Uskoisin että tämä on ainakin yksi mahdollisuusMietin tuossa, että jos tulee useampi plussa ovistestissä, niin voisiko ovulaatio pitkittyä, eikä irtoa ajoissa ja näin ollen kehittyy ns. ylikypsäksi ja on silloin huonolaatuinen?
Uskoisin että tämä on ainakin yksi mahdollisuusMietin tuossa, että jos tulee useampi plussa ovistestissä, niin voisiko ovulaatio pitkittyä, eikä irtoa ajoissa ja näin ollen kehittyy ns. ylikypsäksi ja on silloin huonolaatuinen?
olisikohan sulla joku viallinen paketti tosiaan. mulle ei ole kertaakaan käynyt noin.Sen kerran kun pääs kehumaan rfsu:n ovistestejä, ni sit ne vi****lee mulle Testi taas aivan tyhjä, vaikka pidätin 3.5h. Onko mun testipaketti viallinen vai mitä ihmettä? Nää ovisoireet on nyt kuitenkin kolmatta päivää aika isot ja yleensä kyl tässä vaiheessa se plussa pärähtää tauluun. No ei oo kyl menossa ku vasta kp11, mut menee kyl maku, et testit käyttäytyy noin, et ensin antaa toiveita vähän ja sit seuraava testi onkin tyhjä. Ei oo ennen näin käynyt.
Ei ole minullekaan ennen näin käynytolisikohan sulla joku viallinen paketti tosiaan. mulle ei ole kertaakaan käynyt noin.
tässä vielä kuvat mun rfsun ovistesteistä. Kp 8 asti hailurat kuvissa näkyvät viivat ja kp 14 ovis plussa (alin kuva)
Joo on se! Mietin siis vaan että jos se ovis oiskin mulla kuitenki myöhemmin niin sillon tallettelut ei oo ollu osuvia ja luteaalivaiheki ois lyhyempi.No mä oon kans miettinyt joskus, et lopetetaanko liian ajoissa, vaikka tunnen oviksen hyvin. Mut mistäs mä tiiän, et onko kipu ennakoivaa, just tapahtuva ovis vai jälkeen päin tapahtuvia kipuja Jos sulla ovis kp16-18 ja menkat alkaa kp30, ni eikös luteaalivaihe ole ihan hyvän pituinen?
Aa, niin joo! Melkein taas ymmärtää lukemansaJoo on se! Mietin siis vaan että jos se ovis oiskin mulla kuitenki myöhemmin niin sillon tallettelut ei oo ollu osuvia ja luteaalivaiheki ois lyhyempi.
Meillä on toisen lapsen yritys menossa. Esikoinen on jo pian 8 vuotias, itsellä oli pitkään vaikeuksia jotenkin sisäistää että haluan toisenkin, koska jotenkin esikoista rakastaa niin paljon, että sitä ok miettinyt et voiko sen rakkauden jotenkin jakaa, ja että pilaanko nyt jotain toisella lapsella, tätä pohdin monta vuotta, kunnes yhtäkkiä plussasin ilman yritystä. Säikähdin ensin hirveesti että nyt se tapahtuu, ja en tiedä mistäön mitään olo, mutta sillon tajusin lopulta että kyllä mä toisenkin lapsen haluan, mutta sit tulikin keskenmeno. Sen jälkeen alettiin yrittämään. Pelko katos. Toki nyt kun sain toisen keskenmenon joulun alla. Sillon koin ihme pelkotiloja, mm. Että entä jos mulle käykin raskauden takia jotain, ja esikoinen jää ilman äitiä. Et mulle kyllä riittää yks lapsikin. Hirveesto pohdintoja. Toki mulla se keskenmeno oli raju kun tuli verenhukkaa, jouduin melkein jopa veritankkaukseen, mutta onneks en ihan. Pieni pelko toki siitä jäi.Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Mulla oli juuri kaikkia noita tuntemuksia. Aikaa kulunut toki 10v. Mutta muistanOnko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Minä toivon toista lasta. Esikoinen vasta 6 kk ja ei ole vielä ainakaan puoleen vuoteen tarkoitus aloitta yritystä. Eli kunhan haaveilen.Onko täällä muuten ketään, jotka toivovat toista lasta tai muistavat, miltä tuntuu toivoa toista? Itseä pelottaa hirveästi kummalliset asiat. Että mies ei jaksa toista vauva-aikaa, vaikka meillä on todella hyvin asiat nyt. Tai ettei rakkaalle esikoiselle jää tarpeeksi aikaa. Lisäksi mietityttää kaikki arkiset asiat ja organisointi. Meillä tulisi lapsille kaksi vuotta ikäeroa, jos heti tärppää kun aletaan yrittää. Miehellä on kaksi lasta edellisestä liitosta, mutta he ovat jo isoja (9 ja 12 tänä vuonna) ja eivät vaadi enää mitään vaippojen vaihtoja tai muita vastaavia. Mies ottaa aika lunkisti ja ei ole kova stressaamaan, mutta itseä mietityttää.
