toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Tsemppia Annukka! Eihän se verenvuoto tarkoita välttämättä sitä, että lapsella on jokin vikana tai että raskaus on menossa kesken. Sehän on melko yleistä, että alkuraskaudesta on jonkin sortin vuotoja...

Itse täällä edelleenkin odottelen istukkanäytteen tuloksia. Kuinka pian te muut olette saaneet tulokset? Tämä odottaminen on kamalaa!

T: Kanerva
 
lilli lemmikki
Annukalle tsempit huomiseen!
Tuttavalla vuoteli kanssa koko raskauden ajan enemmän tai vähemmän säännöllisesti..Joku vanha hematooma ja eteisistukka aiheutti ne..Raskaus meni loppuun saakka ja terve tyttö tuli..eli ei se aina sitä pahinta onneksi tarkoita!!

Kanervalle:Lapsivesipunktion tuloksissa meillä meni 2.5 vkoa,en sitten tiedä poikkeeko miten tosta bipsia-hommasta..Kai siinäkin periaatteessa "samat" viljelyt suoritetaan??
Odottavan aika oli tosiaan PIIIITKÄ..
 
Hmm, miun piti viimeinkin rekisteröityä tänne, kun en jostain syystä voinut muuten kirjoittaa |O

Noh eniveis, tänään sitten kävimme siellä äippäpolilla.. Jännitti ihan hulluna ja ahdisti, kun vastaan tuli niin monia uusia äitejä vastasyntyneiden kanssa :ashamed: Ei voinut olla ajattelematta, että meidänkin pitäisi olla nyt siinä tilanteessa.

Ultrassa kuitenkin näkyi kohtu ja ruskuaispussi sekä ihan pienen pieni sikiö ja heikko syke, jonka minkä minäkin näin =) Sikiö vastasi lääkärin mukaan viikkoja 5+5 tai 5+6 eli samoissa mennään kuin omien laskujen mukaan. Huoooh. Pikkuisen helpotti, vaikka on tässä vielä niiiin pitkä tie kuljettavana ettei ole tosikaan.

Seuraava ultra on sitten gynella kahden viikon päästä, kun tutkivat tarkemmin mistä vuotelu johtuu. Saatiin myös rv 12 aika tuonne äitiyspolille, että on heti lääkäri tutkimassa pikkuista. Nyt ei muuta kuin viikko kerrallaan sit eteenpäin onnen ja pelon sekaisin tuntein. :)
 
Ihanaa Annukka, että pikkuinen siellä porskutteli :heart: :flower: Mulla tosiaan oli 4 viikon välein vuotoa koko raskauden ja kyllä se joka kerta pelotti hirveesti tai ei sitte enää lopussa kun tiesi, että pikkuinen selviäis vaikka aikaisemmin tuliskin ulos, mutta viikolle 39 asti mentiin vuodoista huolimatta...

yritä rentoutua ja nauttia raskaudesta vaikka se varmasti vaikeaa onkin kokemasi jälkeen...tarrasukkia pikkuiselle ja :saint:

on tää sekava tää uus palsta :kieh:
 
Kiitos Katjuska =) Päätin kyllä etten kerro kellekään vielä tästä, paitsi tietty teille jotka lukee tätä ketjua :LOL: Jos rakenneultraan saakka päästään ja jos siel kaikki ok, niin sitten vasta uskallan avautua kavereillekin..
 
onnea annukka24 , siellä se pikkunen molskii :hug:

piti kommentoida tuota istukka/lapsivesinäytteiden tutkimusaikaa, nehän riippuvat siitä kuinka helposti saavat soluja kasvatettua, joskus näytteessä on vähän niitä ja joutuvat viljelemaan "kerrastoja" pidempään.

vuotelusta: mulla vuosi alkuraskaudessa, tuhrutti joku pari viikkoa ainakin lisäksi kaaduin viikolla 27 ja aloin vuotamaan verta mutta kaikki oli luojan kiitos hyvin!

