Onnea iitu08 ihan kamalasti hyvistä uutisista. Varmasti hyvin helpottavaa, mutta varmasti loppuraskaus tulee olemaan pienen pelon vallassa. Miten kaun muuten jouduit vastauksia odottamaan?
Helmiinalle tosiaan minultakin ihan kamalasti voimia toipumiseen! Tuska on varmasti kamalan kova ja toipuminen rankkaa.
Helmiinalle tosiaan minultakin ihan kamalasti voimia toipumiseen! Tuska on varmasti kamalan kova ja toipuminen rankkaa.
Niin, siis kelan sivuilla sanotaanAlkuperäinen kirjoittaja jeppistä:
"Jos lapsi syntyy ennenaikaisesti ennen äitiysrahakauden alkamista, äitiysrahaa aletaan maksaa lapsen syntymää seuraavasta arkipäivästä. Keskoslapsen vanhemman vanhempainrahakautta pidennetään niin monella arkipäivällä kuin äidin äitiysrahakausi aikaistui. "
Eli sinun vanhempainrahakausi (jos pidät itse) pitäisi jatkua niin monta päivää kuin mitä lapsi oli syntyneenä ennen äitiysloman alkua.
Valtion virkaehtosopimus alla:
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/02_henkilostohallinnon_asiakirjat/02_sopimukset/20071001Valtio/name.jsp
jossa sanotaan, että
"Virkamiehellä ja työntekijällä on oikeus saada vapaaksi työstä sairausvakuutuslaissa (1224/2004) tarkoitetut äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudet." "Vanhempainrahaa maksetaan 158 arkipäivältä välittömästi äitiysrahakauden päättymisestä lukien, jollei esimerkiksi ns. isäkuukauden siirtämisestä tai lapsen ennenaikaisesta syntymästä muuta johdu." "Virkamies ja työntekijä voivat sopia työnantajan kanssa osa-aikatyöstä ja sen ehdoista sairausvakuutus-lain 9 luvun 10 §:ssä säädetyn vanhempainrahakauden aikana. "
Eli ei tuossa nyt minusta mitään epäselvää pitäisi olla. Eli virkavapaa on virkavapaa ja kesälomat pidetään sen jälkeen kun virkavapaus on ohi (tähän pito aikaan kait esimies voi jollain lailla vaikuttaa, mutta ei niin, että sitä voisi pitää virkavapauden aikana). Olen itsekin valtion palkkalistoilla...
kata-76: eilen illalla itsekin lueskeskelin tuota valtion virkaehtosopimusta ja kopioin sähköpostiin työnantajalle kohdan, jossa mainittiin kanssa asiasta... joillakin aloilla näkyi olevan, että vuosiloma voidaan antaa vanhempainvapaan aikana, mutta onneksi valtiolla ei näin ole.... on tämäkin, kun joutuu itse puoliaan pitämään.... :kieh: tuota lausetta en itse löytänyt, missä ennenaikaisesta syntymästä sanotaan. :| kiitokset, kun vielä noin selvästi löysit asian... pitää sekin kopioida työnantajalle, jos alkavat vielä muuta vänistä...
onnea iitulle hyvistä tuloksista! :flower:
onnea iitulle hyvistä tuloksista! :flower:
Alkuperäinen kirjoittaja iitu08:
Niin, meillä on tuo kohta 2-vuotias aikoinaan sikiöseulaan jäänyt terve poika, enkä vieläkään juuri muuta näiltä vauvapalstoilta lueskele kuin vaan joskus sikiöseulontajuttuja... Sellainen shokkihoito se oli. Ja muuten, onko kukaan muu huomannut itsestään, että tuon väärän seulahälytyksen jälkeen olisi alkanut suhtautua lääkäreitten ja neuvolantätienkin juttuihin entistä epäluuloisemmin? Mä olen, ajattelen usein mielessäni niitä kuunnellessa että joo joo, puhu mitä puhut, aina pelottelemassa.....
Onnea hyvistä tuloksista! 
Olipa mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin.
Meillä tänään kulunut viikko punktiosta ja tuloksia siis edelleen odotellaan. Olen varautunut, että ne tulevat vasta ensi viikon lopulla. Vaikka ihan hermona olen koko ajan ja puhelin kulkee mukana.. Täytyy keksiä jotain tekemistä, että aika kuluisi nopeammin.
