 Ei oo onneks maailmanloppu. Etköhän saa pelit ja vehkeet sieltä, ettei tarvii ite ostaa (jos yhtään menee niin kuin täällä) ja insuliinit ja metformiinit on vasta sit jos ruokavalio ei auta. Ja vielähän ei oo mitään hätää, ollaan puolivälissä ja tähän asti ei oikeen oo voinu vauvaa ees aksvattaa vaikka ois mitä syöny. Vaikka tympeetähän se on raskaana olla dieetillä. Mut toisethan voi diagnoosista huolimatta vedellä mitä vaan eikä sokeriarvot horju. Toivottavasti sullakin on niin

Ja @LalalaRinkeli mulla ainakin suklaata voi maiskutella, vaikka radi onkin. Ihan jopa tavallista, mut onhan niitä sokerittomiakin, jos haluu olla tarkka Toivotaan kuitenkin et selviit puhtailla papereilla.

Ai vitsit kun supistaa taas. Oltiin taas päivä menossa ja tulin kotiin ja toinen koirista oli sitten saanu ripulin. Niitä siivotessa sitte ei oikeen tuo vatsa oikeen tykänny (vetutus + rasitus, ah mikä kombo). Mä en kyllä tajuu miten meillä on näitä paskakatastrooffeja enemmän kun kellään ikinä....

 

@VihreeTee mua ärsytti diagnoosi kans TOSI paljon. Ilmeisesti kuitenki on melko yleinen juttu. Ensin tosiaan ruokavaliolla ja sit vasta se lääkehoito. Mulla ensin näytti et ruokavalio tepsii mutta nyt ei enää pysy kohillaan, oottelen lääkärin juttusille pääsyä. Oon pikkuhiljaa totuttautunu siihen että joudun varmaan insuliinia pistämään. Sillon ku diagnoosi tuli jotain rv 13 niin se tuntu ihan hirveältä ajatukselta. Nyt kun joutuu sokereita kuitenki mittaan usein ja aikaa on kulunu ni oon siihen asennoitunu että insuliinit voi tulla. Vauvan ja mun parhaaksihan se olis. Katotaan mitä tohtori sitten tuumaa. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat ruokavaliolla kuntoon

 

@VihreeTee Totta olin normaalipainoinen 62 kg/168 cm ennen raskautta, mutta tosiaan ikäähän jo on .. Täysiaikaisia aiempia lapsia ei ole syntyneenä.

 

@Mimmistina kiitos sympatiasta! Tuskin saan peleja ja vehkeita sairaalasta, pitaa varmasti itte ostaa. Yksityissairaala ja vaikka mulla on soppari tasta raskausseurannasta joka on jo maksettu, on pitanyt jo maksella jotain ylimaarasia verikokeita jne. Perjantaihin nyt kattelen ja kuuntelen mita taa diabetes/hormoonilaakari (en muista oikeeta tittelia) sanoo ja sitten varmaan ostan.
Oksentelevat kotielaimet ei ole kylla tassa tilassa mikaan riemu... ! Meilla asui taloudessa koira kun odotin ekaa, ja halla oli kokoajan ongelmia vatsan kanssa. Voi sita oksun maaraa.

@addison joo enkohan makin saa tan asian kanssa paan kohdilleen ja alan tottua. Ruokavalio mulla on jokatapauksessa ollut varsin tiukka jo pari kk, koska laakari oli niin tuimana ettei mun paino saa nousta. Katsotaan jos sen tiukentaminen viela lisaa auttaa, ja se aamuinen seuranta varmasti auttaa edelleen lisaa siihen etta tajuaa mita voi syoda ja mita ei. Mietin kanssa tanaan etta pitaa myos osata ajatella insuliinia vaihtoehtona, jos ruokavalio ei kokonaan auta. Tosiaankin vauvasta ja minustahan tassa huolta pidetaan.

@Eloveera-79 ei taida sitten ika yksinaan riittaa syyksi epailla rd-ta, eika monikkoraskaus taida siita sen mahdollisempaa myoskaan tehda. En tieda olisko mullakaan riittanyt ika syyksi jos ei olis kakkonen ollut niin jumbo, ma taytan tana vuonna 39.

Eilen kavin reippaan uimalenkin ja tanaan olen kylla lyllertanyt ja on lonkat ollut niiiiin kipeet... ja hapyluut tuntunut ihan paukkuvan irti toisistaan. Piti sanoa lapsille etta kavelee hiljempaa kun sattu niin paljon!

