toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

helmiina: olet oikeassa; ei ollut meidän tarinamme alku helppoa väärine tuloksineen istukkapuntiosta.... tai siis olihan ne oikeat, mutta lapsessa vaan ei sitä vikaa ollut viikolta 12 viikolle 20 elimme epätetoisuudessa, että onko trisomia totta vai ei. tai pikatestin tulos taisi tulla joskus viikolla 18, mutta se ei kuitenkaan ollut se vapauttava vaan tarkempi kontrolli vasta oulussa. oli se aikaa joo.... :'(
olen lukenut keskenmenoprosentista sen verran, että kaikki keskenmenot kahden viikon sisällä toimenpiteestä laskettaisiin siitä johtuviksi vaikka tosiasiassa ei näin olisikaan. siispä istukkatutkimus tehdään aikaisimmilla viikoilla kuin lapsivesipunktio ja näillä aikaisemmilla viikoillahan keskenmenoja sattuu enemmän ilman toimenpiteitäkin.... itse en olisi voinut elää epätietoisuudessa loppuraskautta; olihan meilläkin riski 1/84.
onhan meillä isäntä jo ollut töissä ja tuo ODOTA HETKI on sitä arkea. nyt vaan sain huilata pari viikkoa, kun isäntä vietti sitä talvilomapätkäänsä, joka otettiin alun pitäen laskettua aikaa silmällä pitäen.
kuten myös jatkuvasti saa vauvaa varjella liikkuvaiselta isosiskoltaan...
milloin jalka heilahtaa liki tai muuten tasapaino pettää pikkusiskon sitterin vieressä... huh huh. oli se helpompaa yhden vauvan kanssa kuin termiitti vielä siinä rinnalla.

terveisin jeppistä ja mökö melkein 9 viikkoa

 

jeppistä: sun nyyttis on siis jo 9vko -mihin se aika oikein häviikään. mulla tosiaan viikkoja kasassa 36+2 ja pitäs kans alkaa laittaa vauvan juttuja valmiiks -eikä vaan siirtää kun ei sitä koskaan tiedä milloin oikeesti tulee lähtö. Ens viikolla laitan hihat heilumaan. Olen mä saannut paketin vaippoja ostetuksi. niillä pääsee jo pitkälle. Hyviä vointeja teille. :wave:

neminka: mitens teillä arki sujuu -onko isosisko kova hoitamaan pikkuista? Meillä odotetaan vauvaa niin kovin syntyväksi. Nyt aletaan pelata muumipeliä. Hyviä vointeja myös sinne! :wave:

HELMIINALLE tsemppiä odotukseen! :hug:

 

en ole malttanu koneella olla ku kelit nii upeat et oltu kaikki univälit ulkona.
hyvin on arki kolmen kanssa alkanu sujumaan. poika tosin asuu tissillä nyt parin päivän ajan. poika kasvaa hyvin ja sisaret on ottanu tosi hyvin pojan vastaan.
harmi ku kelit viilenee, se on vaan puettava enemmän jäbälle päälle ulos.

jaksamisia kaikille tuloksia odottaville raskaaseen aikaan. täällä on yksi täydellinen vauva tissillä paraikaa, riskiluku oli 1/5 niskaturvotuksen vuoksi.

nemika+jäbä 2vkoa :heart:

 

Heips ystäväiseni!

Nemika: kuullostaa niin ihanalta... täydellinen vauva (vaikka riskiluku 1/5). Itse odottelen tuloksia. Perjantaille on sovittu soittoaika.

Kävin tänään neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa ja hyvinhän ne sieltä kuuluivat :heart: . Jumpsutteli noin 150 tahtiin. Oli ihanaa kuunnella ja tuohon ääneen kun ei koskaan kyllästy =) .

