En oikein ymmärrä monien äitien kertomuksia, että he eivät ota jotakin lapsivesitutkimusta tmv. jossa on noin 1 prosentin riski saada keskenmeno. Tuntuu, että tässä maassa ihmiset ovat aivan vainoharhaisia riskien ottamisen suhteen. Tuollainen 1 prosentin riskihän tarkoittaa, että riski on melkein olematon ja on siis 99 prosentin todennäköisyys, että kaikki menee hyvin. Miksi siis ollaan niin pessimistisiä? Kyllähän se jollekin kohdalle sattuu, mutta sellaistahan se elämä on. Eihän nyt liian pumpulissa kannata elämäänsä elää.
Minä tekisin henkilökohtaisesti kaikki mahdolliset testit, ja olisin valmis keskeyttämään raskauden, jos testeissä ilmenisi jotakin ikävää. Vaikka testit eivät olisikaan 100-prosenttisen varmoja. Yleensä näiden ikävien uutisten aikaan raskaus on vasta puolivälissä ja on tavallaan menettänyt vain 4-5 kuukautta aikaa. Ainahan voi yrittää uudelleen tulla raskaaksi. Useimmillahan se onnistuu.
Omasta mielestäni ei ole järkevää ottaa vastaan tietoisesti sairasta/vammaista lasta, vaikka kuinka sitä jo rakastaisikin. Vammaisten hoito on raskasta kaikille, kallista yhteiskunnalle, he eivät nauti elämästään, eikä heistä voi olla koskaan hyötyä yhteiskunnalle. Omalle perheelleen he ovat kallisarvoisia, mutta se on mielestäni liian itsekäs syy ottaa vastaan vammainen lapsi.
Olen itse odottanut lasta kovasti, mutta olen valmis elämään loppuelämäni ilman omaa lasta
jos testeissä näkyisi jotain ikävää tai en keskeyttämisen jälkeen enää pystyisi tulemaan raskaaksi.