Onpa outoa, mä tikuttelin tämän kierron niillä ja hyvin toimi. Ainakin so farSen kerran kun pääs kehumaan rfsu:n ovistestejä, ni sit ne vi****lee mulle Testi taas aivan tyhjä, vaikka pidätin 3.5h. Onko mun testipaketti viallinen vai mitä ihmettä? Nää ovisoireet on nyt kuitenkin kolmatta päivää aika isot ja yleensä kyl tässä vaiheessa se plussa pärähtää tauluun. No ei oo kyl menossa ku vasta kp11, mut menee kyl maku, et testit käyttäytyy noin, et ensin antaa toiveita vähän ja sit seuraava testi onkin tyhjä. Ei oo ennen näin käynyt.
Mulla ihan sama, että herkuttelu on riistäytynyt käsistä eikä sivistyneet vähennykset toimi mulla ollenkaan, vaan on tehtävä kunnon shokkihoito ja sen jälkeen alettava hiljalleen taas avaamaan ruokaviolita hiilarien suhteen.@Hipposka mä olin kanssa ketoosilla ennen edellistä raskautta, ja se loppui sitten joskus alkuraskauden pahoinvoinneissa kun hiilarit oli ainoat alas menevät asiat oli kyl hauska kokeilu, mutta lyhyeen loppui kun ehdin 1,5 kk olemaan ja sitten tulikin heti plussa. itse kun voisin elää jäätelöllä, suklaalla ja pastalla niin tollanen totaalikieltäytyminen oli kyllä kaikkein tehokkain. Painokin tipahti 7 kg, vaikka en mikään jättiläinen ollutkaan ennestään.
Siis miten voi kuulostaa näin ihanalta tää teidän meno. Luonne ratkasee paljon selvästi. Meillä sangen touhukkaat ja rempseet veljekset 2,5v ikäerolla ja ovat nyt 3 ja 6 ja about koko ajan toistensa kurkussa kiinni. Haha. Sairaalassakin esikoinen leikki äitin "robottisängyllä" intopiukkana, pikkuveljestä viis@kolava meillä veljeksillä noin 3 v ikäeroa. Ovat parhaat kaverit. Esikoinen tuli sairaalaan katsomaan pikkuveljeä ja alkoi itkeä onnesta kun sai pitää vauvaa ekaa kertaa sylissä. Sen jälkeen ovat olleet erottamattomat, molemmat huolehtivat toisistaan, leikkivät yhdessä jne. Mustasukkaisuutta ei koskaan tullut. Meillä toinen lapsi tuntui tekevän perheestämme meidät, jokaiselle löytyi oma paikka perheessä ja dynamiikka toimii. Esikoisen vauva-aika oli vaikeaa ja rankkaa, toisen lapsen syntymä ja vauva-aika oli kaikin puolin korjaava kokemus, vaikka sektio olikin vaikea ja tuli komplikaatioita.
Itselleni tuli vähän yllätyksenä tämä valtava kolmannen lapsen kaipuu, sillä vielä toisen lapsen ollessa ihan pieni, 1-2 v, olin varma että kaksi riittää. Nyt veljekset ovat jo 6 ja 9 ja kolmannen kaipuu on kestänyt monta vuotta. Jos vielä kolmas saataisiin, uskon et veljet ottaisivat hänetkin ilomielin vastaan ja löydettäisiin kyllä hyvin uusi dynamiikka. Tavallaan siis kaikki on hyvin näinkin, mutta suren kyllä jos kolmatta lasta ei saada, kaipuu jää. Mut en halua jäädä katumaan mitään, joten ainakin olen tyytyväinen siitä että yritetty on, ja lopputulos ei ole omissa käsissä.