(.) poika on jo isotyyppi viikko aikaa paino 4285 ja oli 56cm pitkä:) joo kuullostaa pieneltä mutta syntyessään oli sen 3305g ja 50cm. Ei tätä kotiäityittä vaihtas mihinkään ja ihan meinaa itku tulla ku katon poikaa että olisin voinu menettää sen...
Ristiäiset on ensviikon lauantaina, ne ristiäiset, jota en uskaltanu ees ajatella raskauden aikana :)
"odotin kuolemaa, jota jostaan syystä ei tullutkaan, pelkäsin.."
apulannan uutta tuotantoa tuo edellinen

-Lemission ja hippula 7vko!

 
Ihana kyllä tuo lemissionin poika :heart: :heart: Mistäköhän syystä sulla sitten kaatumisen jälkeen alkoi verta niinkin paljon vuotamaan, kamalaa! Mutta onneksi lopulta oli kaikki hyvin! Hirveää vain, mitä ajatuksia sitä joutuu raskausaikanakin käymään läpi.. vaikka toisaalta, koko loppuelämänsähän äiti lapsestaan huolta kantaa..

 
Btw, mulla ei ole ollut ollenkaan pahoinvointia tämän raskauden aikana |O Viime raskaudessa oksensin 24 / 7.. voiskohan se olla niin, et miun kroppa on tottunut jo siihen hormoonimäärään, vai miksköhän ei okseta...
 
Moi!

Istukkanäytteen vastaus tuli vihdoin ja viimein tänään. Odottelin sitä melkein 4 viikkoa. No odotus palkittiin, sillä kromosomit olivat normaalit! Muutama jättimäinen kivenmurikka tipahti sydämeltä. Nyt kuitenkin alkaa taas uusi odotus, kun kauhulla täytyy jänskätä tulevaa rakenneultraa. Se on vasta heinäkuun alussa. Tuota turvotustahan oli melko paljon, että ainakin sydänvikaa saa vielä pelätä. Mitenkäs teillä muilla? Onkos kokemusta vastaavasta?

T: Kanerva
 
Ihanaa Kanerva, että pitkä odotus palkittiin :heart: toivotaan nyt vielä, että rakenneultrakin on ok =)

Täällä vaan Nuutti kasvaa ja äitee ei pienenny olleskaan...vaa selaset 8 kiloo jäljellä, että ois ees siinä painossa kuin ennen odotusta ja silloinki sitä oli liikaa ainaki 20-25 kg :whistle: :ashamed:

no nyt on kyllä niin lämmin ettei ainakaan ruoka maistu, mut jätski on hyvää :p :ashamed:

tsemppiä kaikille odottajille ja vauvansa jo saaneille ja etenkin niille, jotka ei jostain syystä pienokaista syliinsä saaneetkaan :hug:
 
Kultsulle paljon voimia vaikeisiin päätöksiin :hug: kyllä taas itku tuli kuin luin kertomuksesi :'( miksi luonnon täytyy näitä virheitä tehdä :( aloin oikein asiaa ajatella tuossa niin en kyllä itsekään tietäisi, että mitä tehdä... en voi muuta lähettää kuin suuresti voimia teille ja enkeleitä pientä turvaamaan :saint:
 
Hei Kultsux3, olen todella pahoillani, että tekin joudutte tällaisten asioiden eteen. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin se että joutuu miettimään tällaisia asioita! Omasta puolestani voin sanoa sen, että tuska lapsen menetyksestä ei katoa koskaan, mutta itse en kanna syyllisyyttä asiasta. Näin jälkeenpäin ajatellen oli "parempi" päästää vauva enkeliksi jo aiemmin, kuin synnyttää hänet tänne tuntemaan jatkuvaa leikkauksista ja muista ongelmista johtuvaa tuskaa. Voimaa minulle antoi se, että ajattelin tehneeni parhaani äitinä raskauden ajan ja näin lapsemme lyhyt elämä oli hyvä niin kauan kuin hän oli kanssamme.

