toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Huoh, oiskohan kellään kokemusta seuraavasta: mulla nyt keskeytyksen jälkeen toinen kuukautiskierto menossa, siis ekassa kierrossa ei napannut... Perjantaina oli sitten kp 28 / 28 ja tuli sellainen tosi tosi haaleaa keltaista vuotoa ja välillä vähän rusehtavaa. Vuoto oli todella vähäistä, mutta ajattelin kuitenkin että kuukautiset ovat alkamassa. Noh, lauantaina eikä tänään ole tullut mitään. Tein sitten huvikseni testin tänään kp 30 / 28. En tehnyt sitä aamuvirtsasta, vaan päivällä ja olin juonut ennen testiä jonkun puoli litraa cokista. Ja positiivinen tulos sitten oli :/ Viiva ei yhtä vahva kuin se kontrolliviiva, mutta tosi selkeä kuitenkin.

En osaa yhtään nauttia tästä tuloksesta sen vuoksi, kun tuota vuotelua on ollut. Olisiko mahdollista et se on jotain vanhaa verta, kun mullahan on kuitenkin aika vähän aikaa vasta siitä synnytyksestä? Tuntuu jotenkin et tuon synnytyksen jälkeen se kohdunsuu on tosi alhaalla ja sellanen isompi ja avonaisempi kuin ennen...?

Sitten pelkään myös ihan hirveästi, että millon tää menee kesken ja vielä enemmän pelottaa kohdunulkoinen raskaus. Voi #&%?$!*, mitäköhän ois viisainta tehdä tässä tapauksessa? Kipuja ei ole.. ainakaan vielä. Edellisessä raskaudessa mulla oli kuukautismaista kipua sillon, kun ekojen menkkojen piti alkaa, mut nyt ei oo ollut sellaistakaan. Pitäsköhän huomenna soittaa äitiyspolille?

 

Hei Annukka! Sullahan on hyvin pullat uunissa niinsanotusti. Elä turhaan hermoile vuodon kanssa ja pelkää keskenmenoa. Pientä vuotoa voi tulla kuukautisten aikaan vaikka olisikin hyvin raskaana. Mäkin vuosin yhden raskauden ajan viikoille 12 asti ja silti kaikki meni hyvin, mutta pelko oli meikäläiselläkin silloin, että kesken menee, kun ed. oli mennyt kovien kipujen kanssa kesken. Jos kipujakaan ei ole, niin se on merkki että asiat on hyvin. Otat ihan rauhallisesti, eläkä hermoile! Mäkin toivon, että oon pian sun tasollasi. Viikko sitten viikolla 18 keskeytys. Nyt yritän pitää itseni kunnossa uutta raskautta ajatellen. Mulla kun ikää on jo 37 niin on vähän kiirus, vaikka kolme lasta jo onkin. Olisi lokakuussa tullut neljäs. mutta ei tällä kertaa mennyt kaikki hyvin... Onnea sulle ja kaikille raskaana oleville!

 

Annukka...mulla ainakin tuli sellaista runsasta valkovuotoa kun plussasin, joten saattaa olla ihan sellaistakin ja siinä mukana tosiaan voi tulla vanhaa vertakin pois. Ja selvä plussa se haaleempikin viiva on...mulla makoilee tossa sitterissä oma haaleempi viiva Nyt kovasti pienelle tarrasukkia matkaan ja niitä enkeleitä suojaamaan :saint: kannattaa varmaan neuvolaan soitella huomenissa niin voivat vaikka laittaa sut alkuraskauden ultraankin kun viime kerralla ei kaikki mennyt niin kuin ois toivottavaa ollut ja saat ainakin puhua noista kaikista peloistasi siellä. Toivotaan, että tällä kertaa yhdeksän kuukauden päästä sulla on ihana oma pikku nyytti sylissäsi :heart:

ja juu...mulla oli kans vuotoa koko raskauden ajan aina neljän viikon välein ja kyllä silloin aina kylmäs, että kuinkahan tässä käy ja monta kyyneltäkin tuli peloissaan tirautettua, mutta hyvin sitten kaikki meni. =)

 

Luin tätä ketjua ja tuttuja ajatuksia sieltä tapasin...

