heiski
Aloin hoitaa Ollia joulukuussa 1998. Olli oli varsana jo ikäisekseen todella iso kokoinen hevonen . Kävelin paljon Ollin kanssa ,että se näkisi maailmaa mahdollisimman paljon . Minulla oli myös se taka - ajatuksena ,että kun varsoja ei ajeta niin paljon , että Olli saisi olla ulkona mahdollisimman paljon . Kiersimme ympäri tallialuetta ja katselimme paikkoja . Se oli varsalle todella jännää ,kun kaikki paikat olivat mukamas joka kerta erillaisia. Aina piti pelästyä jotakin. Jos ei muuta keksitty niin sitten näimme "pikku ukkoja " , joita säikkyä. Pidin Ollia muutamia kertoja perässä .Näin jälkeen päin ajatellen Olli toimi kuin enkeli . Yhden virheen kumminkin tein .En opettanut Ollia kulkemaan tarpeeksi läheltä traktoreja . Ne olivat maailman pelottavammat härvelit.
Ollilla ajettiin hiljaisia hiittejä ja koko ajan seurasin kuinka ori kehittyi . Varsan hoidossa on se hohto , että pääsee heti alusta asti seuraamaan sen kehittymistä . Sitten tuli se tilanne , kun alkoi omat henkilökohtaiset ennätykset paranemaan joka kuukausi . Se oli niin hienoa katseltavaa , kun pikkuisesta varsasta alkoi kehittyä pikku hiljaa ravihevonen . Hiittien lisäksi työntekijä ajoi Ollilla hiljaisia ajolenkkejä ja minä kävelin iltaisin ympäri tallialuetta ja ihmeteltiin yhdessä avaraa maailmaa . aloimme hiljalleen tajuamaan ,ettei kaikki ole niin pelottavaa sittenkään .
Sitten se tapahtui . Me pääsimme koelähtöön 3.11.99 . Olli oli jo kolme - vuotias . Ei enää mikään pikku varsa . Se oli meidän ensimmäinen isompi askel . Pääsimme koelähdön hienosti läpi ajalla 24,1 ja olimme toinen maalissa . Meiltä irtosi kenkä radalle , mutta se ei menoa haitannut . Nyt me seuraavaksi pääsisimme sitten ensimmäiseen starttiin .
Vuosi 2000 oli epäonnen vuosi . Kavio reistaili . Kavio paikattiin , testattiin erilaisia kenkiä . Minä rupesin ajamaan Ollia säännöllisesti aina iltaisin. Testasimme rauhallisia hiittejä , mutta ei kavio vain kestänyt . Hiittijen jälkeen tuli vain verta kaviosta .Sitten tämän lisäksi alkoi selkä reagoimaan .Nelivuotis kausi meni ihan pilalle . Emme päässeet koko vuotena kilparadoille . Katsoimme vain kuin muut lähtivät raveihin ja me jäimme talliin . Aloin ratasatamaan Ollilla kolme kertaa viikossa ja sitten ajolenkkejä .Ratsastaminen auttoi kivasti selkäkipuihin . Sitten kaiken lisäksi omistajat lopettivat maksamasta tallimaksua . Se ei ikinä tiedä hyvää . Pian hevosesta tuli tallin "musta lammas " .