 

@VihreeTee
Minä vielä tsemppaan täältä radilaisena, sama homma että paastoista jäi kiinni, 5,3 oli mulla se arvo, ja voi hyvä ihme että söi ihmistä se diagnoosi! Itkeä tihrustin koko loppuillan sen jälkeen kun sain neuvolasta soiton, en olisi yhtään halunnut mitään diagnooseja tähän raskauteen enää(matala PAPP-A siis taustalla jonka vuoksi ylimääräistä sikiön kasvun seurantaa tulee)

MUTTA, paastot ja kaikki muutkin mittaukset olleet kotona katottuna täysin fine, joten mitään muuta kuin neuvolatätien tiukkoja puheita sokeriseurannasta ei ole tuosta "diagnoosista" seurannut. Jospa sullakin on niin, ja jatkuu sama tilanne loppuraskauden ajan. Hyvin pieni ylityshän tuo sinullakin paastoihin oli, rakenneultralääkäri vähän pyöritteli silmiään minun kotimittausarvoja lukiessa ja huokaisi kuinka tiukat ne rajat raskauden aikana siinä rasitustestissä on

 

@VihreeTee Aa, okei, no mut onneks ne nyt ei kuitenkaan oo hirveen kalliita, varsinkaan se alotuspakkaus yleensä. Kantsii tosiaan kattoo semmonen eet sitten saa helposti uusia liuskoja. Mä siinä ekassa radiraskaudessa ostin ite systeemit ja ärsytti kun ne liuskat oli kalliimpia kun se kone. Ja netistä tilasin sit semmosen masiinan, ettei löytyny varaliuskoja apteekista, et joutu aina netistä tilaamaan liuskojakin.

Mulla ei kyllä oo toivoakaan et arvot ois hyviä, eilen piti hirveesti alottaa tiukistelu, mut mulle tuli hirvee perunamuusin himo ja koska meni siinä sit jo päin pyllyä, niin söin iltapalaks paahtoleipää. Tänään oli sitten paastot taas taivaissa. No, nyt kävin ostaa salaatti ainekset aamulla ekaks ettei oo mitään tekosyitä.

Hiton koira piti taas yön hereillä tolla taudillaan. Saa nähdä tarviiko lähtee eläinlääkäriin vielä...Vähänkö oon vissiin väsyny kun ei nyt heru yhtään empatiaa tuolle kipeelle eläimelle, kauhee ihminen...

 

@Unskinen ei todellakaan ollut kovin reipas rajan ylitys sullakaan!! En ihmettele jos tuli tunteellinen olo diagnoosista, kun on just tuossa rajalla. Joku laakari ehka vois sanoa etta ei taa viela mitaan merkkaa, ehka riippuu tyypista?

Huomenna aamulla on laakari katotaan mita taa sanoo ja kuinka dramaattinen han on

Onko kellaan muuten tulossa pidempia matkusteluita viela tassa raskaudessa? Olen matkustanut toki aiemmissa raskauksissa, nyt kun pyoritellaan kalenteria (etta paastas Suomessa kaymaan, kun koko loppuvuonna tuskin tulee kaytya, ja viime vuonna ei kayty ollenkaan) niin saattaa olla etta mahdollinen matkustus menis just sinne 30 viikon yli (30-31). En ole koskaan itseasiassa lentanyt ennen niilla viikoilla. Muutenkin vahan matkustus jaksaminen arveluttaa. Ei mitaan erityisen pitkia lentoja, en asu maapallon toisella puolella, mutta silti. Mutta mutta! Olis niin kiva vahan jemmata jotain Suomesta vauvalle... ja vanhemmat painostaa varsin kovasti kaymaan. (itseasiassa se painostus vahan kylla rassaa, ei raskaana olevia pitais mun mielesta pompotella..).

23+6

 

Mapas jatkan tata ketjua tassa kun kukaan muu ei rohkene, ja kaivelen omaa napaani laakarikaynti asioista!

Olin niiiiiin reipas tanaan, eka laakari, sitten toita, ja sitten hyvin ansaitut paikkarit! Ai kun teki hyvaa.
Taa diabetes- laakari oli ihan tosi rauhallinen ja ystavallinen tyyppi ja totesi mun arvoista etta ei tartte pelastya, tama ei ole viela mikaan korkea, mutta diagnoosi tasta kylla nyt tulee. Hiiiirmu tiukka ruokavalio- pitaa valttaa kaikkea korkean glykeemisen indeksin ruokia ja tuotteita (niitahan riittaa), ja mitata sokerit- taddadaa- NELJA kertaa paivassa! Voihan pirskuna, siina onkin mittailemista. Sanoin etta nyt sitten pitaa jokapaikkaan vieda mittari mukaan, niin han sanoi etta ei se nyt niin haittaa jos joka paiva ei neljaa lukemaa tule, mutta kunhan tulisi kaksi. Kahden viikon paasta uudelleen hanen pakeille paivakirjan kanssa, ja sitten kuulemma jos kaikki on hyvin pitaa seurailla vaan pari kertaa viikossa. Nyt pitais koittaa sitten varmaan olla hyvin kurinalainen, etta tallanen mittailu ei jatku sita paria viikkoa kauempaa.