Meille kävi kyllä päinvastoin kuin joillekin, mitä olen lukenut. Meillä lääkäri vähätteli riskiä ja antoi ymmärtää, että tämä on väärä hälytys. Tuntui jotenkin kummalta, että miten lääkäri voi noin paljon antaa toivoa, koska jokin voi oikeasti olla vialla. No toivottavasti lääkäri on oikeassa!
Nyt olen tajunnut, että jos tulokset ovat hyviä, saan pariksi viikoksi hengähtää, mutta sitten sitä alkaa ressaamaan rakenneultraa.. Ehkä on vain opittava elämään tämän huolen kanssa, ei se koskaan lopu, syntyi lapsi terveenä tai sairaana.
Olen alkanut tuntemaan liikkeet! Eilen illalla pikkuinen mylläsi kovasti vatsassa, kun laitoin nukkumaan. Ihanaa! Toivottavasti minun ei tarvitse pikkuisesta luopua.
Olipa mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin.Meillä tänään kulunut viikko punktiosta ja tuloksia siis edelleen odotellaan. Olen varautunut, että ne tulevat vasta ensi viikon lopulla. Vaikka ihan hermona olen koko ajan ja puhelin kulkee mukana.. Täytyy keksiä jotain tekemistä, että aika kuluisi nopeammin.
Meille kävi kyllä päinvastoin kuin joillekin, mitä olen lukenut. Meillä lääkäri vähätteli riskiä ja antoi ymmärtää, että tämä on väärä hälytys. Tuntui jotenkin kummalta, että miten lääkäri voi noin paljon antaa toivoa, koska jokin voi oikeasti olla vialla. No toivottavasti lääkäri on oikeassa!
Nyt olen tajunnut, että jos tulokset ovat hyviä, saan pariksi viikoksi hengähtää, mutta sitten sitä alkaa ressaamaan rakenneultraa.. Ehkä on vain opittava elämään tämän huolen kanssa, ei se koskaan lopu, syntyi lapsi terveenä tai sairaana.
Olen alkanut tuntemaan liikkeet! Eilen illalla pikkuinen mylläsi kovasti vatsassa, kun laitoin nukkumaan. Ihanaa!
Toivottavasti minun ei tarvitse pikkuisesta luopua.Pitkästä aikaa täällä.
Kyllä minullekin se sikiöseulassa kiinnijääminen näyttää olleen sellainen shokki, että yhä vaan palaan tänne ketjuun. Ja muutenkin huomaan lukevani kaikkea asiaan liittyvää.
Helmiinan tarinaa aloin lukea alusta päin ja kyyneleet täällä valuivat, kun sitten se menikin, miten meni :'( . Lämmin osanottoni teille :hug: . Olen todella pahoillani :ashamed: . Ehkä tämä ei lohduta, mutta olisimme päätyneet itse juuri samaan ratkaisuun, jos tilanne olisi mennyt noin.
Paljon onnitteluja sitten hyviä tuloksia saaneille :flower: .
Jaksamista odotteluun niille, jotka juuri nyt elävät siinä raastavassa epävarmuudessa :hug: .
Nemika ja Jeppistä sitten elelevät myös vauva-arkea tahoillaan :heart: . Ja Merika synnyttää hetkenä minä hyvänsä =) .
odottaa: Onnea sinullekin niistä hyvistä uutisista :heart: . Ja onpas jännä kuulla, että tyttövauvat todellakin hälyttävät useammin! (Mistä muuten luit tästä?) Meillähän jo esikoisesta (poika) veriseulan riskiluku oli aika iso (1:500), vaikkei hälyttänytkään. Ja nyt tytöstä siis se hälytys (1:110).
Meillä on tämä seulahälytystapaus kyllä oikein terhakka pieni prinsessa, pikkuisen ryömiikin jo. Uhmiksen ja vauvan yhteensovittamisessa on edelleen haastetta, mutta eipäs ainakaan ole sitten vapaa-ajan ongelmia :snotty: .
Unni ja tyttö 2kk3vko
Kyllä minullekin se sikiöseulassa kiinnijääminen näyttää olleen sellainen shokki, että yhä vaan palaan tänne ketjuun. Ja muutenkin huomaan lukevani kaikkea asiaan liittyvää.
Helmiinan tarinaa aloin lukea alusta päin ja kyyneleet täällä valuivat, kun sitten se menikin, miten meni :'( . Lämmin osanottoni teille :hug: . Olen todella pahoillani :ashamed: . Ehkä tämä ei lohduta, mutta olisimme päätyneet itse juuri samaan ratkaisuun, jos tilanne olisi mennyt noin.
Paljon onnitteluja sitten hyviä tuloksia saaneille :flower: .
