Totaaliyksinhuoltajia?Onko muita?


Onks muita totaaliyksinhuoltajia...? Miten olette selvinneet kaikesta...?Arjesta,työssäkäynnistä,lapsen sairasteluista,omista sairasteluista jne. Onko teillä ikinä omaa aikaa/kaipaatteko sitä? Mistä olette saaneet hoitoapua...
kertokaa....
Mulla on ollut täällä iäisyyden haku vuorottaisesta hoitoavusta samassa tilanteessa oleville....mut heitä ei tunnu löytyvän.Älkää nyt vaan sanoko, että mä olen ainoa maailmassa:)

Mulla on 1v2kk laps, eikä lähitukiverkkoa eli mummoja yms ollenkaan. Olisi joskus kiva päästä johonkin omiin harrastuksiin jne. Vai onks se vaan niin, että tässä tilanteessa se on mahdotonta, vai kuinka te mut oikein selviätte ja jaksatte...?
Palkkaisin mielelläni lapselle hoitajan silloin tällöin....mutta....miten tässä tilanteessa voisi olla palkattuun hoitajaan varaa.
 
Mä olen ollu tytön kans ihan alusta asti kaksin, nykyään isä käy n. kerran kuussa meillä tapaamassa lasta (asuu toisessa kaupungissa) mutta tyttö ei ole hänen luonaan ikinä eikä kyllä missään muuallakaan.. Vaihtelevasti jakselen, pääosin kuitenkin ihan hyvin. Pahimmat uhmakaudet ollu rankkoja. Mulle onneks kuitenkin hyväuninen tapaus osunu.

Vuorottainen hoitoapu ja vertaistuki siinä ohella muutenkin(!!) olis tosi mahtava juttu kyllä. Mun tyttö on "jo" 4,5v eli ihan eri ikänen kuin sulla Nikin emo - käsitinkö väärin, et hait tässä yh-äitejä joilla suunnilleen saman ikäinen lapsi? Vai onko sillä väliä? Jos ei, niin mullekin voi kirjoitella. :hug:
 
Moikka!
Ei sillä lapsen iällä ole merkitystä! Helpompaahan se on hoitaa jos molemmat ei ole aivan pieniä! Välimatka on osoittautunut suurimmaksi vaikeudeksi tässä vuorottaisessa hoitoavussa, kun täällä Helsingissä jos asuu toisella puolen pitäjää niin matka voi olla aivan älytön taittaa julkisilla. Eli parasta olisi jos löytäisi samassa tilanteessa olevan perheen samasta talosta:D Kirjoitan sulle YV:tä!
 
Hei!

Mua kiinnostaisi se että miten pärjäätte taloudellisesti ja jaksatte? Miten hoituu työssäkäynti?

Itsestä tulee lokakuussa yh, siis lokakuussa syntyy vauva ja yksin odotan. lisäksi kaksi koiraa kotona.. vähän mietityttää nuo raha-asiat, jos jollain on niistä tietoa esim. sossun ja kelan tuista niin pistäkää viestiä!!Yritin etsiä kelan sivuilta tietoa mutta mikäli löysin niin saisin jotain 400e/kk, eikai sillä kukaan YH-äiti joudu elämään??

Muutenkin kaipailisin kokemuksia, sillä mieitn tosissaan onko minusta tähän.
 
Täällä kans yks. Ei olla koskaan oltu isän kanssa tekemisissä.Neiti nyt 17kk vanha. Seurustelen kyllä, mutta eipä tuosta niin kovasti hyötyä ole :headwall: Siis että aluksi elättelin ruusuisia kuvitelmia että uusi mieheni ottaa lapsen omakseen, mutta ei se aina mene niinkuin saduissa :LOL: Mutta siis välillä on niin raskasta että tuntuu että ei jaksa. Tyttö on kyllä ihana mutta on niin kova kaipuu siihen että olisi toinen rinnalla joka ottaisi puolet vastuusta. Sekavasti kai kirjoitettu :)
 

Joo, kyllä tämä aika köyhää on ollut. Varsinkin kun olen joutunut ostamaan lapselleni erikoismaitoja, olisi niin paljon halvempaa jos pystyisi juomaan ihan tavallista maitoa, vaan ei pysty. Jossain vaiheessa ei suostunut myöskään syömään kuin valmiita vauvasoseita, ne tuli ihan sairaan kalliiksi. Nyt onneksi syö jo itsetekoista ruokaa. Helpommalla pääsisi jos antaisi vain valmiista purkista, mut siihen ei ole varaa. Meillä lisäksi tällä hetkellä luontaisesti gluteeniton ruokavalio, lapsen leipä,pasta,jauhot jne maksaa ihan tosi paljon. Hänhän tällä hetkellä syö tosi pieniä määriä, mutta silti. Olen joutunut sossun asiakkaaksi, ja edellämainittuja asioita ei siellä olla otettu millään tavoin huomioon, eli niitä ei kiinnosta mitä mun lapseni pystyy syömään ja juomaan. Saman verran saadaan sieltä luukulta, vaikka Nikin paahtoleipä maksaa 4 euroa ja muiden euron. Tai pastapaketti 5 euroa ja muiden euron. Ja maitopurkki yli kaksi euroa ja muiden alle euron.