Mutta tuolla nappa kertoi selkäydintyrästä ja jotta ei nyt siitä tulisi väärää käsitystä, niin selkäydintyrä ei aina tarkoita neliraajahalvausta ja vesipäätä. Jos jollain seuloissa tulee epäily selkäydintyrästä (selkäydinkohju, meningomyelocele, MMC.. monella tapaa tätä kutsutaan..) niin ottakaa rohkeasti yhteyttä yv:llä!

Meidän tarinamme: Kävin niskapoimu- ja rakenneultrat, ei pitänyt olla ongelmaa. Minulla on kohonnut riski selkäydinkohjulapseen, joten selkää seurattiin tarkasti. Kävin käyrillä ja ultrassa 35+ raskausviikoilla, kun supisteli ja esikoinen syntyi nopeasti.. Synnytystapa-arvioon menin yksin, sillä mies ei päässyt mukaani, juuri silloin.. Makasin siinä mitattavana ja lasta mittailtiin ja pyysin VIELÄ katsomaan selän. Lääkäri ensin totesi, että eikös se rakenneultrassa todettu ihan ehjäksi. No todettiin juu, mutta huoli on edellen. Onneksi lääkäri katsoi ja muistan koko elämäni ajan ne sanat: "itse asiassa, täällä on tämmöinen löydös". Voitte uskoa, että päässä pimeni. Kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja lääkäri soittamaan naistenklinikalle minulle pikaista aikaa jatkotutkimuksia varten.

Parin päivän päästä matkustimme Helsinkiin sekavin tunnelmin. Tavarat oli kaikille pakattu, jos joutuisimme jo jäämään (supisteli aika tavalla, stressin vuoksi). Kahdessa päivässä oli järkätty esikolle hoitajat ja eläimet sijoiteltu.. naistenklinikalla lastenlääkäri kertoi meille MMC-lapsesta ja hänen elämästä ja se vamma varmistui. Tehtiin suunnitelma syntymähetkelle (synnytys Helsingissä tavoitteena, lapsi suoraan lastenklinikalle, mikäli alkaisi syntymään kotona, niin lapsi olisi yksin kuljetettu Helsinkiin...). 10 päivän päästä matkustimme uudelleen Helsinkiin ja synnytys käynnistettiin. Lapsi syntyi iltapäivällä ja illalla hänelle tehtiin selän sulkuleikkaus. Syntyessään hänellä oli myös kampurajalat.

Nyt elämäämme kuuluu kampuroiden hoito Helsingissä ja ihanin asia on, että vain nilkat ovat tällä hetkellä halvaantuneet Tiedämme kuitenkin että halvaustaso voi nousta. Syksyllä alkaa kuntoutus sairaalassa, mutta pirtsakka poika meillä on alun vaikeuksista huolimatta. Ja uskon hänen olevan sisupussi, joka oli tarkoitettu vammoineen päivineen meidän perheeseemme.. :heart:

Eli en jäänyt seuloista kiinni, mutta ei meille tullut tervettä lasta.

 

melle!

googletapa semmoinen kuin eleanor tähyilee haikaraa, olen lukenut hänen blogiaan ja heille syntyi kampurajalkainen pieni suloinen tyttö!

 

annukka!

onnea plussasta! älä turhaan pelkää, mullakin tuli noin 4.raskausviikolla haaleaa verta ja joskus keskiraskaudessa myös , voi olla ihan kiinnittymisvuotoakin!


omaa (.)

