toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

Olin työreissussa torstain ja perjantain ja istuin palaverissa, kun kännykän näytöltä tunnistin perinnökkisyyskliniikan numeron. Jouduin kärvistelemään pari tuntia, ennkuin pääsin soittamaan takaisin. Kromosomeiltaan terve poika tulossa! Siinä sitten punasilmäisenä nieleskelen loppupäivän kokoukset, joiden sisältö ja päätökset jäivät hyvin hämäriksi
Tiistaina on neuvola ja vapun aikaan ajattelimme kertoa tuleville isoveljille ja vaarille uutiset. Ja sitä myötähän tieto leviää sitten laajasti.
On tämä vain ollut melkoista kärvistelyä viimeiset viikot. Jospa nyt alkaisin "normaali" odotus.

Vähän tuli sellainen olo, että olisivat voineet enemmän selittää tuota riskiä. Meillä se 1:10 muodostui lopulta iästä ja niskaturvotuksesta, joka oli mitattu niin aikaisin, että virhemarginaali oli suuri. Useissa maissa ei vielä viikolla 9+2 suostuta turvostusta edes mittamaan. Veriseula ei loppujen lopuksi hälyttänyt ollenkaan, vaikka sellainen kuva meille annettiinkin. En tiedä, miten olisin selvinnyt ja jaksanut, jos en olisi löytänyt tätä ketjua. Kiitos siis teille kaikille ihanat kanssasisaret :flower: :flower:

Onnea ja vauvantuoksua nyyttinsä jo saaneille ja ihanaa odotuksen aikaa meille muille! Ja voimia tietoja odottaville!

Terv. odottaa (suu virneessä ja silmät edelleen kyynelissä)

 

odottaa Ihania uutisia sinulta, olenkin välillä käynyt kurkkaamassa täällä odotellen tuloksiasi. Nyt huoletta ja onnellisin mielin voit jatkaa odotusaikaasi
=)

 

odottaa: onnea hyvistä tuloksista! onpa tosiaan melkoisen ison riskin saaneet pelkän iän (ja turvotuksen) perusteella mul oli 1/84 ja ikää 37 v.! :hug: :flower:

hexa: no nyt ymmärrän miks sul on ollu niin paljo maitoa. itellä nyt tulee sellainen 3 dl päivässä yli mökön tarpeen tai sen verran lypsän luovutukseen. sen lisäksi lypsän muutaman ruuan mökölle ja loput se syö tissistä. oot laittanutkin, mut en muista et millä viikoilla sun keskoses syntyi?

meillä meni taas monta iltaa mökön kaa sen kiukutessa ja ajattelinkin sitten, että nälkäänsä kiukkuaa ja eilinen oli pitkästä aikaa hiljainen ilta! :heart: on sellainen, et nukkuu yöllä niin, että mä laitan kelloa 5-6 tunnin välein soimaan; samalla tavalla päivällä. varmaan sen verran laiskasti syö, et iltaisin sitten tulee mieleen se energiavaje. eilen sit herättelin kolmen tunnin välein päivällä, että ois tankannu jo ennen iltaa ja niinhän siinä sitten kävi, et neiti tyytyväisenä jatko uniaan syöntien jälkeen! on tää näitten pikkuisten kanssa pelaaminen oma tieteenlaji, kun ei tiedä mitä ne tissiltä syö! tänään sitten kiloja tasan 3!

joko nemika sait jäbän kotiin? missä vaiheessa sitä lapsivettä menee keuhkoihin niin, että se haittaa? eiks ne kuiteskin masussa ole keuhkot sitä täynnä? täällä yks tietämätön.. heh. Meillä kun ei sitä vaivaa ole ollut... =)
ihana kun alkaa kesä tulla, vaikka mä pelkään ihan sikana ampiaisia se on ainut huono puoli kesässä!
meil ois muuten huomenna laskettu! tämän päivän pyhitin lypsämiseen maitoa pakkaseen omaan tarpeeseen. tuli mieleen, et hyvähän sitä ois olla itellekin jos sattuu oluen joku kerta maistamaan... :saint: kyl tuota vois välillä käydä vähän tuulettamassakin....

 

jeppistä: juu kotona olemme vihdoin. meinasi pienestä jäädä kiinni ku crp:n pitäisi alle 10 olla et kotiin pääsee..oli sit tänään sen 11...mut lääkäri onneksi päästi kotiin ja nyt jäbä hyvissä voinneissa. syö ja nukkuu sanatarkasti.. =)
2400g oli kotiin lähtöpaino. et ei paljoa tippunut koko aikana.
naputtelen tässä lisää ku kerkien..

 

Onnea hyvistä tuloksista! Kyllä siinnä tosiaan meinaa pää hajota kun sitä epävarmuutta joutuu kestämään. itselle kans tää ketju oli aivan ehdoton. onneksi sullakin nyt kaikki hyvin ja voit keskittyä odotukseen. :hug:

Aurinkoisia kevätpäiviä sinne. M ja maha-asukas 35+2 :heart:

 

Hei!
Olen 38-vuotias suurperheen äiti. Lapsia perheessä on 5 ja kyydillä olisi nyt sitten "numero kuusi". Sattumalta löysin tämän keskusteluketjun, kun googletin trisomian riskiluvuista.

