toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

  • Viestiketjun aloittaja erilainenko
  • Ensimmäinen viesti
Heip..joskus tänne itsekin aivan paniikissa kirjoittelin kun tuli ekassa nt-ultrassanturvotusluku 4,9.
istukkanäytepunktion tulokset tulivat tuolloin ja terveet kromosomit.17.7 käytiin rakenneultrassa ja KAUNIIT RAKENTEET lekurin sanoja lainatakseni ja sydän ja kaikki kunnossa! Eli terve tyttö tähän mennessä.

tietenkään mikään sikiötutkimus ei voi kertoa että onko sokea,kuuro tai ihan lahjaton lapsi tms.mutta ainakin minulla nyt tuo turvotus ei ollutkaan vammaisuustuomio!

Rohkaisuksi muille siis.
Hugs,rv 19 + risat
 
alisia: onpas sulla nyt kurja tilanne tuon napanuoran kanssa :( mitäs jos soittaisit ja selittäisit huolesi jos saisit lisäultria? ja tietoa enemmän tuosta miten toimivat vauvan kasvaessa sitten. ei tarvitsisi pelätä ja miettiä ( hyvä tietty sanoa. vaikeaa varmasti)
mut muutenhan sullakin oli kivoja uutisia :) :hug:

nukketalo: en usko että kukaan lääkärikään virheellistä tietoa antaa. tuskinpa se sitä enää nappaa jos lapsen synnyttää ja pitää. :| ne tekee työtään raskaana oleville naisille. ja se mitä perheille sen jälkeen kuuluu ei varmasti kiinnosta yhtään lääkäriä... :/
ja jokainen varmaan kaivaa esiin kaiken mahdollisen tilastoineen päivineen ja etsii monia varmasti ja eritoten sitä tietoa ja kokemuksia.
tää on nii turha väittelyn aihe kuin olla ja voi. kun jokaisella on se oma mielipide mikä kehittyy tietoa etsiessä ja asiaa miettiessä.
ja juuri se epätietoisuus kun ikinä sitä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja minkä asteisena se olisi omalla lapsella.
ja jokainen ajattelee varmasti syntymättömän lapsen etua. ja jokaisen oma ratkaisu on itselleen se paras. ja sen kanssa on elettävä aina.
nää on niin vaikeita asioita, ettei kenestäkään ole toista neuvomaan mitä pitäisi tehdä.

ja kyllä tippa tulee silmään kun omaa pientä nyyttiä katson ja mietin mitä kaikkea reppanalla olisi voinut turvotuksen vuoksi olla. :'( ja sitä jos olisi pitänyt luopua noin ihanasta pakkauksesta.
saa olla onnellinen että toisella oli kaikesta huolimatta asiat hyvin. ja sain tuon ihanan nyytin kotiin rakastettavaksi.

tää tuntuu olevan nyt jotenki kääntyny väittelyn puolelle asiasta kuin asiasta.
se ihana tuki ja turva on vähän hukassa nyt..
:(

jaksamisia kaikille tuhannesti.

nemika+jäbä3kk
 
http://www.emedicine.com/ped/TOPIC615.HTM

Laitan Nukketalolle vielä yhden linkin tähän, joka ehkä taas vähän valottaa noita alunperin esilletuomiani lukemia, ei ihan täsmää, mutta antanee osviittaa. Mukana siis myös syntymättömät downit. En millään usko, että sentään meille valheita syötettäisiin perinnöllisyyspoliklinikoilla, sehän olisi jo melkoinen juttu :eek: . Meitä ei ainakaan painostettu mitenkään suuntaan taikka toiseen. Kun ensiksi jo tutkimuspöydällä maatessani päätimme, että emme haluakaan istukkabiopsiaa, siihen ei sanallakaan yritetty painostaa, vaan suhtauduttiin oikein ymmärtäväisesti ja jopa kannustavasti, toivotettiin vain onnellista loppuraskautta. Myöhemmin sitten kuitenkin varailin sen biopsia-ajan, kun en saanut ajatuksiltani rauhaa.

Mutta Nemikahan sen sanoikin. Tämän palstan vahvuus on ollut siinä, että täällä ei tuomita ketään. Jokainen nämä asiat kokenut tietää, kuinka musertavaa on joutua edes sitä päätöstä miettimään. Jos tuomituksi haluaa tulla, se onnistuu melkeinpä kaikkialla :$ . Tämä siis voisi olla jatkossakin se paikka, jossa sitä ei tarvitse pelätä :heart: .
 