Poika on jo 6 viikkoa ja parin viikon päästä olisi ristiäiset, huhhuh mitä järjestelemistä. Sitä on niin onnellinen että kaikki meni hyvin ja siitä ettei antanut tehdä punktiota, kuinka olisinkaan voinut vaarantaa tuon pienen suloisuuden hengen?
Hippula on aikas rauhallinen kaveri , mutta ääntäkin löytyy jos sille päälle sattuu. Nytkin se nukutti tuolla isänsä ja valvoo 7.tuntia putkeen, pitänee vissiin taas lähteä tisulihommiin, maito ei kunnolla riitä mutta annetaan nyt ne pari tippaa tissistä ja loput pullosta, on kai sekin tyhjää parempi!

 

äitsykkä huhuu!

pikkunuutille myös terveisiä
:hug:

 

Moikka kaikille pitkästä aikaan :wave:

Aluksi Tuikulle paljon :hug: ja älyttömästi voimia,noita ajatuksia on varmaan väkisinkin.Tässä kaunis runon pätkä piristämään mieltä.
Ei ole oma.

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.


Epätoivolle myöskin :hug: ja paljon tarrasukkia toiselle vaaville mukaan,toivon sydämmeni pohjasta että kaikki menee hyvin.

Ja Mellu ihana tarina sulla :heart: että poikasi voi hyvin ja osaatte nauttia lahjastanne. Minulla on teillekin ihana runo mutta täytyy ensin etsiä se =) .

Sitten! Meidän neiti voi hyvin :heart:
Sokeriarvot ovat olleet matalia kuten silloin kirjoitin,odottivat että se tasaantuu mutta niin ei käynyt.Kun pääsimme sairaalasta 10 päiväm jälkeen kotiin olimme 3 päivää kotona ja menimme sokeri kontrolliin joka oli ennätys alhainen :\| . Lähetettiin Jorviin osastolle,pirpana jäi sinne ja äiti joutu yhden yöpymmisen jälkeen kotiin kun se on vain vauvoille.
Diagnoosi tuli kuitenkin aika äkkiä ja siten myös apu. Tytölle jäi raskauden ajalta minun insuliini tuotanto päälle
aika harvinaista mutta lääkärien tiedossa kuitenkin. Lääkitys alkoi jo loppu viikosta kun tiistaina menimme sinne. Lääkäri pahoitteli kovasti sitä että meidät oli päästetty kotiin vaikka sokeri oli noin alhainen ja kertoi että alhainen verensokeri pitemmän päälle vaurioittaa keskushermostoa,siinä vaiheessa mulla valahti veret naamasta .
Neurologi kävi ja sanoi että tyttö on yläruumiista hieman veltto ja haluaa jatkotutkimuksia,teki mieli sanoa pari valittua sanaa ja työntää se punainen pallo jonnekin mutta reippaana tyttönä hymyilin. Itse olin sitä mieltä että siinä ei ole mitään vikaa eikä MRI tutkimusten mukaan olekaan \|O tutkimuksesta ei ole haittaa mutta silti \|O .
Lääkettä saatinn koko ajan tiputtaa koska meidän typy ei tarvinnut sitä niin paljoa. Suunnitelma oli että lääke säädetään oikeeseen annokseen ja sitten menemme kotiin ja tulemme lääkepurkaukseen kuukauden päästä,mutta meillä ei tietenkään mennyt niin,vaan tiputettiin parin päivän välein ja sitten 2 päivän seuranta pitää sokerit vai ei siksi olimme siellä KOLME VIIKKOA \|O
Olemme siis ollut yhden viikon kotona lääkityksen kanssa ja ensi maanantaina lääkepurkaukseen.
Järjestelyt oli pikkasen hankalat kun pitäisi olla sairaalassa ja lasten kanssa kotona samaan aikaan ja miehen työt tietty alkoi jo.Sain sitten isommat lapset siksi aikaan entiseen päiväkotiin kun tytteli on sairaalassa mutta eikös se meidän poika saanut influenssan sieltä,joten kotona päivät ja yö myöhään sitten sairaalassa(meillä on vielä tunnin matka suuntaansa) ja tietty itse myöskin kipeeksi :'( (oma vastustus ei varmaan sillä univelalla ollut huippi) olimme koko syksyn ja talven terveenä mutta sitten se iski kun vähiten odotti.
Mutta muuten pirpana voi hyvin ja syö reippaasta,meillä kun on tämä hyperinsulinismi niin meillä on ruoka ajat eli ei voida elää vauvan oman rytmin mukaan + lääke ajat ettei sokeri laske,ja kun meidän tyttö ei oireile ollenkaan joka on tietty hyvä mutta salakavala.
Tässä tätä meidän NORMAALI arkea

