Tosi, tosi huono äiti?

Lapsien kanssa on puhuttu, ymmärtävät hyvin miksi olen poissa. Puhutaan joka päivä puhelimessa, eivät oireile mitenkään.

Toki, jos olisin perhekeskeinen ja "kunnon" äiti, jättäisin omat haaveet ja pyrkimykset taka-alalle ja jäisin kotiin. Lapset saisivat ns. normaalin perheen, mutta mä olisin tyytymätön. Ei pysty, olen sen verran itsekäs ihminen. Ja siltikin totean, kun hyvät ja huonot puolet tässä ratkaisussa laskee yhteen, oli lähtö täysin oikea valinta.

Monet äidit tekevät töitä ja jopa sitä uraa ihan kotimaassa, eikö sinulle löydy töitä Suomesta? Lähdetkö pakon sanelemana töihin vai perhearkea karkuun?

 

Lässynlää, lasten näkökulmasta melko p#ska veikkaisin.

 

Et ole huono äiti, sillä et ole äiti laisinkaan. Olet nainen joka on synnyttänyt lapset ja käytännössä antanut nämä sitten pois.

 

Hehee, jännitän kanssasi, kuinka kauan tämä höpölöpö-provo kantaa. Menisit tekemään joulusiivousta tai jotain, jos on luppoaikaa noin.

 

Lapsien kanssa on puhuttu, ymmärtävät hyvin miksi olen poissa. Puhutaan joka päivä puhelimessa, eivät oireile mitenkään.

Toki, jos olisin perhekeskeinen ja "kunnon" äiti, jättäisin omat haaveet ja pyrkimykset taka-alalle ja jäisin kotiin. Lapset saisivat ns. normaalin perheen, mutta mä olisin tyytymätön. Ei pysty, olen sen verran itsekäs ihminen. Ja siltikin totean, kun hyvät ja huonot puolet tässä ratkaisussa laskee yhteen, oli lähtö täysin oikea valinta.

Niin no. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lapsena oli tosi hienoa olla iskän kanssa ihan kahdestaan kun äiti oli kolmen vuoden ajan viikot poissa kotoa opiskelemassa.
MUTTA. Äidin poissaolo normaalista arjesta pahimpaan murrosiän alkamisaikaan oli hirveetä. Sairastuin paniikkihäiriöön ja myöhemmin vaikeaan masennukseen, isona syynä "äidittömyys", vaikka kuinka juteltiin puhelimessa ja yleensä viikonloppuisin äiti olikin kotona.

Tämän kokeneena en ikinä omaa lastani laittais samaan tilanteeseen, vaikka kuinka oliskin itselle sopiva ratkaisu. Kyllä mun mielestä vanhemmuuteen kuuluu nimenomaan myös se läsnäolo. Ihan fyysinen sellainen. Mä koen eläneeni äidittömänä tuon kolme vuotta.

 

Mun mielestä yksiselitteisesti huono äiti olet.

 

Lähdin ulkomaille töihin, perhe jäi miehen vastuulle. Hyvin pärjäävät, mäkin olen tosi tyytyväinen ollessani aikuisseurassa ja ns. omassa rauhassa.

Kotona käydessä en jaksa innostua askarteluista, kokkailuista tms. vaan menen mieluummin salille ja lenkille.

Olen ajatellut jatkaa samaa rataa, käydä Suomessa epämääräisiä aikoja (liiton rahoilla voi hyvin olla muutaman kuukauden, käteen jää tavallisen ihmisen kkpalkka) ja ottaa aina uusi ulkomaan komennus kun alkaa siltä tuntumaan.

Parisuhde voi hyvin ja kotona on mukavaa, lähteminen vaan ei ole mitenkään vaikeaa. Saa kivittää, olenko siis huono äiti? Voin hyvin myöntää, että monessa suhteessa todellakin olen, mutta asialle ei oikein mitään voi.

Et ole mielestäni huono äiti kirjoituksesi perusteella. Meidän perheessä mies on suhteellisen paljon poissa työn ym. takia ja silti on lapsilleen se paras mahdollinen isä kotona ollessaan.