Joten mahtuisiko vielä tämäkin mamma mukaan iloineen ja suruineen? Viime torstaina kun kävi toteen yksi peloistani... Olen aina käynyt raskauksien aikana kaikki mahdolliset "seulat", mitä on ollut kunnallisella puolella tarjolla. Veriseulastakin on menty edellisissä raskauksissa ihan mukavasti "läpi".

Tällä hetkellä viikkoja on 12 + 5. Niskaturvokeultrassa kävin viime maanantaina ja silloin tuntui kaikki olevan ihan kohdillaan. Ultrapäivänä oli viikkoja 11 + 6. Tosin "Pikkuiseni" vastasi mitoillaan viikkoja 11 + 4. Niskaturvotusta oli 1.6. Äitipolilla sattui olemaan suht niukkasanainen lääkäri ja vasta kun tajusin kysyä, että oliko kaikki kohdillaan - sain myöntävän vastauksen. Tosin kehotti menemään veriseulaankin, koska hänen mielestään pelkkä niskaturvokeultra yksistään ei kerro mitään... Verikokeen kävinkin antamassa sillä samalla reissulla.

Torstaihin saakka elin mukavaa arkea ja kerkesinhän minä jo muutaman suloisen pikku vaatteenkin netistä tilailla. Kaikki kun tuntui olevan kohdillaan. Torstaina sain sitten soiton Oys'in perinnöllisyysklinikalta ja tuntui, että kaikki romahti niskaan :'( . Kerta kun oli ensimmäinen (siis että jäin "kiinni" seulassa). Hoitaja koetti lohduttaa kaikilla faktatiedoilla, että kaikki saattaa silti olla ihan kohdillaan. Eihän se siinä silloin oikein lohduta. Itku tuli jo siinä puhelun aikana.

Siis ikää minulla on 38v. Niskaturvotusta oli 1.6 ja kuulemma sikiöltä löytyi kaikki, mitä tässä vaiheessa pitikin löytyä. Veriseula yhdistettynä tähän ultraa oli kuitenkin antanut riskiluvuksi 1:200 ja kutsu jatkotutkimuksiin tuli (istukkabiopsia). Iän perusteella kuulemma riskiluku olisi 1:180. Pari päivää soiton jälkeen meni kuin sumussa ja pelko oli todella kova. Pelko "Pikkuisen" voinnista, pelko keskenmenoriskistä biopsian yhteydessä jne. Istuin illat tietokoneella ja etsin tietoa... Eikä se tehnyt pelolleni hyvää. Sitten törmäsin tähän ketjuun ja jotenkin tätä lueskellessani tuli jotenkin rauhallinen olo. Tiistaina pitäisi mennä jatkotutkimuksiin ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että taidan osallistua tähän biopsiaan. Olen saanut ystäviltä ihanan paljon tukea ja lohdutusta. Pikku hiljaa olen ymmärtänyt, että tässä vaiheessa on kysymys vasta RISKILUVUSTA! Itkuherkkä olen kyllä vieläkin. Jos pitää jollekulle puhua tulevasta tutkimuksesta, itku tulee helposti.

Hmm, juttuni taitaa olla aika sekavaa sepostusta. Toivottavasti rauhallinen oloni jatkuu tiistainakin perinnöllisyysklinikalla, enkä repeä siellä itkeä tuhrustamaan. Olen jotenkin yrittänyt jopa ottaa "etäisyyttä" tähän raskauteen. Kuullostaa hullulta, mutta en uskalla haaveilla vauvasta, koska pelkään etten saakaan pitää pikkuistani :'( . Voi kun kaikki olisi hyvin ja tämä minunkin tapaukseni olisi vain se "väärä hälytys".

Nyt pukemaan kuopukselle pyjamaa päälle ja sitten nukkumaan (siis pikku neiti nukkumaan. Äiti taitaa vielä keittää iltateet).

Helmiina38 ja "Pikkuinen" 12 + 5

 

Helmiina: Meillä oli kans niin että esikkoisen odotus aikana pelkästään veriseula hälytti. Nt ultrassa oli kaikki hyvin (turvotusta vain 0,8 mm). En tiedä mikä siinä veriseulassa hälytti mutta antoi riskirajaksi 1:230. Ikää minulla oli 24.v. Käytiin lapsivesipunktiossa ja 18 pv myöhemmin tuli tieto kromosomeiltaan terveestä tytöstä. Huomenna tyttö täyttää 1.v ja on aivan ihana vilkeri
Samanlaisia tunteita ite kävin silloin läpi mitä sulla on mielessä nyt. itekkään en osannut enkä halunnut kiintyä masuasukkiin vielä siinä vaiheessa kun asiat olivat kesken. Ehkä se on aika luontainen tapa käsitellä näitä tunteita ja pelkoja.
Tässä raskaudessa (olen nyt rv 29+4) emme jääneet mihinkään seulaan kiinni ja rakenneultrassakin kaikki näkyi olevan hyvin. Nyt kuitenkin sitten tavallaan taas pelottaa se kun viimeraskaudessa kaikkia syynättiin niin tarkkaan ja nyt on katottu vain "perus" jutut.