Samalla kyselin papakokeen tuloksia. Minulla otettiin papa niskaturvokeultran yhteydessä viikoilla 11 + 6. Lääkäri oli silloin sitä mieltä, että minulla on ylimääräistä vuotoa ja jopa kaasukuplia kohdunsuulla. Siis hänen mielestään selvä bakteeritulehdus (olikos se virallinen nimi bakteerivaginoosi). Ihmettelin tätä kovasti silloin, koska minulla ei ollut mielestäni mitään oireita. Valkovuotokin oli mielestäni ihan normaalia raskauden aikana. No mikäs minä olen lääkäriä vastaan väittämään... Flagyl puikkokuurin sain. Kätilö ihmetteli tätä lääkettä, koska sitä ei ennen mielellään raskaana oleville ole määrätty. Tarkisti asian teratologisesta tietokeskuksesta ja sieltä oli vastaus, että voidaan käyttää jos lääkäri selvästi havaitsee oireet ja raskausviikkoja pitää olla yli 12. No, kuuri on nyt käytetty ja papakoe olikin ollut TÄYSIN PUHDAS!!! Ei siis mitään merkkejä mistään tulehduksista tms. Mulla kiehui sisällä, kun kuulin tämän. Mä olen siis ihan turhaan käyttänyt kuurin :kieh: . Kaiken kukkuraksi parina viime päivänä on ollut lievää kutinaa. Johtuukohan kutina nyt sitten näistä jeevelin puikoista... Kohta sitä sitten saa ravata apteekin tiskillä hiivaan apua hakemassa *tympii niin, että pihinä sisältä kuuluu*

Mua tietenkin alkoi sitten ahdistamaan se, että onkohan näistä puikoista ollut jotain haittaa Pikkuiselle :'( . Voi jumankauta, että piti sattua kohdille tuo lääkäri. Kuulin tänään että hänellä on taipumus määrätä aika herkästi lääkkeitä. Haluaisin niin kovasti jo päästä nauttimaan tästä raskaudesta ja koko ajan saan matkaan uusia huolia... Toivottavasti tästä ei ole ollut haittaa Pikkuiselle!!!

Eikös se muuten olekin niin, että paikallisesti käytetystä lääkkeestä (esim. emätinpuikot) ei "vapaudu" niin paljon vaikuttavaa ainetta verenkiertoon kuin esim. suun kautta käytetystä. Tätä Flagyl'iä kun on myös tabletteina.

Nyt kyllä menen ja avaan karkkipussin!!! Jospa tämä ketutus siitä vähän helpottais...

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 6

 

helmiina: mä söin viikolla 26 sen flagylin suun kautta ja ainaskin meittin muksu on kans "täydellinen"?

merika: kyllä vaipoilla pitkälle pötkii mut voithan sä laitella vaatteitakin, jos sattui kylmät kelit oleen ja vaatteita tarviimaan....

nemika: kelit on hyvät joo. mä en oo ku pari kertaa uskaltanu mököä ulkona pitää... ja nekin ollu pikku pätkiä. oonkohan turhan arka?

 

Jeppistä: Voi mikä ihanuus olet :hug: . Siis sait tämän "raivottaren" hymyilemään! Jospas meillekin sitten tulisi se "täydellinen" vauva, kun olen tuon Flagyl'in käyttänyt.

Joo ja karkkipussistakin oli apua (tosin oli vain sellainen pieni pussi. On tuota pehvaa jo muutenkin sen verran reilusti, että olen jättänyt isot pussit hoikemmille). Sehän ei sitten lihota olleskaan, kun syö pikku karkkipusseja (mutta usein...). Ei kyllä ole viime aikoina tullut mietittyä ollenkaan painoasioita, vaikka mulle niistä neuvolassa nalkutettiinkin ensimmäisellä kerralla.