Divina: Onnittelut iloisista kuulumisista! Mahtavaa kuulla että kaikki voi kääntyä noin hyväksi vaikka alkuun turvotukset olivat noin suuria! :hug: Levollista loppuraskautta sinulle, nautiskele kesästä ja olisi kiva kuulla aikanaan kun vauva syntyy. =)

Noista tilastoista vielä. En tietenkään syytä Unnia tai muita palstailijoita titojen väärietelemisestä, vaan minusta tuntuu vain yhä hurjalta että ammattilaset antavat noin kirjavaa tietoa seuloista kiinnijääneille. En ole löytänyt netistä vielä selkeää virallisen tahon tekemää laskelmaa siitä kuinka paljon downeja kuolee minkäkin ikäisenä, omituista kun ei luulisi tuon olevan niin hankalaa. Kysymyshän on vain selkeistä numeroista. Mutta ehkä parempi jättää aihe kun sillä näyttää aiheuttavan vain lisäkärsimystä ihmisille.

Otan varmaan asian liian vakavasti, kun koen haluavani mahdollisimman paljon oikeaa tietoa päätöksemme tueksi. Tiedän kyllä että kuten Helmiina taisi kohdaallaan mainita, mitä ikinä päätämmekin se tulee olemaan meille oikea ratkaisu. Kuitenkin haluaisin tavallaan kaikki kortit pöydälle, kun tilastoissa tosissaan näkyy olevan noin valtavia heittoja. En halua enkä voikaan tuudittautua noiden murheellisten tilastojen taakse koska lähimmäisteni myötä tulen jatkossakin jakamaan elämäni näiden downien kanssa ja varmasti kummityttöä katsoessa moneen kertaa sitä miettisi millainen meidän abortoidusta down-lapsesta olisi tullut. :'( Nyt jo eilen illalla itkin varmaan pari tuntia putkeen vauvakuviaan katsellessani ja tunsin itseni aivan kamalaksi kun edes ajattelen tuollaisen abortointia. Onneksi äitinsä on ihana ihminen ja tukenani, temme mitä hyvänsä! :heart:

Enkä tarkoittanut että kukaan yksittäinen lääkäri olisi kiinnostunut asiakkaansa down-raskauden jatkamisesta tai keskeytyksestä, meinasin vain että jos yhteiskunnan kanta on keskeytyksen puolesta niin voisiko olla että sairaalat ovat antaneet lääkäreille ohjeita tuoda tietoa esille vähän negatiivisessa valossa? Tuo alkaa jo kuulostaa vainoharhaisuudelta, myönnetään. :ashamed:

Tilastot ovat vain tilastoja eikä kaikki varmasti ole edes niistä kiinnostuneita. Osallahan jo pelkkä sana "down" merkitsee automaattisesti keskeytystä ja toisille taas raskauden jatkamista, ilman että tuollaiset tilastot päätöksiin vaikuttavat. Aika monella kuitenkin jatko tuntuisi olevan harkinnan paikka ja silloin pitäisin tärkeänä sitä oikeaa tietoa.

Mutta parempi tosissaan unohtaa tämä aihe kun tästä väittelystä ei ole iloa kenellekään. Jatkan omassa hiljaisuudessani asioiden tutkimista ja miehen kanssa keskustelua näiden tiimoilta.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! =)
 
Nukketalo: Voihan asioista toki puhua, toisten ratkaisuja vain emme ole päteviä arvostelemaan. Totta kai sitä haluaa kaiken mahdollisen tiedon päätöksensä tueksi. Ja kyllä minuakin on yllättänyt downiin liittyvän tiedon kirjavuus, siis ainakin näin googlesta katsottuna. Minulle henkilökohtaisesti päätökseen (muiden asioiden lisäksi) riitti mm. tieto siitä, että downin vaikeusastetta ei voida ennen lapsen syntymää sanoa.

Ei ole tokikaan pakko vastata, mutta tiesikö tämä ystäväsi odottavansa down-lasta, vai tuliko yllätyksenä?

Yksi tilastoja häiritsevä seikka lie, että nykyisin useat down-raskaudet keskeytetään. Vastaavasti ehkä vain nämä terveemmät downit pääsevät läpi seuloista hälyttämättä, joka osaltaan vaikuttaa syntyneiden downien ennusteisiin.