Toivotaan että sinäkin kuuluisit väärien hälytysten kerhoon... Oikein kovasti jaksamista :hug:
Kojo

 

Helmiina Minusta sinulla ei ole syytä kovaan paniikkiin noilla lukemilla. Minun tytöllä niskaturvotus 3,4 ja riskiluvuksi sain 1:5, ikää on 38 v.
Vastaukseksi tuli ei kromosomi poikkeavuutta.
Koitahan jaksella =)

 

Kiitokset teille nopeista ja lohduttavista vastauksista :hug: . Olo on ollut tänään ihan rauhallinen. Tosin taitaa tuolla "pinnan alla kuplia", olen tässä pitkin iltaa tasaisin väliajoin hieman pärähdellyt muksuille. Onneksi mies lupasi lähteä mukaan huomenna (siis mieheni ei ole koskaan tullut edes neuvolaan tai äitipolille ultriin mukaan).

Nyt iltapalalle ja siivoamaan... Huushollissa täys kaaos vielä ja eihän tänne kehtaa lastenhoitajaa aamulla sisälle päästää, jollei jotain järjestystä saa tänne .

Helmiina ja Pikkuinen 12 + 6

 

Helmiina, tunnistan tunteesi hyvin ja myötäelän. Tuo riskiluku ei sinulla onneksi ole häkellyttävän hälyttävä, mutta ei se tunteiden kuohunassa paljon taida lohduttaa. Itse varmaankin ensimmäistä kertaa elämässäni sisäistin viime viikkojen aikana, kuinka pitkä ja tuskallinen voikaan olla odottavan aika. Ne päivät ja viikot kuitenkin kuluvat, ja uskon, että myös sinä saat hyviä uutisia (rukouksen lähetän puolestasi).

Kyllä se OYSin perinnöllisyysklinikan hoitaja on tottunut itkuja puhelimessa kuuntelemaan - itse kyllä romahdin täysin kun kuulin riskilukuni, joka on - kuten itsekin totesit - vain riskiluku.

Jaksamista tuleviin päiviin, ja muista, että et ole kuullut mitään _todellisia_ huonoja uutisia, ainoastaan riskiluvun!

Terv. odottaa

PS: Omien piinaviikojeni aikana surffailin ahkerasti paitsi tästä ketjua lukien myös kansainvälisiä tutkimuksia netistä selaten. Sieltä löytyi aika yllättävä tieto, eli tyttölapset saavat aikaan enemmän hälytyksiä seerumiseulassa, koska nuo verestä tutkittavat arvot ovat hieman alhaisemmat kuin poikien odottajilla. Ero ei ole suuri, mutta kuitenkin. Minulla ei seerumiseula hälyttänyt, ainoastaan niskaturvoke yhdistettynä ikään...ja poikaa siis tässä odotan.

 

Nemika:
Hienoa, että pääsitte kotiin!

Helmiina:
Yritä kestää. Rankkaa se tulosten odottaminen on, mutta jokainen päivä on arvokas jonka saat pientäsi rakastaa. Vaikka itselle se kuinka raskasta tahansa olisikin. Eikö se pelko lapsen puolesta juuri syvennäkin rakkautta ja tee siitä tunteesta konkreettista?

Aukeaminen on mulla edelleen samaa luokkaa, kuin silloin 1,5 viikkoa sitten. Eli makaaminen ja televisionkatsominen on olleet hyvästä. Tosin kyllä kohta alkaa ostostv tulla korvista ulos. Mutta mihin sitä ei lapsensa vuoksi voisi uhrautua?

On tää.. Viikkoja on 21+3 ja sitä vain miettii, että onkohan synnytys edessä viikon, kahden, kolmen vai vasta kuukauden kuluttua. Olis se kyllä upeaa päästä 3:lla alkavalle viikolle!

 