24+0

 

Onnea matkaan sormien pistelyiden kanssa @VihreeTee <3

Mä tulin valittaa kun mä haluisin keksiä vauvalle nimen ja tuo mies ei anna piiruakaan periks. Musta ois yks - YKS hyvä nimi ja se ei saakeli suostu siihen. Sanoin sitte, et kun meijän poikien nimet loppuu s-kirjaimeen, et tästä tulee sitten Hups ja sillä selvä. Onkos muilla nimihommelit missä hantissa ?

 

Kääks ei ookkaan tullut kirjoiteltua pitkään aikaan!

No mutta vauvelilla kaikki hyvin ja istukka on liikahtanut kohdunsuulta pois. Joten jee, alatiesynnytys mahdollinen! Minä oon sit taas just se joka toivoo sitä voimaannuttavaa ja ihanaa synnytystä (ja uskon sen myös saavani). Ja no, kotisynnytyksestä olen tosiaan haaveillut mutta synnytystiimin kokoaminen tuntuu olevan täällä aika haastavaa... Joten voipi olla että haaveeksi jää.

Täällä tosiaan joka tapaamisella, eli kerran kuussa, ultrataan. Multa sitten kysyttiin että halutaanko rakenneultraan. Olin et joo, tottakai, aiemmistakin ollaan oltu (Suomessa). Sit tajusin kysyä että niin mitäs se maksaa ja kun kuulin että lähemmäs 400 € niin aika äkkiä muutin mieleni.

Mä aion matkustaa (lentäen) vielä Suomeen ja aika pitkälle saa raskaanakin ollessa lentää ilman mitään todistuksia. Mutta kannattaa tarkistaa, voi vaihdella lentoyhtiön mukaan. Ja tukisukat lennolle jalkaan!! Jaloittelua ja veden juomista.

Raskauteenhan ei oikeasti kivut kuulu, muistakaahan se. Monille kivuille voi esim. äitiysfyssari tai osteopaatti saada paljon aikaan. Eli jos on toistuvia kiputiloja niin suosittelen kääntymään ammattilaisten puoleen.

Nimiä on mietitty jo paljon suuremmalla volyymillä kuin koskaan aiemmissa raskauksissa. Meidän lapsilla on suomalaiset nimet niin se onneksi rajaa valikoimaa jonkin verran. Pari suosikkia on löytynyt mutta yleensä mun ehdotus tyssää miehellä siihen kun sillä tulee omalla kielellään siitä joku mielleyhtymä. Toki se on hyväkin karsia sellaiset nimet.

Aikooko kukaan ottaa mukaan doulaa synnytykseen? Suosittelen erittäin lämpimästi.

 

Mun mielestä jo oma mies on siinä ja siinä liikaa synnytystapahtumassa, et en kyllä kaipaa jotain täysin vierasta vielä kätilön lisäksi siihen. Mä itseasiassa ehdotin miehelle, et ois järkevintä et se jäis muksujen kanssa kotiin ja mä menisin yksin, mut hän haluu olla mukana. No, toivotaan et synnytys tapahtuu taas päiväsaikaan ettei tarvii yöllä herätellä lapsia ja kuskata jonnekkin hoitoon.

Järkytyin muuten äsken vessassa kun yöpaitasillani menin ja näin mun reidet peilistä. Joku hirvee selluliittiräjähdys tapahtunut Eikä oo ees tullu painoa lisää. Mä en ala...

 

Mä oon kans miettiny tullaanko pääsemään koskaan yhteisymmärrykseen nimestä. Aina on joku tuttu sen niminen, tai jollain jo sen niminen lapsi. Yks nimi taitaa olla mikä kelpais molemmille niin katotaan päädytäänkö sit siihen

Tiiän et liikkeet ei tässä vaiheessa oo säännöllisiä ja niitä ei aina ees tunne, mut oon panikoinu aamun kun en oo tuntenut mitäääään. Yleensä aina aamupalan jälkeen tuntee kun poika villiintyy. Mut jospa se tästä kun lähtis liikkeelle ja sen jälkeen asettuisi lepäämään

 

