Toivottomat haaveilijat kesästä nauttien!!!

Moi taas! Parin päivän visiitti sukulaisissa takana. Oli pakko lähteä sinnekin, ettei nämä vauvajutut pyöri koko ajan päässä. Ukon kanssa ei asiasta oikein voi edes puhua, ettei mene painostuksen puolelle, mutta minkäs teet kun ajatukset ei pysy kasassa. Mutta ei meillä edistystä asiassa... Ukko tokaisi jossain vaiheessa taas että autoa pitäisi vaihtaa ja se voisi olla farmarimalli, ettei sitten tarvi autoa vaihtaa jos hän saa aivokuumeen ja syttyykin lapsentekopuuhiin. No, sinänsä hieman toivoa, mutta tollaisilla rippeillä tässä mennään. Aika epätoivosta vai mitä?!?

Onnea Siniapilalle!! :flower:

Meillä muuten loppuu pillereitten syönti tähän päivään, joten nyt alkaa leikit kumin kanssa. Katsotaan nyt kuinka hanakasti ukko niitä haluaa käyttää. Miksei haluais... Äsh, mulla alkaa olla niin masentunut olo tän toivottomuuden kanssa, ettei jaksa innostua mistään. Onko muilla ollut vastaavaa oiretta, ettei mikään tunnu miltään kun ei pääse tositoimiin?

No, ei tässä muu auta, kun nauttia tästä illasta ja juoda vaikka vähän viiniä (kun ainakin vielä voi, heh heh)

Koittakaa jaksella :hug:

 

niiskunenä, kyllä täällä ainakin välillä on noita tuntemuksia, ettei mikään tunnu miltään. Välillä tuntuu ettei elämään mahdu mitään muuta kuin noita vauva-ajatuksia ja kun vauvarintamalla ei tapahdu mitään niin tuntuu että koko elämä vaan junnaa paikallaan. Omalta osalta noihin ajatuksiin vaikuttaa tämä työttömyyskin ja tekemisen puute. Turhauttavaa vaan olla kaiket päivät. Siihen tosin saattaa tulla kohta muutosta parempaan suuntaan. Hain yhteen työvoimakoulutukseen ja tuli kutsu haastatteluun, joka on ensi viikolla. Itse kurssi alkaa 3.9 jos sinne pääsen. Olispahan sitten ainakin jotain tekemistä ja sais ajatuksia välillä muuallekin, joten peukut pystyyn että tulen valituks.

 

Hippo, pidetään oikein porukalla peukkuja, että pääset tuonne kurssille! Tsemppiä haastatteluun Mulla on muuten noi tuntemukset juuri tuollaisia, että tuntuu että kaikki junnaa paikallaan. Joskus kun oikein paha päivä on, niin olen niin masentunut, etten jaksa kun möllöttää tv:n edessä tai lueskella näitä keskusteluja. Tuntuu, että kaikki ilo elämästä olisi mennyt, ihan vaan sen takia, että ukko ei halua edes yrittää... Ja joskus tekee pahaa ihan vaan nähdä vauvoja/lapsia.

Mulla on sitten tänään loman viimeinen päivä. Jos jotain hyvää siitä pitää hakea, niin ei ole ainakaan näin paljon aikaa miettiä näitä vauvajuttuja. Syksystä tulee taas tosi kiireinen, joten saa taas asua siellä työpaikalla. Sen verran olen myös päättänyt, että muutama kilo täytyy myös saada pudotetuksi, kun alkaa jo lipsumaan lievän ylipainon puolelle. (Olen tosiaan nautiskellut kesästä - ja tukahduttanut vauvahaaveeni herkutteluun...) Täytyy nyt kuitenkin yrittää olla tappamatta itseänsä sinne töiden alle, että olisi vähän muutakin elämää. (mitä elämää...?!? Haaveilla mahdottomasta...)