Jaksamista odotteluun niille, jotka juuri nyt elävät siinä raastavassa epävarmuudessa :hug: .
Nemika ja Jeppistä sitten elelevät myös vauva-arkea tahoillaan :heart: . Ja Merika synnyttää hetkenä minä hyvänsä =) .
odottaa: Onnea sinullekin niistä hyvistä uutisista :heart: . Ja onpas jännä kuulla, että tyttövauvat todellakin hälyttävät useammin! (Mistä muuten luit tästä?) Meillähän jo esikoisesta (poika) veriseulan riskiluku oli aika iso (1:500), vaikkei hälyttänytkään. Ja nyt tytöstä siis se hälytys (1:110).
Meillä on tämä seulahälytystapaus kyllä oikein terhakka pieni prinsessa, pikkuisen ryömiikin jo. Uhmiksen ja vauvan yhteensovittamisessa on edelleen haastetta, mutta eipäs ainakaan ole sitten vapaa-ajan ongelmia :snotty: .
Unni ja tyttö 2kk3vko
iituonnea hyvistä tuloksista! Kyllä se pelko häviää raskauden edetessä -tietty jos on esikoinen niin silloin varmaan jännittää loppuun saakka erilaisia synnytykseen liittyviä juttuja. Itsellä toinen ja en ole murhetta kantanut sen jälkeen -shokkihoito oli todellaan ja vauvanalku mitä rakkain vaikka ei ole vielläedes syntynyt. Kai se on se menettämisen tuska joka vaikuttaa.
Helmiinalle :hug:
M ja maha-asukas 38+4 :heart:
Helmiinalle :hug:
M ja maha-asukas 38+4 :heart:
Mekin saimme tulokset...
Meidän pikkuisellamme todettiin kromosomipoikkeavuus; 21-trisomia
Onneksi ei tarvinnut odottaa kuin viikko tuloksia, mutta on niin paha olla....Yö meni valvoessa ja tänään pitäisi jaksaa mennä käymään äitipolilla. Olo on ihan turta.
Rankat epätietoisuuden ajat takana, mutta rankempi kausi vielä edessä....
Meidän pikkuisellamme todettiin kromosomipoikkeavuus; 21-trisomia
Onneksi ei tarvinnut odottaa kuin viikko tuloksia, mutta on niin paha olla....Yö meni valvoessa ja tänään pitäisi jaksaa mennä käymään äitipolilla. Olo on ihan turta.
Rankat epätietoisuuden ajat takana, mutta rankempi kausi vielä edessä....
Voi Hannikka :hug: . Kovasti voimia sinulle ja perheellesi!!! Mulla on edelleen niin tuoreessa muistissa samat tunteet ja se turta olo. Se kuinka kaikki toivo ja haaveet viedään yhdellä puhelinsoitolla ja jäljelle jää vain toivottomuus. Miettikää rauhassa yhdessä miehesi kanssa ja muista, että se päätös jonka teette - on varmasti oikea päätös :hug: .
Itse yritin epätoivoisesti etsiä kaikenlaista tietoa tuloksen saamisen jälkeen. Istuin koneella kokoajan ja toivottomuus valtasi mieleni. Mieheni kehotti sulkemaan koneen ja istuttiin sohvalle yhdessä juttelemaan. Välillä vain istuimme pitkiä aikoja hiljaa... Päätöstä mietimme ihan puhki. Mietimme riskejä ja mahdollisuuksia. Pitkällä automatkalla perinnöllisyysklinikalle sovimme parista tärkeästä kysymyksestä lääkärille ja kun vastaukset kuulimme, katsoimme toisiamme ja ilman sanoja molemmat tiesimme, mikä on raskas päätöksemme. Jokaisessa perheessä on kuitenkin oma elämän tilanteensa, eikä kukaan mielestäni voi neuvoa suuntaan tai toiseen. Oikean päätöksen te teette oman tilanteenne mukaan. Voimia kovasti vielä :hug: :hug: :hug:
Helmiina
Itse yritin epätoivoisesti etsiä kaikenlaista tietoa tuloksen saamisen jälkeen. Istuin koneella kokoajan ja toivottomuus valtasi mieleni. Mieheni kehotti sulkemaan koneen ja istuttiin sohvalle yhdessä juttelemaan. Välillä vain istuimme pitkiä aikoja hiljaa... Päätöstä mietimme ihan puhki. Mietimme riskejä ja mahdollisuuksia. Pitkällä automatkalla perinnöllisyysklinikalle sovimme parista tärkeästä kysymyksestä lääkärille ja kun vastaukset kuulimme, katsoimme toisiamme ja ilman sanoja molemmat tiesimme, mikä on raskas päätöksemme. Jokaisessa perheessä on kuitenkin oma elämän tilanteensa, eikä kukaan mielestäni voi neuvoa suuntaan tai toiseen. Oikean päätöksen te teette oman tilanteenne mukaan. Voimia kovasti vielä :hug: :hug: :hug:
Helmiina
Iitu: Sinulle onnittelut hyvistä tuloksista! Nauti nyt raskaudesta!!!