Itse olen henk. kohta tuntenut kaksi down-ihmistä, molemmat ovat jo menehtyneet (toinen lapsuus- toinen nuoruusiässä ). Tämähän ei yleisellä tasolla kerro mitään, mutta on kokemukseni. Ja kokemukset vaikuttavat. Ymmärrän mainiosti, että teillä vaa'assa painaa paljon tuo olemassaoleva down-tyttönen. Eikähän tässä siitä ole kysekään, etteikö varmaan meistä jokainen rakastaisi koko sydämensä voimalla down-lasta, jos sellainen olisi sittenkin syntynyt.
 
Heippa kaikille!

Samoissa pelokkaissa tunnelmissa täälläkin elellään.

Vajaa kuukaisi sitten NP-ultrassa turvotus 2,3mm (raja-arvo kuulemma 2,2 tai 2,5)ja ajatukset sekaisin.
Tätä palstaa olen kuukauden ajan lukenut ja saanut isoa kannustusta lukiessani tilanteistanne. Ja että esim. suurellakin turvotuksella ja riskiluvulla ihanat terveet nyytit kainalossa. Onnea kaikille teille :heart:

Miten nyt kauniisti muotoilisi ettei kenenkään tarvitse ymmärtää väärin mutta ollut myöskin viimeaikoina ikävää kinaa/väittelyä/faktojen todistelua tms. myös palstalla. Eiköhän päätökset ole jokaisella henkilökohtaiset ja varmasti tilanteeseen oikeat kenenkään niitä arvostelematta.

Mutta asiaan taas: maanantaina meillä lapsivesitutkimus, niin pelottaa tuo.
Joudutaan menemään yksityiselle kun sattui kaikkia ikäviä käänteitä matkassa ja nyt joudutaan maksamaan hurjat 1000? kokeesta.

Olisi ihana lukea kokemuksianne vielä lisää ko. kokeesta ja sen jälkeisistä ajatuksista/tuloksista jos palstalla on minunlaisiani taustailijoita vielä lisääkin =)

Jospa pystyttäisi jeesaamaan toinen toisiamme, puhuminen asiasta kun tuntuu olevan ainakin itselleni kovin tärkeää mutta ystäville kun en nyt haluaisi avautua tästä (muutama tietenkin tietää).

TeeB Rv 15+0
 
Hei! Pakko oli tulla kommentoimaan tänne teidän keskusteluunne, vaikken tällä hetkellä olenkin vain kuumeilija. nukketalon aiemmat kommentit vain kirpaisivat niin syvältä, että pakko on pulauttaa oma mielipide ulos.

Itselläni ensimmäisen raskauden np-ultrassa selvisi, että vauvallamme oli anenkefalia (häneltä puuttui kallo sekä aivot). Myöhemmin patologin tutkimuksissa selvisi, että vauvalla oli myös muut neuraaliputken sulkeumahäiriön muodot.

Mutta tuo anenkefalian havaitseminen aiheutti siis sen, että päädyimme mieheni kanssa raskaudenkeskeytykseen, koska vauvamme olisi maksimissaan saattanut elää muutaman tunnin. Todennäköisesti raskaus olisi keskeytynyt kuitenkin itsestään, sillä rv 5+2 lähtien luonto oli jatkuvasti yrittänyt keskeyttää raskautta siinä onnistumatta. (Em. ajankohdasta lähtien vuosin verta, vain muutamia vuodottomia taukoja koko raskauden aikana. Lisäksi sain kipukohtauksia, joiden aikana pahimillaan olin menettää tajuntani enkä pystynyt liikkumaan.)

Pieni poikamme oli erittäin toivottu ja haluttu vauva, emmekä missään nimessä "halunneet" tai sanan todellisessa merkityksessä "valinneet" raskauden keskeytystä. "Valitsimme" sen, koska katsoimme sen olevan ainut mahdollinen ratkaisu tuossa tilanteessa. Teimme "valinnan", emmekä sitä kadu, mutta vauvamme kuoleman aiheuttamaa tuskaa on mahdoton sanoin kuvata. Lapsemme kuoli nimenomaan vastoin meidän tahtoa, emme hetkeäkään "tahtoneet" lapsemme kuolemaa.

Väitän, että jokainen täällä keskusteleva rakastaa lapsiaan: niin syntyneitä, vatsassa olevia kuin kuolleitakin. Rakastaa ja haluaa lastensa parasta. En tiedä, voiko minua henkilökohtaisesti pahemmin satuttaa kuin väittämällä, etten olisi rakastanut lastani tai olisin tahtonut hänen kuolemaansa. Enpä usko.
 