Huusholli on kuin pommipurkaamo, mutta taidanpa siitä huolimatta mennä ihan vaakatasoon kirja kainalossa. Siivotaan sitten kun jaksetaan

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 6

 

jeppistä: me ollaan heti maanantaista alkaen oltu ulkona. kysäsin ennen lähtöä uskaltaako aloitella heti. sanoivat vaan et kelit nii mahtavat et ei ku ulos.
tietty ku mökö niin paljo ennenaikainen niin ihan hyvä ollaki varovaisempi. =)

helmiina: jaksuja tosissaan odotteluun. täällähän myö kaikki kirjoittelevat tiedetään mikä piina se on...

mut nyt pakko mennä..joku huutaa tissiä..

 

HELMIINA: karkkipussi auttaa kummasti.

JEPPISTÄ: joo kyllä niitä vaatteitakin pitäs laittaa -jotenkin en usko et tää on tyttö(vaikka tiedän),mitä jos pesen kaikki pinkit ja sit syntyykin poika vaikka ne kyllä puhelimes sano et tyttö on. Joopa joo

 

Onko teillä muilla kokemuksia perhe/synnytysvalmennuksesta?

Lukasin tuosta netistä jostain, että se olisi tarkoitettu ensimmäistä lastaan odottaville. No eihän me päästy koskaan mihinkään valmennukseen ja lapsi saatiin sitten nostaa itse syliin vasta siinä vaiheessa, kun hän jo pystyi itse mahallaan makaamaan nostamaan päätään ilmaan ja kääntymään vatsalta selälle. Kotiin saatiin liharuokia syövä, selältä vastsalle kääntyvä lapsi joka nukkui 12 tuntia yössä.

Jälkimmäisessä synnytyksessä ohjeena oli : älä mene vessaan jos tunnet tarvetta käydä pöntöllä, vaan käytä tätä alusastiaa ja kun lapsi sitten on syntynyt soita kelloa.

Toivottavasti tässä olisi vielä aikaa ennen synnytystä, mutta vähän on alkanut tilanne mietityttämään että mitäs nyt. Jos mennään vaikka 10 viikkoa eteenpäin niin mitä ihmettä siellä synnytyssalissa tehdään ja jos lapsen kanssa päästään kotiin niin miten sitten?

Mitään valmisteluja me ei uskalleta tehdä, ennen kuin tiedetään että elävä lapsi on syntynyt ja että hän pääsee kotiin.

 

Hexa: Valitettavasti olen niin uusi tällä palstalla, etten tiedä historiaasi. Ymmärsinkö oikein, että olet joutunut kokemaan jotain todella surullista aikaisemmin? Mulla on se käsitys, ettei se ole niin tiukasti rajattua kuka/ketkä pääsevät perhe/synnytysvalmennukseen. Onkohan tässäkin sitten paikkakuntia koskevia eroja? Kävimme miehen kanssa synnytysvalmennuksessa kun odotin esikoistamme. Valmennuksista huolimatta, synnytys oli kaikkea muuta kuin miellyttävä kokemus. Monta asiaa jäi mulla mieltä vaivaamaan. Kun odotin "kakkostamme", olimme muuttaneet toiselle paikkakunnalle ja neuvolassa tajusin aukaista suuni, että tuleva synnytys pelotti. Minut toivotettiin heti tervetulleeksi uudelleen valmennukseen. Mies ei silloin halunnut lähteä mukaan. Siellä minä istuin muiden ensikertalaisten joukossa ja avoimesti kerroin, miksi olen siellä vaikka olinkin jo synnyttänyt aikaisemmin. Kysy ihmeessä rohkeasti, että pääsetkö mukaan, jos valmennukseen haluat. En usko, että sille olevan mitään esteitä.