Vuonna 2001 tuli ranskalainen mies laittamaan Ollin kaviota . Olli sain kavioon niitit . Sitten pääsimme uudelleen suorittamaan koelähtöä . Se meni vielä paremmin kuin kaksi vuotta sitten . Saimme napattuun kaksi sekuntia edellisestä ennätyksestä pois . Tästä lähti sitten meidän kilpailu-ura liikkeelle . Pääsimme siten heti alkuvuodesta starttiin . Kaksi kertaa kuussa kävimme juoksemassa kilpaa . Tässä vaiheessa tilanne oli se ,että sain ajaa Ollilla paljon . Kävimme pitkillä ajolenkeillä . Jalkoja hoideltiin ja alkoi näyttää siltä ,että niitit pitää kavion koossa . Olin niin tyytyväinen . Minulla oli sopimus tallinomistajan kanssa . Jos Olli pystyisi joka kuukausi tienaamaan radoilta kokoon 3500 markkaa tallimaksun , niin Ollia ei myydä pois . Kyllä me siihen pystytään Ollin kanssa . Neljätoista starttia ehdittiin juosta kesäkuuhun mennessä ja sitten tapahtui jotain kamalaa . Kavio halkesi vielä lisää . Se tiesi radoilta taukoa . Minä tilasin kavion paikaajaa tallille ja maksoi itse koko summan . Seuraavassa hiitissä kaviosta tuli taas verta ja paikka oli haljennut . Sitten taas kavion paikaajaa tilaamaan ja taas hiitillä tuli kaviosta verta . Sitten tämän kaiken kauhean lisäksi sattui uusi haaveri . Loppukesästä Olli satutti silmänsä . Tallinomistaja oli vienyt yhtenä keskiviikkona Ollin seisomaan kuljetusautoon ,kun oli ravit . Siellä Olli oli sitten lyönyt silmänsä. Kaiken lisäksi Olli vietiin kuljetusautoon sen takia että "kunnon kilpahevoset" pääsevät karsinaa. Silmästä valui verta ja minä vein heti Ollin eläinlääkärille . Saimme kipulääkettä ja tippoja silmään . Silmän piti olla pimeässä kaksi viikkoa . Laitoin Ollille silmäverkon ja teippasin vasemman verkon pimeäksi . Hyvin Olli siihen sopeutui . Välillä kävimme tallin pihassa katsomassa maisemia . Kahden viikon sisällä kävimme "salaa " eläinlääkärillä kahteen otteeseen . Saimme lisää kipulääkettä ja tippoja . Pelkäsin Ollin puolesta ,että se sokeutuu . Miten näin arka hevonen pärjää vain yhdellä silmällä . Iltaisin tallissa katsoin miten Olli reagoi kun nostan kättä . Hevosen pitäisi nostaa päätä , kun nostan kättä . Olli vain seisoi tyytyväisenä eikä liikahtanut . Minua itketti joka ilta kun lähdin kotiin . Minun rakas hevoseni on todennäköisesti sokeutunut vasemmasta silmästä . Tippoja laitettiin kaksi kertaa päivässä silmiin . Parin viikon päästä eläinlääkäri kertoi ettei Olli ole sokeutunut . Se oli hieno uutinen ja olin todella tyytyväinen . Sitten alkoi taas ajolenkit .Vielä kerran tilasin kavion paikkaajan paikalle . Taas oli kaviosta tullut verta hiitin jälkeen . Kavio ei vain kestänyt . Sitten alkoi Ollin syrjintä tallissa ja samalla minusta tuli "hevosen omistaja" .Minä jouduin yksin maksaa kaiken minkä hevoselle ostin . Jouduin itse mennä ostamaan Ollille jalkoihin aineita kun en enää saanut käyttää tallin yhteisiä aineita , se oli tallinomistajan päätös . Sitten alkoi ruokinnassa syrjintää . Ollille piti antaa "jätteitä " . Minä aloin iltaisin ruokkimaan kaikki tallin hevoset ja Olli sai rouskuttaa samaa ruokaa kuin muutkin hevoset .
Sitten tuli syksy ja valmennukseen otettiin yksi hevonen lisää . Tallissa oli neljätoista karsinaa ja viisitoista hevosta oli tallissa . Tallinomistaja oli sitä mieltä ,että Olli alkaa viettämään öitä ulkona tarhassa . Silloin minulle riitti .Aloin taistelemaan Ollin oikeuksista . Loppujen lopuksi se ylimääräinen hevonen meni maalle valmennukseen . Kun tallista loppui aineita joilla hoidettiin jalkoja niin tallinomistaja oli antanut käskyn ,että minunn ostamia aineita käytetään "huippu hevosten " jalkoihin . Silloin minulle riitti ,suutuin todella pahasti . On se kummaa että saan taistella hevosen puolesta . Sitten loppui Ollin kohdalla valmennus . Ollin hoitaminen ja liikutus jäi minun huolekseni . Ketään ei kiinnostanut Olli pätkän vertaan . Minä olin Ollin kanssa muita vastaan .