Että semmosta sunnuntaiaamuun



:wave:

 

täällä taas pienen tauon jälkeen. ollu vähän alamaissa tuosta miehen julistuksesta ja oon yrittäny kirjottaa, mutta aina ku on teksti ollu valmiina alko tuntumaan että ei mulla olekkaan niin tärkeetä asiaa, ja sit poistanu.

oon sitte ollu ukolle ihan hiljaa vauvahaaveistani ja niitä yksitellen haudannu sisimmässäni, ja oon keskittyny uuden asunnon ostamiseen.
käytiin toissapäivänä kyyläämässä naapurustoa

aivan ihanaa aluetta, kunnon wisteria lane! toivottavasti saadaan se kämppä, muuten mä sekoan. kävi nimittäin näin että kun me oltiin kyyläämässä mies lohkas että "täällä tosi lähellä pitäis olla päiväkoti".. minä siihen että kiva mä en ookkaa käyny sellasessa moneen vuoteen, mut kiva ku ei tartte ola yksin ku oot töissä (minäkö katkera joo just )
tää tuhahti ja sano ( ooksä ihan tyhmä-äänellä ) "no kyllä me ny sellastaki pian tarvitaan!" jaa että mihin.... mut ilmeisesti on tuonki pää kääntynyt TAAS KERRAN :headwall: äh, mä vihaan ku se tekee noin...

sitte mä sanoin että se on kuulemma täysin ruotsinkielinen tarha niin jätkä alko sitte " sehän sopii ku ollaan ruotsinkielisellä alueella, kadut on ruotsin kielisiä ja meiläki on kohta ruotsinkieliset sukunimet"

jos voisin huutaa huutomerkin tekisin sen tässä vaiheessa, ja jos oisin ajanu autoa olisin lyöny jarrut pohjaan. sen sijaan valitsin olla hiljaa vaan. siis kaks täysin hyvää mahdollisuutta keskustella lapsista ja tulevaisuudesta ja mä vaan nökötin hiljaa tai piruilin :headwall: no kait seki parempi ku alkaa taas jankkaa...

no niisku miten meni töihin paluu?
ja hipolle oikein paljon peukkuja!!

 

No, nyt on sitten töihin palattu... flunssa vaan on edelleen päällä (lomasta meni siis 2 viikkoa :kieh: ) ja jouduin käydä lekurissa, jotta ne kuunteli mun keuhkot. No, lopputulos on se, että antibioottikuuria pukkaa ja pitää vielä pari päivää olla kotona. Joten täällähän sitä taas roikutaan... Olivat varmaan tosi tyytyväisiä kun jäin heti saikulle, mutta toisaalta kyllä sitä tuli omasta lomastaan "pilattua" iso osa... (yritän vakuuttaa itselleni, että olen oikeutettu olemaan kotona) Joo, ja se aika mitä siellä ehdin olla, niin pakokauhu siellä tuli, että taasko tätä p:tä. Ja tulin siihen tulokseen, että tavalla tai toisella mun on jossain vaiheessa sieltä päästävä pois. Jos ei ukko tajua, että nyt olis erittäin hyvä aika edes yrittää tuota vauvaa, niin sitten lyön rukkaset tiskiin ja alan katseleen uusia työpaikkoja. Työnhaku vaan on niin pitkä ja raskas prosessi, ettei sitäkään oikein jaksaisi ja toisaalta, sitten täytyy vauvahaaveet haudata taas joksikin aikaa. Fakta on kuitenkin se, että 3-kymppiä lähenee ja mä en tästä ainakaan nuorru. :headwall:

Olen kovasti lueskellut myös noita yrittäjien pinoja, ja kun näkee sen realismin, että vauvat eivät oikeasti tule todennäköisesti heti yrittämisen aloittamisen alettua, niin tuollaiset lisävuodet työpaikan vaihdon takia ei oikein kiinnostaisi. Mutta tosiaan paniikki iskee sen takia, että tuossa työssä mä en jaksa olla enää kauaa, se on niin stressaavaa, henkilöiden välisiä ongelmia riittää ja töihin v..tuttaa mennä joka aamu. Jos mulla edes olisi toivoa siitä, että ukko lämpenisi, niin voisin sen kanssa vielä yrittää pärjätä... Äsht, tosi kimurantti tilanne! Mä olen kuitenkin siinä mielessä varman päälle pelaaja, että jonkinlainen suunnitelma mulla on oltava.