Kotihoidon tuella olen ollut, menen osa-aikatöihin toukokuussa. Epäilen että köyhyys jatkuu samanmoisena. Vaikea sanoa toisten puolesta taloudesta mitään, riippuu varmaan asumiskustannuksista/asumistuen määrä jne. Se osuus joka meille on pitänyt jäädä vuokran jälkeen on joku n.600 euroa kai. Ja siihen sisältyy siis kaikki tuet,lapsilisä ja kunnan elatustuki myös. Ja kun tuosta olen laskut maksanut niin se on tainnut useimmiten se 400 jäädä meille ruokaan ja sinne ruokakauppaan ne on joka euro mennyt, paitsi ne, jotka on menneet apteekkiin.
 
mie oon totaali yh (lapsi saanut alkuns hedelmöityshoidossa) tytöllä ikää nyt 1v 1 kk ja nyt palasin töihin (osittaisen hoitovapaan turvin). taloudellisesti mua helpotti se,että jäin pitkäaikaisesta vakityöstä äitiyslomalle, ja ainoa aika minkä jouduin kitkuttaa oli hoitovapaa jolla olin 3 kk, nyt taas saan palkkaa ja vaikka teen 6 tunnin päiviä pärjätään kyllä. olemme sairastaneet vuoden aikana yhtäaikaa ja eriaikaa, mutta kaikesta ollaan selvitty. roosa ei nuku öitä vieläkään kovin hyvin ja alkuaika oli aikamoista kun neiti asui tissillä pitkiä pätkiä yötä päivää, jotenkin siitä kuitenkin selvisi ja nyt tuntuu, jotta elämä on joka päivä pikkusien helpompaa. omille harratsuksille ei ole aikaa, tanssiharrastus on minun ja tytön yhteinen harrastus eli käymme äiti-lapsi ryhmässä. jos tähän ketjuun eksyy joku lahtelainen totaali yh, niin mulle saa laittaa viestiä, minulla on paljon äiti ystäviä ja perhettäkin lähellä, mutta toivoisin löytäväni kaveriksi toisen yh-äidin täältä lähialueelta.
arki vauvan kanssa ei aina ole helppoa, mutta oma lapsi on niin suuri aarre ja onni, että kyllä sitä pärjää, tsemppiä kaikille, =)
 
Täällä kanssa yksi :wave: Tyttö kohta 4kk vanha ja yksin ollaan oltu ihan raskausajalta lähtien. Tukiverkosto on huono, tai erittäin huono.. Omat vanhempani asuvat kauempana jne. Rankkaahan tämä on ollut, mutta iloiset hymyt ja se suuri rakkaus auttaa jaksamaan =) :heart:
 
Ja täällä vielä yksi. Tyttö pian 2v ja kahdestaan ollaan oltu siitä asti kun tyttö oli 2kk, isän vei sairaus. Olen siinä mielessä onnekas että mun vanhemmat on ihan lähellä ja sen verran vahtivat että pääsen jumppaan ja joskus kauppaan yksin. Muuten ovat liikkeellä sillä asenteella, että kun lapsen on hankkinut niin muu elämä saa loppua ja yksin on pärjättävä.

Kuten Kata kirjoitti niin olishan se kiva jos olis joku jonka kanssa jakaa arki ja vastuukin.. mutta se on osoittautumassa astetta vaikeammaksi. Olen nyt tapaillut erästä miestä, mutta eihän siitä mitään tule kun mies vaan haluaa viettää aikaa kaksin. Oon kuitenkin 24/7 kiinni lapsessani, mistä mun pitäis lisää aikaa repiä että vois olla kaksin.. ja toisaalta vaikka jos olisikin hoitopaikka lapselle niin en varmaan veisi usein kuitenkaan, syyllinen olo jo nyt jos lähden tunniksi jumppaan. Ja ei sillä, toisaalta on ihan kivakin olla kahdestaan. Ehtiihän niitä miehiä sittenkin kun neiti on 15v eikä halua enää viettää aikaa äidin kanssa. :)

limeee, pärjäät toki jos niin päätät. Rankkaa tämä on ja monesti tuntuu ettei jaksa. Monet itkut on itketty ja itketään jatkossakin, monesti tekee mieli luovuttaa. Mutta sitten tulee päivä jolloin katsot itseäs ja lastasi ja mietit että olet kyllä ihan helv*tin hyvä äiti. Se kuittaa jopa ne univelat. :)
 
ilmoittaudun mukaan. Tosin mun lapset on jo molemmat yli 10v ja yh:ksi tulin kun pienempi oli jo koulussa joten tilanne hiukka erilainen mulla.
Lapset ei oo just koskaan kotona.
Isänsä asuu yli 100km päässä joko aina kiireinen tai toisen perheensä luona Thaimaassa ja joten harvemmin ovat hänen luonaan.
 

Yhteistyössä