Tosi, tosi huono äiti?

Lähdin ulkomaille töihin, perhe jäi miehen vastuulle. Hyvin pärjäävät, mäkin olen tosi tyytyväinen ollessani aikuisseurassa ja ns. omassa rauhassa.

Kotona käydessä en jaksa innostua askarteluista, kokkailuista tms. vaan menen mieluummin salille ja lenkille.

Olen ajatellut jatkaa samaa rataa, käydä Suomessa epämääräisiä aikoja (liiton rahoilla voi hyvin olla muutaman kuukauden, käteen jää tavallisen ihmisen kkpalkka) ja ottaa aina uusi ulkomaan komennus kun alkaa siltä tuntumaan.

Parisuhde voi hyvin ja kotona on mukavaa, lähteminen vaan ei ole mitenkään vaikeaa. Saa kivittää, olenko siis huono äiti? Voin hyvin myöntää, että monessa suhteessa todellakin olen, mutta asialle ei oikein mitään voi.

 

ei, et ole huono äiti, erilainen jos tämä järjestely sopii teidän perheelle mikä siinä?

mutta kyllä sulla joku empatia siellä puhuu kun kerran asiaa jo mietit?!

yksi asia tietysti on, mitä lapset ajattelevat sinun poissaolosta? heillä on varmasti sinua kova ikävä ja odottavat kotiinpaluutasi aina, siinä mielessä voisit suoda heille enemmän yhdessäoloa, esim. sitä askartelua jos lapset siitä pitävät? eikö?

joskus vielä saatat katua sitä ettet ollut lastesi kanssa kun he sitä eniten tarvitsivat, aika kun kuluu eteenpäin eikä sitä saa takaisin

 

No vaikea tuomita. Kukin varmaan tekee niin kuin parhaaksi näkee ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

 

joskus vielä saatat katua sitä ettet ollut lastesi kanssa kun he sitä eniten tarvitsivat, aika kun kuluu eteenpäin eikä sitä saa takaisin

Ehkä noin. Nyt ajattelen että katuisin vanhana eniten sitä, etten elänyt elämääni kuten halusin. Olen jälkikasvun vuoksi luopunut jo niin paljosta ettei enää pysty, alkaisi mielenterveys varmaan järkkymään.

 

Mikä ettei, jos siis muulle perheelle sopii.

Tosin kauempaa seuranneena sanoisin että lapset tuosta järjestelystä kärsivät eniten. Aikuisille voikin olla ihan toimiva juttu.

Itse en IKINÄ lähtisi tuohon, enkä antaisi miehenkään. Jo sen takia, että sillä ulkomailla olevalla tulee aina olemaan helpompaa. Toinen joutuu hoitamaan yksin työn, kodin ja lapset. Aina.
Lisäksi voitko sitoa toisen siihen, että hän saa seksiä ja läheisyyttä joskus ja jouluna?

Mutta jos teillä sopii kaikille, niin eipä siinä varmaan hirveämmin muilla ole urputtamista

 

[QUOTE="Hmmm";27738259]
Itse en IKINÄ lähtisi tuohon, enkä antaisi miehenkään. Jo sen takia, että sillä ulkomailla olevalla tulee aina olemaan helpompaa. Toinen joutuu hoitamaan yksin työn, kodin ja lapset. Aina.
Lisäksi voitko sitoa toisen siihen, että hän saa seksiä ja läheisyyttä joskus ja jouluna?
[/QUOTE]

Tottakai kotona on helpompaa, kyllähän sen tietää jokainen. Eikä yllätys ollut sekään, että seksiä ei tule samaan tahtiin kuin jos olisin kotona.

Kaikki on puhuttu läpi, lupaa ei kysytty/annettu vaan yhdessä päätettiin että hyvinhän tää menee. Kuten meneekin.

 

No ihan suoraan sanottuna, ihmettelen onko sinulle tullut yllätyksenä lapsiperheen arki? Toivottavasti lasten isä on hyvä isä ja jaksaa rakastaa sinua. Minä en kyllä vastaavalla tavalla ajattelevaa miestä hyväksyisi ellei olisi pelkästään taloudellisesta ja väliaikaisesta tilanteesta kyse. Ja ei, en pystyisi ajattelemaan itseäni asemaasi vaikka omassakin äitiydessä olisi toki parantamisen varaa. Etkö sydämessäsi tunne yhtään ikävää poissaollessasi?

 

No ihan suoraan sanottuna, ihmettelen onko sinulle tullut yllätyksenä lapsiperheen arki? Etkö sydämessäsi tunne yhtään ikävää poissaollessasi?

Ei tullut yllätyksenä, tiesin jo etukäteen ettei perinteinen perhe-elämä ole mun juttu. Nyt tilanteen kanssa eletään parhaimman kyvyn mukaan, siihen ei vaan enää mahdu joulukoristeiden askartelu. Jos aiot kysyä miksi lapsia pitää sitten tehdä, voisin esittää vastakysymyksen: onko lisääntymään oikeutettu ainoastaan ne, jotka haluavat viettää 3 vuotta kotona per lapsi, luopua omista tavoitteistaan ja omistautua perheelleen kunnes lapset lentävät pesästä?

