Toukokuiset 2020

Yleensähän doulaan tutustutaan etukäteen joten hän ei suinkaan ole synnytyksessä enää vieras, vaan henkilö joka tietää synnyttäjän toiveet ja on ajamassa niitä. Synnytykseen voi valmistautua ja kannattaakin, niin sitten vähän tietää mitä toiveita itsellä on niissä yllättävissäkin tilanteissa. Ja synnytykseen valmistautuessa kannattaa keskittyä hyvään, eikä lietsoa pelkoa turhaan. Suosittelen kaikille myös tutustumista hypnosynnytykseen, se perustuu siis rentoutumiseen. Synnytyksessä tärkeimpiä asioita onkin se että rentoutuu, jos kehoa jännittää, ei hommasta tule mitään. Mäkin ajattelen että synnytyksessä voi tapahtua mitä vain enkä sitä voi kontrolloida, mutta uskon että positiivisesti ajattelemalla on helpompaa mennä sitä positiivista synnytystä kohti.

 

No mulle on liiankin tuttua toi et jos kehoa jännittää niin ei tapahdu mitään. Mua kun sattuu, niin mun luonnollinen reaktio on jännittää takasin, kahta kauheemmin (ja sehän sitte sattuukin kahta kauemmin). Luultavasti tästä syystä mun eka synnytys kesti just sen kolmisen päivää. Mut mä oon ratkassu tän hyvin yksinkertasesti yhellä piikillä tuonne selkärankaan, kylä rentoutuu No ei, nyt kun on parisen penttiä synnyttänyt niin osaa sitä muutenkin ottaa ne supistukset eri tavalla vastaan. Eka oli niin jännittävä, se itse tapahtuma ja kaikki sen jälkeen tuleva, et luulen oisin ollu lukossa oisin sitten tehny mitä tahansa.

Mä taas haluun ensisynnyttäjille sanoa, et siinä ei oo oikeesti mitään noloa tai väärin haluta puuduteita. Nykyään tuntuu et kaikki on niin lääkevastasia ja kokeillaan kaikki mahdolliset ennen puudutuksia ja kärsitään turhaan. Tai siis niin minä tein ekalla kertaa, monta päivää meni ja sit olinkin kuolemanväsyny ja aivan loppu kun vauva oikeesti tuli ulos. Helpommalla olisin päässy jos oisin sanonu et työnnä ne akupunktio neulas vaikka ohimoihis ja hypi yksinäs jumppapalloilla ja anna nyt se epiduraali. Et ok, jos haluu olla luonnollinen ja kokea sen kaiken alusta loppuun, niin hienoa. Mut ei kaikkien tarvitse jos ei halua, eikä se tee susta yhtään huonompaa äitiä (tai ihmistä), että haluat välttää ylimääräistä kipua, jos se on mahdollista. Kyllä siinä kerkee kitua yleensä jo ihan tarpeeks siihenkin asti kun laitokselle pääsee sisään, tuskin ketään ihan kivuitta selviää paitsi jos on suunniteltu sektio. Ja sillonkin on jälkeenpäin varmaan tukalat oltavat leikkaushaavan kanssa. Rohkeutta tehdä omat valinnat oli ne sitten kumminpäin vain

Mut joo, kukin tavallaan Mulla on tosaalta sinänsä luottavainen mieli tulevasta, kunhan kerkee ajoissa sairaalaan. Voihan olla et ei kerkii ja sit kaikki menee eri tavalla kun oon suunnitellu, mut oon aatellu et kun tää on viiminen kerta, for sure, niin samapa tuo sitten jos jää katastrofiks, eipähän tarvii toisintoa enää kokea

Hitsi täällä alko sataa lunta - onpa omituinen luontoilmiö

 