Minulle valitettavasti ei kyllä ollut kovinkaan paljon apua noista valmennuksista. Mulla ainakin synnytykset eivät ole menneet minkään "käsikirjoituksen" mukaan. Uskon, että eka synnytys meni jo siinä vähän väärille raiteille, kun mulla ja kätilöllä ei kemiat kohdanneet. En osannut ottaa ohjeita vastaan ja kätilö sitten hermostui tiuskimaan ja ärjymään. Toisessa synnytyksessä oli ihana kätilö. Ehdimme siinä avatumisvaiheessa tutustua ihan kivasti ja kerroin avoimesti peloistani. Kätilö kannusti samalla, kun antoi ohjeita ja synnytyksestä jäi ihan mukavat muistot kivuista huolimatta.

Itse olin silloin esikkoa odottaessa myös huolissani, että miten mä nyt osaan hoitaa vauvaa oikein. Silloisessa neuvolassa oli ihana, vanhempi terkka, joka sanat muistan varmasti aina: Kyllä se lapsi sinua sitten opettaa :heart: . Kyllä lastenhoitajat opastavat ja antavat neuvoja jo synnytysosastolla. Kysele kaikesta mahdollisesta, mikä mietityttää. Niin minä ainakin olen tehnyt. Vaikka lapsia on meilläkin jo viisi, kyllä siinä aina on mullakin kädet vähän tärränneet kun uuden vauvan kanssa on aloitettu. Äkkiä se rutiini sitten mieleen muistuu.

Toivottavasti nyt vastasin sinulle "oikeisiin kysymyksiin". Yritän joku ilta ehtiä istuskella koneella kauemmin ja lueskella tätä ketjua. Oletko kirjoittanut aiemmista kokemuksistasi tähän ketjuun? Halauksia :hug:

Pari viime päivää olen kulkenut kännykkä kädessä, vaikka soittoaika on vasta perjantaille. Perinnöllisyysklinikan hoitaja kun taisi jossain sivulauseessa sanoa, että saattaa soittaa aikaisemminkin, jos tulokset ovat valmiina. Saan joka kerta sätkyn, kun känny soi. Eilenkin juoksin vessasta housut kintuissa vastaamaan ja siellä oli lehtikauppias... Arvatkaapas, tilasinko Avotakkaa...

Mua vieläkin vaivaa kovasti tuo turhaan käyttämäni Flagyl-kuuri. Olen nyt liikaa lueskellut netistä tästä lääkkeestä ja sen vaikuttavista aineista. Takatukka nousi taas pystyyn, kun törmäsin tietoon että nykyisin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella tarkoitetaan enemmän viikkoja kuin ennen. Eikös sitä aikaisemmin ole laskettu, että ensimmäinen kolmannes olisi ohitse, kun viikkoja on takana 12. Nyt taidetaan laskea, että niitä pitäisi olla ainakin 14... Tiedä sitten mikä on oikea tulkinta. Lääkäri oli kyllä kirjoittanut emätinpuikkoreseptiin, että saa käyttää, kun 12 viikkoa on täynnä. Lääkkeen ohjeessa lupa on käyttää ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Löysin jopa tietoa, että tämän lääkkeen vaikuttavan aineen ei ole todettu aiheuttavan sikiöepämuodostumia, mutta sitä ei silti suositella käytettävän ensimmäisen kolmanneksen aikana. Mullahan alkoi mielikuvitus sitten taas laukkaamaan... Voiko niitä epämuodostumia tulla myöhemmin? Kiesus, on mulla vilkas mielikuvitus! Sisko räjähti nauramaan, kun tästä sille varmaan viidettä kertaa paasasin. Sisko tuumas, että anna nyt olla jo! Lääke on käytetty, sen on ihan oikea lääkäri määrännyt. Papa oli puhdas, mutta Relaa Nyt!!! Anteeksi rakkaat "ketjukaverit"... Mun pitää vähän näitä huolia tuuletella, ettei ne kokoajan mielessä pyörisi.

