Tosi, tosi huono äiti?

Meille se sopii, sen enempää selittelemättä.

seuraukset eivät näy tänään, mutta tulevaisuudessa kylläkin. Omituista, että kaikkeen haetaan hyväksyntää kertomalla, että nyt näyttää hyvältä. Tämän tyyppisissä jutuissa sitten vanhainkodissa ihmetellään, että miksi lapset eivät käy. Tälläkin palstalla on jatkuvasti kirjoituksia siitä kuinka lapsuus heijastuu tähän päivään, eivätkä nuo kirjoitukset ole koskaan mairittelevia.

 

Ihan sopivasti. Oli vapaus mennä, liikkua ja olla kuten haluaa, kotiin pystyi aina tulemaan ja sieltä turvaa sai.

Oletko joutunut koskaan kantamaan vastuuta mistään? Ja nyt en puhu työasioista.

 

[QUOTE="vieras";27739851]Oletko joutunut koskaan kantamaan vastuuta mistään? Ja nyt en puhu työasioista.[/QUOTE]

En ikinä mistään, kultalusikka suussa elänyt. Rahaa tullut ovista ja ikkunoista, pyykitkin on hovimestari pessyt.

Voi jestas Yrittäkää naiset nyt vähän skarpata.

 

tämä on juuri tätä että äiti ei saa tehdä mitään omia juttuja ja jos tekee niin siitä tuomitaan. Isäthän saavat tehdä töitä 24/7 , olla palavereissa ja työmatkoilla kaiken aikaa. äiti pyörittää kodin ja arjen ja vielä oman päivätyön. miksi se ei voisi olla toisinpäin, äiti tekee enemmän töitä ja isä enemmän kotona?!

Itse olen ollut aina kotona lasten kanssa, koska pidän siitä. nyt uuden vauvan kohdalla ajattelin, että isäkin saisi olla kotona osan vahnempainvapaasta. Tästähän muut äidit kauhistuivat etten nyt kai sentää OMAA vapaatani miehelle vapaaehtoisesti anna ja luota, että pystyy hoitamaan OMIA lapsiaan?! Ei ole ihme, että Suomessa isät eivät käytä vahnempainvapaita enempää. Äidit eivät annna!!

 

En ikinä mistään, kultalusikka suussa elänyt. Rahaa tullut ovista ja ikkunoista, pyykitkin on hovimestari pessyt.

Voi jestas Yrittäkää naiset nyt vähän skarpata.

Sinusta saa sellaisen käsityksen, että olet aina tehnyt niin kuin sinulle itsellesi parhaiten sopii... se mikä sinua nyt milläkin hetekellä kiinnostaa ja huvittaa... tuollainen lyhytjännitteisyys ei vaadi kultalusikoita tai hovimestareita.

... koska olet ajatellut aikuistua?

 

[QUOTE="vieras";27739866]tämä on juuri tätä että äiti ei saa tehdä mitään omia juttuja ja jos tekee niin siitä tuomitaan. Isäthän saavat tehdä töitä 24/7 , olla palavereissa ja työmatkoilla kaiken aikaa. äiti pyörittää kodin ja arjen ja vielä oman päivätyön. miksi se ei voisi olla toisinpäin, äiti tekee enemmän töitä ja isä enemmän kotona?!

Itse olen ollut aina kotona lasten kanssa, koska pidän siitä. nyt uuden vauvan kohdalla ajattelin, että isäkin saisi olla kotona osan vahnempainvapaasta. Tästähän muut äidit kauhistuivat etten nyt kai sentää OMAA vapaatani miehelle vapaaehtoisesti anna ja luota, että pystyy hoitamaan OMIA lapsiaan?! Ei ole ihme, että Suomessa isät eivät käytä vahnempainvapaita enempää. Äidit eivät annna!![/QUOTE]

Harvan omat jutut vaativat jatkuvia ulkomaankomennuksia ilman perheen mukanaoloa. Onko joku väittänyt että ap:n kaltainen mies olisi toivottu puoliso ja isä... yh:na oli tuskin on mitään herkkua.

 

[QUOTE="vieras";27739874]
... koska olet ajatellut aikuistua?[/QUOTE]

Mitä tarkoitat aikuistumisella?