Vaikea päätös on tietenkin teidän ja kukaan muu ei ole sanomaan mitään asiasta. :hug:
 
oi kamalaa kultsux3, asioiden kanssa painiminen on varmasti raskasta ja miettiä että miten olisi paras. Omalta kohdaltani voin vain sanoa että se vastaus oli jo minussa itsessäni mitä tekisin jos lapsi olisi vammainen/sairas, sitä piti vain mennä niin syvimpään sisimpään ja kelata päässä omat arvot, odotukset, vaikeudet ja kaikki. Ratkaisu minkä teet on kaikista paras, sinulle ja lapselle. :hug:
 
En oikein ymmärrä monien äitien kertomuksia, että he eivät ota jotakin lapsivesitutkimusta tmv. jossa on noin 1 prosentin riski saada keskenmeno. Tuntuu, että tässä maassa ihmiset ovat aivan vainoharhaisia riskien ottamisen suhteen. Tuollainen 1 prosentin riskihän tarkoittaa, että riski on melkein olematon ja on siis 99 prosentin todennäköisyys, että kaikki menee hyvin. Miksi siis ollaan niin pessimistisiä? Kyllähän se jollekin kohdalle sattuu, mutta sellaistahan se elämä on. Eihän nyt liian pumpulissa kannata elämäänsä elää.

Minä tekisin henkilökohtaisesti kaikki mahdolliset testit, ja olisin valmis keskeyttämään raskauden, jos testeissä ilmenisi jotakin ikävää. Vaikka testit eivät olisikaan 100-prosenttisen varmoja. Yleensä näiden ikävien uutisten aikaan raskaus on vasta puolivälissä ja on tavallaan menettänyt vain 4-5 kuukautta aikaa. Ainahan voi yrittää uudelleen tulla raskaaksi. Useimmillahan se onnistuu.

Omasta mielestäni ei ole järkevää ottaa vastaan tietoisesti sairasta/vammaista lasta, vaikka kuinka sitä jo rakastaisikin. Vammaisten hoito on raskasta kaikille, kallista yhteiskunnalle, he eivät nauti elämästään, eikä heistä voi olla koskaan hyötyä yhteiskunnalle. Omalle perheelleen he ovat kallisarvoisia, mutta se on mielestäni liian itsekäs syy ottaa vastaan vammainen lapsi.

Olen itse odottanut lasta kovasti, mutta olen valmis elämään loppuelämäni ilman omaa lasta :( jos testeissä näkyisi jotain ikävää tai en keskeyttämisen jälkeen enää pystyisi tulemaan raskaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Merihelmi:
En oikein ymmärrä monien äitien kertomuksia, että he eivät ota jotakin lapsivesitutkimusta tmv. jossa on noin 1 prosentin riski saada keskenmeno. Tuntuu, että tässä maassa ihmiset ovat aivan vainoharhaisia riskien ottamisen suhteen. Tuollainen 1 prosentin riskihän tarkoittaa, että riski on melkein olematon ja on siis 99 prosentin todennäköisyys, että kaikki menee hyvin. Miksi siis ollaan niin pessimistisiä? Kyllähän se jollekin kohdalle sattuu, mutta sellaistahan se elämä on. Eihän nyt liian pumpulissa kannata elämäänsä elää.

Minä tekisin henkilökohtaisesti kaikki mahdolliset testit, ja olisin valmis keskeyttämään raskauden, jos testeissä ilmenisi jotakin ikävää. Vaikka testit eivät olisikaan 100-prosenttisen varmoja. Yleensä näiden ikävien uutisten aikaan raskaus on vasta puolivälissä ja on tavallaan menettänyt vain 4-5 kuukautta aikaa. Ainahan voi yrittää uudelleen tulla raskaaksi. Useimmillahan se onnistuu.

Omasta mielestäni ei ole järkevää ottaa vastaan tietoisesti sairasta/vammaista lasta, vaikka kuinka sitä jo rakastaisikin. Vammaisten hoito on raskasta kaikille, kallista yhteiskunnalle, he eivät nauti elämästään, eikä heistä voi olla koskaan hyötyä yhteiskunnalle. Omalle perheelleen he ovat kallisarvoisia, mutta se on mielestäni liian itsekäs syy ottaa vastaan vammainen lapsi.

