E
eewa
Vieras
Vauva 3kk ja tekisi mieli alkaa yrittää pian toista. tiedän kyllä ettei välttämättä tärppää varsinkin kun imetän. mutta millaisia kokemuksia teillä on hyvin pienestä ikäerosta (alle 2 vuotta)?
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Omakohtaista kokemusta ei ole, mun lapsilla on iso ikäero eikä musta luultavasti olisi koskaan ollut kahden pienen äidiksi. Mutta hyvällä ystävälläni syntyi 3 lasta alle 3 vuodessa ja ei siis ollut kyse kaksosista yhdessäkään raskauksista. Lisäksi hänellä oli 2 vähän isompaa. Kaiketi se on luonteesta kiinni, millainen lasten ikäero kellekin sopii parhaiten.
Koska mulla on vain 2 kättä, 2 jalkaa ja 2 silmää. Silmätkin valitettavasti samalla puolella päätäAlkuperäinen kirjoittaja ap:miksi susta ei olisi ollut kahden pienen äidiksi?.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Madicken04: Mulla varmaan vaikutti esikoisen vammaisuus myös, mutta ihan päinvastaisella tavalla. Kaikki kuntoutukset, lääkärissä ja proteesipajalla juoksemiset olisi ollut mulle paljon hankalampia järjestää, jos olisi ollut toinen pieni siinä mukana. Tosin on varmaan muistettava, että siihen maailman aikaan ei busseihin mitkään kaksostenrattaat olisi yleensä edes mahtuneet.
Mäkään en suosittele isoa ikäeroa, koska kaikella on kääntöpuolensa. Paljon musta vaikuttaa sekin, onko tarkoitus, että sisaruksista on leikkikaveria toisilleen. Jos on, silloin pieni ikäero on ehdottomasti parempi.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Mutta puolensa tosissaan molemmisssa enkä nyt voi pientä ikäeroa kenellekään suositella. Toisaalta oletan että sellaista suunnittelevat osaavat jo mielessään varautua täyteen kaaokseen. :xmas: Itselläni ainakin tuo pahimpaan varautuminen on auttanut huomaamaan että oikeastaan aikas moni asia arjessa sujuukin hyvin.
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Mäkään en suosittele isoa ikäeroa, koska kaikella on kääntöpuolensa. Paljon musta vaikuttaa sekin, onko tarkoitus, että sisaruksista on leikkikaveria toisilleen. Jos on, silloin pieni ikäero on ehdottomasti parempi.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Mutta puolensa tosissaan molemmisssa enkä nyt voi pientä ikäeroa kenellekään suositella. Toisaalta oletan että sellaista suunnittelevat osaavat jo mielessään varautua täyteen kaaokseen. :xmas: Itselläni ainakin tuo pahimpaan varautuminen on auttanut huomaamaan että oikeastaan aikas moni asia arjessa sujuukin hyvin.
väärin
-75 , 86- ja 90 syntyneet
jokaiselle jäi aikaa..
:heart:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Mäkään en suosittele isoa ikäeroa, koska kaikella on kääntöpuolensa. Paljon musta vaikuttaa sekin, onko tarkoitus, että sisaruksista on leikkikaveria toisilleen. Jos on, silloin pieni ikäero on ehdottomasti parempi.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Mutta puolensa tosissaan molemmisssa enkä nyt voi pientä ikäeroa kenellekään suositella. Toisaalta oletan että sellaista suunnittelevat osaavat jo mielessään varautua täyteen kaaokseen. :xmas: Itselläni ainakin tuo pahimpaan varautuminen on auttanut huomaamaan että oikeastaan aikas moni asia arjessa sujuukin hyvin.
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Mäkään en suosittele isoa ikäeroa, koska kaikella on kääntöpuolensa. Paljon musta vaikuttaa sekin, onko tarkoitus, että sisaruksista on leikkikaveria toisilleen. Jos on, silloin pieni ikäero on ehdottomasti parempi.Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Mutta puolensa tosissaan molemmisssa enkä nyt voi pientä ikäeroa kenellekään suositella. Toisaalta oletan että sellaista suunnittelevat osaavat jo mielessään varautua täyteen kaaokseen. :xmas: Itselläni ainakin tuo pahimpaan varautuminen on auttanut huomaamaan että oikeastaan aikas moni asia arjessa sujuukin hyvin.
Juu, meillä tuo leikkikaveri oli alunperinkin se idea. Myöhemmin siihen tuli mukaan myös nuoremman esikoiselle tarjoama kuntoutuksellinen esimerkki (mikä nyt ei ihan kaikilta osin mennyt suunnitelmien mukaan).
Mutta siis jälkeenpäin ajatellen kun sitä oikeaa ikäeroa miettii niin helposti vähän pidemmässä ikäerossa yksi virstanpylväs olisi ollut se että esikoinen olisi kävellyt jo kun kuopusta olisi alettu odottamaan. Alunperinhän lähdettiin siitä kuvitelmasta että poju olisi kävellyt n. 2v iässä, ehkä jo vähän aikaisemmin kun sydänvikaa tai muita voimia heikentäviä vammoja ei pitänyt olla. Kuitenkin tuo lähti kävelemään vasta tässä piirua alle 4v, eli sen mukaan vauvaa voisi alkaa harkita vasta nyt. Ja siltikin voisi -pojun jalta tuntien- se kahden kanssa liikkuminen olla hankalaa.
Ja jos taas olisi päädytty tekemään vauva ennen tuon kävelyn oppimista niin tuollaisen kävelemättömän reilun vuosikkaan ja vauvan kannniskeleminen oli kuitenkin helpompi tehtävä kuin vaikka kävelemättömän 3v:n ja vauvan. Mutta arpapeliksihän tuo lopulta kuitenkin meni.
Tereviden lasten kohdalla taas... No, aika kuluu onneksi nopeasti ja pian lyhyen ikäeron lapsista on toisilleen seuraa ja se suurin kaaos saadaan nopeammin alta pois. Toisaalta taas 2-3v ikäerolla lapsista on vielä toisilleen kaveria ja esikoinen on kuitenkin isompi ja itsenäisempi vauvan tullessa, helpompi keskittyä kumpaankin. Mutta sitten tietty se uhma. Vaikea sanoa.
Mulla on 86 ja 91 syntyneet. Mulla ja siskollani on yli 6 vuotta ikäeroa, joten sikälikään iso ikäero ei tuntunut oudolta. Ts en koskaan edes ajatellut, että just sisaruksen kanssa olisi pitänyt leikkiä...systeri kun oli jo koulussa silloin, kun mä vasta opettelin kävelemään =)Alkuperäinen kirjoittaja DURACELL:väärin
-75 , 86- ja 90 syntyneet
jokaiselle jäi aikaa..
:heart:
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:Mä väittäisin että mun oli helpompi keskittyä kumpaankin, kun esikoinen oli niin pieni vielä kun vauva syntyi. Nyt se tuntuu olevan käsittämättömän vaikeaa kun esikoinen on reilu 2,5v ja hetkeäkään ei voi olla vahtimatta. Nykyisin välillä ahdistaa kun pienemmälle ja rauhallisemmalle ei jää aikaa, että voisi touhuta enemmän hänen omia juttuja :ashamed: kun esikoinen menee pää kolmantena jalkana jokapaikkaan... on kohtuullisen vilkas tapaus![]()
Mutta eipä tätäkään voi tietenkään yleistää. Jos kuopus olisi ollut vaativa vauva niin asiat olis ollu ihan toisin :/