Kohta tulee viikko Enkelipojan syntymästä. Tämä viikko on ollut todella raskasta aikaa. Kertaakaan en ole päätöstämme kyseenalaistanut, mutta en voi kuin ihmetellä tätä tuskaista oloani. Ikävöin poikaa aivan kamalasti. Minun ei tarvitse edes silmiäni sulkea ja nään pienen pojan silmissäni kokoajan. En saa otetta oikein mistään. Teinitytöilleni kerroin viime lauantaina, että miksi äiti on ollut niin itkuinen. Tytöt kuuntelivat ihan hiljaa ja kumpikaan ei sanonut yhtään mitään. Katsoivat vain ihan kummissaan. He eivät siis olleet huomanneet minun olleen edes raskaana. Nyt huomaan varsinkin esikoisen tarkkailevan minua ja hän huolehtii omalla tavallaan, että kuinka äiti jaksaa. Ensi viikonloppuna pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani ja pelkään tätä vierailua. En haluaisi itkeskellä joka välissä, mutta tiedän itkun tulevan, kun ajamme sinne pihaan. Mielessä on nytkin kokoajan se hetki, kun viimeksi ajoimme sinne turvakaukalo kyydillä. Kuinka ihanasti he silloin ottivat kuopuksemme vastaan ja olivat onnellisia puolestamme.
Onneksi tällaisissa tilanteissa huomaa sen, ettei olekaan yksin. Siis on olemassa ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi haluavat huolehtia ja jakaa surutkin. Olen päivittäin saanut puhua läheisteni kanssa ja purkaa tunteitani. Monet itkut on puhelimessa itketty.
Iltaisin uni tulee yllättävän hyvin, mutta aamut ovat minulle vaikeita. Tiesin eilisen olevan se päivä, jolloin Enkelimme tuhkattiin ja jostain syystä se sai minut vieläkin surullisemmaksi. Tiedänhän minä että Enkeli pääsi taivaan kotiin jo syntymähetkellä, mutta silti eilinen tuntui pahalta.
Tämä ei ole oikea paikka suruani purkaa. Olen tutustunut enkelinkosketuslistaan. Toivottavasti tämä ketju täyttyy tästäkin eteenpäin enimmäkseen hyvistä uutisista. Sen voin sanoa ihan vilpittömästi, että minulle tästä ketjusta oli aivan valtavasti apua!!! Teiltä sain voimia mennä eteenpäin ja ennenkaikkea täältä sain voimia, että uskalsin rohkeasti katsoa ja hyvästellä rakkaan Enkelini. Katuisin nyt syvästi, jollen näin olisi tehnyt. Kiitos teille kaikille :heart:
Helmiina
Kohta tulee viikko Enkelipojan syntymästä. Tämä viikko on ollut todella raskasta aikaa. Kertaakaan en ole päätöstämme kyseenalaistanut, mutta en voi kuin ihmetellä tätä tuskaista oloani. Ikävöin poikaa aivan kamalasti. Minun ei tarvitse edes silmiäni sulkea ja nään pienen pojan silmissäni kokoajan. En saa otetta oikein mistään. Teinitytöilleni kerroin viime lauantaina, että miksi äiti on ollut niin itkuinen. Tytöt kuuntelivat ihan hiljaa ja kumpikaan ei sanonut yhtään mitään. Katsoivat vain ihan kummissaan. He eivät siis olleet huomanneet minun olleen edes raskaana. Nyt huomaan varsinkin esikoisen tarkkailevan minua ja hän huolehtii omalla tavallaan, että kuinka äiti jaksaa. Ensi viikonloppuna pitäisi mennä tapaamaan vanhempiani ja pelkään tätä vierailua. En haluaisi itkeskellä joka välissä, mutta tiedän itkun tulevan, kun ajamme sinne pihaan. Mielessä on nytkin kokoajan se hetki, kun viimeksi ajoimme sinne turvakaukalo kyydillä. Kuinka ihanasti he silloin ottivat kuopuksemme vastaan ja olivat onnellisia puolestamme.