No nibbler, koska asuntoasiat ratkeavat? Ja Hippo, mitään uutta sen kurssin suhteen? Koska saadaan uutisia

Kiitos taas että pääsin purkamaan tänne, ukon kanssa kun tosta vauva-aiheesta on turha puhua. Toisaalta, nykyisin se jo tietää, että mä luen netistä jotain tällästä keskusteluryhmää ja on jopa kannustanut siihen... voi vee, mä alan jo tollaisesta etsimään positiivista etenemistä tähän meidän tilanteeseen. Mä olen epätoivoinen, epätoivoinen, epätoivoinen...

 

oi niisku epätoivoa esiintyy eniten just tässä ketjussa että tänne vaan purnaamaan uskon että me joka ikinen etitään väen vängällä rivien välistä jotain salaista viestiä mieheltämme että josko alkas lämpenee ainaki voin rehellisesti sanoa syyllistyväni tähän ehkä liiankin kovasti :headwall:

keskiviikkona tai torstaina ollaan taas asuntoasioista viisaampia.äijä menee sitä tänään kattomaan sillä aikaa ku mä raadan iltavuorossa ehkä mäki haluan kattomaan sitä! onneks keskiviikkoon ei oo pitkä aika!

 

niiskunenä, ei vielä mitään uutta kerrottavaa. Täällä mä jännitän sitä haastattelua, joka on huomenna. Onneks on jo kello 10 niin ei tartte huomenna enää koko päivää jännätä. Olettaisin että kysymykset olis aika paljon samoja mitä työhaastatteluissakin, mutta huomennahan se selviää. Haastatteluja on kai vielä torstainakin, että varmaan menee ens viikkoon ennen kuin tulee tieto pääseekö kurssille vai ei. Kurssille otetaan 12 henkilöä että saas nähdä kuinka käy. En edes tiedä montako on kutsuttu haastatteluun. Täytyy vielä tämä ilta harjoitella itsensä kehumista että on iskussa huomenna.

 

Täytyy tulla taas vähän nostamaan meitä listalla No joo, ukko ehdotteli tänään, josko vaihdettais autoa ja se ehdotti farmarimallia taas. (Tähän väliin täytyy todeta, ettei meillä ikinä ole farmaria ollut, päin vastoin vähän urheilullisempaa... Ja syyksi se on jo aiemmin sanonut sen, että jos sitten saat tahtosi läpi, niin ei tarvitse autoa alkaa lapsen takia vaihtamaan) Elikkä jossain määrin täällä ollaan taas vähän positiivisempia, varsinkin kun autoa meillä yleensä vaihdetaan ihan noin parin vuoden välein. Jos "järjellä" ajattelee asiaa, niin senhän pitäisi alkaa olla hyvinkin pian suostuvainen...

Eilen kyllä ryvin sellaisessa masennuksessa koko vauvajutun takia ja ENSIMMÄISTÄ kertaa tuli ihan tippa linssiin kun oli niin epätoivoinen olo. No, nyt alan olla kyllä täydellisen varma siitä, että kyseessä tosiaan on ihka oikea vauvakuume eikä mikään hairahdus tyyliin -kun kaveritkin saa-.

Mites meni haastattelut Hipolla? Ja entä Nibbler, millainen asunto oli ollut?