Unni, yritin jo aiemmin kirjoittaa etten ole kenenkään ratkaisuja tuomitsemassa, jokainen toimii sen mukaan minkä itse perheelleen ja tietysti syntymättömälle lapselleen parhaaksi kokee. Kummastutti vain se kun tuntui ettei saadun tiedon oikeellisuudella ole niin väliä. Mutta varmaan olen itse tehnyt tästä itselleni isomman asian mitä se todellisuudessa on, tuntuu että minun täytyy perustella kaikkea. Siinä olette kyllä aivan oikeassa että se lopullinen vastaus löytyy jokaisen sisältä eikä mistään tilastoista. Varmaan se on joku tunne vatsanpohjassa joka tosipaikan tullen sanoo miten pitää toimia.

Ystäväni down-lapsesta vielä, eli hän ei tiennyt vammasta etukäteen. Np-turvotus oli jotain 1,5 ja koko raskaus sujui loistavasti synnytykseen asti eikä siis ollut mitään syytä epäillä ettei kaikki olisi ok. Lapsella oli kuitenkin heti alkuun hapensaannin kanssa ongelmia ja diagnoosiepäily tehtiin samantien. Muutamalla lauseella vielä tästä pienesä silmänterästämme, eli tuon lapsen pari ensimmäistä vuotta oli vaikeat. Sydänvika jouduttiin leikkaamaan ja lapsi oli todella usein sairaana, mm. keuhkokuume useaan kertaan ja kertaalleen meni niin huoneen kuntoon että pelättiin jo pahinta. Käytännössä oli pitkiä aikoja jolloin lapsi asui enemmän sairaalassa kuin kotona. Kuitenkin kolmen vuoden tienoilla alkoi vastustuskyky riittää ja tyttö otti hyvin kiinni niitä asioita joissa oli jäänyt sairastelun takia jälkeen. Nykyään on jo varsin terve ja hyvinkehittynyt tyttö. Oikeastaan juuri sellainen ideaalikuva iloisesta down-lapsesta ja elämä näyttää lupaavalta. =) Häntä katsoessa luulisi helposti että tuo on niitä harvoja onnekkaita terveenä syntyneitä downeja.

Tämän kerroin selittääkseni miksi itse näkisin toivoa vielä silloinkin kun lapsi syntymähetkellä on huonossa kunnossa, eikä esimerkiksi sydänvika tunnu automaattisesti toivottomalta. Meinaten siis että näin voisin ajatella pitäväni down-lapsen vaikkei hän täysin terve olisikaan. Mutta nämä todellakin taas näitä etukäteen mietittyjä asioita, tosipaikassahan ei vielä olla eikä toivottavasti siihen joudutakaan. Ja vielä, nämä siis minun omia ajatuksiani enkä oleta muiden niihin yhtyvän. Enkä siis arvostele muiden ratkaisuja.

Tinkatar: :hug: Ymmärrän todella ratkaisunne tuossa tilanteessa. Olemmehan itsekin jo etukäteen päättäneet että mikäli vauvan tilanne on toivoton päädymme keskeytykseen. Varmasti jokainen rakastaa lastaan enkä kiellä ettei abortti näissä tilanteissa olisi se rakkauden teko. Minua vain alkuun teki pahaa kun tuntuu että enkelilapsi-termiä käytetään jokapaikassa (siis ihan palstan ulkopuolella, sosiaalisin syin tehdyissä keskeytyksissä ja alkuraskauden keskenmenoissa). Mutta jokainen saa kutsua lastaan omaksi kokemallaan termillä ja minun on vain opeteltava elämään tämän kanssa. Myöhemmin luettuani kirjoituksiani kyllä häpesin, eli sen puolesta anteeksipyyntöni kaikille.

Olen ilmeisen huono ilmaisemaan itseäni ja jään nyt vähäksi aikaa taka-alalle. Lähdetään huomenna sukuloimaan paikkaan jossa ei edes tiedetä raskaudesta, emmekä halua siitä vielä kertoa. Saa siis väkisinkin muuta puheenaihetta ja tekemistä niin ehkä sekin helpottaa ajatuksia ja ahdistusta. Palataan kotiin juuri ensiviikon perjantain lapsivesipunktioa varten, kirjoittelen kuulumisia kun saadaan se hoidettua.