:hug: voimia sinulle. Riski lukusi on kovin pieni eikä turvotusta juuri ollenkaan. Luulis et ikäsi tekee nyt tepposen ja hälyttää siksi. Mulla ikää 30v ja riskiluku oli 1:90 ja se kuulemma olis ollut ok jos olisin ollut 38v. En tiedä miten niitä laskevat. Veriseula mullakin hälytti.Se on kamalla kuulla se uutinen ja maailma tuntuu romahtavan ihan kokonaan. Voi sitä kyynelten määrää ja tavallaa luopumisen tuskaa vaikka onkin vain riskiluvusta kyse. Mä ainakin juttelin lääkärin kanssa keskeytyksestä yms. koska tavallaan riskit on lisätutkimuksissa ja ei kuulemma turhaan kannata mennä. Mulla otettiin lapsivesinäyte ja kaks viikkoa olin kuin tulisilla hiilillä. pelkäsin niin menettäväni tän pienen maha-asukkaan, jota niin kovasti odotimme. Ja tosiaan sen raskauden yritti työntää pois mielestä, ei ainakaan halunnut et se näkyis ulospäin. En olis kestänyt yhtään onnittelua. Mulla viikkoja tais olla 16 ja oli aikast kiire tehdä testi. Onneks löysin tän ketjun ja sain täältä niin paljon lohdutusta ja voimia ja uskoa et hyvin tässä voi käydä. Ja niin siinä kävikin Pieni tyttönen asustaa täällä mahassa ja viikkoja on kohta 36. Onneks esikoinen piti silloin ajatukset arjessa eikä ollut niin raskasta-mitä vois olla jos ihan ensimmäisestä jäis kiinni seuloissa.

Seulat usein vuotavat.

Toivottavasti näytteenotto onnistuu hyvin. :hug:

 

Iso ja Kaunis Kiitos Merika, Hexa ja Odottaa :hug: . Oli lohduttavaa lukea viestinne. Kyllähän mä olin kireä kuin viulunkieli eilen aamulla, kun piti sairaalalle lähteä. Itku tuli sitten jo siinä, kun piti kävellä hoitajan perässä kuuntelemaan opastusta tulevasta operaatiosta.

Lääkäri oli onneksi mukava ja kaikki sujui hyvin rutiinin omaisesti ja ripeästi. Pikkuinen ultrattiin ensin ja lääkärin mukaan ultrassa ei ollut mitään poikkeavaa. Pyysin tarkistamaan, että näkyykö nenäluu ja hyvinhän se sieltä löytyi. Hellyyttävin hetki ultran aikana oli se, kun Pikkuinen "venytteli" ja haukotteli oikein makeasti. Sattui vielä heilauttamaan kätensä haukotuksen päälle suun kohdille. Mulla maha tärisi, kun alkoi naurattamaan. Näytteenotto ei oikeastaan tehnyt edes kipeää (nipisti vain ihan niin kuin verinäytettä otettaessa). Se istukan harjaaminen tuntui vähän tympeältä, mutta ei onneksi kestänyt kauaa. Kerralla saatiin tarvittava määrä näytettä, eikä tarvinnut harjata enempää. Näytteen ottamisen jälkeen kurkattiin vielä Pikkuista ja siellähän se nukkui. Lääkäri tuumasi, että tuskinpa edes huomasi, että "eväspussilla" käväistiin (eväspussi=istukka).

Se yllätti minut, että olinkin aika kipeä näytteen ottamisen jälkeen tai siis pistokohtaa jomotti. Kyllä mä tunsin sitten myös, että alkoi vähän supistelemaan. Käytiin miehen kanssa syömässä ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Autossa sitten olinkin aika itkuinen. En mä oikein tiedä, mitä itkeskelin. Kai se stressi hieman helpotti ja itku tuli sitten niin helposti.

Mä muuten hyppäsin pissalla koko päivän... Siis aamulla olin kotona joka välissä pissalla, kun niin hermostutti. Sairaalallakin joka välissä työnsin käsilaukkua miehelle, että pääsisin helposti pissalle. Mies tuumasi, että on se hyvä että joka käytävältä vessat löytyy... Ohjeeksi sitten vielä annettiin, että pitää juoda paljon näytteen ottamisen jälkeen. Minähän lipitin varmaan melkein kannullisen vettä pizzani kera ja hyppäsin pizzeriassakin pissalla. Kotimatkalla oli vielä pakko kurvata huoltsikalle, että pystyisin istumaan vielä loppumatkan. Huoltsikan pihalla mies sanoi, että "miten ihmeessä sun kanssa pärjää vanhana, kun nyt jo saa olla joka puolelle tunnille pissalle viemässä". Mulla repes siinä ihan totaalisesti. Nauroin kyyneleet silmissä, kun kuvittelin meitä vanhana köpöttelemässä rollaattoreiden kanssa villasukat vinossa yhdessä vessaan...

Illan yritin ottaa ihan rauhallisesti. En korvaanikaan lotkauttanut, vaikka keittiössä oli kamala kaaos. Kuopukseni (pikku neiti 1v. 11kk) oli hieman ihmeissään, kun en sylissä häntä kantanut tai en antanut sylissä riehua. Kyllä mä vielä illallakin tunsin pientä supistelua ja nipistelyä mahan seutuvilta. Tosin mulla taisi suolen mutkatkin nipistellä, kun sitä vettä join aika paljon. Ilmakuplat kiersi ihan kiitettävästi. Kyllähän mä joka välissä hyppäsin vessassa pöksyjä tarkistamassa, että onko tullut jotain vuotoa. Onneksi ainakaan vielä ei ole mitään tullut. Olen toisaalta aika helpottunut, että näyte on nyt otettu, mutta toisaalta kyllä mua hermostuttaa vieläkin se keskenmenoriski ja tuleva tulos näytteestä. Hoitaja neuvoi ottamaan sen näytteenottopäivän rauhallisesti, mutta kyllä mua sen verran hermostuttaa etten minä tänäänkään uskalla vielä touhuilla normaaliin tahtiin. Mitenkähän monta päivää vie, että suurin riski keskenmenolle olisi ohi? Siis näytteenottamisesta johtuva keskenmenoriski? Lääkäri sanoi, että keskenmeno voi tulla joko tulehduksesta tai sitten se ns. mekaaninen rasitus. Tuo tulehdusasia mua jäi vähän vaivaamaan. Vaikka iho puhdistettiin ja välineet ovat steriilejä, kuulemma aina menee neulan mukana jotain pöpöjä?!?!