Huomenna pitäis sitten taas mennä töihin. Olo alkaa olla kyllä jo huomattavasti parempi, eli kyllä se tästä taas. Ja alkaa taas olla viikonloppu käsillä ja kuukautiset loppumassa ja viimeinen pilleri otettu viime viikolla. Eli katsotaan :saint:

 

Huh! Selvisin haastattelusta hengissä. Haastattelu kesti kaikenkaikkiaan tunnin. Ensimmäiset puoli tuntia sain kirjotella paperille että kuka olen ja miksi haen juuri tuohon koulutukseen. Tuo oli suht helppo osio vaikka aika meinasikin loppua kesken. Seuraava puoli tuntia olikin sitten varsinainen haastattelu. 4 haastattelijaa oli ja kaikilla oli omat kysymyksensä. Omasta mielestä meni kuitenkin ihan kivasti. Huomenna tosiaan haastattelevat vielä lisää ja lähettävät sitten tiedon kotiin. Jos kuitenkin haluaa aiemmin saada tietää tuloksen niin sitä voi tiedustella perjantaina puhelimitse. Meinaan kyllä soitella ja kysellä. Enhän mä kestä viikonlopun yli jännäämistä.

 

Heippa kaikille pitkästä pitkästä aikaa!
Olen siis tässä pinossa kirjoitellut joskus melko aktiivisestikin, mutta viime aikoina vain lueskellut. Eipä täällä kovin paljon alkuperäisiä tuttuja enää näy. Eli toivottomista toivottomin kai, muutamien muiden kanssa.
Uusi työ on vienyt ajatukset viime aikoina. Pari viikkoa on uuta työtä takana ja hyvin alkaa jo luistaa. Hääjärjestelyt lisääntyvät kun hääpäivä lähestyy, joten vauvahaaveisiin ei kerkeä kovin pitkäksi aikaa vajota.
Silmien laaserleikkauksestakin täällä toivutaan. Olen nyt hieman yli viikon nähnyt maailman uusin silmin. =) 13 vuoden silmälasien käytön jälkeen aika uskomaton tunne!

Toivotaan kaikille toivottomille parempaa onnea syksyn myötä (ja tälle toivottomalle häiden jälkeen eli helmikuussa)!

 

Meillä tuli muuten tänään miehen kanssa 4 vuotta yhteistä taivalta täyteen. Olin sitten tottakai miestä muistutellut asiasta etukäteen jonkinlaisen romanttisen muistamisen toivossa. Tulihan tuo sitten töistä kotiin lahjan kera. Raahas mukanaan tommosen yli metrin korkuisen jonkinsortin palmun. No kukkahan se tietysti tuokin. :heart:

 

Mä en ole nyt jaksanut kirjoitella, kun ei ole ollut mitään sanottavaa.. Olen kyllä käynyt lueskelemassa teidän kirjoituksianne.. Mulla on varmaan tiedossa jotain vähän kiireisempää aikaa nyt, kun alkaa taas työt ensi viikolla ja sitten pitäisi viimeiset kaksi kuukautta ajaa ajokorttia ahkerasti isän ja mun töiden lomassa, jotta lokakuussa saisin ajokortin..
Sitten aloitan nyt aktiivisesti liiton-opona yhdessä alueemme isoimmassa ammattikoulussa tällä alalla, joten kiirettä taitaa pitää ja myös partioon pitäisi ehtiä ja miettiä, että lähdetäänkö kaverin kanssa perustamaan omaa vuororyhmäperhepäivähoitoa.. Kun ollaan molemmat vähän sitä mieltä, että pitäisi päästä muuta tekemään.. Ja tällä alalla pitäisi pysyä, jos haluan pysyä yhdessä työryhmässä..

Äsken tultiin parin tunnin lenkiltä miehen kanssa ja oli ihanaa kävellä tällai myöhään kun ei ole niin kuuma..