Sitten tuli talvi. Tallinomistaja määräys oli se ,että talvikengät laitetaan ensimmäiseksi "huippu hevosille " ja Ollille viimeisenä . Koko alku talven me luisteltiin kesäkengillä jäisellä tiellä . Me oltiin aivan kahdestaan pahaa maailmaa vastaan . Sitten Olli sai hokkikengät alle . Tallinomistaja viisasteli minulle , että hokit ovat kalliimmat kuin hevonen . Se tuntui todella pahalta . Aloin aamuisin tulemaan tallille kukon laulun aikaan ja ajoin parin tunnin ajolenkkejä Ollilla . Tallinomistaja oli taas viisastellut ,että ajaisi ennemmin jollakin kilpahevosella noita pitkiä lenkkejä . Olli ei ollut kenenkään mielestä muuta kuin se jalkavikainen kaakki . Tarhassa Olli juoksenteli muiden hevosten kanssa kilpaa ja ajolenkeillä menimme välillä vähän kovempaa , kun Ollin teki mieli juosta . Olli näytti olevan kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen . Me oltiin kuin toisesta planeetasta meitä ei kukaan ymmärtänyt . Minua ei lähinnä ymmärretty .Ihmeteltiin kuinka viitsin kuluttaa aikaa hevoseen joka ei enää koskaan juoksisi kilpaa . Olli ei ole minulle vaan bisnestä . Minä rakastan sitä hevosta .
Sitten kaikki tapahtui hyvin nopeasti . Ollin omistajat antoivat tallinomistajalle oikeudet tehdä hevoselle just mitä haluaa .
9. 12.2001 Olli myytiin pois . Minulta otettiin pois hevonen jota rakastin hyvin paljon . Maalla oli jalkavaivainen hevonen , mutta se jäi valmennukseen ( Ollin omistajat omistivat tämän hevosen myös ). Miksi myös tuota hevosta ei myyty ???Sen takia ,että se hevonen oli työtekijän suosikki hevonen ja olihan hevosella jo satatuhatta tilillä.
Helmikuussa 2002 kävin katsomassa Ollia uusien omistajien luona . Olli oli minulle todella loukkaantunut . Minä olin hylännyt sen . Minusta tuntui niin hyvältä nähdä Olli . Kun olisin vain tiennyt että näin sen viimeisen kerran . Olisin halunnut hyvästellä sen .
17.4.2002 Olli teurastettiin Jyväskylän teurastomossa . Samana päivänä oli myös Ollin syntymäpäivä . Minun rakas hevoseni on poissa . Ollin kuolema vei minulta puoli sydäntä mukanani .
Nyt Olli laukkaa vihreillä laitumilla . Saa olla siellä vapaana ilman ihmisten määräilyjä .Olli ei tunne ollenkaan tuskaa , nyt sillä on hyvät oltavat .
Ollilla ajettiin hiljaisia hiittejä ja koko ajan seurasin kuinka ori kehittyi . Varsan hoidossa on se hohto , että pääsee heti alusta asti seuraamaan sen kehittymistä . Sitten tuli se tilanne , kun alkoi omat henkilökohtaiset ennätykset paranemaan joka kuukausi . Se oli niin hienoa katseltavaa , kun pikkuisesta varsasta alkoi kehittyä pikku hiljaa ravihevonen . Hiittien lisäksi työntekijä ajoi Ollilla hiljaisia ajolenkkejä ja minä kävelin iltaisin ympäri tallialuetta ja ihmeteltiin yhdessä avaraa maailmaa . aloimme hiljalleen tajuamaan ,ettei kaikki ole niin pelottavaa sittenkään .
Sitten se tapahtui . Me pääsimme koelähtöön 3.11.99 . Olli oli jo kolme - vuotias . Ei enää mikään pikku varsa . Se oli meidän ensimmäinen isompi askel . Pääsimme koelähdön hienosti läpi ajalla 24,1 ja olimme toinen maalissa . Meiltä irtosi kenkä radalle , mutta se ei menoa haitannut . Nyt me seuraavaksi pääsisimme sitten ensimmäiseen starttiin .