T-Bird: voimia teille ja onnea punktioon!
 
Mulla oma seulasta kärähtänyt lapsi möykkää tuolla pinnasängyssään terveenä.
Silti en vieläkään voi unohtaa niitä kaikkia kauhun hetkiä, epätietosuutta,pelkoa ja kaikkea mitä joutu kokemaan kun poikaa odotin.(emme kuitenkaan punktiota tehneet)
Ainakin mulla romuttui äitipolin hoitajien ynnämuiden terkkareiden luottamus siihen kuinka paljon tietävät puhumattakaan siitä miten minua kohdeltiin, tuli olo että aborttia olivat jo järjestelemässä ilman että multa mielipidettä kysytään.
On niin sydäntäraastavaa katsoa omaa lasta ja miettiä samalla kuinka paljon olisi voinut olla vialla.
Kaikille vaikeiden tilanteiden kanssa painiville suuret halaukset ja varsinkin heille joille ikäviä uutisia tulee. :hug:
 
eli kun näin Huolesta harmaan tuolla omassa aloituksessaan kyselevän löytyisikö isolla np-turvotuksella syntyneitä terveitä lapsia.

Eli kun muistelen tässä ketjussa törmänneeni useampaankin tapaukseen jossa lapsi on jo syntynyt tai ainakin lapsivesipunktiossa todettu terveet kromosomit, niin voisiko näistä tehdä nikkien ja turvotuslukemien kanssa jotain listaa?

Eihän se tietenkään mitään lupaa mutta voi antaa kuitenkin toivoa mustana hetkenä kun kuulee että näilläkin arvoilla on kaikki päätynyt hyväksi. Sitä listaa voisi sitten nostella ketjussa mukana että olisi helpommin esiinotettavissa jos ilmestyy uusia massiivisen turvotustuloksen saaneita. Noin ehdotuksena.

Lemissionille ja lapsukaiselle hyvää kesänjatkoa! Olitkos muuten se joka aikanaan perusti ketjun tai ainakin niitä ensimmäisiä täällä kirjoitelleita? tai sekoitin johonkin muuhun.
 
nukketalo: sepä se kun koskaan ei tiedä mikä tieto on sitä oikeaa..ja mikä tilasto on paikkaansa pitävin. :( ja luulen että noilla tilastoilla ei kuitenkaan ole väliä päätöstä tehdessä.
ja tottakai sunkin kokemukset kuuluu tähän ketjuun. ja kiva että täällä useampia kertoo kokemuksistaan. jaksamisia sinullekin. :hug:

teebird: jaksamisia sullekin :hug: mikä takia jouduit yksityisen kautta? huima hinta kieltämättä. mut kyllähän sitä on valmis maksamaan ettei tarvi epätietoisuudessa elää.
olet varmaan taustaillessasi lukenut että meillä oli sitä turvotusta 3.6-4.01 ja nyt on terve ihana poikavauva tuhisemassa vieressä. jaksamisia sinne kovasti. ei kuitenkaan kovin paha ole turvotus teidän vauvalla. toivotaan että kaikki kunnossa toisella.

nemika+timi 3kk
 
Nukketalo: Ei mitään, ymmärsin kyllä jo aiemmin, ettei tarkoituksesi ole arvostella =) . Tuo äsken oli vain sellaisena yleisenä kaneettina.
Luulen, että siinä vaiheessa sillä faktatiedolla ei enää ole merkitystä, kun päätöksen jo sisimmässään tietää. Meillähän mies on aina ollut kannassaan ehdoton: vammaista lasta ei ole oikeutta synnyttää tähän muutenkin pahaan maailmaan, jos se vain on estettävissä. Kun seulasta jäimme kiinni, oma ensimmäinen ajatukseni oli, että synnytän ja kasvatan down-lapsen vaikka yksin. Olin aina ollut sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tänne syntyä, jos vain on toivoakaan hyvästä elämästä. Ehkä yllättäenkin löysin toisenlaiset ajatukset sisältäni, kun konkreettisesti melkein jo olimme sen päätöksen edessä. Vaakakupissa ei enää painanut vain mahdollisesti sairas lapsi ja hänen elämänsä, vaan elämäntilanteemme, voimavaramme ja velvollisuutemme kokonaisuutena. Arvomaailmalla edes ei ollut asian kanssa juuri tekemistä; käytännön elämä painoi enemmän.
Mahdollisimman rentouttavaa kesälomamatkaa! Masu ilmeisesti vielä pysyy piilossa? Voi, kuinka elävästi tuli mieleen viime kesä, kun omaa vauvamasuani piilottelin ja odotin niitä tuloksia :ashamed: .

