. Vyötärö oli 60-65cm, nyt 83cm . Onnea hyvistä ultrakuulumisista ! Oon saanu myös nukkua tosi hyvin niin sekin varmasti auttaa. Nyt taas uuteen nousuun ja salaattia puputtamaan innolla . Etta pulleena mennaan!! Yksi tuttava kysyi multa vasta etta onko pian laskettu aika mulla se kohtumitta neuvolassa oli 23cm, ei sanonut siihen kyllä mitään. Ihan hyvin on mennyt, paitsi välillä tulee kauheita pelkotiloja siitä jos kaikki ei meekkään hyvin. Sitähän ei voi ennakkoon tietää, eikä sille taida oikeen paljoakaan ite voida. Toivoa vaan En toki sormineni mene koskemaan kikkaroihin. Ja tuoreista kikkaroista sitä ei voi ees saada, vaikka kissalla ois toksoplasmoosi. En koe et siis oisin suuressa vaarassa, kunhan pidän laatikon puhtaana ja käsihygieniasta huolen . Toksoplasmoosin voi myös selvittää eläinlääkärissä, jos se arveluttaa .Pakko kommentoida että ei se näköjään välttämättä olekaan väistämätöntä että kolmen pojan jälkeen neljäskin on poika.Hih hi, innostuin minäkin mahaa mittaamaan, vyötärö 101cm ja vatsan "korkein" kohta 106 cm. Oon saman kokonen ollu kolmosesta ehkä joskus rv 30, ei varmaan paljon vatsa repee kun tässä ehtii reilusti yli 20 viikkoa kasvattaa.
Joo VihreeTee neljä poikaa sinnekkin
Mä en ymmärrä noista kohtujutuista mitään, aina tyypit selittää jostain kohdunnapukoista yms. ja minen oo koskaan tuntenu moisia, toisaalta en kyllä kovin aktiivisesti oo tutustunutkaan aiheeseen
Ja Apustajalle ja muille ultraan nopsaan pääseville tsemppiä odotteluun
Oli kyllä muuten maailman paras idea ottaa tuo kissanpentu. Sitä helliessä on kyllä oksitoniinit alkaneet pörrätä ja oon aivan uudella innolla vauvaa odottamassa, tää kun oon ollu jotenkin vaikee homma käsitellä. Eikä tietenkään huonoa oo tehneet kun nuo vauvan potkut tuntuu jo tosi usein ja näin muistuttelee olemassa olostaan.
Sokereitten mittailuista pidin joulun taukoa ja tänään sormet täristen otin paastoarvon aamulla, et mitäs kauheuksia oon saanu aikaan, kun oon hyvällä omatunnolla syöny joululaatikoita ja limppua ja ompa sitä suklaa jos toinenkin eksynyt suuhun. Mut mittarihan näytti ihan kelpoja lukuja
Mulla nyt vissii 18+5...kait...
Meillä on kolme poikaa ja oletin että niin on tämä neljäs myös mutta niin vaan kätilö kovin väitti rakenneultrassa että tämä tulokas on hyvinkin selvästi tyttö. Huonetta en ajatellut pinkiksi maalata enkä poikien vaatteita hävittää ennen kun todistusaineisto on nähtävissä. Sen verran skeptisyyttä on. oi jos kissojenkin peppuja pitaa pesta, pianhan meilla on taas ihan sen vauvan pepun pesussa tarpeeksi!!
Mellä ei onneksi kissojen pyllyjä tarvitse pestä, ja ovat tosi siistejä muutenkin vielä. Anoppi aina kiroaa ettei kissaa ota, kun ne pissailee minne sattuu. En tiiä onko heidän kissat olleet leikkaamattomia et kiimoissaan ovat ruiskineet vai onko niillä ollut joku sairaus (niinkuin meidän kollilla oli idiopaattinen kystiitti), mut kyllä nuo vaan siistejä ovat. Kummallakaan ollut mitään kissanhiekkalaatikoita mistä tulivat (vanhempi löydettiin luonnosta ja tämä oli navettakatin poika) ja sinne vaan osaavat molemmat mennä. Tää vanhempi on ulkokissa (parantui se kystiitti kun pääsi ulkoilemaan) ja hän kyllä melkein pääasiassa käy vessassa pihalla, et on oikeen siisti kun ei tarvii ees laatikkoa putsata hänen jäljiltä kun joskus ja jouluna. Mutta joo. Vielä kun toi pikkurääpäle lopettaa ton kynsimisen leikkiessään niin sit on hyvä ROFLMAO myös muille. Et kiva nyt tulla keulimaan siinä et tyttölapsia siunaantuu, niin, kiitti vaan No ei vaines, onnea paljon tyttölupauksesta, ihan oikeesti <3 Itse toivoin kolmannesta tosi kovin tyttöä ja ehkä itseäni suojellakseni en halunnut odotusaikana tietää kumpi on tulossa. Syntymän jälkeen kun kätilö totesi että samaa sarjaa tuli kolmas niin tuli heti tunne että näin se pitääkin olla. Tällä kertaa olin vaan siinä ajatuksessa että neljännenkin on sitten samaa "lajia" oltava, mutta mies halusi ultrassa että katsotaan sukupuoli. Eihän sitä nyt vieläkään täysin varmaksi voi sanoa. Toukokuussa se sitten selviää. Mistä muuten tiedät että poikaa odotat? Olen ketjua kyllä lukenut mutta ohi on mennyt. saan joka kerta tilata uuden salasanan kun en muista edellistä. ..Eihän muiden lapset oo multa pois, ihan vitsinä vaan heitinAi pahoittelut @Mimmistina, ei ollut tarkoitus kääntää veistä haavassa.