Omista haaveista ja toiveista luopumista, tyytymistä ja ehkä jopa katkeroitumista? Perhe-elämän pilaamista kiukuttelulla, raha-asioiden sössimistä vaihtamalla puolet nykyisestä palkasta pipareiden leipomiseen? Elämistä ilman sen suurempia tavoitteita, ilman halua kehittyä ja jättää merkkiä maailmaan?

Uskon, että lapsetkin ovat ylpeitä äidistään juuri näiden asioiden takia. Ei se pelkkää riemua ole elää vaihtelevissa, joskus todella huonoissakin oloissa, yksin ulkomailla. Ansaiten näin perheelle kattoa pään päälle, turvaten heidän tulevaisuutensa sekä ulkomailla asuvien "asiakkaiden" tulevaisuus.

 

Minäkin olen sitä mieltä, ettei kannata yrittää olla jotain muuta, kuin mitä oikeasti on. Voisin itsekin harkita ulkomaankomennuksia ja tiedän miehini niistä ihan haaveilevan (mutta miehen kohdalla on niin että hän haluaa koko perheen mukaan ja sekin käy minulle) mutta itse lähtisin vasta lasten ollessa isompia. Ja kun olisin Suomessa ja kotona, todella olisin kotona enkä missään salilla ym.

Se nimittäin vähän pisti silmään, että kuinka läsnä olet sitten täällä kotimaassa? Yhtä läsnä, kuin poissaollessasi?

 

No aika usein mies on samassa tilanteessa kuin sinä.

Isäni on kuulemma ollut (en itse niin tarkkaa muista) pitkiäkin aikoja työmatkoilla, aina pitä työpäivät ja äitini lähinnä meitä hoiti kotona. Monta lasta vielä. En tiedä johtuuko se siitä, mutta mulla on nyt aikuisena tosi huonot välit, enkä pysty olla luonnollisesti isäni seurassa. Välillä tuntuu jopa vieraalta henkilöltä. Voi myös johtua isäni luonteesta.

Jos siis haluat lastesi voivan turvautua sinuun joskus, haluat lasten lapset käymään myös vaikka erotilanteessa, niin miettisin mistä johtuu ettet halua olla lastesi seurassa. Yleensä ihminen huomaa vasta menettäessään, miten tärkeä joku on ollut. Pitää itsestäänselvyytenä perhettään ja ei pysty nauttimaan siitä. Kaipaa haasteita, eikä kotoa sitä saa.

Mitä jos puolisosi ilmoittaisi sulle, että haluaa erota? Et voisi aina palata turvalliseen kotiisi työmatkalta. Lapsesi eivät välttämättä osaisi olla kanssasi ilman isää, koska eivät ole oppineet tuntemaan. Entä jos lapsesi toivoisivat luonasi, että pääsevät isälle. Menettäisit käytännössä koko perheesi.

Jos ei edelleenkään tunnu miltään ja sulle on aika sama perheen olemassa olo, niin jatka elämääsi niin.

 

Se nimittäin vähän pisti silmään, että kuinka läsnä olet sitten täällä kotimaassa? Yhtä läsnä, kuin poissaollessasi?

Läsnä olen sen, mitä lapset vaatii. Kuinka paljon on se hyväksyttävä määrä? Jos lapsi haluaa piirtää yksin ja toinen leikkii leluillaan kaverin kanssa, onko väärin tehdä omia juttuja (vaikka juuri käydä lenkillä) vai olisiko parempi istua sohvalla ja odottaa, että jompi kumpi sattuisi tarvitsemaan äitiä?

 

Vosithan kotona ollessasi olla tosiaan kotoan, ehdit varmaan poissa ollessasi harrastamaan? Että ehtisit olla lastesi kanssa ja lapsesi saisivat olla sinunkin kanssasi. Ja pääsehän miehesi tuulettumaan silloin, kun tulet kotiin?

 

[QUOTE="vieras";27739938]
Mitä jos puolisosi ilmoittaisi sulle, että haluaa erota? Et voisi aina palata turvalliseen kotiisi työmatkalta. Lapsesi eivät välttämättä osaisi olla kanssasi ilman isää, koska eivät ole oppineet tuntemaan. Entä jos lapsesi toivoisivat luonasi, että pääsevät isälle. Menettäisit käytännössä koko perheesi.

[/QUOTE]

Täähän se oli täyttä paskaa, nyt täytyy jo käyttää voimasanaa Eivät ole oppineet tuntemaan mua, omaa äitiään? Jonka kanssa ovat olleet vuosikausia saman katon alla? Voi herran jumala, syö pääs jo

 

Mitä tarkoitat aikuistumisella?