KP

 

<- toi oon nyt mä.ihan oikeasti mä näytän tolta, ja oon näyttäny koko eilis illan.puhuttiin siitä kämpänostossta eilen illalla ku me ollaan nyt ruvettu miettimään yhtä 4h+k rivitalo asuntoa edellisen 3h+k lisäksi.se on vähän kalliimpi, mutta uudempi ja siinä on nunnauuni ja lattialämmitys joka huoneessa.
mies oli käyny äitinsä luona puhumassa asiasta sen jälkeen ku oltiin käyty mun äidillä, ja kun hän oli sanonut että mahdollisesti ostetaan kaks ylimärästä huonetta, oli anopin naamalle tullu häikäisevä hymy. mies tulkitsi sen niin että olis anopilla mummu-kuume
naureskeltiin sitä sitte ja totesin että sitähän se minunki äiti varmaan tarkotti ja mun isän tunteet lastelasta kohtaanhan me tiedettiin jo.sitten huokas mies että sen isä ei halua ( tätä se julisti viimeks täällä ollessaan ku luuli että mä oon 16 ) ja huokasin ite perään että ethän sinäkään halua. oli hetken hiljaista ja tämä sitte piipitti omalta puoleltaan sänkyä että "haluan! sitten kun meillä on tilaa".

perusilmeeni on ollut sitten

että joo kannattaa ihan oikeesti pitää suunska kiinni lapsihaaveista sen jälkeen kun sen on ottanu puheeks tarpeeks monta kertaa ( lue= kokoajan viimesen puolen vuoden ajan )

uskaltaakohan miehen uuteen mielipiteeseen luottaa? justhan se ilmoitti että ei välttämättä koskaan halua lapsia ja nyt yhtäkkiä se haluaakin.. mutta jotenkin se tuli niin tunteella tuo "haluan" että en tiiä...
pitäisköhän parin päivän päästä ottaa asia uudestaan puheeksi?
mies jatko haaveiluaan vielä että jos me otetaan se 4h+k niin homma pyörii samalla lailla kun nytkin koska se on tuossa ihan vieressä, mutta lisäks on tarha ja koulu ihan lähellä tässä... siellä missä oli 3h+k oli vaan tarha ja kouluun kuletaan bussilla...

pikkuhiljaa menee naama tän näköseks.

 

Huomenta!

nibbler, tuohan kuulostaa todella lupaavalta. Taitaa sulla olla kohta mies käännytetty. Nyt vaan äkkiä teette asuntokaupat.

Omat vauvahaaveet tuntuu taas todella kaukaisilta. Jos nyt pääsen tuolle kurssille, niin se loppuu joskus kesäkuussa, mutta toivon mukaan työllistyisin sen jälkeen suht nopeasti. Mutta tollakin aikataululla päästäis meillä aloittamaan yritystä siis vasta vuoden päästä aikaisintaan. Miten sitä jaksaa taas odottaa kokonaisen vuoden tai pidempäänkin? |O

 

nibbler.. onnea.. Sulla alkaa menemään hyvin..

HIPPO: Yritä nyt vaan jaksaa, jossain vaiheessa se odotuskin varmasti palkitaan..

KP

 

kiitos, voitte kuvitella että mä oon leijunu pilvissä koko päivän ja nauraa hekottanu ittelleni ku tää koko tilanne on ihan hullu... et miten asiat voikaan muuttua ihan muutaman päivän sisällä
eli huomenna kello kolme nähään tämä toinen kämppä sitten ja minä sanon että otetaan se! vaikka ois tulitikuista tehty niin se me otetaan, mä en halua odottaa enää sekunttiakaan

hippo hei älä vaivu epätoivoon vaikka vuosi tuntuukin pitkältä ajalta odottaa, niin se on kuitenkin "vain" 356 päivää. sitten kun on ekat kevään merkit ens vuonna nii oot jo voiton puolella

lisätty myöhemmin: no nii nyt on mies vieny paperihommat pankkiin, ja huomenna ilmoittavat herruko lainaa tilille *ka-tshing!*
ja nyt alan minäkin keikkua oikeasti sen 4h+ k puolelle vaikka en oo paikkaa nähnytkään. kahdesti ajanut paikan ohi tänään kyllä että naapurusto on nähty ja ihan siistin näköistä. joku miehen tutuista asuu niissä taloissa ja hän sanoo että mitkään äänet eivät kuulu sisälle asti vaikka tie ihan vieressä.