Kieltämättä välillä mieleen tulee sekin ajatus että jossain vaiheessa pääsee/joutuu synnyttämään vielä. Mulla ei ole koskaan ollut mitään aatetta synnyttää ilman puudutteita.
Ekassa synnytyksessä olin supistusten alkaessa jo sairaalassa lapsiveden tihkumisen takia. Mies vei mut klo 22 sairaalaan ja kätilö lähetti sen kotiin saatesanoin että tässä voi kestää vaikka 3 päivää. Supistukset alkoikin puolilta öin ja vauva syntyi klo 5. Kaikki antoi ymmärtää että eka synnytys kestää kauan ja niin tietysti oletinkin. Lilluin ammeessa niin kauan pystyin ja ylös noustessa olisin ottanut kaikki puudutteet mitä tarjolla olisi ollut. Oli vaan sitten jo myöhäistä kun synnytys oli ponnistusta vaille valmis. Toisessa synnytyksessä nousin ammeesta jo vähän aiemmin ja epiduraalia valmisteltiin mutta vauva ehti tulla ennen kun anestesialääkäri oli paikalla. Kolmannessa ei ehtinyt amme täyttyä että olisin sinne päässyt. Nyt en edes haaveile muuta kun että ehditään sairaalaan ja saan parit hönkäisyt ilokaasua. Kaikki sen yli on bonusta. Joka kerta olen ollut niin omassa kuplassani että ihan sama ketkä siinä ympärillä on ollut.

 

^No mut he on tulleet sit sutjakasti kaikki

Mikäköhän siinä ilokaasussakin on, kun mulla ei auta yhtään. Tulee vaan paha olo. Mies veti parit henkoset välistä ja hihitteli ihan täysillä, ja mulla ei niin mitään vaikutusta. On ne kaikki niin yksilöllisiä juttuja...

Tuli äsken vaukirjan tutustumispaketti ja alkoi naurattaa kun se vauvapallo, oballko sen nimi on, on just niinku meidän koirien yks lelu Vauvanvaatteitakin tilasin zalandon alesta, en oo vielä pakettia avannu. Pitäis alkaa keksiä mihin mä alan noita vaatteita tunkemaan. Mietin et jos sitte tuohon hoitotason viereen koreihin, mut ei ne kyllä siihen millään kaikki mahdu. Mulla ois niinku keittiön laatikostot siinä alapuolella ja ne sais varmaan tyhjennettyä toisaalle, et mahtaiskohan sinne saada pystyviikattua vaatteet...Ainakin jos ostais semmoset matalat korit, niin vois varmaan onnistua...

 

Mielenkiintoista synnytys keskustelua taalla!

Rentoutuminen on kylla kaiken a ja o, se tuli koettua kakkosta synnyttaessa, ja toivon paasevani ainakin hetkittain samanlaiseen harmooniseen tilaan kroppani kanssa kuin nyt kuten silloin. Sitahan ei voi mitenkaan ennustaa, ja koitan aina valmistaa itseani myos leikkausta varten.

Itse en yhtaan pida termista hypnosynnytys, koska hypnoosi kasitteena antaa toiselle ihmiselle vallan toisen ihmisen mieleen. Synnytyksessa kuitenkin ainoa ihminen joka voi ja saa olla tilanteen paalla on synnyttaja itse, ja mielestani se on hyvin yksityinen ja myos ihmisen sisainen tapahtuma vaikka onkin fyysinen. Myos hyvin meditatiivinen, jos ei antaudu pelon vietavaksi.

Olen ymmartanyt etta doulaan tutustutaan muutaman kuukaudenkin verran, itse en ole vain varma etta se olisi tarpeeksi- kun en tosiaan ollut nakojaan tutustunut tarpeeksi edes mieheeni kun olin synnyttamassa esikoistamme. Niin paljon huolehdin hanen hyvinvoinnistaan synnytyksen aikana! Sen takia ideaali doulani on ystavani joka asuu 12h aikaeron paassa, mutta koska tunnen hanet jo lahes 20v, luottaisin haneen. Nyt jokatapauksessa doulat saa jaada.