 

mulle jäi vieläkin epäselväksi, miksi olet halunnut lapsia? en minäkään ole kolmea vuotta kotona, mutta vietän aikaa lapseni kanssa joka päivä.

ihmettelen, ettei tämä ketju ole tämän epäasiallisemmaksi vielä mennyt. en myöskään tajua, mikä tossukka miehesi on? tai miten itse selviät ilman miestäsi ja lapsiasi tunnontuskitta? oisit otanut kissan, ne pärjää vaikka yksin.

 

No ethän sä ole äiti kuin biologisesti, jos et kerran halua olla huoltajana lapsillesi. Ymmärsin kirjoituksesta, että et mielellään vietä aikaa lasten kanssa edes Suomessa vaan menet mieluummin yksin salille/lenkille (?).

En itsekään ole mikään askartelija, mutta kyllä mä lapseni kanssa haluan viettää aikaa.

Kukin tekee niin kuin tykkää, mutta eihän tuo lasten kannalta mikään hyvä ratkaisu ole, verrattuna siihen että heillä olisi arjessa huolehtimassa ja kasvattamassa sekä äiti että isä.

Kyllä uraa voi luoda Suomessakin ja monet varsinkin alle kouluikäisten lasten kanssa lähtevät ulkomaankomennuksille ihan koko perhe. Mutta se ei tietenkään ole vaihtoehto, jos ei halua elää perheensä kanssa...

 

ihmettelen, ettei tämä ketju ole tämän epäasiallisemmaksi vielä mennyt. en myöskään tajua, mikä tossukka miehesi on? tai miten itse selviät ilman miestäsi ja lapsiasi tunnontuskitta?

Miksi tän olisi asiattomaksi mennä? Jos mä en ole asiaton, vaan kerron kuinka meidän perhe elää, miksi teidän pitäisi siitä ottaa kauhea kiukku? Ja miksi ihmeessä mies olisi tossukka, jos huolehtii perheestään ilomielin silloin kun mä olen tienaamassa ulkomailla?

 

Miksi tän olisi asiattomaksi mennä? Jos mä en ole asiaton, vaan kerron kuinka meidän perhe elää, miksi teidän pitäisi siitä ottaa kauhea kiukku? Ja miksi ihmeessä mies olisi tossukka, jos huolehtii perheestään ilomielin silloin kun mä olen tienaamassa ulkomailla?

Aihe on jossain määrin tabu, hankala ja varmasti nostattaa tunteita. Äiti mielletään henkilöksi joka haluaa olla perheensä kanssa ja osallistua tavalliseen arkeen. Olla läsnä lastensa elämässä. Sinä olet perheen kuvioissa mukana vain ulkomailla reissaavana elättäjänä kun kotimaassa ollessasikaan et halua olla perheesi parissa. Se ei tarkoita että pitäisi pullaa leipoa ja askarrella joulukortteja, vaan olla paikalla, läsnä.

Hyvä kuitenkin että miehesi on paikalla, sinusta rehellisesti sanottuna lapset tuskin saavat aikuisenmallia, etkä varmaan ole isään verrattava tuki ja turva.

 

Aihe on jossain määrin tabu, hankala ja varmasti nostattaa tunteita. Äiti mielletään henkilöksi joka haluaa olla perheensä kanssa ja osallistua tavalliseen arkeen. Olla läsnä lastensa elämässä. Sinä olet perheen kuvioissa mukana vain ulkomailla reissaavana elättäjänä kun kotimaassa ollessasikaan et halua olla perheesi parissa. Se ei tarkoita että pitäisi pullaa leipoa ja askarrella joulukortteja, vaan olla paikalla, läsnä.

Hyvä kuitenkin että miehesi on paikalla, sinusta rehellisesti sanottuna lapset tuskin saavat aikuisenmallia, etkä varmaan ole isään verrattava tuki ja turva.