TeeBird: Huima hinta :eek: Joka tapauksessa voimia punktioon! Itse olen vain istukkanäytteen kokenut.

Tinkatar: :hug:

Ja Nukketalon ehdotukseen vielä: Kyllä varmaan voisi tilastoa koota, turvotuksista ja vaikka veriseulan riskiluvuistakin? Sopiikohan se kaikille? Olisi muuten sinälläänkin ihan mielenkiintoinen tilasto, otoshan se on tämäkin.


Unni ja pikkuemäntä 5kk
 
Täällä yksi eilen veriseulatuloksen saanut, joka musersi mieleni matalalle. Tulos oli 1:75. Kirjoitin äsken tuntemuksia tuonne yli 35 -vuotiaiden osastolle, joten en jaksa tänne enää kirjoittaa tarkemmin. Olo on surullinen ja väsynyt, mutta ei voi mitään. Raskausviikkoja minulla siis 18.


-akkamänty-
 
toisinajattelija
Kirjauduinpa minäkin keskusteluun. Haluan kiittää nukketaloa kommenteista. Minusta on hyvä, että joukkoon on tullut myös sellainen, joka minun mielestäni pohtii myös mahdollisuutta synnyttää sairas/vammainen lapsi. Pohtii syvästi. Nukketalon kokemukset läpikäyneenä varmasti itse päätyisin raskaudenkeskeytykseen, jos lapsi olisi sairas. Olet kokenut jo niin paljon, tuntuisi niin vaikealta ajatella, että saisit lapsen, joka ei selviäisikään. Mutta arvostan ajatuksiasi kovasti. Nimittäin tässä ketjussa vaikuttaa siltä, että ratkaisu poikkeavuuden kohdalla on lähes poikkeuksetta raskauden keskeytys. Se sallittakoon, mutta on hyvä kuulla myös muista vaihtoehdoista ja niiden pohdinnasta.
Omasta "seulapoikkeavuus" raskaudestani on jo 4 vuotta aikaa. Rakenneultrassa todettiin vakava poikkeavuus, ennuste oli huono. Lääkäreiden näkemyksissä oli hiuksenhienoja eroja, jonkun mielestä ei voida täysin ennustaa, miten kauan lapsi mahdollisesti eläisi ja jonkun toisen mielestä eloonjäämisen mahdollisuuksia ei ollut. Jatkoimme raskautta ja saimme pienen pojan, joka eli viikon hengityskoneessa. Ehkä hän kärsi. Olisi hän kärsinyt myös keskeytyksestä. Itse en ajattele, että maailma on niin kylmä ja paha, ettei tänne kannata poikkeavia synnyttää. Minusta on maailma on niin hyvä ja täällä on myös niin hyviä ihmisiä, että myös sairaat ja vammaiset mahtuvat joukkoomme. Ymmärrän, jos joku ei halua niitä omaan perheeseensä, silloin hänen on parempi keskeyttää raskaus ja se on hänen kohdallaan paras mahdollinen ratkaisu. Ja jotenkin vaikuttaa, että se on yleinen ratkaisu sikiöpoikkeavuuksien kohdalla. Mutta aina voi valita myös toisin ja itse olen iloinen siitä, että tähän ketjuun on tullut vihdoin yksi, joka miettii myös tätä toisen tien kulkemista - vaikkakin itse nukketalona varmaankin keskeyttäisin raskauden, koska takana on jo yhden lapsen menetys. Voimia kaikille pähkäilijöille"
 
Alkuperäinen kirjoittaja nukketalo:
eli kun näin Huolesta harmaan tuolla omassa aloituksessaan kyselevän löytyisikö isolla np-turvotuksella syntyneitä terveitä lapsia.

Eli kun muistelen tässä ketjussa törmänneeni useampaankin tapaukseen jossa lapsi on jo syntynyt tai ainakin lapsivesipunktiossa todettu terveet kromosomit, niin voisiko näistä tehdä nikkien ja turvotuslukemien kanssa jotain listaa?