Vuosi 2000 oli epäonnen vuosi . Kavio reistaili . Kavio paikattiin , testattiin erilaisia kenkiä . Minä rupesin ajamaan Ollia säännöllisesti aina iltaisin. Testasimme rauhallisia hiittejä , mutta ei kavio vain kestänyt . Hiittijen jälkeen tuli vain verta kaviosta .Sitten tämän lisäksi alkoi selkä reagoimaan .Nelivuotis kausi meni ihan pilalle . Emme päässeet koko vuotena kilparadoille . Katsoimme vain kuin muut lähtivät raveihin ja me jäimme talliin . Aloin ratasatamaan Ollilla kolme kertaa viikossa ja sitten ajolenkkejä .Ratsastaminen auttoi kivasti selkäkipuihin . Sitten kaiken lisäksi omistajat lopettivat maksamasta tallimaksua . Se ei ikinä tiedä hyvää . Pian hevosesta tuli tallin "musta lammas " .
Vuonna 2001 tuli ranskalainen mies laittamaan Ollin kaviota . Olli sain kavioon niitit . Sitten pääsimme uudelleen suorittamaan koelähtöä . Se meni vielä paremmin kuin kaksi vuotta sitten . Saimme napattuun kaksi sekuntia edellisestä ennätyksestä pois . Tästä lähti sitten meidän kilpailu-ura liikkeelle . Pääsimme siten heti alkuvuodesta starttiin . Kaksi kertaa kuussa kävimme juoksemassa kilpaa . Tässä vaiheessa tilanne oli se ,että sain ajaa Ollilla paljon . Kävimme pitkillä ajolenkeillä . Jalkoja hoideltiin ja alkoi näyttää siltä ,että niitit pitää kavion koossa . Olin niin tyytyväinen . Minulla oli sopimus tallinomistajan kanssa . Jos Olli pystyisi joka kuukausi tienaamaan radoilta kokoon 3500 markkaa tallimaksun , niin Ollia ei myydä pois . Kyllä me siihen pystytään Ollin kanssa . Neljätoista starttia ehdittiin juosta kesäkuuhun mennessä ja sitten tapahtui jotain kamalaa . Kavio halkesi vielä lisää . Se tiesi radoilta taukoa . Minä tilasin kavion paikaajaa tallille ja maksoi itse koko summan . Seuraavassa hiitissä kaviosta tuli taas verta ja paikka oli haljennut . Sitten taas kavion paikaajaa tilaamaan ja taas hiitillä tuli kaviosta verta . Sitten tämän kaiken kauhean lisäksi sattui uusi haaveri . Loppukesästä Olli satutti silmänsä . Tallinomistaja oli vienyt yhtenä keskiviikkona Ollin seisomaan kuljetusautoon ,kun oli ravit . Siellä Olli oli sitten lyönyt silmänsä. Kaiken lisäksi Olli vietiin kuljetusautoon sen takia että "kunnon kilpahevoset" pääsevät karsinaa. Silmästä valui verta ja minä vein heti Ollin eläinlääkärille . Saimme kipulääkettä ja tippoja silmään . Silmän piti olla pimeässä kaksi viikkoa . Laitoin Ollille silmäverkon ja teippasin vasemman verkon pimeäksi . Hyvin Olli siihen sopeutui . Välillä kävimme tallin pihassa katsomassa maisemia . Kahden viikon sisällä kävimme "salaa " eläinlääkärillä kahteen otteeseen . Saimme lisää kipulääkettä ja tippoja . Pelkäsin Ollin puolesta ,että se sokeutuu . Miten näin arka hevonen pärjää vain yhdellä silmällä . Iltaisin tallissa katsoin miten Olli reagoi kun nostan kättä . Hevosen pitäisi nostaa päätä , kun nostan kättä . Olli vain seisoi tyytyväisenä eikä liikahtanut . Minua itketti joka ilta kun lähdin kotiin . Minun rakas hevoseni on todennäköisesti sokeutunut vasemmasta silmästä . Tippoja laitettiin kaksi kertaa päivässä silmiin . Parin viikon päästä eläinlääkäri kertoi ettei Olli ole sokeutunut . Se oli hieno uutinen ja olin todella tyytyväinen . Sitten alkoi taas ajolenkit .Vielä kerran tilasin kavion paikkaajan paikalle . Taas oli kaviosta tullut verta hiitin jälkeen . Kavio ei vain kestänyt . Sitten alkoi Ollin syrjintä tallissa ja samalla minusta tuli "hevosen omistaja" .Minä jouduin yksin maksaa kaiken minkä hevoselle ostin . Jouduin itse mennä ostamaan Ollille jalkoihin aineita kun en enää saanut käyttää tallin yhteisiä aineita , se oli tallinomistajan päätös . Sitten alkoi ruokinnassa syrjintää . Ollille piti antaa "jätteitä " . Minä aloin iltaisin ruokkimaan kaikki tallin hevoset ja Olli sai rouskuttaa samaa ruokaa kuin muutkin hevoset .