Omista haaveista ja toiveista luopumista, tyytymistä ja ehkä jopa katkeroitumista? Perhe-elämän pilaamista kiukuttelulla, raha-asioiden sössimistä vaihtamalla puolet nykyisestä palkasta pipareiden leipomiseen? Elämistä ilman sen suurempia tavoitteita, ilman halua kehittyä ja jättää merkkiä maailmaan?

Uskon, että lapsetkin ovat ylpeitä äidistään juuri näiden asioiden takia. Ei se pelkkää riemua ole elää vaihtelevissa, joskus todella huonoissakin oloissa, yksin ulkomailla. Ansaiten näin perheelle kattoa pään päälle, turvaten heidän tulevaisuutensa sekä ulkomailla asuvien "asiakkaiden" tulevaisuus.

Onko teillä taloudellisia vaikeuksia, vai miksi kattoa pitää ulkomailla ansaita? Asiakkaat ja heidän tulevaisuutensa? Se on siis kiinnostavaa?

 

[QUOTE="vieras";27739966]Onko teillä taloudellisia vaikeuksia, vai miksi kattoa pitää ulkomailla ansaita? Asiakkaat ja heidän tulevaisuutensa? Se on siis kiinnostavaa?[/QUOTE]

Kiitos kysymästä mutta taloudellisesti ei ole vaikeaa. Juuri siksi, että tehdään töitä elannon eteen. Meillä on perheenä tavoitteita, jotka vaativat rahaa ja siksi pitää asuntolaina saada maksettua ensin pois. Aika simppeliä?

 

Läsnä olen sen, mitä lapset vaatii

Niin ajattelinkin, ja mitä lukee sinun muita vastauksia niin en ihmettele. Mutta, olet millainen olet ja toivotaan että mitään kismaa ei koskaan sinun ratkaisuistasi tule. Hyvää Joulua

 

Kiitos kysymästä mutta taloudellisesti ei ole vaikeaa. Juuri siksi, että tehdään töitä elannon eteen. Meillä on perheenä tavoitteita, jotka vaativat rahaa ja siksi pitää asuntolaina saada maksettua ensin pois. Aika simppeliä?

Meillä asuntolainan poismaksu onnistui helposti ilman ulkomaankomennuksia. Tai 24/7 työpäiviä.

 

[QUOTE="vieras";27739985]Meillä asuntolainan poismaksu onnistui helposti ilman ulkomaankomennuksia. Tai 24/7 työpäiviä.[/QUOTE]

No kyllähän se sitten kaikilta muiltakin onnistuu. Ihme kun jengiä asuu silti vuokralla tai menettää talonsa työttömyyden iskiessä. Onko sulla tälle selitystä?

Mä äkkiseltään keksisin sellaisen, että ihmiset, perheet ja elämäntilanteet on erilaisia ja tuollainen yleistys on melko typerää.

 

No kyllähän se sitten kaikilta muiltakin onnistuu. Ihme kun jengiä asuu silti vuokralla tai menettää talonsa työttömyyden iskiessä. Onko sulla tälle selitystä?

Mä äkkiseltään keksisin sellaisen, että ihmiset, perheet ja elämäntilanteet on erilaisia ja tuollainen yleistys on melko typerää.

Itsehän juuri kerroit, että teillä ei ole taloudellisia ongelmia. Eli et siis mene taloudellista pakosta ulkomaankeikoille.

 

Läsnä olen sen, mitä lapset vaatii. Kuinka paljon on se hyväksyttävä määrä? Jos lapsi haluaa piirtää yksin ja toinen leikkii leluillaan kaverin kanssa, onko väärin tehdä omia juttuja (vaikka juuri käydä lenkillä) vai olisiko parempi istua sohvalla ja odottaa, että jompi kumpi sattuisi tarvitsemaan äitiä?

No tuostahan huomaat jo varmaan itsekin, että lapset ovat etääntyneet sinusta, eivät kaipaa ja tarvitse sinua enää. Normaali äitihän itsekin aktiivisesti lasten lähelle hakeutuu eikä vain reagoi jos tulee jotain pakottavaa.