Ihanaa että teillä lemission menee hyvin ja poika on täydellinen :heart:

ja Katjuskalle myös hyvin nukuttuja öitä :hug:

P.S Pirpana kromosomissa oli osassa Turnerin oireyhtymää
ja osassa ei . Lääkäri sanoi että periaatteessa meidän tytöllä olisi Turnerin oireyhtymä mutta käytäntöä ei osata sanoa ja se jää nähtäväksi kun osa soluista on terveitä että mitä se tarkoittaa

Ja nyt neuvolaan ekaa kertaa.
Lilo ja Stitch 6vko

 

Eilen Herralle tuumivat enkelit näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
tämä lapsi salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä.
Kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
hän saakoon elämää täyttä.
Herra, etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan
saavat iloita heikosta, hennosta
salaisuuden lapsesta taivaan."

Tässä Mellulle tämä runo ja muillekin tietysti :hug:

Itsellä tämä on seinälle ja toi suurta lohdutusta ja voimaa kun pirpanaa odotin =)

 

Ilmeisesti siis aika yleistä tuo vuotelu!
Tänään soitin äitiyspoliklinikalle ja sain ajan 31.5. Ei kommentoinut muuta vuotoon, kuin että jos alkaa kovia kipuja tai enemmän vuotoa, niin sit aikaisemmin ultraan, et voidaan katsoa missä raskaus on. Sanoin että pelottaa se kohdunulkoinen.. en tiedä miksi. Ehkä taas aavistan jotain. Noh, päivä kerrallaan, jälleen kerran, eteenpäin.

Tuikulle :hug: Tiedän todellakin kokemuksesta ettei helppoa ole :'( Onneksi teillä kuitenkin jo kolme ihanaa lasta ja varmasti saatte vielä neljännen!

Minä eilen itkeä pillitin, kun mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mutta välillä taas ajattelen, että tulkoon mitä tulee, prkl! Kaikkeni olen kuitenkin tehnyt.. paitsi hölmönä kävin yli viikko sitten nilkan röntgenissä, kun hevonen siihen potkaisi ja epäilivät murtumaa. Nyt sitten mietin, että oisko tästä jäänyt jotain vaurioita sikiöön.. Mutta en todellakaan voinut vielä kuvitella olevani raskaana, kun ei oikeastaan viime kuussa edes sekstailtu Ja edellistä yritettiin vuosi.. Mikähän Murphyn laki tässäkin vallitsee..

Lemission ja Katjuska, kävittekö sitten noitten vuotojen takia missään? Tai kommentoivatko lääkärit niitä mitenkään?

 

Niin ja Äitsykälle myös paljon voimahalauksia :hug: On kyllä varmasti ihan hirveää rumbaa tuo sairaalassa juokseminen! Toivottavasti nuo sokerijututkin selviävät pian ja kunnolla, että jos pikkuisella todella jotain on, niin saa parhaan mahdollisen hoidon! :heart:

 

Annukalle kiitos voimahalauksista.

Sitä vuotoa piti kommentoida vielä,minä vuodin tässä kolmannessa raskaudessa rv 5 viikoille 16 asti. Lääkärit puhuivat vaan vanhasta verestä kun veri ei ollut kirkasta ja kipuja ei ollut.