Huomasiko kukaan muuten hyvaa artikkelia Hesarista erilaisista ponnistusasennoista? Se oli talla viikolla. Siina ihan kuvan kanssa esiteltiin hyvat asennot ja taidettiin suositella treenaamaan tai kokeilemaan niita asentoja. Itse hengailin pitkaan kontillani ja polvillaan kakkosen avautumisvaiheessa ja myos sen jalkeen. Kuvittelin etta olisin saanut ponnistaa siita polviltaan, mutta ei, siina sairaalassa ei saanut! Oli pakko konyta synnytyspoydalle ja jalat viela laitettiin telineisiin. Se oli todella turhauttava ja harmittava tilanne itselle. Nyt koitan etsia laakari-katilon joka voisi ja osaisi ohjata muitakin synnytyksia kuin tuon puoli-istuvan. Itseasiassa oma laakarini kehuu etta hanella on jo yli 30v kokemus pystyponnistusten ohjauksesta, mutta han on muissa asioissa sen verran hysteeninen etta en tieda haluanko hanta synnytyslaakarikseni.

Sokerimittaukset on menneet varsin ideaalisti, ruuankin jalkeen ei ole koskaan ollut yli 7 se lukema, joskus itseasiassa ihan naurettavasti vitonen. Aamuisin yleensa alle 5. Etta eikohan tama asia pysy jotenkin ruodussa.

Hurjaa, nyt on pamahtanyt jo 25 viikkoa tayteen!! Olen huomannut viikkojen etenemisen erityisesti siita etta jatkalla tuntuu voimat kasvavan. Nyt valilla han saa punkeerattua itseaan silla mallilla tuolla ympariinsa etta ei mitenkaan voi olla huomaamatta. Sellaista kalamaista uintiliiketta ja kasien tai jalkojen vipatusta tuntuu yota paivaa varsin saannollisesti, mutta antaa olla kun hanen laittaa diskon paalle, niin alkaa mahanahat kiristya ja pitaa ottaa tan mamma pikku huilit!!

25+1

 

Mä oon ponnistanu aina just puoli-istuvassa. Yleensä silleen et mies ja kätilö on pistäny vastaan kun jalalla punnaan. Mulla ollu aina jotenkin hutera olo jaloillaan, pelkään et kaadun jos oon jotenkin päin niiden päällä kun supistukset tuntuu jaloissa asti ja tärisyttää.

Mut aika tyhmää ettei saa ite valita missä asennossa sen vauvan punnaa ulos, mun käsittääkseni täällä Suomenmaassa sen saa ite valita ?

Voi synnytys. Kyllä täs odottamisessa kaikki muu on paljon mukavampaa kun se Onneks siihen on vielä aikaa....

Mäkin tunsin kädelle ekat liikkeet tänään Voi meidän Hupsia

22+3

 

NONNIH!

Enkohan tuu tanne taas hopottamaan vaikka ketaan ei nay eika kuulu! Ehkapa kaikilla on kelle hopottaa muutenkin raskaudesta. Mulla ei. Kavin tanaan paivakavelylla yhden hyvan ystavani kanssa, ja hanelle esim en tosiaan voi puhua raskaudesta leppoisasti mita vain, kun han karsii lapsettomuudesta. En halua kaannella veista haavassa ja puhua vain omasta navasta, joten puhuttiinkin ihan mita tahansa muuta. Koitan pitaa politiikkaa- puhun, jos han ottaa asian esille.

@Mimmistina eikohan Suomessa saa ponnistaa miten huvittaa, kunhan vauvalla ja synnytyksessa on muuten kaikki kunnossa.

Tanaan on ollut jotenkin epamukava tunnelma, vihloo ja taitaa supistella. Lonkat valilla huutaa hoosiannaa kans. Eilen ei kavelemisesta tullut oikein mitaan. Onneksi talla viikolla on vahan toita niin huomenna ehdin vesijumppaan. Se saa taas lantioonkin hyvan tunnelman.