Onneksi tällaisissa tilanteissa huomaa sen, ettei olekaan yksin. Siis on olemassa ihmisiä, jotka ihan vilpittömästi haluavat huolehtia ja jakaa surutkin. Olen päivittäin saanut puhua läheisteni kanssa ja purkaa tunteitani. Monet itkut on puhelimessa itketty.
Iltaisin uni tulee yllättävän hyvin, mutta aamut ovat minulle vaikeita. Tiesin eilisen olevan se päivä, jolloin Enkelimme tuhkattiin ja jostain syystä se sai minut vieläkin surullisemmaksi. Tiedänhän minä että Enkeli pääsi taivaan kotiin jo syntymähetkellä, mutta silti eilinen tuntui pahalta.
Tämä ei ole oikea paikka suruani purkaa. Olen tutustunut enkelinkosketuslistaan. Toivottavasti tämä ketju täyttyy tästäkin eteenpäin enimmäkseen hyvistä uutisista. Sen voin sanoa ihan vilpittömästi, että minulle tästä ketjusta oli aivan valtavasti apua!!! Teiltä sain voimia mennä eteenpäin ja ennenkaikkea täältä sain voimia, että uskalsin rohkeasti katsoa ja hyvästellä rakkaan Enkelini. Katuisin nyt syvästi, jollen näin olisi tehnyt. Kiitos teille kaikille :heart:
Helmiina
unni: niin sitä itsekin tänne vaan edelleen palaa joka päivä lukemaan ainakin ja kirjoittelemaan kun kerkiee. ja tulihan tästä tuhannen rakas paikka kun eli kauheassa epätietoisuudessa. kiva oli kuulla sieltäkin kuulumisia.
jeppistä: meil oli eka virallinen neuvola. jätkä oli kasvanu hienosti. 3370g oli paino nyt ku 3 viikkoa sit ku kotiin päästiin oli lähtöpaino 2400g. et kiinni otetaan ku pienenä synnyttiin.
pituuttaki oli jo 50,6 cm. porskutetaan hienoa tahtia.
helmiina: jaksamisia sinnekin. ja onhan tämäkin palsta varmaan ihan hyvä paikka surua purkaa. vaikka en voi sanoa että tietäisin miltä tuntuu teistä. mutta täälläkin monia menetyksen kokeneita. ja monia jotka odottavat saman pelon kanssa tuloksia.
ja myötätunto on kyllä teidän puolella täysin jotka ovat ison menetyksen kokeneet. :hug:
jaksamisia kovaan toipumiseen koko teidän perheelle :hug:
nemika+jäbä 1kk
jeppistä: meil oli eka virallinen neuvola. jätkä oli kasvanu hienosti. 3370g oli paino nyt ku 3 viikkoa sit ku kotiin päästiin oli lähtöpaino 2400g. et kiinni otetaan ku pienenä synnyttiin.
pituuttaki oli jo 50,6 cm. porskutetaan hienoa tahtia.
helmiina: jaksamisia sinnekin. ja onhan tämäkin palsta varmaan ihan hyvä paikka surua purkaa. vaikka en voi sanoa että tietäisin miltä tuntuu teistä. mutta täälläkin monia menetyksen kokeneita. ja monia jotka odottavat saman pelon kanssa tuloksia.
ja myötätunto on kyllä teidän puolella täysin jotka ovat ison menetyksen kokeneet. :hug:
jaksamisia kovaan toipumiseen koko teidän perheelle :hug:
nemika+jäbä 1kk
Pienen poikamme taival kanssamme oli niin kovin lyhyt,mutta sitäkin arvokkaampi.Rankan ja vaikean päätöksen jälkeen hän jatkaa nyt matkaansa enkeleiden kanssa. Jälkeen jäi suunnaton suru ja ikävä ja rakkaus joka ei kuole koskaan. Emme unohda häntä, hän tulee aina olemaan osa elämäämme, enkelipoikanamme. Eilen oli raskas synnytys...
Kiitos kaikille, nyt voimme rauhassa aloittaan surutyön.
Enkelipoikaamme niin kovasti ikävöiden Hannikka
Kiitos kaikille, nyt voimme rauhassa aloittaan surutyön.
