Täällä taas yksi, joka liittyy teihin tuskaisten viikkojen läpikäyneisiin.
Np-ultrassa meitä odotti järkyttävä tulos: niskaturvotusta 6,5mm. Shokki oli melkoinen. Veriseerumia ei voitu edes ottaa, koska olinkin yllättäen raskausviikoilla jo niin pitkällä. Lapsivesitutkimus tehtiin naistenklinikalla np-ultrasta 1,5 viikon kuluttua.
Viikko ennen tutkimusta ja hetket tähän saakka ovat olleet järkyttäviä. Alkushokin jälkeen olin sairaslomalla viikon ja itkin surutyötä ja lapsen menettämistä. Tuntui että maailma kaatui päälle. Olimme vasta kertoneet isoille sisarille tulevasta vauvasta ja nyt lapset joutuivat kohtaamaan äidin tuskan ja ajatuksen siitä, että pikkusisarta ei ehkä koskaan tulekaan. Olimme nimittäin päättäneet keskeyttää raskauden, jos vaikea kromosomihäiriö sattuisi kohdalle.
Pikakokeen tuloksen saimme viiden päivän kuluttua ja loputkin kromosomit valmistuivat reilun kahden viikon kuluttua - kromosomeiltaan terve tyttö tulossa!!
Olen lukenut tätä palstaa ja koen olevani niin yksin tämän asian kanssa, koska näillä turvotuksilla en osaa vielä iloita kromosomituloksesta samoin kuin te muut (tai mieleni tekisi, mutta en uskalla). Me olemme saaneet niin jäätävän vastaanoton "teillä on vain 15% mahdollisuus saada terve lapsi" eli koska kromosomit ovat kunnossa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että rakenneultrassa löytyy esim sydämessä jotain vialla. Neuvolassakin sain parin päivää sitten kommentin "Noh, ei varata sulle seuraavaa aikaa. Soita sitten, jos sitä vielä tarvitset". Onko ihme, että oma pää ei kestä, jos ympäristökin suhtautuu kuin MITÄÄN mahdollisuuksia ei olisi. Lähes häpeän raskauttani. Yritän peitellä jo tosi isoksi kasvanutta vatsaani ja meinaan saada paniikkireaktion, jos joku tulee onnitellen kysymään onko meille tulossa perheenlisäystä. Tunnen olevani sirkuseläin.
Tähän asti ultrissa ei ole näkynyt mitään poikkeavaa (paitsi ehkä hieman lyhyt reisiluu). Rakenneultra olisi vasta 20+3, mutta itkemällä sain kaksi aikaa. Toinen on 18+3 (ensi keskiviikkona), jossa nähdään pitkälti kaikki muu. Sydämen "lopputarkastelu" jää sitten sinne 20 viikolle.
Olenko ainoa, joka jättiturvotuksilla, onnellisen kromosomituloksen jälkeen, pelkää vielä yhtä hysteerisesti rakenneultraa?