hui jestamandeeras ku mua jännittää kävisipä tässä hyvin, vaikka pelkäänkin ettei käy, koska mulla on mennyt nyt muutaman päivän niin käsittämättömän hyvin, pelkään vaan että se on "tyyntä myrskyn edellä". en vois sanoo etteikö ennenkin ois käyny niin että on menny hetken aikaa täydellisesti ja sitten romahtaa ihmiselämäänhän sekin kuuluu, muttakun terveydelliset syyt vaikuttaa niin kovasti, että nyt ei sais mitään pahaa tapahtua ainakaan ihan heti...

mahassa pörrää kärpäset ja kesä oi että kuka ei pysty nukkumaan illalla

 

Tää odottaminen vaan alkaa jo koetella mun kärsivällisyyttäni oikein urakalla. 3 vuotta oon jo odottanut ja vieläkin pitää vaan odottaa. Kai tässä pahin on toi etten edes tiedä kauanko pitää vielä odottaa. Vaikka ottaisivatkin mut tolle kurssille, niin eihän sen käyminen mitään työllistymistä takaa. Tosiaan kyllä toivon että vuoden päästä viimeisintään ois se kunnollinen työpaikka, jossa tulot on riittävät tuolle miehellekin. Alkaa jo oikeasti ärsyttämään tää ikuiselta tuntuva odotus. |O

 

Pääsin sinne kurssille. Tuntuu hassulta että näin pitkän kotona olemisen jälkeen mä istun jo 1,5 viikon päästä kurssin penkillä. Toivon mukaan sais tuon myötä ajatuksia välillä muuallekin kuin pelkkiin vauvoihin.

 

Onnea Hipolle kurssipaikasta :flower: Ja hienolta näytää Nibbler Kuinka on tilanne edennyt?
Meillä ukolle oli ilmoitettu töissä, että se vois halutessaan lähteä etelä-Eurooppaan työkomennukselle, joka kestäis v 2008 loppuun. Nyt ollaan sitten mietitty mitä pitäis tehdä. Eli mukaanhan minä lähtisin, mutta onko järkeä lähteä ja mä menetän työpaikan täällä. Siis olisihan se just sitä mistä olen vuodet haaveillut, että pääsisi asumaan ulkomaille. Mutta nyt nämä pirun vauvahaaveetkin sotkee. Eli se automaattisesti siirtäisi yritystä -JOS IKINÄ EDES SAAN UKKOA TAIVUTELTUA - tuonne paluun jälkeiselle ajalle ja siinä pitäis etsiä työtä ja kaikkea. Se olis siis jotain v 2009 loppua kun vois alkaa tositoimiin ja silloin ollaan jo reilusti päälle 3-kympin. Vaikeaa... Ukko alkaa kyllä olla sitä mieltä ettei lähdetä, koska menetettäis mun työtulot. Se on aina niin järkevä :kieh: :kieh: Musta olis järkevämpää tehdä elämässään jotain erilaista ja upeeta, että olis sitten jotain vanhempana mitä muistella. Muuta kun loskaa ja paskaa. Mutta jos ei lähdetä, niinkuin tällä hetkellä tuntuu, niin sitten vaan haaveillaan lapsesta. Jotain hyvää tuossa reissukeskusteluissa on ollut, koska se oli hyvä hetki taas tuoda vauva-asia esiin. Eipä se mitään tulosta tuottanut, eikä se mitään vihreää valoa ole antamassa. Täytyy varmaan olla seuraavat viikot ihan hiljaa... :headwall: No, sen verran sanoin, että kumit on sen vastuulla ja se ei ole niitä tän menkkaviikon aikana hakenut painostuksesta huolimatta ja just eilen sanoin sille, että pillerit lopettaneet naiset ovat sitten tosi aktiivisia sängyssä. :saint: Ei sillä kyllä tainnut olla vaikutusta, tai ainakin ukon pokka piti hyvin.
Nyt mä lopetan, eihän näitä mun kirjoituksia jaksa kukaan lukeakaan...