@Marsikka itseasiassa ymmarran halun ja synnytyksen voiman ja voimaannutuksen- mun kakkos synnytys oli just sellainen. Silti en usko etta voin tukeutua sen tokan synnytyksen varaan, vaan mielen pitaa olla varautunut kaikkeen. Mun yksi kaveri oli niin satavarma etta saa voimaannuttavan kokemuksen ja sitten kaikki olikin mennyt ihan toisella tavalla kaikin puolin, ja jotenkin han sitten traumatisoi itsensa siita. Vaikka synnytys oli muuten ns ihan hyva eika mitaan dramaattista ollut tapahtunut. Tama oli silloin kun itse sain esikoisen, ja oma ideani oli etta koitan lukea mahdollisimman paljon aiheesta ja jutella ihmisten kanssa ja valmistaa itseani, mutta en saa odottaa mitaan tiettya. Nyt ajatukseni on ihan samalla mallilla. Tiedan etta kroppani osaa synnyttaa, tiedan etta osaan menna tilaan missa voin keskittya ja antautua vain kehon prosessille, mutta en voi mitenkaan vannoa etta kaikki menee kuten ns pitaa tai ajattelen etukateen. Koen sen ehka vahan liian royhkeaksi ajatteluksi itseltani.

Sahlasin koko aamupaivan sen mittarin kanssa! Varmaan kymmenen kertaa tein reian sormenpaahan ja joka kerta mittari sanoi error. Pitaa vieda tanaan se apteekkiin ja vaihtaa tai siella sitten opetella kayttaan sita, ehka teen jotain vaarin. Mietin etta tata menoa mun sormenpaat ei kylla kesta...jos nelja kertaa paivassa kymmenen kertaa reika sormeen. Nelja reikaakin on ihan tarpeeksi. Onneksi en ole vaikka pianisti etta pitais sitten viela hakata sormenpaita soittimeen koko paivan.

Ma en ole harkinnut doulaa, vaikka sinansa pidan ajatuksesta ja ammattikunnasta. Haluisin etta doula on mun ystava- ja mulla onkin yksi ystava doula, mutta han asuu ihan toisella puolella maapalloa. Olen myos luonteeltani ihan liian toisista huolehtiva niin pelkaan etta jos hommaan doulan, saattaisi mun fokus menna ihan hunnigolle kun miettisin etta saikohan se nyt juotua ne kahvinsa. Toisessa synnytyksessa vasta tajusin etta mun ei pida huolehtia miehestani joten tuskin onnistuisin olemaan huolehtimatta jostain perheen ulkopuolisesta ihan vain kohteliaisuuttani. Sinansa ajatus naispuolisesta ystavasta joka ymmartaa tilanteen ja osaisi "lukea" minua on kaunis ja hieno. Maassa missa asun en tosin koe olevani kovin samassa synkassa nimenomaan naisten kanssa, joten epailen etta loytaisin doulan kovin helposti.

Nimiasia on meilla mietinnassa ja aina valilla pulpahtaa pintaan. Lapsillamme on ulkomaalaiset nimet, mutta sellaiset jotka sopivat suomenkieleen tai sanottaisiinko suomen kielen lausumiseen, ja nyt kolmannen kanssa tama sama tehtava tuntuu tosi vaikealle varsinkin kun on taas sama sukupuoli kyseessa. Todella vahan vaihtoehtoja! Erityisesti sellaisia mista mina pidan... Miehelle kelpaisi useampikin vaihtoehto, minulle ei. @Mimmistina Hups olis kylla varsin eloisa nimi

 

Joo hei liityn selluliittikerhoon, mitä ihmettä täällä tapahtuu?? Painoa toki tullut lisää kun rv 24+4 menossa ja painoindeksi 19 lähtökuopista lähdetty, mutta morjenttes noita reisiä On sitä muhkuraa pepussa ollut toki jo myös ennen raskautta, mutta nyt ihan eri tavalla rasva kertynyt ja näkyy. Noh, mielenkiinnolla katsellaan mihinkä tämä kroppa tästä vielä kehittyy, kaikella rakkaudella omaa kehoa kohtaan kuitenkin otan vastaan uudet muutokset, on se vaan niin ihmeellistä mihin tämä keho pystyy

Itsellä kun ensimmäinen raskaus ja synnytys niin ei noita odotuksia juurikaan synnytykselle ole. Olen paljon tutustunut kyllä aiheeseen ja lueskellut synnytyskertomuksia, eri kivunlievitysmenetelmistä jnejne, mutta oikeastaan toiveena on vain että minä ja vauva ollaan hengissä ja mahdollisimman hyvissä kantimissa sen jälkeen. Kaikkena lisänä sitten tulee hyvät kokemukset ja voimaantumiset, ihana toki olisi jos nyt edes jollain tapaa saisi olla aktiivisessa roolissa synnytyksessä, mutta en halua asettaa liian tarkkoja toiveita ja odotuksia jottei sitten tule suuria pettymyksiä/traumoja jos kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan. Innolla (hah tästä varmaan huomaa että ensimmäinen, ei ole vielä kokemusta siitä työn ja tuskan määrästä) kuitenkin odotan toukokuuta ja synnytystä!