Enkelipoikaamme niin kovasti ikävöiden Hannikka
..pitkästä aikaa ja paljon voimia huonoja tuloksia saaneille! :hug:
Minäki nyt toista vuorokautta naistenklinikalla makaan. Meidän poju ajatteli tulla maailmaan, säännölliset ja kivuliaat supparit alkoi puolenyön aikaan torstaina. Viikkoja kertynyt tällä hetkellä 30+1. Kättäriltä sitten ambulanssilla tänne, kun kohdunsuu oli 2-3cm auki ja kanavaakin sentin verran jäljellä. Itkuhan siinä pääsi.
Nyt saanut supistuksien estolääkettä, kortisonia vauvan keuhkoja vahvistamaan ja antibioottia suoneen ku kohtuun vielä joku tulehdus iskenyt.
Kyllä sitä miettii, ettei meilläkään tää raskaus ihan putkeen mennyt, just nämä seulonnat, odottelut ja pelot olleet läsnä suurimman ajan. Suhteellisen hyvät ennusteet ovat, vaikka jannu pihalle tulisikin ja osaavissa käsissähän täällä ollaan.
Onneksi tänään olo kohentunut, supistuksia ei juuri ole ja huomenna varmaan pääsen jo osastolle toipumaan, mahdollisesti vielä kotiinkin täältä jos kaikki hyvin menee.
Milläs viikolla jeppis synnyttikään? En jaksa nyt selata niin paljon ketjua ylemmäs.
Mut tsemppiä kaikille ja nauttikaa mahtavasta kelistä sekä viikonlopusta!
Carpe diem ja jamppa 30+1
Minäki nyt toista vuorokautta naistenklinikalla makaan. Meidän poju ajatteli tulla maailmaan, säännölliset ja kivuliaat supparit alkoi puolenyön aikaan torstaina. Viikkoja kertynyt tällä hetkellä 30+1. Kättäriltä sitten ambulanssilla tänne, kun kohdunsuu oli 2-3cm auki ja kanavaakin sentin verran jäljellä. Itkuhan siinä pääsi.
Nyt saanut supistuksien estolääkettä, kortisonia vauvan keuhkoja vahvistamaan ja antibioottia suoneen ku kohtuun vielä joku tulehdus iskenyt.
Kyllä sitä miettii, ettei meilläkään tää raskaus ihan putkeen mennyt, just nämä seulonnat, odottelut ja pelot olleet läsnä suurimman ajan. Suhteellisen hyvät ennusteet ovat, vaikka jannu pihalle tulisikin ja osaavissa käsissähän täällä ollaan.
Onneksi tänään olo kohentunut, supistuksia ei juuri ole ja huomenna varmaan pääsen jo osastolle toipumaan, mahdollisesti vielä kotiinkin täältä jos kaikki hyvin menee.
Milläs viikolla jeppis synnyttikään? En jaksa nyt selata niin paljon ketjua ylemmäs.
Mut tsemppiä kaikille ja nauttikaa mahtavasta kelistä sekä viikonlopusta!
Carpe diem ja jamppa 30+1
kiitti merika kannustuksesta!
Eilen alkuyöstä meitsillä alko taas säännöllisesti tulla noita supistuksia, ja ajattelin et nyt son menoa. Mut yhtenä kappaleena täällä edelleen ja kuriin ilmeisesti supparit saatiin.
Kohdunsuun tilanne sama kun aiemmin, crp laskenut, illalla oli arvo 19 et ainaki antibiootit vissiin tepsiny. Aamuyöllä lopetettiin tuo supistuksen estolääkitys, puolen päivän pintaan kiertää lääkärit ja tulee uudet labratulokset, et nyt si odotellaan sinne saakka pääsenkö osastolle täältä vai en. Jotenki tuntuu, ettei sitä enää yhtenä kappaleena lähdetä mihinkään.
Totta, ennusteet ei nyt hirveen pahat onneks näillä viikoilla, mut kyl sitä niin toivois että poju vielä malttais mahassa pysyä. Toisaalta, eihän tässä nyt voi kun olla sormet ja jalat ristissä ja mennä tunti kerrallaan eteenpäin.
Hyvää ja aurinkoista pyhää kaikille tasapuolisesti!
Capre diem & jannu 30+2
Eilen alkuyöstä meitsillä alko taas säännöllisesti tulla noita supistuksia, ja ajattelin et nyt son menoa. Mut yhtenä kappaleena täällä edelleen ja kuriin ilmeisesti supparit saatiin.
Kohdunsuun tilanne sama kun aiemmin, crp laskenut, illalla oli arvo 19 et ainaki antibiootit vissiin tepsiny. Aamuyöllä lopetettiin tuo supistuksen estolääkitys, puolen päivän pintaan kiertää lääkärit ja tulee uudet labratulokset, et nyt si odotellaan sinne saakka pääsenkö osastolle täältä vai en. Jotenki tuntuu, ettei sitä enää yhtenä kappaleena lähdetä mihinkään.