Jotkut taalla taisi ennen joulua valitella kun aika kulkee hitaasti, mulla on se tunne just nyt. En ehka haluisi olla ihan siella loppuraskaudessakaan nyt, mutta muutamat henkilokohtaisen elaman asiat haluaisin nopsaan eteenpain, etta paasisi jotenkin enemman keskittymaan omaan hyvinvointiinsa ja vauvan tulon valmisteluun. En ole ostanut edelleenkaan yhtakaan juttua, ja vasta selvisi etta Suomeenkaan ei nyt sitten enaa oikeastaan ehdita. Ehkapa jos yksin kavisin? Hmm pitaa miettia. Jotenkin olin vaalinut ajatusta etta saisin sielta ostettua joitain kivoja juttuja...


Mittees kaikilla menee?

25+3

 

Täällä 23+1 menossa.
Viimeviikolla oli useampana päivänä ihan kamalat jamit masussa ja ihan tärähteli masu. Nyt liikkeet on olleet taas hennompia ja vähempiä, niin tottakai tässä alkaa taas panikoimaan. Huomenna onneks neuvolalääkäri, jospa se kurkkais jos nätisti pyytäsin.

Meillä on tehty vasta 3 hankintaa, isoin hankinta eli vaunut on edessä, alan kohta potea jo stressiä kun ei löydy mieleisiä

Mulla kans alaselkä/lonkat/iskias kettuilee varsinkin loppuviikosta, mut kyllä välillä myös alkuviikosta. Lasken viikkoja äitiysloman alkuun, onneks ei lukema ole enää mikään kamalan korkea!

 

Tulin vaan poksumaan 23+0 POKS!

 

26+0, kääks!
Äitiyspakkausta odotellessa, ja pitäisi varmaan muitakin hankintoja ruveta pikkuhiljaa miettimään. Vaunut stressaavat eniten, ne ovat niin hintava ostos (vaikka käytettynäkin yrittäisi löytää) ja niitä tarvitsee todennäköisesti kaikista eniten. Onko konkareilla mitään vinkkiä millaisia vaunuja kannattaisi lähteä ostamaan, mitä lisäosia tms. niihin tarvitsee ja mitkä ovat täysin turhia? Tuntuu että joka vaunuun on saatavilla vaikka mitä hilavitkutinta ja telakkaa ja semmoisia asioita mistä en edes tiedä mitä niillä tehdään
Hirveästi ei lähipiiristäkään nyt ole apua, olen ystäväpiirin ensimmäinen vauvailija, ja muuten tutuilla on niin kauan lapsien saannista että heiltä ei taas siitä syystä auttavaa kommenttia oikein tahdo saada.

Päivittäin vaihtelee fiilikset siitä että meneekö aika nyt sitten hirveää vauhtia vai madellen, parin viikon päästä olisi ylimääräinen kasvukontrolli, se nyt on sentään yksi lähitulevaisuuden odotettavista asioista kun pääsee taas näkemään vauvan ultraruudulta

 

Mä haluisin vaunut mihin sais ton kaukalon adapterit, mut Lieköhän saa kun meillä hintaraja kuiteski nii alhainen..

 

Mä sain äsken haettua noita kelahommeleita kun aamulla oli neuvola. Mä siis oottelen rahaa enkä pakkausta Haluun kyllä viime vuoden pakkauksen makuupussin, oon säästäny kaikille lapsille oman vuoden (eli edellisen, kun se ois tullu jos ois tullu) makuupussit ja vanuhaalarit. Ja se oli ihana se vilttikin, senkin haluun jostain löytää. Pitäs alkaa ratsaamaan nettikirppiksiä