Eihän se tietenkään mitään lupaa mutta voi antaa kuitenkin toivoa mustana hetkenä kun kuulee että näilläkin arvoilla on kaikki päätynyt hyväksi. Sitä listaa voisi sitten nostella ketjussa mukana että olisi helpommin esiinotettavissa jos ilmestyy uusia massiivisen turvotustuloksen saaneita. Noin ehdotuksena.

Lemissionille ja lapsukaiselle hyvää kesänjatkoa! Olitkos muuten se joka aikanaan perusti ketjun tai ainakin niitä ensimmäisiä täällä kirjoitelleita? tai sekoitin johonkin muuhun.
Kiitos :hug:
Pienen pientä toivon pilkahdusta täällä toivon varovaisesti.
Luin juuri tuon Äitsykän tarinan jonka vauvalla ollut 8mm turvotus ja näillä näkymin sitten kuitenkin terve tyttö syntynyt. Olisi kiva kuulla tämän hetken kuulumisia kun tyttö on jo yli vuoden ikäinen. Vähän sain toivon kipinää vaikkakin olen sitä mieltä että odotan kaikista pahinta, on mukavampi sitten positiivisesti yllättyä.
 
Sellaista tässä mietin yön rauhallisina tunteina, että entäs jos en menisikään siihen lapsivesi punktioon... :/ Jos odottelisin sitä rakenne ultraa... Jos kävisinkin vain tarkastuttamassa turvotuksen silloin kun on se aika punktioon... Pelkään kuitenkin sitä keskenmeno riskiä...
Tai jos turvotus on lisääntynyt niin jos sitten vaikka antaisin vasta ottaa sen näytteen.
Olisiko siitä haittaa jos en vielä antaisikaan sitä näytettä ottaa???

*nuppi ihan sekaisin*
 
toisinajattelija
Huolesta harmaa. En tiedä kunnolla tilanteestasi, en edes millä rv olet, mutta suosittelen sitä lapsivesipunktiota. Saat varman vastauksen, ei jossitteluja. Voit keskeyttää raskauden aiemmin, jos on isosta ongelmasta kyse, rakenneultrasta menee vielä aikaa ennenkuin keskeytys olisi. Lisäksi lapsivesipunktion jälkeen voit miettiä ihan rauhassa ratkaisuasi, jos viikkoja jo olisikin. Minusta tuntuu, että keskeytys on sitä vaikeampi, mitä pidemmällä viikot ovat. Ja lisäksi ei tuosta lapsivesipunktiosta varmasti keskenmenoa tule tavalliselle, terveelle naiselle, jonka istukka toimii ihan ok. Riski on vain 1 %. Voimia sinulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toisinajattelija:
Huolesta harmaa. En tiedä kunnolla tilanteestasi, en edes millä rv olet, mutta suosittelen sitä lapsivesipunktiota. Saat varman vastauksen, ei jossitteluja. Voit keskeyttää raskauden aiemmin, jos on isosta ongelmasta kyse, rakenneultrasta menee vielä aikaa ennenkuin keskeytys olisi. Lisäksi lapsivesipunktion jälkeen voit miettiä ihan rauhassa ratkaisuasi, jos viikkoja jo olisikin. Minusta tuntuu, että keskeytys on sitä vaikeampi, mitä pidemmällä viikot ovat. Ja lisäksi ei tuosta lapsivesipunktiosta varmasti keskenmenoa tule tavalliselle, terveelle naiselle, jonka istukka toimii ihan ok. Riski on vain 1 %. Voimia sinulle.
Mulla siis nt 6,4-7mm ja nyt viikkoja 12+5. Eli vielä on reilu kaksi viikkoa aikaa lp-punktio aikaan.
Ei me tätä raskautta keskeytetä vaikka mitä vastaan tulisi. Liippaa niin läheltä sellainenkin asia että lääkärit ennusta vauvan elävän vain parin henkäyksen verran. Nyt poika kuitenkin reipas koululainen =) Me kaikki olemme täällä erehtyväisiä ;)
Myöskin erään tutun tytölle povasivat vaikean sydänvian takia korkeintaan kolmea elinvuotta, nyt tyttö on 21vuotias.
Eli keskeytystä kun emme edes harkitse niin siksi tässä ei mitään kiirettä olisi...
 
toisinajattelija
Totta turiset. Ehkä tuolloin 21 vuotta sitten ultrat olivat aika paljonkin huonompia. Mitä sairautta epäiltiin tuolta pojalta? Joka sitten osoittautukin virheeksi?
Jokainen tekee itse päätöksensä, ja voi kun ne ovat vaikeita. Itsekin kovasti mietin tuota lapsivesipunktiota, mutta päädyin siihen sitten, koska halusin varmuuden kromosomeista, edes niistä. Muihin poikkeavuuksiinhan siitä ei sitten edes ole mitään apua. Mutta voi se ehkä jonkinlaista mielenrauhaa antaa, tieto kromosomeista siis. Voimia!
 