Aikamoisia yleistyksiä. Ei voi tosiaan kuin todeta, että aika mustavalkoisessa maailmassa tunnutte elävän :O Muutamasta rivistä, mitä kirjoitin sait leivottua musta jonkinlaisen naishirviön

Mitäs jos lapset tulis salille mukaan, vaikka nyt sattuisi askartelemaan sen jouluenkelin yksin? Pidemmälle kävelylenkille voi tulla mukaan pyöräileen vierelle, juoksulenkille mennään koko perhe yhdessä. Ja iltaisin pelataan perheen kesken lautapelejä, käydään saunassa, jutellaan syödessä jne. Vastapainona olen ulkomailla töissä enkä pullantuoksuisena kotona, koska se sopii paremmin näin.

Nyt täytyisi ehkä sinunkin miettiä mitä kirjoittelet, aika hölmöjä lauseita tuli nt näppikseltä.

 

Miksi hankit perheen kun et kerran halua perhe-elämää elää?

 

Miksi hankit perheen kun et kerran halua perhe-elämää elää?

Missä on määritelty se perhe-elämä, jonka mukaan meidän pitäisi elää? Heti kun me kaikki perheet eletään saman mallin mukaan niin voidaan lopettaa toisten paheksunta, eikös vaan?

 

Siis miten kauan oot töissä ulkomailla kerrallaan...?

 

Siis miten kauan oot töissä ulkomailla kerrallaan...?

6 kk, 3 lomaa tänä aikana jotka vietän kotona.

 

Missä on määritelty se perhe-elämä, jonka mukaan meidän pitäisi elää? Heti kun me kaikki perheet eletään saman mallin mukaan niin voidaan lopettaa toisten paheksunta, eikös vaan?

Ap:lle oli viesti.

Jos on mies ja lapsia mutta mieluummin on ulkomailla töissä tai lenkillä tai salilla kuin heidän kanssaan niin ei se perhe-elämältä kuulosta.

 

Aikamoisia yleistyksiä. Ei voi tosiaan kuin todeta, että aika mustavalkoisessa maailmassa tunnutte elävän :O Muutamasta rivistä, mitä kirjoitin sait leivottua musta jonkinlaisen naishirviön

Mitäs jos lapset tulis salille mukaan, vaikka nyt sattuisi askartelemaan sen jouluenkelin yksin? Pidemmälle kävelylenkille voi tulla mukaan pyöräileen vierelle, juoksulenkille mennään koko perhe yhdessä. Ja iltaisin pelataan perheen kesken lautapelejä, käydään saunassa, jutellaan syödessä jne. Vastapainona olen ulkomailla töissä enkä pullantuoksuisena kotona, koska se sopii paremmin näin.

Nyt täytyisi ehkä sinunkin miettiä mitä kirjoittelet, aika hölmöjä lauseita tuli nt näppikseltä.

Itsepä annoit sen kuvan: olet ulkomailla töissä - et voi mitenkään olla läsnä lasten elämässä, puhelimessa tai netin välityksellä juttelu ei ole sama kuin olla paikan päällä, ottaa lapsi kainaloon ja tiedustella kuinka päivä on mennyt.

Kun olet Suomessa, sanoit että mieluummin menet esim. salille. Fine, ota ne lapset sitten sinne mukaan, eri juttu viihtyvätkö vai olisiko äidin aika rukata harrastuksiaan siihen suuntaan että lähtökohtana on lapsen kiinnostus.

Ei mua enempää kiinnosta tietää elämästäsi, kiitos ja hyvää joulua sinnekin

 

no onneks miehes on kuin lastenhoitaja

 

Ap:lle oli viesti.

Jos on mies ja lapsia mutta mieluummin on ulkomailla töissä tai lenkillä tai salilla kuin heidän kanssaan niin ei se perhe-elämältä kuulosta.

Ja ap siihen vastasi. Ihan oikeastiko sä määrittelet mun äitiyden yhden vertauskuvan perusteella? Totta on, että mieluummin menen salille kuin askartelen. Kävikö mielessä että sen jälkeenkin voi tehdä jotain, perheen kanssa?

Elämässä voi olla muutakin kuin kotona istuminen, kuten juurikin liikuntaharrastus. Ja jos se vie päivästä 1.5 tuntia, kotona olemiseen jää silti se 22.5 tuntia. Eikö se sun mielestä riitä perheen kanssa olemiseen? Käytkö sinä missään ilman lapsia?