Ja muuten, mistä päättelit ettei perhettä olisi ikävä? Toki on, pystyn vaan elämään sen(kin) kanssa.

 

Jos teille tulee ero, niin kai annat miehellesi lähivanhemmuuden?

 

kirjoituksestani vaan sen oman henkilökohtaisen mielipiteeni, sen mitä itse tekisin tilanteessa

Minä en osaisi olla ilman seksiä mahdollisesti kuukausia ja aina olisi epäilys siitä että mitä mies tekee vieraassa maassa jossa houkutuksia varmasti on. Se uusi elämä on varmasti mielenkiintoinen ja vetää mukanaan, kotona olevat unohtuvat välillä..

Enkä myöskään olisi miehen/naisen kanssa joka on sitä mieltä että kotona olevalla on helpompaa, vaikka työssäkäyvä tekisikin töitä virka-aikaan ja tulisi kotiin illaksi.

Vaikutat kyllä kieltämättä aika kylmältä ja etäiseltä äidiltä

Mutta kuten sanoin, kukin taaplaa tyylillään. Monesti aikuisten miettiessä aikuisten asioita ja omaa elämäänsä, ne tärkeimmät unohtuvat:lapset.

 

Jos teille tulee ero, niin kai annat miehellesi lähivanhemmuuden?

Toki, jos se yhdessä todetaan toimivimmaksi ratkaisuksi. Mitä se todennäköisesti kyllä onkin.

 

Minkä ikäisiä lapsesi ovat?

 

Alle kouluikäisiä. Ihan tasapainoisia, iloisia ja normaaleja lapsia muuten Kaikesta huolimatta..

 

Jos aiot kysyä miksi lapsia pitää sitten tehdä, voisin esittää vastakysymyksen: onko lisääntymään oikeutettu ainoastaan ne, jotka haluavat viettää 3 vuotta kotona per lapsi, luopua omista tavoitteistaan ja omistautua perheelleen kunnes lapset lentävät pesästä?

Ja muuten, mistä päättelit ettei perhettä olisi ikävä? Toki on, pystyn vaan elämään sen(kin) kanssa.[/QUOTE]

Lisääntymiskelpoisia ovat valitettavasti huonommat vanhemmatkin kuin sinä. En ota kantaa tähän muuten. Sinua selkeästi mietityttää valintasi ja olet epävarma sen seurauksista mitä tapahtuu suhteellesi mieheesi ja lapsiisi pidemmällä aikavälillä. Karkaat heidän luotaan aina kún arki alkaa maistua puulta. Koska he tajuavat tämän?

Hienoa että isona ihmisenä osaat elää ikäväsi kanssa, entä ne lapset? Osaavatko he?

 

Sinua selkeästi mietityttää valintasi ja olet epävarma sen seurauksista mitä tapahtuu suhteellesi mieheesi ja lapsiisi pidemmällä aikavälillä. Karkaat heidän luotaan aina kún arki alkaa maistua puulta. Koska he tajuavat tämän?

Nyt menee vähän keittiöpsykologian puolelle, latelet totuutena mitä mä mietin ja tunnen En ole epävarma enkä pelkää parisuhteeni kaatumista tähän. Valinta on ollut 100 % oikea, koko perheen kannalta. Syy aloitukseeni on puhtaasti ajan tappaminen, vielä olisi n. puoli tuntia luppoaikaa. Otsikko on provosoiva, myönnän.

Sen mä myönnän, arki maistuu puulta ja karkasin ulkomaille hakemaan mielenkiintoisia töitä ja vaihtelua. Se ei tosin ole mikään salaisuus, mies tietää tämän ja olemme asiasta puhuneet vuosien mittaan lähemmäs sata kertaa. Hyvä mies, hyväksyy tämän ja haluaa että olen onnellinen myös työn puolesta.

 

Tämä on taas niin tätä.

Ottamatta kantaa onko koko juttu totta vai ei, on tämä silti provosoimista. Tulet tänne vain kertomaan omista valinnoistasi, saaden jotain kritiikkiä, johon sitten puolustaudut jne. Saisinko kysyä että miksi?? Miksi sinun piti tulla tänne kertomaan asioistasi?

 

Tämä on taas niin tätä.

Ottamatta kantaa onko koko juttu totta vai ei, on tämä silti provosoimista. Tulet tänne vain kertomaan omista valinnoistasi, saaden jotain kritiikkiä, johon sitten puolustaudut jne. Saisinko kysyä että miksi?? Miksi sinun piti tulla tänne kertomaan asioistasi?

Miksi en saisi kertoa omista asioista? Eikö ihmisten elämissä ja valinnoissa voi olla eroja, ilman että sun täytyy asiasta herne vetää nenään?

Ja kuten jo kirjoitin, ajankuluksi kerroin omasta elämästäni. Ei kiinnosta joulupukki- tai parisuhdeongelmaketjut, enkä usko että täältä löytyisi paljon keskustelukaveria puhumaan esim. Haagin tuomioiden puolueellisuudesta serbien suhteen?