Kun mä Pikkuista katselin siinä ultran aikana touhuilemassa, tuli mieleeni vain ajatus: Olet minulle niiiiiiin Rakas :heart:

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 1

 

Huomenta!

:'( itkettää niin toi sun kirjoituksesi. Mulla hormoonit tekee tepposia ja kyyneleet valuu. Nyt myötätunnosta. Toisaalta nyt on hyvin kun olet siellä käynnyt ja tavallaan kohta tiedät miltä siellä kuulostaa. Ja kun toivottavasti kaikki on kunnossa, niin saat ainakin tietään sukupuolen 100% varmuudella.

Odottelu on raskasta ei se ensimmäinen viikko, mut itsellä se toinen -koska TYKS lähettää kotiin postia hyvistä tuloksista ja soittaa huonoista tai jos tarvii äidiltä ja isältä verinäytteet. Voihan olla et löytyy joku virhe, mikä on olemassa toisella vanhemmalla ja siten ihan ok löydös. Mä olin ihan hysteerinen pari päivää ennen kun sain soittaa -pelkäsin jokaista puhelimen soittoa. onneks sitä ei tullut. Muistan kun kysyin tuloksia ja sain vastaukseks et ok. En pystynyt kun sanoo kiitos hei -kyyneleitä tipahteli työpöydälle ja kaikki se stressi ja epätoivo pääsi ulos. Näin jälkeenpäin ajatellen kaikki turhan takia.

Mutta kyllä tämä pikkuinen täällä mahassa on rakas -mietin voiko toista rakastaa niin paljon kuin ensimmäistä -mutta kyllä tämä ainakin on yhtä suuri aarre kuin esikoinen :heart: et ihan turhaan sellasta mietin.

Siitä keskenmenon riskistä -ekan vuorokauden otin rauhassa ja sitten palattiin arkeen.
Voimia ja jaksamista tulosten odotteluun. :hug:

 

Helmiina Minulle sanottiin naistenklinikalta, että lähipäivät kannattaa ottaa iisisti, ei rehkimistä eikä kanteluita. Jaksamista tulosten odotteluun, uskonpa että helpottavat vastaukset on sinulle tulossa!

 

Täällä mä taas itsekin itkeä tihrustan ja en edelleenkään tiedä mitä tässä oikein kyynelehdin . Mulla on tuntunut vielä tänäänkin mahan seutuvilla pientä kipua ja nipistelyä. Yritän ottaa mahdollisimman iisisti. Pakko tietenkin jotain tehdä, että muksut saa ruokaa ja ruuan alle puhtaat astiat. Pyykit ja lelut saa olla kyllä ihan vapaasti. Käännetään sitten vaikka paidat nurinpäin päälle, jos ei kaapista enää puhtaita löydy...
Tämä palsta on kyllä minulle ollut nyt oikea aarre! Ihana käydä lueskelemassa muiden kohtalotovereiden kokemuksia ja kyllä vastaukset omiin mietteisiin lohduttavat. Mies kun ei osaa oikein olla tukena. Siis on kyllä hengessä mukana, mutta ajattelee ehkäpä asiaa enemmän järjellä, kun minä sitten menen täysin tunteiden mukaan. Toisaalta on hyvä, että mies on järki-ihmisiä. Pudottaa tämän pyryharakan monta kertaa ihan ansaitusti "tunnevuoristoradoista" maan pinnalle...

Hitto soikoon, taas nipistelee ja juilii. Mulla on kyllä tällä hetkellä yksi emätinpuikkokuuri menossa, jossa oli sivuoireina pahoinvointia ja mahakipua. Mikähän näistä kivuista on eilisestä ja mikä tuosta jeevelin puikkokuurista. Vielä kun pitää jaksaa puikkojen kanssa heilua ensi sunnuntaihin saakka *yöks*.

Mukavaa vappua kaikille B)

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 1

 

Jep, täällä taas hermoilemassa. Se pikkainen helpotuksen tunne, joka tuli näytteen ottamisen (istukkabiopsia) jälkeen on kyllä kadonnut kuin tuhka tuuleen . Tuloksista on alustavasti sovittu soittoaika ensi viikon perjantaille. Tällä hetkellä kuitenkin hermoilen jostain syystä aivan kamalasti keskenmenoriskiä...