Nou hätä tasan viikko olisi rakenneultraan, ei millään malttaisi odottaa, jännittää ihan kamalasti onko kaikki ok, ja samalla malttamaton nähdä pikkukaveri pitkästä aikaa.. Mulla ei ole muita oireita kuin vatsan kasvu ja lisääntyvä kömpelyys. Vielä 3 viikkoa pitäisi jaksaa töissä ettei äitiysrahat pienene. Vatsan kasvu on niin valtavaa, että vaikeaa tietää, mikä olo on edes viikon päästä. Doppleria on käytetty joka toinen päivä ja löydän sydänäänet heti. Ei ole tullut mitään tressiä. Kysyin onko käytöstä haittaa, ja ei pitäisi olla, vaikka netti onkin täynnä varoitusviestejä. Potkuja on tuntunut jo muutaman päivän. Poika on kova potkimaan, doppleria ei oo tarvinnu käyttää kun potkut kertovat että hengissä ollaan. Tammikuu olis vielä töitä, helmikuullekin ois töitä vähäks aikaa mutta taidan huomenna sanoa että etsivät uuden työntekijän jo helmikuuksi. Ei vaan jaksa enää. Syksy oli tosi raskas parin kuukauden pahoinvointeineen, kahden opiskelijan ohjauksineen ja noiden päälle se oma hektinen työ joka ei todellakaan ole kevyimmästä päästä henkisesti... Oon ihan loppu, vaikka tykkäänkin työstäni. Keikkalaiseksi ajattelin heittäytyä... Mun äitiyspäivärahaan vaikuttaa vielä helmikuun tulot, että sen puoleen kannattais olla vielä töissä niin kauan kuin kokopäivätöitä helmikuussa riittää, mutta tuntuu että en mä jaksa enää. olispa jo äitiysloma Muoks. tuollahan laitoitkin, sama laskettupäivä siis Kuuteen asti valvoin aamulla ja mietin etta miten ma selvian siita. Kaveri kun potkii kokoajan ja ilmoittelee itsestaan nyt niin tiiviisti etta ei voi olla konkretisoitumatta paahan etta ihminen siella on kasvamassa... ja tietylla tavalla ne ihmiset aina tulee maailmaan. Takana esikoisen pitka ja hitaasti kaynnistynyt synnytys, meni noin 30h supistusten alusta siihen etta lapsi oli maailmassa, piti turvautua kalvojen puhkaisuun, oksitosiini tippaan ja vielapa epiduraaliinkin. Tama oli Suomessa ja siella turvallisella Kattarilla (jota ei taida enaa olla?). Katilot eivat tuntuneet ollenkaan "omilta", en kokenut turvaa tai tukea, ja olin ihan pihalla kokoajan. Toka sitten taisi tulla ulos viidessa tunnissa, supparit lahti heti kunnolla kayntiin, ja synnarille kun ehdittiin mitaan kipulaaketta ei saanut enaa antaa. Katilolle kaikki pisteet. Han piti huolta etta en ala ponnistamaan liian varhain, ja mun piti hengailla polviseisonnassa sangyn paalla jotta lapsi oli mahdollisimman alhaalla ja helppo ponnistaa ulos. Han viela sanoi etta nyt pitaa paikkoja venytella mahdollisimman paljon etukateen jotta lapsi ei riko mitaan kun syntyy, koska on tulossa hyvin suuri vauva. Oli ihan oikeassa- 4.5kg jotkale syntyi parilla ponnistuksella enka saanut yhtaan tikin arvoista nirhaumaa. 