 

Oletan, että miehesi on hyvä ja huolehtiva isä, ja pystynyt järjestelemään esim. työnsä niin, että lasten hoitopäivät eivät ole aivan kohtuuttomia jne. Siinä tapauksessa et ole yhtään sen huonompi äiti kuin reissutyössä oleva mies on isänäkään. Ei kukaan heitäkään paheksu.

Mielestäni hyvään vanhemmuuteen ei vaadita sitäkään, että pakolla innostuisi jostain tonttuaskartelujen ohjaamisesta tai titinallekonserteista. Jos omat kiinnostuksen kohteet eivät ole aivan lapsille sopimattomia, usein sellaisesta saa pienellä mielikuvituksella version, johon lapsikin voi osallistua ja se voi olla hänelle aidosti hauskaa. Kuten nyt vaikka tuo lenkkeily niin, että lapset pyöräilevät. Aloitusviestistä kummeksuin, mikset halua viettää aikaa perheesi kanssa Suomessa ollessasikaan (ja samaa kummeksun niissä isissä, jotka joutuvat olemaan työnsä takia paljon pois), mutta kun tarkensit, että teette juttuja yhdessä, vaikkeivät ne olisi sellaisia perinteisiä lapsijuttuja, en paheksu enkä hämmästele pätkääkään .

 

Ja siis, en paheksu sitäkään, jos haluat Suomessa ollessasi ottaa välillä pari tuntia omaa aikaa, aloitusviestistä vaan ensin kuvittelin ikään kuin laajemmin, että mieluummin teet juttuja ilman lapsia kuin heidän kanssaan. Tietenkin voi lähteä yksinkin tunniksi salille olematta huono äiti, se sitten ehkä olisi vähintäänkin kummallista (ja varmasti kaduttavaa sitten vanhana), jos et ollenkaan haluaisi viettää aikaa lastesi kanssa ja tutustua heihin. Tällaisiakin vanhempia on, ehkä enemmän miehissä, mutta miksei naisissakin.

 

[QUOTE="jep";27739792]Oletan, että miehesi on hyvä ja huolehtiva isä, ja pystynyt järjestelemään esim. työnsä niin, että lasten hoitopäivät eivät ole aivan kohtuuttomia jne. Siinä tapauksessa et ole yhtään sen huonompi äiti kuin reissutyössä oleva mies on isänäkään. Ei kukaan heitäkään paheksu.

Mielestäni hyvään vanhemmuuteen ei vaadita sitäkään, että pakolla innostuisi jostain tonttuaskartelujen ohjaamisesta tai titinallekonserteista. Jos omat kiinnostuksen kohteet eivät ole aivan lapsille sopimattomia, usein sellaisesta saa pienellä mielikuvituksella version, johon lapsikin voi osallistua ja se voi olla hänelle aidosti hauskaa. Kuten nyt vaikka tuo lenkkeily niin, että lapset pyöräilevät. Aloitusviestistä kummeksuin, mikset halua viettää aikaa perheesi kanssa Suomessa ollessasikaan (ja samaa kummeksun niissä isissä, jotka joutuvat olemaan työnsä takia paljon pois), mutta kun tarkensit, että teette juttuja yhdessä, vaikkeivät ne olisi sellaisia perinteisiä lapsijuttuja, en paheksu enkä hämmästele pätkääkään .[/QUOTE]

Taidatkin olla ensimmäinen, joka ei vedä palkoa nenään ja kiillota omaa sädekehäänsä Ihme, että voi naiset kiukustua noin paljon vieraiden ihmisten elämästä.

Mies on kyllä kieltämättä ihana, ei voi kuin kehua.

 

Ap, miten sinut itsesi on huomioitu omassa lapsuudessasi? Liikaa vai liian vähän...

 

[QUOTE="vieras";27739822]Ap, miten sinut itsesi on huomioitu omassa lapsuudessasi? Liikaa vai liian vähän...[/QUOTE]

Ihan sopivasti. Oli vapaus mennä, liikkua ja olla kuten haluaa, kotiin pystyi aina tulemaan ja sieltä turvaa sai.