Olen itse odottanut lasta kovasti, mutta olen valmis elämään loppuelämäni ilman omaa lasta :( jos testeissä näkyisi jotain ikävää tai en keskeyttämisen jälkeen enää pystyisi tulemaan raskaaksi.
Lähtisitkö laivalle jossa on sata ihmistä ja niistä yksi kuolisi?
sanoisitko että sellaista elämä on jos se osuisi kohdallesi?
et voi yleistää että vammaiset lapset eivät ole onnellisia, monet esimerkiksi down syndroomaa sairastavat lapset ovat hyvin iloisia elämästään vaikka tajuavat etteivät ole niinsanottua normikansaa.
Ja tulee kalliiksi yhteiskunnalle, totta, mutta kyllä sitä rahaa palaa muuhunkin.
Tämä palsta ei ole arvostelua varten, täällä monet ihmiset ovat kokeneet niin raskaita asioita että rehellisesti sanottuna sinulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne arvostelemaan muita ihmisiä jotka kokevat elämänsä raskaimpia asioita.Minulle henkilökohtaisesti raskauden neljännellä kuullakin vauva mahassa oli jo rakas persoona oma lapsi, eikä lääketieteellinen sikiö joka olisi tuhlannut aikaani 4kk saada varmuudelle terve lapsi.
Olisin itsekin voinut sanoa samalla tavalla kuten ilmaisit asiasi, etten halua vammaista lasta ja varmasti tekisin abortin. Ja sitten kun asia tulikin ajankohtaiseksi JUURI OMALLE KOHDALLE eikä vain niille muille niin mielipide VOIKIN muuttua, mutta asiallinen mielipide jokaiselle suotakoon. asiallinen.
kaikkea hyvää elämääsi
VAMMAISUUS EI OLE TARTTUVAA, ASENNEVAMMAISUUS ON!

Lemission ketjun aloittaja ja terveen pienen pojan äiti joka ei tiennyt varmuudella lapsensa terveyttä ennen syntymää

 
Hei Kultsux3! Olen todella pahoillani puolestasi. Suuri halaus ja voimia raskaisiin päätöksiin. Itselläni tuo paljastava rakenneultra on vielä edessä ja koska vaavillamme kromosomit ovat ok, on sydänvika mahdollinen meidänkin kohdalla. Nämä ajat ovat vaikeita ja koko ajan saa odottaa ja toivoa, että kaikki menisi hyvin.

Voimia!

T: Kanerva
 
Hyvä Lemission oikeista sanoista Merihelmelle! Inhottavaa kun tuollaiset ihmiset, jotka eivät todellakaan mistään mitään tiedä, tulevat arvostelemaan tänne!

Vammaisuus voi sattua jokaisen kohdalle. Täytyy myös muistaa, että kaikista meistä tulee esim. vanhoja joskus ja eikös sekin ole nykyään jonkinlainen vamma? Ainakin yhteiskunnan mielipiteiden mukaan. Kukaan meistä ole mikään arvostelemaan "tavallisuudesta" poikkeavia ihmisiä.

Inhottavinta mitä minulle on sanottu, oli että eihän sen ikäinen sikiö vielä tajua mitään. Tuolla perusteellako kaikki vanhuksetkin kuoliaaksi heti, kun vaikkapa kävelykyky pettää? Vaikka itse olenkin keskeytykseen päätynyt sikiöpoikkeavuuden vuoksi, niin en todellakaan ajattele, että vammainen olisi jotenkin huonompi tai yhteiskuntaa rasittava ihminen!

 
Tässä odotellaan viime viikkoisen lapsivesipunktion tuloksia..np-ultrassa vauvalla havaittiin keskikokoinen omfaloseele( napatyrä ). Lääkäri kertoi että tällaisissa tapauksissa on 34% mahdollisuus kromosomipoikkeavuuksiin, joten halusimme selvittää asian lapsivesipunktiolla..Sanoivat soittavansa jo tällä viikolla pikatuloksista..Olo on aivan hirveä kun ei tiedä mitä tapahtuu. Tätä vauvaa on niin odotettu enkä halua siitä vapaaehtoisesti luopua, oli tilanne mikä tahansa..
 
Täällä yksi, joka jäi kiinni huhtikuussa np-ultrassa. Löytyi 4mm turvotus ja niskakystat, kromosomit ok, mutta rakenneultrassa löytyi täällä aikaisemminkin mainittu DandyWalker. Asia ei onneksi tullut sydänultrassa yllätyksenä koska olin käynyt jo yksityisellä ultrassa edessä kun oli ulkomaan matka joka siis nyt on peruttu. Samana päivänä tehtiin päätös, että raskaus keskeytetään ja perjantaina olisi sitten edessä itsellä tuo toimenpide rv22.