 

jippii! onnea hippo! ja niisku kyllä me jaksetaan antaa tulla täyttä tekstiä vaan! mutta ehkä te voitte alottaa yrityksen siellä ulkomailla? tähtäätte siihen että ootte kyllä jo kotipuolessa kun lapsi syntyy

täällä ollaan edetty ehkä vähän.sellaista että käytin kattomassa sitä 4h+k ja se oli ihan ok, mitä nyt katossa jotain ruskeeta jota ne ei osannu selittää :kieh:
mutta muuten ihan kiva. aivan upea keittiö! pankistakin soitettiin ja kerrottiin ystävällisesti että takaajia pitää olla 60 000 euron edestä. eipä tässä mitään mutta sitten mun äiti päättikin että ei tuu takaajaks, vaikka on siskolleni taannut saman summan aikoinaan, ja se ei edes ostanu sillä mitään. ja iskä ei luvanu tulla takaajaks vaan se sano että se miettii, mutta ei halua taata koska äiti ei taannu. avokin vanhemmat tulee takaajiks, mutta vaan hänen osuudelleen !!!! kuulemma pelkäävät että mä yhtäkkiä jätän mun työt ja en voi maksaa lainaa, kiitti vitusti!!eli pitää siis ottaa valtion takaus.

kuulin vähän juttua että tuo avomies on kuulemma meinannu kosia mua monet kerrat! ja mä en oo huomannu yhtään mitään..! että sellasta.

 

kävin tässä nopeesti toivottamassa hyvät venetsialaiset :wave:

 

Kiitos onnitteluista! Käytiin miehelle tänään ostamassa vaatteita ja mä sitten käytiin tilaisuutta hyväkseni ja ostin samalla itelleni vähän kurssille tarvikkeita. Enhän mä nyt mitenkään tulis toimeen ilman nalle puh-kalenteria, nalle puh-penaalia ja samaa sarjaa olevia kyniä, pyyhekumia, terotinta ja viivotinta. Nyt kelpaa kurssille mennä, kun on noin hienot kirjotusvälineet.

 

Heippa kaikille!
Kirjotin kerran mutta sitten jäänyt,täytyy nyt olla aktiivisempi.
Viime kuussa kämmin pillereitten kaa ja nyt kuvittelen itelle ni yhtä jos toista raskausoiretta Tyypillistä minua.

 

Ei me nyt sitten olla mihinkään ulkomaille lähdössä. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta oon ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun. En oikein jaksais ajatella taas uutta muuttoa jne. Eli samaa rataa täytyy nyt vaan jatkaa. Mun pitäis tästä lähteä lenkkeilemään ystäväni kanssa, jolla on tänä vuonna syntynyt vauva. Heh heh, tekee varmaan hyvää tälle vauvakuumeelle...

 

voi hippoli :hug: :hug: :hug: Mää lähetän sulle työ-tuulia ja varmasti löydät jotain pian syksyllähän töitä on aina enemmän tarjolla :heart: Sinulle jos kenelle toivoisin yrityksen alkavan pian. Sanoppas sille ukolle et eihän sitä edes tiedä että miten pitkään sitä tärppiäkin pitää odottaa( Ainakin tärpin odotus tuntuu ikuiselta) Tuulia puhallellen pitkäaikainen kuumeilija poika04.