Onneksi olkoon jos olet plussannut :flower:
Todella toivon että tällä kertaa menee paremmin.
Yksi vanha sairaanhoitaja sanoi minulle kerran että kun äiti voi hyvin niin vauva voi paremmin,eli yritä olla maalaamatta piruja seinille tai sairastaa ennekuin sairaus on iskenyt.
Tiedän kyllä vaikeuden mutta voimia siihen :hug:

 

Niinhän se on, että pitäisi vaan ajatella niitä positiivia ajatuksia =)

Mietin vaan tuota vuotoa, että mullahan siellä kohdussa / kohdunkaulassa tm. voi ihan hyvin vielä ollakin vanhaa verta tai jotain haavaumia, kun muistaakseni vielä huhtikuun alussa tuli sitä jälkivuotoa.. hmm.

Sitten jostain luin, että joka viidennellä raskaana olevalla on epämääräistä vuotoa ja joskus vuotelu saattaa olla merkki poikkeavasta raskaudesta. noh, viime raskauteni oli poikkeava, mutten silti vuotanut kertaakaan koko raskauden aikana.

Mutta nyt aloitan positiivisen ajattelun :saint:

 

Annukka...kyllä minä ravasin aika usein näytillä tarkistuttamassa, että mistä se vuoto tulee ja siitä kohdunsuulta se tuli kun raskauden aikana on kuitenkin paikat niin verestävät...loppuraskaudessa en sit enää stressannu asiaa niin kovasti kun sitä niin säännöllisesti aina ilmeni =) Hyvä, että sait tuon ajan noinkin nopiaan...ja täältä taas pikkuiset tarrasukkatöppöset lähetellään pienokaisellesi :heart:

 

Nostetaas tätäkin välillä ylös

Jänskättää ihan hirveästi, vielä viikko pitäs odotella ja sit vasta alkaa uskaltaa miettiä, että mitä siitä eteenpäin :headwall:

 

Äitsykälle kiitos runosta! Tulostin sen. Tippa tulee silmään sitä lukiessa. Samoin epätoivolle jaksamista ja onnea matkaan! En osaa noita hymiöitä käyttää, mutta voimaa antavaa halausta epätoivolle täältä kanssasisarelta. Kiitoshalaus Äitsykälle!

 

Meillä kävi sitten niin, että luontoäiti oli keskeyttänyt sairaan vauvan kasvun, pieni sydän ei enää lyönyt...Parempi näin ettei tarvinnut tehdä sitä osakeskeytystä, siinä kun olisi ollut suurempi riski menettää tämä toinenkin vauva. Riskiraskautena tätä seurataan sillä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen vaara on olemassa. Nyt yritän nauttia tästä pienestä kutittelijasta tuolla masussa ja toivon että se pysyy matkassa vielä kauan. Voimia kaikille :hug:

 

Kiva,kun epätoivo teillä "onnea" matkassa..
Nyt sitten vaan nauttimaan täysin rinnoin toisen pikkuisen kasvusta :flower:

Omaa napaa:Tänään rakenneultrassa näytti kaikki olevan ok.Enpä osannu täysin siitäkään "operaatiosta" nauttia,kun kokoajan jännäsin,ettei kätilö kohta sano jotain "kauheeta" :/ .Oli ihana ultraaja,sattui sama kun esikoisen kanssa..
Katteli vielä koneelta,josko naikkarin tuloksisssa olisi lukenut sukupuolesta,vaikken sitä edes kysynyt..TÄRKEINTÄHÄN olisi,että tulokas vaan olisi terve!
..Varmaan sellanen takaraivossa oleva jännitys säilyy lapsen syntymään asti.Vaikkakin tuo rakenne poisti suurimmat pelot!

KAIKILLE valoa kevääseen ja tulevaan kesään! :wave:

 

Hei!

Täällä olisi uusi seulassa kiinni jäänyt. Veriseulan tulos oli hyvä, mutta niskaturvotuksesta jäin kiinni. Sikiöllä oli turvotusta 3,6 mm (rv 12+1). Viime viikolla sitten otettiin istukkanäyte ja nyt odotan täällä kauhuissaan tuloksia. Olen lukenut koko viestiketjun kahdesti läpi ja on lohduttavaa huomata, että kohtalotovereita löytyy,vaikkakaan en kenellekään toivo tällaista samanlaista epätietoisuuden tuskaa lapsen terveydestä.