Suru on valtava mutta päätös oli kuitenkin helppo, koska tässä vaiheessa löydetty noinkin vaikea aivojen kehityshäiriö tarkoittaa vaikeaa kehitysvammaa. Toisaalta olo on helpottunut koska tiedon sai jo tässä vaiheessa eikä vasta syntymän jälkeen. Olisi ollut todella raskasta kuulla vauvan jo ollessa maailmassa ettei siitä koskaan olisi itsenäiseksi eläjäksi eikä koskaan osaisi puhua, kävellä, istua jne...

Kaikki kunnioitus vammaisille mutta itse en tähän yhteiskuntaan synnytä vammaista lasta jos sen saan päättää. Jos joku tästä taas vetää herneen nenään niin toivon olevan sen henkilön joka on itse joutunut tekemään yhtä vaikean päätöksen. Helppo on tulla tänne kirjoittamaan ilman omakohtaista kokemusta.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tulemme uudestaan raskaaksi pian. Tämä olisi ollut toinen poikamme ja aina tulen hänet kuitenkin muistamaan. Monta päivää ja yötä on mennyt itkiessä ja tulee varmasti vielä itkettyä, mutta tiedän että joskus tästäkin suosta noustaan. Onneks on tuo reilu vuoden vanha poika jonka takia pitää nousta aamulla ylös sitä hoitamaan.

Tsemppiä kaikille "kärähtäneille" ei kaikilla ole näin huonoa tuuria.
Ja osanotto kaikille muille keskeytykseen joutuneille.
 
Kaikki kunnioitus vammaisille mutta itse en tähän yhteiskuntaan synnytä vammaista lasta jos sen saan päättää. Jos joku tästä taas vetää herneen nenään niin toivon olevan sen henkilön joka on itse joutunut tekemään yhtä vaikean päätöksen. Helppo on tulla tänne kirjoittamaan ilman omakohtaista kokemusta.
Jaksamisia sinulle kovasti!!
Ei sinua tule kukaan täällä arvostelemaan, me kaikki jotka olemme joutuneet miettimään samanlaisia asioita sisimmässämme ymmärrämme kyllä että jokainen äiti tekee parhaimman ratkaisun mikä se sitten ikinä onkaan!! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jossunen:
Tässä odotellaan viime viikkoisen lapsivesipunktion tuloksia..np-ultrassa vauvalla havaittiin keskikokoinen omfaloseele( napatyrä ). Lääkäri kertoi että tällaisissa tapauksissa on 34% mahdollisuus kromosomipoikkeavuuksiin, joten halusimme selvittää asian lapsivesipunktiolla..Sanoivat soittavansa jo tällä viikolla pikatuloksista..Olo on aivan hirveä kun ei tiedä mitä tapahtuu. Tätä vauvaa on niin odotettu enkä halua siitä vapaaehtoisesti luopua, oli tilanne mikä tahansa..

Paljon voimia sinullekkin ja toivottavasti kromosomit olisivat normaalit!
Tiedän epätoivon tunteen ja sen että tuntuu että aika ei kulu koskaan ja luulee
oikeasti tulevansa hulluksi, itse elin sitä epätietoisuuden elämää puolivuotta kromosomien suhteen.


 
Kultsux3 - olen pahoillani! Oletko googlettanut 'hlhs' - sieltä löytyy esim sellaisten lasten kotisivuja, joille on tehty tuo kolmen leikkauksen sarja ja muokattu sydän yksikammioiseksi. Voisi auttaa päätöksenteossa. Itse olen synnyttänyt sydänlapsen kuolleena, joten pystyn ainakin jollain tavalla aavistamaan ne tunteet, joita käyt läpi. Meille tosin ei annettu minkäänlaista toivoa vauvan selviytymisen puolesta. Jaksamista! Ja minkä tahansa päätöksen teettekin, se on se oikea teidän perheellenne! Tulethan kertomaan meille, mihin päädyitte.

emmaa
 

Yhteistyössä