Hmm. Vaunuongelmiin. Kantsii tarkkaan miettiä missä niillä pääasiassa kulkee ja mitä ominaisuuksia niihin tarvii (tarviiko mahtuu autoon, haluutko et kaukalon saa kärryjen runkoon suoraan kiinni, missä niitä kotona säilyttää et mahtuu, onko suunnitelmissa pikkusisaruksia -> et tulee uuteen käyttöön ja tarvis jonkun seisomalaudan pystyy kiinnittää jne.) . Ite oon hyvin simppeli ihminen tämmösten suhteen, en todellakaan tarvii mitään mukinpidikkeitä tai muita lisätarvikkeita ja itselle on loppuviimein ihan sama onko ne kärryt nyt viimisen trendin mukaset miljoonan euron dingelidangelit vai jotkut 10 vuotta vanhat kökkeröt, kunhan vaan muuten sopii meidän menoon. En oo myöskään sitä mieltä et hyvää ei saa halvalla. Mut mieti mimmoset haluat eli tarviit ja sit jos ostat käytettynä, niin ite ainakin haluisin päästä katsastaa ne ennen ostopäätöstä. Kattoisin ettei ainakaan oo homeessa ja ettei oo pahasti kuluneet, erityisesti renkaiden kunto kantsii tarkistaa, meillä on pettäny renkaat melkeen kaikissa käytetyissä, oli sitten hienoa merkkiä tai jotain halpaa. Kumeja saa uusia mut vanteissa voi olla metsästäminen...​

 

Mä haluisin vaunut mihin sais ton kaukalon adapterit, mut Lieköhän saa kun meillä hintaraja kuiteski nii alhainen..

No ainakin britaxin miljoona vuotta vanhoihin rattaisiin saa ihan uudet britaxin kaukalot suoraan kiinni. Meil on esikoisen synnyinvuodelta rattaiden runko ja ostin justiin uuden kaukalon ja se menee siihen suoraan ilman mitään erillisiä adaptereita. Mimmonen kaukalo teillä on ?

 

Meil on maxicosin kaukalo. Meillä kriteerit on et pitää kulkee hyvin myös lenkkipolulla ja mahtua autoon, ollaan liikkuvaista porukkaa. Ja mielellään tosiaan toi adapterijuttu.
Uusia en ees katso, mulle välttää vanhatkin

 

^No mut he on tulleet sit sutjakasti kaikki

Mikäköhän siinä ilokaasussakin on, kun mulla ei auta yhtään. Tulee vaan paha olo. Mies veti parit henkoset välistä ja hihitteli ihan täysillä, ja mulla ei niin mitään vaikutusta. On ne kaikki niin yksilöllisiä juttuja...

Tuli äsken vaukirjan tutustumispaketti ja alkoi naurattaa kun se vauvapallo, oballko sen nimi on, on just niinku meidän koirien yks lelu Vauvanvaatteitakin tilasin zalandon alesta, en oo vielä pakettia avannu. Pitäis alkaa keksiä mihin mä alan noita vaatteita tunkemaan. Mietin et jos sitte tuohon hoitotason viereen koreihin, mut ei ne kyllä siihen millään kaikki mahdu. Mulla ois niinku keittiön laatikostot siinä alapuolella ja ne sais varmaan tyhjennettyä toisaalle, et mahtaiskohan sinne saada pystyviikattua vaatteet...Ainakin jos ostais semmoset matalat korit, niin vois varmaan onnistua...

Meillä on kodinhoitohuoneessa tasolla ollut hoitoalusta ja siinä alla laatikostossa vauvanvaatteet ja vaipat. Hyvin toimii kun on lähellä. Just vasta hetki sitten siirsin 1,5v kuopuksen vaatteet hänen omaan huoneeseen kun rupesin jemmaamaan sinne taas pikkuruisia vaatteita. Pystyviikkaus varmasti vielä helpottaisi käyttöä mutta en ole saanut aikaiseksi.