Heti alkuun antoi isoa tsemppiä taas nämä hyvät kuulumiset =) Eli lemission ja nemika joilla terveet vauvat turvotuksista huolimatta syntynyt.

Ja Skye85 hyvistä tuloksista onnea B)

Ja vastailen sinulle nemika kun kyselit tuosta miksi joudutaan yksityiselle lapsivesipunktioon...
Neuvolassa nt-ultrassa tuo tuvotus oli 2,3mm ja heidän lapuissaan raja-arvo minulle 2,2mm eli juuri ylitti sen. Laittoi lähetteen lapsivesipunktioon Tyksiin. Juuri kotiin päästyämme Tyksistä soittivat että ovat saaneet lähetteen ja haluaisivat ultrata heti huomenna uudelleen. No, menimme sinne ja ultraava lääkäri ihmetteli miksi tulimme kun turvotus on alle raja-arvon joka kuulemma on 2,5mm. 2,2mm on kuulemma vanhat raja-arvot joita ei neuvolan pitäisi enää käyttää, jestas ku oltiin ihmeissämme.
Lääkäri sitten soitti sinne neuvolaan ja käski vaihtaa laput ja pahoitteli että jouduimme tällaiseen ruljansiin mukaan. Sitten hän ultrasi huvikseen vaan mutta ei suostunut mittaamaan itse turvotusta ja poisti lähetteen Tyksiin lapsivesipunktioon. sanoi että tervemenoa yksityiselle jos haluatte. Hieman jäi empivä fiilis...

2 viikkoa kului ja koitti neuvola jossa täti ihmetteli toimintaa ja oli hieman myös sitä mieltä että jos meitä vaivaa kannattaa mennä punktioon. Sitten koitti saada sen lähetteen uusittua siinä onnistumatta.
Soitin yksityiselle ja kerroin tarvittavat tiedot ja heillä raja-arvo 1,9mm.
Eli meidän 2,3mm turvotus menee kahdesta kolmesta raja-arvosta yli ja päätimme sitten maksaa.
Meidän tilanteessa kun on aika varmaan jo päätetty että jos jotakin kromisomipoikkeamaa löytyy, joudumme suruksemme tästä pienokaisesta luopumaan. Ja juuri tämä on meidän elämäntilanteeseen kuuluva päätös, toivon että ette hyökkää päälleni vaan voin edelleen tulla lukemaan ketjua ilman suurempia itkuja.

Voimia kaikille vaikeissa ajoissa ja päätöksissä!!


 
teebird: no jopa voi sattua kurjasti teille. epätietoisuushan tuosta jää vain päälle. :( täälläpäin oli rv12 raja-arvona se 2.5 mm turvotus ja sen ylimenevät hälyttävät. meillä kun pomppasi aika paljon ylitse niin pääsimme ilman verikokeiden tuloksia punktioon sitten. tosin ne olivat tosi hyvät ja silloin lääkäri sanoikin että tuskin on ainakaan down vauva tulossa. epäiltiin sitten turnerina tai sydänvikaa seuraavana. tulokas olikin poika joten turneria ei voinut olla. ja sydänkin oli kunnossa. syntymän jälkeen kummitteli vahva sivuääni. mutta sekin jäi viikossa pois ja johtui syöksysynnytyksestä todennäköisesti.
niin kun olet lukenut niin aika moni olisi päättynyt keskeytykseen. joten ei sun päällesi kukaan hyökkää..

:hug:
ja jotenkin uskon että teidän vauvalla on varmasti kaikki hyvin. näin toivotaan :hug:

 
ja onhan se ihana että täällä on monin eritavoin ajattelijoita. ja edelleen hattua nostan nukketalolle ja muille jotka ovat/oisivat pitäneet vammaisen lapsen. ja on hyvä että on niin paljon vahvempia ihmisiä kuin itse olen.
mut edelleen kunnioittaen ja tukien jokaisen omaa päätöstä. :hug:

jaksamisia kaikille ja "tsemppirutistus" :hug:
 

Yhteistyössä