Sitten tuli syksy ja valmennukseen otettiin yksi hevonen lisää . Tallissa oli neljätoista karsinaa ja viisitoista hevosta oli tallissa . Tallinomistaja oli sitä mieltä ,että Olli alkaa viettämään öitä ulkona tarhassa . Silloin minulle riitti .Aloin taistelemaan Ollin oikeuksista . Loppujen lopuksi se ylimääräinen hevonen meni maalle valmennukseen . Kun tallista loppui aineita joilla hoidettiin jalkoja niin tallinomistaja oli antanut käskyn ,että minunn ostamia aineita käytetään "huippu hevosten " jalkoihin . Silloin minulle riitti ,suutuin todella pahasti . On se kummaa että saan taistella hevosen puolesta . Sitten loppui Ollin kohdalla valmennus . Ollin hoitaminen ja liikutus jäi minun huolekseni . Ketään ei kiinnostanut Olli pätkän vertaan . Minä olin Ollin kanssa muita vastaan .
Sitten tuli talvi. Tallinomistaja määräys oli se ,että talvikengät laitetaan ensimmäiseksi "huippu hevosille " ja Ollille viimeisenä . Koko alku talven me luisteltiin kesäkengillä jäisellä tiellä . Me oltiin aivan kahdestaan pahaa maailmaa vastaan . Sitten Olli sai hokkikengät alle . Tallinomistaja viisasteli minulle , että hokit ovat kalliimmat kuin hevonen . Se tuntui todella pahalta . Aloin aamuisin tulemaan tallille kukon laulun aikaan ja ajoin parin tunnin ajolenkkejä Ollilla . Tallinomistaja oli taas viisastellut ,että ajaisi ennemmin jollakin kilpahevosella noita pitkiä lenkkejä . Olli ei ollut kenenkään mielestä muuta kuin se jalkavikainen kaakki . Tarhassa Olli juoksenteli muiden hevosten kanssa kilpaa ja ajolenkeillä menimme välillä vähän kovempaa , kun Ollin teki mieli juosta . Olli näytti olevan kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen . Me oltiin kuin toisesta planeetasta meitä ei kukaan ymmärtänyt . Minua ei lähinnä ymmärretty .Ihmeteltiin kuinka viitsin kuluttaa aikaa hevoseen joka ei enää koskaan juoksisi kilpaa . Olli ei ole minulle vaan bisnestä . Minä rakastan sitä hevosta .
Sitten kaikki tapahtui hyvin nopeasti . Ollin omistajat antoivat tallinomistajalle oikeudet tehdä hevoselle just mitä haluaa .
9. 12.2001 Olli myytiin pois . Minulta otettiin pois hevonen jota rakastin hyvin paljon . Maalla oli jalkavaivainen hevonen , mutta se jäi valmennukseen ( Ollin omistajat omistivat tämän hevosen myös ). Miksi myös tuota hevosta ei myyty ???Sen takia ,että se hevonen oli työtekijän suosikki hevonen ja olihan hevosella jo satatuhatta tilillä.
Helmikuussa 2002 kävin katsomassa Ollia uusien omistajien luona . Olli oli minulle todella loukkaantunut . Minä olin hylännyt sen . Minusta tuntui niin hyvältä nähdä Olli . Kun olisin vain tiennyt että näin sen viimeisen kerran . Olisin halunnut hyvästellä sen .
17.4.2002 Olli teurastettiin Jyväskylän teurastomossa . Samana päivänä oli myös Ollin syntymäpäivä . Minun rakas hevoseni on poissa . Ollin kuolema vei minulta puoli sydäntä mukanani .
Nyt Olli laukkaa vihreillä laitumilla . Saa olla siellä vapaana ilman ihmisten määräilyjä .Olli ei tunne ollenkaan tuskaa , nyt sillä on hyvät oltavat .