Inkku90, Totta - tästä ketjusta on ollut hurjasti apua ja tukea, kaikkine surullisineen ja mahtavine uutisineen! Olen lukenut kaikki sivut ja tekstit läpi, muutamat pariinkin otteeseen ja vuodattanut surun ja ilon kyyneleitä. Ihanaa, että tiellä on ollut rakenneultrassa kaikki hyvin! Eiköhän se teidänkin neiti kontrollissa kasvonsa suostu jo paljastamaan
Defin, Hui kun teillä on ollut piinaavat hetket sydänääniä etsiessä!
Onneksi kuitenkin kaikki on hyvin :heart: Jälleen tuo viisi viikkoa tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta tällä hetkellä sentään nämä viikot tuntuvat nyt kuluvan vauhdilla.. Ja onneksi teillä on jo hyviä kromosomivastauksia tukenanne tässä matkassa
Lääkäri ei tosiaankaan siellä nt-ultrassa edes maininnut istukkabiopsiasta sanallakaan, emmekä me tietenkään siinä tilanteessa osanneetkaan kysyä, että onko niitä nopeampiakin vaihtoehtoja. Mutta jotenkin rivien välistä olen ymmärtänyt, että meidän yksikössä ei niitä tehtäisi (lapsivesipunktiot ovat kuulemma kuitenkin lähes jokapäiväisiä). Emme siis ole yliopistollisen sairaalan asiakkaita. Sama homma on vähän tuon sydänasiankin suhteen. Jos siinä kuulemma jotakin poikkeuksellista havaitaan rv18 tehtävällä varhaistetulla rakenneultralla, niin meidät(minut) lähetetään jatkotutkimuksiin HYKSiin. Tämä kaikki siis tietenkin silloin, JOS saamme hyviä vastauksia kromosomituloksista ja raskaus jatkuu.
Ja kyllähän se omalla tavallaan loi tosiaan helpotuksen tunnetta, kun tiistaina näki pikkuisen ja sen turvotuksen hävinneen. Mutta kun se ei mitään kerro, niin siihen ei nyt saa turvautua vaan edelleen täytyy valmistautua pahimpaan.. :/ Olen itsekin pohtinut ja lukenut, kuinka tuo raskauden keskeytys tehtäisiin jne. Valmistautunut tosiaankin siihen pahimpaan.
Mitä tulee raskauden peittelyyn tai salaamiseen, niin se on hieman vaikeaa ollut jo monen viikon ajan. Taisi olla juurikin siinä rv12 paikkeilla, kun mahassa turvotus kasvoi niin, että raskaudesta tietävät sanoivatkin, että "sehän alkaa jo pikkuhiljaa näkyä". No nythän se maha on jo työntynyt ulospäin hurjasti siihen nähden (viimeiset jääneet kilot esikoisen odotusajalta edesauttavat tietenkin näkymistä). Pikkuisen sydänäänet saan kuulumaan parhaiten noin 2cm navan alta ja itse punktio tehtiin samoilta kohdin - noin 2cm sektiohaavan yläpuolelta. Ei tätä vatsaa kyllä enää peitellä, joillekin toki voisi mennä selityksenä lihominen mutta naisilla nyt on muutenkin hyvin vilkas mielikuvitus ja tuntuu siltä, että kaikki odottavatkin meidän olevan jo toistamiseen pieniin päin...
Mutta kenellekään ens ns. huutelemaan ole alkanut tästä raskaudesta. Ihan tarpeeksi moni jo asiasta tietää.
Noin viikon ajan olen ollut tunevinani niitä hentoja liikkeitä alavatsalla. Eilisen aamupäivän kaupunkireissun jälkeen, kun vihdoin asetuin aloilleni sohvalle, en voinut enää yhtän epäröidä, etteivätkö ne olisi liikkeitä :heart: Sen jälkeen on pienokainen tasaisesti muistutellut itsestään, yölläkin valvoessani toinen siellä masussa välillä heilui. Ihanaa, mutta samalla omalla tavallaan pelottavaa, kun tulevasta ei vielä ole sitä parempaa tietoa...
Nyt täytyykin alkaa järjestelemään vauhdilla taloa juhlakuntoon. Esikoisen 1-vuotis syntymäpäiväviikonloppu alkakoon huomenna
Ann-ie ja pikkukakkonen 15+2 (tai 15+4)