Nyt pitää lähteä kiitämään eli hakemaan 5-vuotias kerholainen kotiin. Arvaan jo, että äitienpäivä lahjaa repussa piilotellaan. Sitä on ihana seurata, kun 5-vuotias yrittää olla salaperäinen salaisuutensa kanssa :heart:

Helmiina ja Pikkuinen 14 + 1

 

Helmiina:
Kiitos noista rohkaisevista uutisista. Pitää kysyä ens viikolla, että pääseekö perhevalmennukseen. Mitään parisuhdelöpinää ei varmaankaan tarvitse käydä läpi, sillä meillä mies on se 'sosiaalisempi' tapaus. Pari kertaa vuodessa tehdään tsekkaus, että onko tilanne muuttunut vai pysynyt samana ja miten me arvotetaan perheemme. Kun sitä ottaa toisen huomioon ja mieluummin nielasee kuin tiuskaisee sanansa niin kohtuudella menee.

Kun esikkoa olin synnyttämässä niin tulihan siinä parin vuorokauden aikana monikin kätilö läpikäytyä. Tokavika oli tosi symppis ja tuli vielä pahoittelemaan, että hänen vuoronsa loppuu ja siinä vaiheessa ei voitu enää synnytystä oikein estää ja mieskin oli soitettu paikalle. Varsinainen synnytys oli sitten tosi nopea niin ettei edes lastenlääkäri ehtinyt ajoissa paikalle, vaan näki lapsen vasta 5min synnytyksen jälkeen. Vuorossa ollut kätilö oli tehokas ja ennen synnytystä tarpeeksi epäsosiaalisen oloinen niin että pystyin täysillä luottamaan häneen varsinaisessa synnytyksessä. Eli täti oli tosi tehokas ja järjestelmällinen.

Mutta tosiaan, jos tästä pitäisi lähteä lasta hoitamaan niin kyllä sormi suuhun menisi. Mutta sitä vartenhan kaiketi raskaus kestää pitkän aikaa, että vanhemmilla olisi aikaa varautua tulevaan ja kasvaa tilanteeseen.

 

Ja Helmiinahan se täällä taas... Tällä kertaa yritän olla kirjoittamatta romaania. Tahtoo mulla noi kommentit ja jutut venähtää. Siis sitä tässä tulin sanomaan, että mua itteenikin nauratti toi vouhottamiseni noista Flagyl-puikoista . Ei naurattanut kirjoitushetkellä, mutta nyt jälkeenpäin kun juttuni luin, voi kiesus... Kaikesta pitää näköjään vääntää viimeiseen pisteeseen saakka, ennenkuin annan asian olla. Eipä ihme, että pikkusiskoni (joka tuntee mut kyllä perinpohjin) sai kunnon naurut, kun vaahtosin tuosta huolestani.

Mä yritän olla nyt ihan relax (mitä nyt saan sätkyn joka kerta kun känny soi) ja yritän jopa nauttia tästä raskaudesta. Lapsia on jo monta, kaikista olen niin kiitollinen ja olemme mieheni kanssa päättäneet, että tämä on viimeinen raskauteni. Tämän jälkeen on lapsiluku täynnä.

Soittoa biopsian tuloksista odottelen kovasti. Kunpa sen saisin pian.

Oikein mukavaa kevätpäivän jatkoa kaikille :flower:

Helmiina ja Pikkuinen 14 + 2

 

helmiina: älä välitä "vouhottamisesta"
itsekin mietin pitkään, että olenko aiheuttanut jotain muksulle, kun otin kaksi olutta sen viikon maanantaina kun torstaina piti vasta menkkojen alkaa... tai kun olin työkavereiden kanssa risteilyllä silloin kun kohtuun kiinnittyminen on suunnilleen tapahtunut.... joten kyllä sitä löytää näitä miettimisen aiheita raskaana ollessa!
tai kuten hätäilin koko ekan muksun raskauden sitä, kun viikolla 9 olin työkaverin kanssa hotellissa viikonlopun ja hän myrkytti raidilla sen vessan ja kylppärin, kun illalla oli ikkunasta jotain ötököitä lentänyt koko kylppärin täyteen... mä arvelin, et jotain aiheuttaa sikiölle kun haju tuli siihenkin nukkumahuoneeseen....