Olen miettinyt pääni puhki, että muistankohan mä nyt oikein ne suulliset ohjeet, joita annettiin ennen toimenpidettä. Oys'issa kehotettiin ottamaan näytteenottopäivänä rauhallisesti ja juoda paljon. Itse kuitenkin ajattelin ottavani vähintään pari päivää rauhallisesti. Mulla vain tuli sellainen hassu "black out" eilenkin... Siis tuntui, että näytteen ottamisesta olisi jo monta monituista päivää (vaikka eilen oli vasta toinen päivä operaatiosta). Aamulla oli niin reipas olo, että touhuilin ihan normaaliin tahtiin keittiössä. Pesin pyykkiä koneellisen. Välillä kuitenkin istuskelin paljon (tietsikalla tietenkin... tai kattelin telkkaria). Illalla sitten kun sain jälleen kerran keittiön raivattua ja pyykit narulle, tuli alaselkä kipeäksi ja mulle iski aivan kamala paniikki. Loppuillan makoilin kyllä sohvalla ja kipu hellitti. Hassua tunnustaa viiden muksun äiskänä, etten osaa sanoa liittyikö kipu supisteluun. Mulla kun on ollut yleensä isomman mahan kanssa supistelukivut aina selän puolella. Tänä aamuna mietin jo, että onkohan kivut osittain jopa "korvien välistä"...

Mä istuskelin äskenkin sohvalla ja mielessäni laiton "ranskalaisilla viivoilla" eilisiä askareitani riviin ja pähkäilin, että rehkinkö mä liikaa... Hävettää tällainen hermoilu, mutta minkäs teet. Hermostuttaa niin hermostuttaa!!! Mitään verisiä vuotoja en ole huomannut ja kivut menee ohi lepäilemällä. Normaalisti olisin ihan huoleton tässä vaiheessa raskautta näillä vaivoilla, mutta nyt hermoilen ihan liikaa.

Ihan sohvan valtiaana kun en voi olla tämän kokoisen perheen kanssa. Sitten nyt minua on sekin mietityttänyt, että miksi sanoin tutkimuksesta muille kuin miehelleni. No, toisaalta ne jotka tästä tietävät, ovat luottohenkilöitäni ja heille olisin kuitenkin kertonut sitten jälkeenpäin. Vanhemmilleni vannotin, etten halua tästä keskustelua kahvipöydässä muiden sukulaisten kanssa.

Anteeksi ystäväiseni tämä alituinen narinani... *häpeää nyt täällä kovasti*. Tämä epätietoisuus on raastaavaa! Tiedän, että tein oikein menemällä tutkimuksiin. Loppuraskaus olisi minulle ollut yhtä tuskaa, jos olisin jättänyt tämän tutkimatta. Voi kun ensi viikko menisi nopeasti...

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 3

 

Helmiina:
Mulla oli ihan kamalan kipeä se LV punktion pistoskohta viikon ajan. Joku sanoi, että se on mahdollista (olisiko ollut NKL kätilö ) mutta kukaan muu ei uskonut, että se voisi aiheuttaa kipuja. Tosin oli vatsatautikin siinä samalla päällä eli olo oli ihan kamalan kurja ja kipeä.
En siis ihmettelisi, vaikka selkään sinulla ottaisi. Jos vatsan puolella on ollut jännitystä. Toinen mikä tuli mieleen ihan viattomana selkäkivun aiheuttajana on ryhdin muuttuminen. Itsellä ainakin kotityöt ottaa ihan hirveästi selän päälle jos en käytä noin 3 cm korkoja. Töissä on aina korkeammat korot ja selkä kiittää mutta kotona on sukkasiltaan ja silittäminen tai pyykin ripustelu tuppaa ottamaan selkään. Onneksi sen kivun jo tunnistaa nikamanvälikuluman kivuksi.

Kokeile sisäkenkiä kun seuraavan kerran puuhailet keittiössä. Jos ne auttavat, hyvä. Pääsetkö neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan?

 

Tosiaankin, miksi aina ajatella kaikki vaivat sen pahimman kautta. Mulla kun on jo mahaa esillä jonkin verran ( + ne iänikuiset mahamakkarat... Mahamakkarat on vauvamaha työntänyt jo ylöspäin rintoja kohti. Sivuprofiili on suorastaan koominen =) ). Kokeilenpa tänään noita kenkiä täällä sisällä puuhastellessa.

Eilen just mietin neuvolaan soittoa, mutta tänään en pääse siellä käymään vaikka ajan saisin. Jos olo on yhtä levoton vielä maanantainakin, pyydän päästä kuuntelemaan vauvan sydänääniä. Mies joutui ottamaan isomman auton töihin ja tuossa pihalla seisovassa "kauppakassissa" ei ole turvaistuimia pienimmille muksuille. En uskalla lähteä kurvailemaan pienten kanssa ilman asianmukaisia istuimia.

Luinkin tuolta aikaisemmasta viestistäsi, että olet tainnut joutua ihan kunnolla lepäilemään. Jaksuja kovasti loppuraskauteen, että pääsette vauvan kanssa turvallisimmille viikoille!!!