 

Nyt menee vähän keittiöpsykologian puolelle, latelet totuutena mitä mä mietin ja tunnen En ole epävarma enkä pelkää parisuhteeni kaatumista tähän. Valinta on ollut 100 % oikea, koko perheen kannalta. Syy aloitukseeni on puhtaasti ajan tappaminen, vielä olisi n. puoli tuntia luppoaikaa. Otsikko on provosoiva, myönnän.

Sen mä myönnän, arki maistuu puulta ja karkasin ulkomaille hakemaan mielenkiintoisia töitä ja vaihtelua. Se ei tosin ole mikään salaisuus, mies tietää tämän ja olemme asiasta puhuneet vuosien mittaan lähemmäs sata kertaa. Hyvä mies, hyväksyy tämän ja haluaa että olen onnellinen myös työn puolesta.

Meillä lapsi ikävöi meitä molempia kun olemme työmatkalla, totta on että lapsi tottuu kaikkeen. Miten voi olla 100 % oikea valinta perheen kannalta, että äiti/isä on poissa kuvioista pitkään?

 

[QUOTE="vieras";27738421] Miten voi olla 100 % oikea valinta perheen kannalta, että äiti/isä on poissa kuvioista pitkään?[/QUOTE]

Meille se sopii, sen enempää selittelemättä.

 

Nyt menee vähän keittiöpsykologian puolelle, latelet totuutena mitä mä mietin ja tunnen En ole epävarma enkä pelkää parisuhteeni kaatumista tähän. Valinta on ollut 100 % oikea, koko perheen kannalta. Syy aloitukseeni on puhtaasti ajan tappaminen, vielä olisi n. puoli tuntia luppoaikaa. Otsikko on provosoiva, myönnän.

Sen mä myönnän, arki maistuu puulta ja karkasin ulkomaille hakemaan mielenkiintoisia töitä ja vaihtelua. Se ei tosin ole mikään salaisuus, mies tietää tämän ja olemme asiasta puhuneet vuosien mittaan lähemmäs sata kertaa. Hyvä mies, hyväksyy tämän ja haluaa että olen onnellinen myös työn puolesta.

Ok. Hieno homma. Varmistin vain, miten ne lapset ovat mieltä ja tuntevat, mutta sinähän sen jo sanoit, että 100 %:sti oikein :-D
Mukavaa joulua! Terveisiä perheellesi, että ovat kyllä hyvin koulutettuja ja kasvatettuja.

 

Niin, teille sopii, mutta entäs lapset? Luulen, että he kyllä ikävöivät kovasti sinua ja toivoisivat sinun olevan enemmän läsnä heidän elämässään. Miksi vaihtoehtosi lapsiperhe-elämään ovat niin äärimmäiset? Joko ollaan kotona hamaan tappiin asti tai sitten karataan perheen luota pois...

 

Et ole huono äiti


Mun mielestä et nimittäin ole äiti ollenkaan...

 

No kieltämättä hiukan kylmältä kuulostaa. Tunnen kyllä omassa lähipiirissänikin tapauksia, joissa esim. vanhemmat yrittäjiä, lapsi tehty myöhäisemmällä iällä "kun se nyt kuuluu asiaan" ja sitten todetaan, että se entinen huoleton elämäntapa oli sittenkin mieluisampi. Lasta pidetään päiväkodissa täydet tunnit ja sen jälkeen roudataan mummolaan tms hoitopaikkaan, samoin viikonloppuna on vanhempien pakko saada omaa aikaa. Tehdään monen viikon ulkomaanreissuja, jolloin lapsi luonnollisestikin taas jossain hoidossa. Valitetaan kyllä suureen ääneen kuinka arkisin ei jää yhtään aikaa olla lapsen kanssa, mutta sitten heti viikonloppuaamusta kersa sysätään kuitenkin jonkun muun hoteisiin. Suorastaan etovaa!!

 

[QUOTE="Vieras";27738491]Niin, teille sopii, mutta entäs lapset? Luulen, että he kyllä ikävöivät kovasti sinua ja toivoisivat sinun olevan enemmän läsnä heidän elämässään. [/QUOTE]

Lapsien kanssa on puhuttu, ymmärtävät hyvin miksi olen poissa. Puhutaan joka päivä puhelimessa, eivät oireile mitenkään.

Toki, jos olisin perhekeskeinen ja "kunnon" äiti, jättäisin omat haaveet ja pyrkimykset taka-alalle ja jäisin kotiin. Lapset saisivat ns. normaalin perheen, mutta mä olisin tyytymätön. Ei pysty, olen sen verran itsekäs ihminen. Ja siltikin totean, kun hyvät ja huonot puolet tässä ratkaisussa laskee yhteen, oli lähtö täysin oikea valinta.

 

Mielestäni on parempi että tiedostat asian etkä yritä esittää sellaista äitiä tai ihmistä joka et ole. Luulen että se olisi lapsillekin huonompi ratkaisu. Saattaisit katkeroitua ja se varmasti heijastuisi lapsiin. Kun heillä kerran on turvallinen isä paikalla, niin tämä on varmasti teidän perheelle hyvä ratkaisu. Ei kaikkien tarvitse mennä sen saman, perinteisen kaavan mukaan.