Vaunupähkäilyihin Mimmistina olikin hyvin kommentoinut mitä itsekin ajattelen. Vaikea sanoa mitään yleispätevää kun ollaan moni niin erilaisissa tilanteissa. Kerrostalossa joutuu kenties miettimään hissiin mahtumista ja sitten maalla sorateillä tai traktorin renkaanjäljissä lykkiessä pehmeää jousitusta saattaa arvostaa. Meillä on ollut useammat rattaat ja meidän tarpeisiin parhaiten on sopinut brio smilet eli nykyään britax smile. Ne on sen verran näppärät ettei ole erikseen kaivattu matkarattaita. Nyt pitäisi varmaan tuplarattaat ostaa kun nuorin nukkuu edelleen päikkärit ulkona ja hän on niin pieni kuitenkin ettei seisomalaudalla välttämättä jaksa/malta pitkiä matkoja olla. Näissä kalliimmissa ostoksissa kannattaa tosiaan miettiä tulevaisuutta hiukan pidemmällekin mikäli toiveissa on useampi lapsi. Varsinkin turvakaukalo ja turvaistuinviidakko tulee tutuksi siinä kohtaa kun koittaa useampaa turvalaitetta taiteilla sinne takapenkille. Meilläkin vanhin on jo ekalla mutta tarvitsee vielä useamman vuoden turvavyöistuimen niin ei ole mikään lyhyt aika se kun jotain turvalaitetta tarvitaan.

 

Rattaat ja turvaistuimet ja muut... siina onkin miettimista. Meilla on ekaa kertaa auto tassa vaiheessa kun vauva tulee (oltiin pitkaan ajokortittomia ja autottomia aikuisialla) ja pitaa valita ensimmaista kertaa varmaan sellainen turvaistuin-ratas yhdistelma. En tieda niista hoykasen polaysta!

Tanaan pitkan paivan paalle kaupasta tullessa tuli ekat oikeasti kipeat supistukset tassa raskaudessa. Ihan saikahdin ja piti laittaa ostokset maahan ja vetaa henkea. Nyt olenkin vetanyt lonkkaa tassa siita asti, ei jatkunut enaa kun olen levahtanyt. Auts kun sattui. Muistutti kivasti etta tallaselta se oikeasti tuntuu

25+6

 

Minäkin hain kelalta kaikki jutut ja innolla odottelen pakkausta..
Ne joilla ei oo vielä mitään vaunuja tai kaukaloita ja ne tarvii, niin kantsii tsekata ne valmiit starttipaketit

25+5

 

Täällä vointi edelleen hyvä. Kelaan laitettu hakemukset menemään, äitiysavustuksesta oli tullut päätös pari päivää sitten, nyt vaan odottelee milloin on pakkaus haettavissa! Myös vaunut on laitettu tilaukseen. Tilattiin tommonen paketti missä on kaukalo, jalusta, rattaat, vaunukoppa, sadesuoja ym. Vaunuiksi valikoitui Britaxin Smile3, vaikutti näppäriltä ja sopivan kokosilta mut ei miltään rimpuloilta! Pikkuhiljaa alkaa jo suurimmat hankinnat olla valmiina ja vaatteita ym on kans saatu kavereilta kivasti

25+1

 

kaympa taalla vaan huikkaamassa muuten vaan. Ompas hiljasta!!

Eilen meinasi mun omalaakari ottaa kilarit tuosta sokerirasituksesta, ja oli ihan arsyttavan huolestunut ja dramaattinen. Sanoin etta ei mitaan hataa, kaikki kontrolli lukemat on kokoajan hyvia kotona, mutta minkas teet jos ihminen tykkaa draamasta. Diabetes laakari taas on ollut ihan mukava ja rauhallinen.
No mutta nyt on paino lahtenyt nousuun, ekat 300g tan raskauden aikana on nyt lasissa. Itseasiassa kohtu on jo sen verran korkealla (27cm tais olla eilinen mittaus) ja nyt alkaa kovat kasvuviikot vauvalla, etta olisin hyvin yllattynyt jos nyt pysyn miinuksella tai plusmiinus tilanteessa.

Ja auts, pamahti virtsatulehdus! Ja sain siihen antibiotin! En kertakaikkiaan harrasta antibiotteja kuin jarjettoman pakon edessa (ts kerran elamassa tahan mennessa, yksi kuuri), joten nyt koitan kylla alkuun menna karpalo linjalla. On myoskin vahan liian hurja ajatus laittaa kroppaansa nyt antibiotteja kun siella on tuo potkiva poitsu sisalla.