kyllä näitä riittää

meidän mökö oli eilen 3280g... iso tyttö! :heart:

 

Tänään se soitto sitten tuli ja mulla löi niin tyhjää puhelun aikana, etten edes muista kaikkea, mitä mulle sanottiin. Taidan olla vieläkin jotenkin shokissa. Istukkabiopsian mukaan meidän pienellä pojalla on 21 trisomia (jos ymmärsin oikein). Mä lamaannuin täysin ja aivot löi tyhjää. Meillä oli 0,5% mahdollisuus sairaaseen lapseen ja näin kävi... Huomenna pitää mennä Oys'iin perinnöllisyyslääkärin luo.

Olo on ihan tyhjä ja surullinen. Jotenkin en voi uskoa, että tulos olisi 100%. Hoitajan mielestä tässä ei kyllä ole paljon jossiteltavaa. Viljely nähtävästi on tekeillä (en tiedä tarkkaan). Miten ihmeessä tulos on tämä. Pikkuinen ultrattu kaksi kertaa. Kaikki ollut ultrassa kohdallaan, jopa niskapoimun turvotus normaali ja viimeisessä ultrassa nenäluukin näkyi selvästi. No en minä jaksa enää uskoa ihmeeseen, että tulos muuttuisikaan. Edessä on vaikea valinta, jossa minun täytyy myös kuunnella miestäni. Jotenkin nään edessäni vain vaikeuksia, joista en selviä.

Kyyneleet silmissä olen katsellut tänään viittä ihanaa lastani, jotka ovat touhunneet pitkin iltaa leikkiensä ja läksyjensä parissa. En ole koskaan ajatellut, että terve lapsi olisi itsestäänselvyys. Kaikki lapset ovat lahja. En vain osaa ajatella, miten selviän tästä.

Itkien,

Helmiina ja Pikkuinen 14 + 2

 

sinulle Helmiina.

Teillä on nyt vaikea paikka. Teette minkälaisen ratkaisun tahansa, se ratkaisu on oikea.

En voi sanoa, kumpi on helvetti, kumpi kiirastuli. Se, kun katsoo sairasta lastaan teholla ja myötäelää hänen kipujaan vielä vuosien jälkeen vai se, kun katsoo kuolleena syntynyttä lastaan joka ei kipuja koskaan tule enää tuntemaan.

 

Helmiina: Sanattomaksi heittää. Varmasti saatte teille oikean päätöksen tehtyä. Oikein paljon jaksamista :hug:

Kojo

 

Voimia ja jaksamista tuleviin päiviin ja päätökseenne.

odottaa :hug:

 

:'( en osaa sanoa muuta. Voimia ja jaksamista. Asiat voi selkeytyä kun pääsette sinne perinnöllisyyspolille -tietää mikä sen pikkuisen tilanne on. Onko hänellä edes mahdollisuuksia tässä maailmassa. Toi on tosi ikävää eikä päätös tule olemaan helppo.
:hug:

 

helmiina: :hug: :hug: ei voi olla totta.. :hug: osaisinpa lohduttaa jotenkin sua.
sanotaan aina että kaikella on tarkoituksensa, mutta tälläiselle asialle ei keksi minkäänlaista tarkoitusta kyllä. :hug: voimia ja jaksamisia :hug:
voi kun se olisikin vain väärä hälytys niin kuin jeppikselläkin kävi.
jaksamisia sylin täydeltä =)

nemika

 

helmiina: yritä kestää. en uskalla kehottaa sinua käymään vielä lapsivesipunktiota, koska aikaa kuluu ja lapsi kasvaa mikäli aiotte keskeyttää. itsellä istukkapunktiohan sinänsä huijasi eli tulos oli trisomia 16, mutta lapsivesipunktiossa normaalit kromosomit. eli tämä trisomia oli vain istukassa. prosentit siihen, että tulos on vain istukassa ovat minimaaliset. meillä oli kyseessä niin vakava trisomia, ettei lapsen olisi pitänyt olla mitenkään elolle selviävä vaan vakavia epämuodostumia täynnä... tämän vuoksi itse odotin vielä sen lapsivesipuntion. trisomia 21 ei välttämättä näy päällepäin kuten meidän 16:n olisi pitänyt näkyä. oliko teillä mosaikismi vai kokonaan trisomia 21?

