Päätinpä minäkin rekisteröityä tänne foorumille. Olen tätä käynyt lukemassa ja tämä on ollut parhainta vertaistukea, mitä Googlettamisella olen löytänyt.
Pahoittelen, tämä kirjoitus vähän pomppii sinne ja tänne, omat ajatukset menee laidasta laitaan.
Viime viikon ma (16.3) rv. 12+1 oli kauan odotettu np-ultra. Ultrassa lääkäri mittasi niskapoimun muutamaan kertaan ja sai tuloksen 3-3.3mm. Sikiön koko vastasi rv. 12+5, muuta lääkäri ei sitten puhunutkaan. Vakava ja hiljainen mieslääkäri. Sitten vielä odottelimme verikokeen tuloksia ja ultran sekä veriseulan yhteenlaskettua riskilukua, josta saimme tämän viikon ma tiedon että se on 1:5. Luku pelästytti hurjasti! Itkettikin. Mies laski luvun prosenteissa. Meillä olisi 80% mahdollisuus terveeseen vauvaan. Olin jälleen hieman toiveikkaampi ja takerruin tuohon 80%.
Tiistaina kävin juttelemassa neuvolantädin kanssa asiasta. Juttelun piti helpottaa minua ja miestäni, mutta todellisuudessa en saanut tästä juttutuokiosta mitään uutta irti. Tätä meidän np-mittaustulosta (3-3.3mm) jaksettiin kauhistella ja suurinpiirtein sikiö on jo leimattu kromosomeiltaan poikkeavaksi. Neuvolantädin puheet menivät pääosin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka ne satuttivatkin, mutta minulta löytyi vielä toivoa. Neuvolantäti laittoi heti TAYSiin lähetteen lapsivesipunktioon. LVP oli ainoa tutkimus, josta meille oltiin kerrottu yhtään mitään. Istukkanäytteestä ei maininnut ultrannut lääkäri eikä neuvolantäti halaistua sanaa. Tiistaina ajattelin pitkää ja piinaavaa odotusaikaa. Ensin odotellaan aikaa TAYSiin ja sitten vielä tuloksia. Koko odotukseen menisi pahimmillaan yhteensä 7-viikkoa.
Neuvolatäti oli puhunut minulle aikaisemmin oikein ymmärtävään sävyyn ja vielä kun kiusana olivat kohdunkasvukivut, jotka haittaavat töissä (keskiraskas työ). Lisäksi minä en pysty keskittymään töihin, vaan vatsassa olevaan sikiöön. Lisäksi en halua että kukaan huomaisi kasvavaa vatsaa, esittäisi kysymyksiä, joihin en uskaltaisi vastata. Enkä itkemättä siihen pystyisi. Neuvolantäti oli varsin ymmärtäväinen ja varasi minulle keskiviikolle (eilen)ajan neuvolalääkärille, joka kirjoittaisi minulle sairaslomaa.
Odottelin aulassa lääkäriä, kun puhelimeni soi. Soitto tuli TAYSista ja minulle esitettiin aikaa istukkanäytteeseen maanantaille. Olin hieman hoomoilasena, koska minulle ei oltu kerrottu istukkanäytteestä, ajattelin ettei TAYS niitä tee. Eilen sitten kotona selasin nettiä ja luin, että istukkanäyte otetaan viimeistään rv.13. Maanantaina minulla on rv. 14+1. Onko kenelläkään tietoa, vaikuttaako "myöhäiset" viikot tulokseen? Kysyn tästä kyllä maanantaina TAYSissa. Tosin en edes tiedä missä istukka sijaitsee ja onnistuuko näytteenotto, joten voi olla mahdollista että joudumme LVP.
Neuvolantädille sanoin hymyssä suin, että tuli soitto TAYSista ja maanantaina pääsemme istukkanäytteeseen. Ai, te pääsette siihen. No, kai he ovat sitten päätyneet siihen. Ihmettelen kovasti, ettei istukkanäytteestä ole sanottu halaistuakaan sanaa, vaikka se on mahdollinen tehdä. Vastauksenkin saan nopeammin ja lisäksi sen voi tehdä aikaisemmilla viikoilla kuin LVP.
Neuvolalääkärikäynti olikin sitten karmea kokemus. Lääkäri jo leimasi sikiön kromosomihäiriöiseksi ja jatkotutkimuksella selvitetään kuinka pahasta häiriöstä on kyse. Niskaturvotustakin on paljon ja riskiluku on suuri, lääkärin mukaan. Järkytykseltäni sain sanottua, että sehän on vasta kromosomihäiriöepäilys! Lisäksi minulla on kuulemma varmasti oireeton virtsatietulehdus, koska hän ei ole ikinä uransa aikana joutunut kirjoittamaan sairaslomaa kohdun kasvukivuista. Eli kivut ovat varmasti jotain ihan muuta (mielikuvitusta, luulosairautta?). Sain todella tympeää tekstiä lääkäriltä. Koska olen mt-toimiston asiakas (lääkitystä ei ole käytössä), lääkäri keskittyi enemmän suosittelemaan minulle masennuslääkityksen aloittamista. Eli en saisi olla sikiöstä huolissani, lääkkeillä turrutetaan omat aivot ettei välitä enään mistään mitään. Pahinta tässä käynnissä oli se, että menin sinne yksin. Jos olisin tiennyt tämän, olisin ottanut miehen mukaan todistamaan tätä kohtelua. Toisekseen nurkassa istunut neuvolantäti ei sanonut yhtään mitään, mistä olimme puhuneet. Tällä tädillä on tapana puhua törkeästi päälleni, mutta nyt hän oli tuppisuuna. Hän itse oli sanonut kivuistani, että johtuvat kohdun kasvamisesta ja ne ilmenee fyysisen rasituksen yhteydessä ja hänestä sairasloma oli hyvä ajatus. Raskauden aikana kaikki kun on niin ainutlaatuista. Tympeästi neuvolantäti kaivoi kaapista testausvermeet virtsatietulehduksen varalle ja käski toimittamaan näytteen mahdollisimman pian. Maanantainahan et kuitenkaan sitä voi tuoda kun olette siellä Tampereella.. Itse käsittäisinmahdollisimman pian tapahtuvaa seuraavalle päivälle, en suinkaan seuraavalle viikolle. Käynnistä tuli ihan sellainen fiilis, että mitä sitä suotta tuhlaamaan lääkäreiden aikaa, kun selkeästi on pahasti vammainen sikiö kyseessä, poistoon vaan!
Itse haluan tämän asian selvittää monestakin syystä. En voisi tältä seisomalta sanoa haluavani keskeytystä, koska kaikki toiveet on 80%:ssa. Ja mielestäni se on paljon se.
Tällä hetkellä harkitsen vakavasti siirtoa yksityiseen äitiysneuvolaan. Tuntuu muutenkin, että on liikaa kysymyksiä vailla vastauksia enkä luota tuohon neuvolantätiin enkä varsinkaan halua tuota lääkäriä enää lähellenikään.
Mitenkä muilla on suhtauduttu poikkeaviin seulavastauksiin neuvolassa? Tuntuu kovin yksinäiseltä tämän asian kanssa kun en enään luota, että saisin neuvolassa näihin ajatuksiin ja kysymyksiin tukea.