Istukan laakari totesi olevan etuseinassa, ei ihmekaan kun ei potkut yleensa satu tahan eteen. Tuntuu mutta ei satu.

Mites muilla elama?

26+2

 

Täällä sairaslomalla mennään, ollu kuolemanväsymystä ja paljon harkkasuppareita. Myös suihkuavaa nenäverenvuotoa havaittavissa, mikä ei oo oikeen hyvä juttu kun hemoglobiini muutenkin laskusuuntanen. Myös insuliinien kanssa mennään nykyään aterioinnit. Aika paljon hankintoja on nyt tehty, ja toivotaan vaan että kaikki menis hyvin.

26+2

 

Meilläkin sairastupa, minä ja lapset kuumeessa. Justiin heräsin "päikkäreiltä", mahtaakohan kohta saada unesta kii, vaikka ei se niin vaikka valvottaiskin kun huomenna kotipäivä. Kämppä on ihan pyörremyrskyn jäljiltä, mut eipä jaksa sormeensa nostaa.

Maharintamalla ei mitään kummallista. Aamulla naureskelin kun näytän ihan joltain muumimammalta, essu vaan puuttuu. Toivottavasti mahamiehellä kaikki ok, vaikka äiskä on kipee <3

 

On muuten mielenkiintosia sokeriarvoja tälleen kipeenä. Aamupaasto 6.8 (sais olla max. 5,4) ja eilen mittailin aterian jälkeen 8.1(sais olla max 7,7) ja oli muuten se sama vaikka kuinka monta tuntia. Vähän kyllä hirvittää et kuinka paljon se vauva kasvaa kun sokerit tapissa Toisaalta mulle on kyllä sanottu et älä mittaa niitä ku oot kipee ettet stressaa, kun ei niille mitään voi. Et ehkä sit en vaan stressaa...

 

Täällä edelleen samanlainen olotila, saikulle lääkäri määräsi vaikken tiiä miks. Ilmeisesti siksi kun tulee töissä niin paljon harkkasuppareita. Poika potkii oikein tinhaan ja tärähtelyt vain kovenee pitää aina ihan pysähtyy tunnustelemaan potkuja
Tänään käydään katsomassa vaunuja jotka bongasin torista, toivottavasti olis hyvät!

 

On muuten mielenkiintosia sokeriarvoja tälleen kipeenä. Aamupaasto 6.8 (sais olla max. 5,4) ja eilen mittailin aterian jälkeen 8.1(sais olla max 7,7) ja oli muuten se sama vaikka kuinka monta tuntia. Vähän kyllä hirvittää et kuinka paljon se vauva kasvaa kun sokerit tapissa Toisaalta mulle on kyllä sanottu et älä mittaa niitä ku oot kipee ettet stressaa, kun ei niille mitään voi. Et ehkä sit en vaan stressaa...

Mulla alkuraskaudessa ja noin puoleen väliin asti pysy sokerit ihan kurissa ruokavaliolla, mut sit alko olla mitä sattuu. Ilmeisesti raskauden loppupuolella monesti "pahenee". Insuliineilla en vieläkään saa aina korjattua, vaikka koitan miettiä hiilareita ja sisältöä sekä insuliinin määrää. Mulla kuitenki aterian jälkeiset ylitykset välillä lähempänä 10, ja mennään vielä pikkuannoksilla inskaa, joten en huolestuis noista sun ylityksistä liikaa
Ja tosiaan mulle oli vähän yllätys että stressikin omalta osaltaan vaikuttaa sokeriarvoihin. Ehkä tosiaan sittenkun tervehdyt niin katot taas tosissaan sokereita?

 

Joo, ei kai näille mitään voi kun tulehduksesta johtuu. Menis vaan äkkiä ohi, viimeks kesti tosi kauan ennen kuin normalisoituivat ennen joulua Kiitti tsempeistä