 

[QUOTE="vieras";27739866]tämä on juuri tätä että äiti ei saa tehdä mitään omia juttuja ja jos tekee niin siitä tuomitaan. Isäthän saavat tehdä töitä 24/7 , olla palavereissa ja työmatkoilla kaiken aikaa. äiti pyörittää kodin ja arjen ja vielä oman päivätyön. miksi se ei voisi olla toisinpäin, äiti tekee enemmän töitä ja isä enemmän kotona?!

[/QUOTE]

Juuri tämä. Ihmiset oikeasti naureskelevat sille, että isyysloma 3 vko kuluu jossain autoa rassatessa ja kavereiden kanssa pörrätessä, vaikka perheeseen on juuri tullut uusi ihminen, oma lapsi. Sitten äidit (jopa ne, jotka eivät syystä tai toisesta imetä, tai lapsi syö muutenkin osittain pullosta) kyselevät ahdistuneina, ovatko nyt pahoja ihmisiä, jos jättävät puolivuotiaan kahdeksi tunniksi HOITOON isälleen ja käyvät jumpassa. Miehen pitkä työpäivä on vain olosuhde, jota kotiäidit huokailevat, vaikka monessa tapauksessa miehen olisi täysin mahdollista tehdä valintoja, jotka sallisivat hänen olla enemmän iltoja kotona. Miehen harrastuksetkin vain "ovat", ja siksi nainen ei "voi" harrastaa mitään, kun mies vaan määritelmänomaisesti Ei Ole Kotona.

Toisaalta, en näe naisiakaan tässä viattomina uhreina, ihan kamalia kommentteja kuulee siitä, miten miehen ei voi antaa pukea vauvaa, kun laittaa hei ihan vääränväriset sukat, kotitöistä tai tuollaisista täysin vaarattomista lapsenhoidollisista asioista ojennetaan puolisoa todella alentavaan sävyyn, jolla moni ei puhuisi koiralleenkaan.

Tietysti on miehiä, joita vaan ei kiinnosta, ja sellaisiakin, joiden on oikeasti aivan hengenhätäpakko olla päivittäin pois kotoa 5.30-22. Mutta läheskään aina ei ole kyse kummastakaan. Toki myös imetys ym. biologiset seikat sanelevat asioita alussa, mutta jo vastasyntyneeseen isä voi luoda kontaktia esim. kylvettämällä, kantamalla, nukuttamalla rinnan päällä, laulamalla, juttelemalla, vaihtamalla vaippaa jne., vaikka perhe valitsisikin täysimetyksen. Ja nuo biologiset jutut eivät enää oikein mene selityksenä läpi, jos kyseessä on joku viisivuotias, jonka imetys on loppunut jo 3-4 vuotta aiemmin.

 

Jaksaako miehesi odottaa sinua, vai luuletko että hommaa suhteen?

 

[QUOTE="vieras";27740101]Jaksaako miehesi odottaa sinua, vai luuletko että hommaa suhteen?[/QUOTE]

Kaipa tuo jaksaa, olen mäkin häntä odottanut omalta ulkomaan reissultaan palaavaksi eikä edes tehnyt tiukkaa Eipä ole vielä valittanut, uudelleenarvioinnin paikka jos alkaa ongelmia tulemaan.

 

Älä sitten vanhana valita kun lapset ei käy sua sielä vanhainkodissa kattomassa.

 

[QUOTE="jaaha";27740456]Älä sitten vanhana valita kun lapset ei käy sua sielä vanhainkodissa kattomassa.[/QUOTE]

Joo, en valita. Uskon että tulee ihan kiva vanhuus, leppoisa ja silleen. Etten ihan vielä jaksa alkaa stressaamaan, älä säkään.

 

Ja ap siihen vastasi. Ihan oikeastiko sä määrittelet mun äitiyden yhden vertauskuvan perusteella? Totta on, että mieluummin menen salille kuin askartelen. Kävikö mielessä että sen jälkeenkin voi tehdä jotain, perheen kanssa?

Elämässä voi olla muutakin kuin kotona istuminen, kuten juurikin liikuntaharrastus. Ja jos se vie päivästä 1.5 tuntia, kotona olemiseen jää silti se 22.5 tuntia. Eikö se sun mielestä riitä perheen kanssa olemiseen? Käytkö sinä missään ilman lapsia?

Paatko mun lainauksen missä määrittelen sun ÄITIYTTÄ??????

Miksi sä paat tänne tollasia aloituksia jos vedät herkut nekkuun kun joku kommentoi?