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 3

 

Älä turhaan huoli siitä keskenmeno riskistä-se on tosi pieni ja nyt näytteenotostakin jo aikaa. Esim: naistenklinikalta ne passittaa samantien töihin TYKS kirjoittaa päivän sairaslomaa. Mut kyllä se itseäkin pelotti sen yhden päivän ja otin rauhassa.

Uskon et ahdistaa-se on niin todellista et se pieni kasvaa sisällä. Mulla alkoi pikkunen potkii viikol 17 jolloin kävin myös testissä -se oli tuskaa ja kun olin jo ehtinyt kertoo siitä kun ajattelin et kaikki ok. Olivat UNOHTANEET kertoo huonot uutiset, ja oli päivä aikaa päättää mennäkkö jatkotutkimuksiin. Joulu meni ihan vi***ks, järkyttävää kun joku onnitteli tai jotain. Hyvä etten itkee alkanut. Ja sit äiti meni viel mainitsee täs yhdelle sukulaiselle(et raskaudes jotain ongelmaa, ajattelemattomuuttaan) -ja tosiaan ei oo mikään kahvipöytäkeskustelun aihe, niin arka se on. Mäkin keroin siitä vain kolmelle ystävälle.

Tsemppiä sulle, on ihan oikeutettua olla huolissaan ja purkaa täällä itseään. Niin me muutkin olemme tehneet ja ilman tätä palstaa olis varmaan pääseonnut. onneks on tää virtuaalimaailma. :hug:

Viikkoja tasan 36

 

älä hätäile noin kauheasti. :hug: tiedän kyllä tunteen, kun olen käynyt sekä istukkabiopsian että lapsivesipuntion... itsellekin tuli oikein ahdistus aina välillä vielä yli viikko toimenpiteiden jälkeen ja funtsi, et entäs jos.... mutta sehän ei tietty ole enää sinun käsissäsi. :hug: kyl kait se eka vuorkausi on kriittisin. mulle sanoivat, et jos kohtu sattuis alkuun hirveesti supisteleen ja samalla pukkais pöpöjä sisälle... tai sitten jos istukka jää vuotamaan verta ja sullahan se ei sitä tehnyt! tiedä noista. niitä haamukipuja tuntuu vielä melko pitkään toimenpiteiden jälkeen, joten kyllä se taitaa pääkopassa suurin syy olla. =) :hug: ota vaan rauhallisesti. kyl se siitä ja muutaman kuukauden päästä nyytti käsissä.

tais nemikallakin alkaa taas vauva-arki ja surffailu jää vähemmälle... kuis teillä nyt menee? :hug:

meidän neiti painoi tänään virallisissa punnituksissa 3125 g. eilen annettiin sen nukkua vaunuissa ekan kerran ulkona reilun tunnin verran ja kylläpä astetta paremmin ne ulos nukahtavat! ei tarvitse tuttia suuhun käydä viiden minuutin välein laittamassa :heart:
tekis mieli illalla tehdä sama homma kun natisee... joinakin iltoina ei natise ja joinakin natisee. mitä lie. tyytyväisenä sylissä nukkus, mut vieppä sänkyyn niin varmaan herää. :headwall:
odotan innolla aikaa, kun isännän työt taas maanantaina alkaa. se on nyt parin viikon ajan ollut täystyöllistetty kaksveen kanssa ja kohta ne molemmat on meikän hoiteilla. apuva!
ei varmasti hetken rauhaa!

 

Just samaa sanoi pikkusiskoni. Siis sitä, että jos hänelle olisi tehty sama operaatio, hän olisi joutunut töihin seuraavana päivänä. Työpaikalla olisi ollut pakko hoitaa tehtävänsä, vaikka olisi kuinka keskenmenoriski pelottanut. Hmm, kyllä mä olen tainnut sittenkin aika lunkisti ottaa, kun olen noin paljon ehtinyt miettiä ja murehtia täällä kotona .

Äsken jumituin kahvikuppini kanssa tuijottamaan Faktalta sitä Synnytyssairaala-ohjelmaa. Itku tuli joka välissä... Kanavaa olisi voinut vaihtaa tai laittaa koko koneen kiinni, mutta ei... lopputeksteihin asti piti katsoa. 7-vuotias poikani huolestui tosissaan, kun huomasi äiskän itkun. Raukka oli aivan varma, että johonkin sattuu, vaikka koetin selittää että tällasia ne äiskät joskus on. Itku tulee telkkariakin katsellessa.

Merika, sulla on jo ihanan paljon viikkoja "kasassa". Ei mene enää kauaa ja saat vauvan kainaloosi :heart:

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 3

 

Kiitos sinullekin rauhoittavista sanoistasi. Mä taidan olla aika vaikea tapaus rauhoitella =) =) . Mies on halkonut monta kertaa hiuksiaan, kun tahtoo hermostua siihen, että mä olen sellainen "MITÄ JOS..." tyyppi. No raskaana ollessa enemmänkin. Murehdin jo viime raskaudessakin neuvolassa sitä, etten osaa relata. Ajattelen aina asiat vähän turhan pitkälle ja tietysti aina pahimman vaihtoehdon mukaan. Terkka vain totesi, että "No, se on sinun tapasi olla raskaana".