on teillä raskas kevät; teitte niin tai näin! :hug: :hug:

viestisi on juuri niitä, mitä täältä ei halua löytää.... mutta niitäkin on ja nämä vastoinkäymiset tulevat vain vahvoille. :hug: sinä ja te kyllä selviätte tästäkin! :hug:

myötäelän kanssanne parhaani mukaan jokaisessa päätöksessänne! muistakaa, se on se ainoa ja oikea päätös!

jeppistä

 

Kiitos kaikille myötätunnosta. Tänään saatiin varmistus, ettei kyseessä ole mosaikismi. Lääkäri sattui olemaan sieltä pätevimmästä päästä ja hän jopa piirsi meille kaavakuvan, miten selvitetään nämä kromosomit tai lähinnä miten ne tutkitaan. Meillä tämä virhe oli löytynyt jokaisesta tutkitusta solusta, joten tässä ei ole kyse mosaikismista. Mä en nukkunut viime yönä ollenkaan. Olen itkenyt niin paljon, etten muista koskaan itkeneeni. Mies on tukenut parhaansa mukaan ja yhdessä teimme käsillä olevien faktojen perusteella päätöksen, että meillä on nyt pieni Enkeli-poika. Näin ajattelen, vaikka lopullinen keskeytys on lähipäivinä edessä. Meillä on toki vieläkin mahdollisuus perääntyä, mutta nyt on ainakin päätös tehty yhdessä. Minua ei painostettu ollenkaan mihinkään suuntaan. Koskaan en saa tietää olisiko tämä down poika ollut hyväkuntoinen down vai sairas down-poika niine monine liitännäissairauksineen, mitkä down'issa on suht todennäköisiä. Mä en olisi kestänyt enää sitä kipua, että joutuisin katsomaan lapsen mahdollisia kärsimyksiä. Ajattelimme jopa niin pitkälle lasta, että miten hänen elämänsä järjestyisi, kun me emme olisi enää täällä hänestä huolehtimassa.

Mulla ei tahdo tulla itkusta loppua, sieluun sattuu niin etten tiedä miten päin olisin. Toisaalta sisälläni on jo painava tyhjyys...

Lapset saavat itkun loppumaan. Tuntuu niin hyvältä, kun joku niistä kapuaa syliin ja ottaa kaulasta kiinni.

Onnellista odotusaikaa odottaville ja onnellisia päiviä niille, joilla on jo vauva kainalossa. Meidän lapsiluku on nyt täynnä. Meillä on viisi tervettä lasta ja yksi pieni Enkeli-poika. Nyt pitää kääntää elämässä uusi sivu. Sivun käännän, kun minulla riittää siihen voimia.

Halauksin,

Helmiina :hug:

 

Tiedän tuskasi, toivon että et soimaa itseäsi teitpä minkä päätöksen tahansa! Itse keskeytin down raskauden -05 ja se on ollut elämäni vaikein päätös. :'(

Meidän tyttömme oli vakavasti sairas ja rakenteellisia vikoja löytyi paljon. Viikolla 17:sta vuosin jo pahasti verta ja tyttömme liikkeet olivat tosi vähäisiä. Lääkäri suositteli keskeytystä ihan oman terveyteni takia. Niskaturvotusta oli 2.7-3.1

Lähetän sinulle ison ropallisen voimahalauksia, voi kuinka osaisinkaan lohduttaa paremmin


:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

Jade-Julia

 

Helmiina:
Oletko jo ottanut yhteyttä Käpyyn? Moni tuttu on sieltä paljon tukea saanut lapsen kuoleman tai keskeytyksen jälkeen.
Enkelin kosketus-postituslista on myös monelle tutulle ollut henkireikä. Jos et ole vielä liittynyt, kannattaa liittyä mahdollisimman nopeasti.