Totta, ennusteet ei nyt hirveen pahat onneks näillä viikoilla, mut kyl sitä niin toivois että poju vielä malttais mahassa pysyä. Toisaalta, eihän tässä nyt voi kun olla sormet ja jalat ristissä ja mennä tunti kerrallaan eteenpäin.
Hyvää ja aurinkoista pyhää kaikille tasapuolisesti!
Capre diem & jannu 30+2
C D:
Tsemppiä. Viikkoja sulla on oikein hyvin kasassa, alta pari kuukautta varmaan teillä menee sairaalassa jos synnytys tapahtuu pian.
Hyvä, jos CRP on laskenut, mihin asti se pääsi nousemaan? Mitä sulle on käytetty supistuksen estolääkkeenä? Suoneen Miolenea?
Mulla meni 3 pv synnytyssalissa ennen kuin lapsi syntyi. Onneks ehti kortisonit vaikuttaa hyvin.
Onneks sulla oli vielä tota kanavaa jäljellä.
Olet varmaan ehtinyt jo moniin Kevyt juttuihin tutustumaan ja saanut luettavaksesi sen keskosuudesta kertovan kansion? Onko sulle annettu luettavaksesi sitä 'Äidinmaitoa keskoselle' kirjaa, jossa puhutaan pumppaamisesta ja rintaruokintaan siirtymisestä?
Kun on 3:lla alkava raskausviikko niin se on aina plussaa.
Tsemppiä. Viikkoja sulla on oikein hyvin kasassa, alta pari kuukautta varmaan teillä menee sairaalassa jos synnytys tapahtuu pian.
Hyvä, jos CRP on laskenut, mihin asti se pääsi nousemaan? Mitä sulle on käytetty supistuksen estolääkkeenä? Suoneen Miolenea?
Mulla meni 3 pv synnytyssalissa ennen kuin lapsi syntyi. Onneks ehti kortisonit vaikuttaa hyvin.
Onneks sulla oli vielä tota kanavaa jäljellä.
Olet varmaan ehtinyt jo moniin Kevyt juttuihin tutustumaan ja saanut luettavaksesi sen keskosuudesta kertovan kansion? Onko sulle annettu luettavaksesi sitä 'Äidinmaitoa keskoselle' kirjaa, jossa puhutaan pumppaamisesta ja rintaruokintaan siirtymisestä?
Kun on 3:lla alkava raskausviikko niin se on aina plussaa.
carpe diem: Voimia lepäilyyn. meillä oli poika 24 viikolla ulos tulossa ja kohdunsisäsuu siitä asti auki ja kaulaa oli jo silloin alle 2cm jäljellä. mutta sitkeällä levolla pysyi matkassa sitten 38 viikolle ja onkin meidän lapsista ainut täysiaikainen sitten vaikka kaikista pienin oli kuitenkin. sulla tietty toi tulehdus varmaan aiheuttanut tuon tilan. toivotaan että pysyy masussa vielä jonkun aikaa kuitenkin vauva.
jeppiksen vauveli syntyi 32+1 viikolla. ( jeppistä korjaa jos omiani puhelen )
jaksuja lepäilyyn. toivotaan että supistelut loppuu ja aukeaminen pysähtyisi. :hug:
hannikka: voimia surutyöhön :hug: :hug: osaanottoni suureen suruunne :hug:
nemika+jäbä reilu 1kk
jeppiksen vauveli syntyi 32+1 viikolla. ( jeppistä korjaa jos omiani puhelen
)jaksuja lepäilyyn. toivotaan että supistelut loppuu ja aukeaminen pysähtyisi. :hug:
hannikka: voimia surutyöhön :hug: :hug: osaanottoni suureen suruunne :hug:
nemika+jäbä reilu 1kk
osastolta terkut. Tänne siirsivät kuitenkin, liikkumiskielto edelleen vessaa edemmäs voimassa ja ilmeisesti täällä nyt voi mennä pidemmänki aikaa, ellei poju päätä pihalle tulla. Mut eipä tässä muukaan nyt auta.