Voi sinulla on jo vauva-arki alkanut :heart: . Lueskelinkin pari iltaa sitten ketjua ja tippa linssissä lueskelin teidän alkumatkasta. Toivottavasti nyt muistan oikein.

Mä muistan vielä todella hyvin sen ajan, kun meille oli syntynyt "numero kakkonen". Esikoisella ja tällä kakkosella on ikäeroa vajaa 1,5v. Se ensimmäinen päivä, kun mies meni töihin oli aluksi yhtä kaaosta. En nyt sitten halua mitenkään pelotella! Meillä esikoisella kun oli kamalan hankala oppia ymmärtämään sanat ODOTA HETKI. Jösses, että piti ottaa monta kertaa neidin kanssa lukua, että neiti oppi luottamaan siihen että palvelu pelaa kuten ennenkin mutta vie vain enemmän aikaa. Tuolla se esikoinen 13v. nyt hoitaa ja viihdyttää kuopusta 1v. 11kk. Nykyisin tällä 13v. on jo aika "lehmän hermot". Enpä olisi silloin uskonut, kun katselin sitä raivoamista, kun kakkonen oli tissillä, enkä päässyt heti leipää laittamaan =) .

Halauksia :hug:

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 3

 

En tiedä rauhoittaako tämä sinua yhtään, Helmiina, mutta tuo keskenmenoriski on todellisuudessa paljon pienempi kuin mitä virallisesti ilmoitetaan. Se on kuulemma aivan samaa luokkaa kuin lapsivesinäytetutkimuksessa, mutta tuo riskiprosentti molemmissa tapauksissa perustuu _kansainväliseen_ arvioon. Esim. jenkeissä noita näytettitä otetaan pienillä kliniikoilla, joissa puhtaus yms. ei ole ihan suurten sairaaloiden tasoa. Näin myös monessa muussa maailmassa. Niiden sairaaloiden operaatioissa, joissa näytteitä otetaan hyvin paljon, ei keskenmenoja käytännössä kuulemma tapahdu lainkaan, koska rutiini on niin hyvä. Ja OYS on kieltämättä tällöin hyvä paikka näytteenotolle. Jostain tutkimuksesta luin, että Suomessa, kun istukkabiobsiaan on liittynyt keskenmeno, tuo keskenmeno on oireillut välittömästi näytteenoton jälkeen todella voimakkaalla vatsakivulla. Tuo kuvaamasi kipuilu kuulostaa juuri samalta, kuin minulla itselläni oli. Jos kipuilu jatkuu, niin kannattaa napsia Panadol 500, se rentouttaa lihaksia.

Helppo on toista rauhoitella, mutta kyllä itse oli niin hermona, että säntäsin näytteenoton jälkeisenä maanantaina neuvolaa, ja pyysin kuuntelemaan sydänäänet. Neuvolatäti oli aivan ihana, ja ilman sen kummenpaa ajanvarausta kuuntelutti pienen sydämen jumpsutuksen. Se vähän rauhoitti. Muuten olen kyllä sellaista perus-huolehtivaa sorttia "...mitä jos..." että varmasti käyn välillä miehellekin hermolle. Mutta hyvinpä tuo on rinnalla jaksanut.

Halauksin,
Odottaa
:hug:

 

Odottaa: Siis tässä täytyy olla telepatiaa liikenteessä :wave: . Yritin kaivaa tietoa ennen biopsiaa, että mistä/miten tämä keskenmenoriskiluku on laskettu. Kyselin siitä hoitajaltakin Oys'issa, mutta en kyllä saanut oikein vastausta siellä. En sitten tiedä, oliko hoitajallakaan siitä tarkkaa tietoa. Ihana saada rauhoittavaa tietoa täällä :heart: . Se on sitten omituista, että sitä ei tarvi kuin lukea yksi juttu "mun kaverin kaveri sai keskenmenon neljäntenä päivänä biopsian jälkeen jne" niin mulla on takatukkakin pystyssä ja mielikuvitus laukkaa kuin paraskin laukkaratsu. Vaikka netistä olen löytänyt kirjoituksia varmasti yli 90% vain hyvin päättyneistä toimenpiteistä. Yksikin surullinen tarina kuitenkin jää sitten jumittamaan korvien väliin. Teen tässä nyt sitten lupauksen, että yritän ottaa viikonloppuna rennosti, turhia murehtimatta. Jos selkä kipuilee, jätän hommat vähemmälle ja nautiskelen hienoista ilmoista muksujen kanssa pihalla (miehellä kiireitä maatöidensä kanssa... Hyvä jos iltaisin ehtii miestä näkemään).

Halauksin,

Helmiina ja Pikkuinen 13 + 3