Yritä saada varattua itsellesi riittävästi aikaa. Pitäkää yhtenä muistopäivänä lasketun ajan päivää ja toisena muistopäivänä syntymä / kuoleman päivää. Nämä päivät ovat vaikeita. Sen voi kertoa. Mutta kun on ollut rakkautta, ei se myöskään mihinkään häviä.

 

Päätös oli varmasti oikea - voi kumpa se luontoäiti tulisi sinullekin apuun. Ne jotka ovat huonoja uutisia täällä saanneet on se luonto tullut avuksi lopussa eikä se päätös ole ollut silloin niin raskas itselle kantaa. Voimia sulle ja perheellesi! onneksi sulla on ne viisi ihanaa lapsosta, jotka pitävät sinut arjessa ja elämä jatkuu vaikka sitä pientä kuudetta ei teille tullutkaan. :'( Voimia ja jaksamista siihen mitä viellä on edessä! :hug:

 

Kiitos kovasti teille. Olette antaneet enemmän tukea kuin arvaattekaan. Yritin tänään kovasti olla iloisella mielellä aamupalalla, kun lapset toivat korttinsa ja lahjan. No itkuhan se sitten tuli, kun kortteja luin. Toisaalta tuntui niin kipeältä lukea korteista "olet rakkain äiti", "maailman parhaalle äidille" "olet rakas". Pyörittelen tätä enkeli-poikaa mielessäni kokoajan. Olen puhunut asiasta pitkään ja hartaasti mieheni, parhaan ystäväni ja rakkaan siskoni kanssa. Tämä tuntuu kamalalta odottaa täällä kotona tulevaa. Lääkärille jo itkin perjantaina, että olisi niin paljon helpompaa saada nyt keskenmeno kuin synnyttää lääkkeiden avustuksella.

Yritän kovasti saada itseni luottamaan ajatukseen, että se on myös rakkautta, että luopuu. Jos jotenkin saisin tietää varmasti, että tämä lapsi ei joutuisi kärsimään syntymän jälkeen, en olisi harkinnut keskeytystä. Sellaista tietoa kun kukaan ei voi antaa. Mieheni sanoi, että pelkää sitä, miten minä kestän. Hänelle tekee pahaa katsoa tätä minun tuskailua. Pelkään tulevaa synnytystä. Kipuja en pelkää, pelkään sitä, että miten kestän henkisesti sen. Miten uskallan katsoa sitä pientä enkelipoikaa... Ikävöin jo nyt niin kovasti.

Mä olen ihan konkreettisesti kipeä sisältä. Kauankohan tätä kestää. Tiedän etten voi, enkä saa käpertyä tämän asian ympärille. Meillä on viisi lasta, jotka tarvitsevat äitiä. Siskoni sanoi, kun itkulleni ei tullut loppua, että luota nyt siihen ,että rakastat niin paljon sitä pientä poikaa, että uskallat luopua, koska et tahdo pienelle tuskia ja kärsimyksiä.

Voi kun jostain saisin voimaa luottaa siihen, että pienellä pojalla on hyvä olla enkelinä. Toivon, että tämä enkelipoika tietää, kuinka paljon häntä rakastan.

Yritän nyt lopettaa itkun ja mennä perheen pariin. Titinalle tulee telkkarista ja kuopus istuu kaukosäätimen päällä ettei vain kukaan isommista pääse vaihtamaan kanavaa...

Helmiina