Hexa: millä viikoilla sun synnytys sit alkoi? En tähän hätään muista sen estolääkkeen nimeä, mut 2 vrk sitä suoneen tuli ja nyt syön jotain nitanginia sen tilalla, kuulemma tiputtavat samanlaisen satsin jos tarve vaatii. Crp oli korkeimmillaan 37 ja tällä hetkellä on 11, mut antibiootteja tulee edelleen kolmesti päivässä suoneen. En oo saanu mitään prosyyrejä luettavaks, lastenlääkäri kävi meille juttelemassa faktoista jos vauva nyt syntyy. Onneks joo kovin positiiviset on ennusteet, vaikkaki parempi tuolla vatsan sisässä olis kasvaa ja kehittyä. Mut varmasti multa järki lähtee jos täällä joutuu pari kuukautta eli käytännös koko kesän makaamaan, ahdistaa ajatuskin.
Nemika: ai sulla niin varhain meinas synnytys käynnistyä? Onneks sait pienokaisen pidettyä kyydissä, ja noinkin pitkään vielä. =)
Hexa: millä viikoilla sun synnytys sit alkoi? En tähän hätään muista sen estolääkkeen nimeä, mut 2 vrk sitä suoneen tuli ja nyt syön jotain nitanginia sen tilalla, kuulemma tiputtavat samanlaisen satsin jos tarve vaatii. Crp oli korkeimmillaan 37 ja tällä hetkellä on 11, mut antibiootteja tulee edelleen kolmesti päivässä suoneen. En oo saanu mitään prosyyrejä luettavaks, lastenlääkäri kävi meille juttelemassa faktoista jos vauva nyt syntyy. Onneks joo kovin positiiviset on ennusteet, vaikkaki parempi tuolla vatsan sisässä olis kasvaa ja kehittyä. Mut varmasti multa järki lähtee jos täällä joutuu pari kuukautta eli käytännös koko kesän makaamaan, ahdistaa ajatuskin.
Nemika: ai sulla niin varhain meinas synnytys käynnistyä? Onneks sait pienokaisen pidettyä kyydissä, ja noinkin pitkään vielä. =)
C D:
Huomenna tämän raskauden kesto olis sama, kuin missä ekassa jouduin synnärille eli 25+2.
Välttämättä sulla ei ole tulehdusta, mulle kans sanottiin että olis tulehdus syynä mutta kun 1,5 vrk olin ollut siellä synnärillä ja vasta sen jälkeen otettiin CRP, paikat oli 5 cm auki niin jo synnytys oli sen CRP:n nostanut noihin samoihin lukemiin, kuin sulla. Nyt tämä kohdun sisäsuun avautuminen on siis pitänyt kotona pedissä jo 5 viikkoa.
Tosi hienoa, että olet päässyt osastolle. Parilla keskostuttuperheellä toisen lapsen kanssa saatiin viikot täyteen ensin sairaalalevolla ja sen jälkeen kotilevolla. Toivottavasti saisit luettavakses näitä faktakansioita ja juttuja. Vaikka jos hyvin käy niin sulla on vielä viikkoja aikaa lueskella.
Toisaalta, jokainen päivä jonka lapsi on vatsassa lyhentää sairaala-aikaa kahdella päivällä. Jokainen kipu, jonka voi ottaa lapselta pois on hyvä asia. Mieluummin sitä itse kärsii vaikka mistä kivuista, kuin antaa lapsesa kärsiä niistä.
Muuten, millaisella yhteydellä olet päässyt nettiin?
Huomenna tämän raskauden kesto olis sama, kuin missä ekassa jouduin synnärille eli 25+2.
Välttämättä sulla ei ole tulehdusta, mulle kans sanottiin että olis tulehdus syynä mutta kun 1,5 vrk olin ollut siellä synnärillä ja vasta sen jälkeen otettiin CRP, paikat oli 5 cm auki niin jo synnytys oli sen CRP:n nostanut noihin samoihin lukemiin, kuin sulla. Nyt tämä kohdun sisäsuun avautuminen on siis pitänyt kotona pedissä jo 5 viikkoa.
Tosi hienoa, että olet päässyt osastolle. Parilla keskostuttuperheellä toisen lapsen kanssa saatiin viikot täyteen ensin sairaalalevolla ja sen jälkeen kotilevolla. Toivottavasti saisit luettavakses näitä faktakansioita ja juttuja. Vaikka jos hyvin käy niin sulla on vielä viikkoja aikaa lueskella.
Toisaalta, jokainen päivä jonka lapsi on vatsassa lyhentää sairaala-aikaa kahdella päivällä. Jokainen kipu, jonka voi ottaa lapselta pois on hyvä asia. Mieluummin sitä itse kärsii vaikka mistä kivuista, kuin antaa lapsesa kärsiä niistä.
Muuten, millaisella yhteydellä olet päässyt nettiin?