Terveisin Kanerva

 

Paljon onnea lilli lemmikille ja hyvä et kaikki oli hyvin vauvalla! :flower: Voin kuvitella, että miten paljon itse sitten tulevaisuudessa noita ultria pelkään!!! Pyörryn varmaan!

Kanervalla paljon voimia! Jospa teillä olisi kaikki kuitenkin kunnossa!? Mikään ei poista sitä huolta mitä varmasti nyt koet! Pidä kuitenkin mielessä, että suuri osa noista hälytyksistä on turhia, niinkuin täällä on useaan kertaan sanottu.

epätoivo: "Onneksi" ette joutuneet osakeskeytykseen, siis siitä syystä ettei teidän nyt tarvitse pelätä toisenkin masuasukin menetyksen puolesta!

------------------------------------------------------------------
Itse täällä edelleen hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa plus että meillä on "ihanat" koiranp askan tuoksut täällä kotona :x Koiramme oli saanut "pienen" ripsan sillä aikaa, kun olin töissä ja tuoksut ovat sen mukaiset \|O

 

Hei Kanerva! Minulla oli 2.6 niskaturvoke ja riskisuhde 1/10. Minulle tehtiin lapsivesipunktio. Sitä piti odottaa viikolle 15, kun niskaturvoke mitattiin viikolla 12, että odotus aikaa oli 3 viikkoa. Siinä vaiheessa sitä oli uskossa, että kaikki on ehkä hyvin, kun äitipolillakin hokivat, että tuo riskisuhde ei merkitse varmaa tulosta. Sitten punktion tulosta odoteltiin taas yli kaksi viikkoa. Odottelua odottavalla riittää. No toivotaan sinulle parasta ja tutkimukset tuntuvat olevan nopeaa sorttia. Onko sinulla ikää kuinka paljon? Itse olen 37, että kuulun siihen niinsanottuun riskiryhmään. Uskottava se vaan on itsekkin. Tuntee itsensä kovin vanhaksi nyt kun tuli noita ongelmia raskaudessa. Vielä kuitenkin on pieni toive uudesta mahdollisuudesta ellei ajan kanssa sammu sekin kipinä. :I

 

Moi Tuikku!

Mulla on ikää melkein 28 vuotta, eli en suoranaisesti kuulu riskiryhmään. Tuo niskaturvotus nosti mun riskiluvun 1/25 eli aika suuri on riski. On kamalan vaikeaa ajatella, että kuitenkin on 96%:n mahdollisuudet kromosomeiltaan terveeseen lapseen. Odottelu jatkuu...

T: Kanerva

 

\

Moi Tuikku!

Mulla on ikää melkein 28 vuotta, eli en suoranaisesti kuulu riskiryhmään. Tuo niskaturvotus nosti mun riskiluvun 1/25 eli aika suuri on riski. On kamalan vaikeaa ajatella, että kuitenkin on 96%:n mahdollisuudet kromosomeiltaan terveeseen lapseen. Odottelu jatkuu...

T: Kanerva

riskiluvut kyllä kääntää ihan päälaelleen, mullaki 1/230 eli 0.4%riski ja silti 1/230 kuulosti pahemmalta, onneksi terve poika hymyilee nyt tuossa sitterissä vierellä.
Ja kun ikää 20 ja jos ois ollu vaikka 40 niin suhdeluku ois ollu varmaan 1/5

 

ylös!

 

Huomenna ois sitten se äpkl aika :/ Ihan ahdistaa mennä, kun tiedän jo valmiiksi ettei tässäkään raskaudessa meille hyvin käy. Parina päivänä on tullut jo hieman tummempaakin verta, mutta ihan vähän vaan.. Jotenkin vaan koko ajan ootan, et tää menis nyt kunnolla kesken, ettei tarviis enää miettiä koko asiaa.. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin. En todellakaan jaksas käydä läpi nyt mitään h elvetin kaavintoja!!

:'(