toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

carpe diem: ihmehän se oli että sinne asti päästiin. aiemmat vauvat syntyneet 33 ja toinen 36 viikolla ja tuota 33 viikkoakin pidettiin ihmeenä tässä viimoisessa raskaudessa. ja niin sitä mentiin vaan hyville viikoille.
jaksamisia lepäilyyn sinne sairaalaan. minä ku olin nii itepäinen että omalla vastuulla lähdin kotiin kun paksuna olin. osastolle olisin joutunut myös. en vaan pystyny ku kaksi muutaki muksua kotona. ja poden ihan neuroottista sairaala kammoa. sillä kotiuduin synnytyksen jälkeen heti aamulla ku ukko pääs hakemaan mut pois..

mut nyt saunaan...

 

hannikka: olen pahoillani, että jouduitte kokemaan menetyksen, mutta lienee parempi kuin katsoa tuurillaan tosi sairasta lasta ja sen kärsimyksiä vuosisotalla. :hug: :hug:
nämä huonot uutiset vain sattuvat joidenkin kohdalle. luonto on valinnut niin.

cd: eikun vaan makoilet. mulle sanoivat sillon, että pääsen pois kun 34 viikkoa täynnä, mutta sieltähän se sitten tuli 32+1 kuten nemika laittoi.... kun 32 viikkoa on täynnä niin ei puhuta enää pikku keskosesta vaan ovat niitä isoja. oliko sulla poika vai tyttö tulossa? tytöt valmiimpia aikaisemmin syntymään. mulle sillon sanoivat, että kun se 32 alkaa olla ovella niin suurin vaikeus siinä vaiheessa on yleensä enää keuhkot. meillä niiden kanssa ei ollut ongelmia ja kerkesinkin saada just ne kaksi kortisoni piikkiä ennen leikkausta. ja kun viikot alkaa kolmosella niin ollaan jo hyvillä viikoilla. jos sulla pelkästään suppareista kyse, niin oletan että pitävät ne sairaalassa kurissa tarpeeks kauan, mutta meikän istukassa oli ongelmaa ja siihen ei lääkkeet auta
vaikka muksusi tulisi nyt, niin etköhän jo ensi viikolla kylvetä sellaista puoltoista kiloista; sen verran kehittyneitä ne on... :hug: :heart:

nemika: miten tyttös ottaa jäbän? meillä neiti kaksvee on melko kivasti mustis. tai ainakin kun alkaa imetys, niin tekee kaiken mistä on kielletty! :kieh: tänään on RAUHAAAAAAA....
isäntä vei töihin mennessään kaksveen mummolle täksi päiväksi, kun äiskä halusi edes yhden päivän lepoa. isäntä on jo ihan hermoraunio; ei pelkästään kaksveen takia vaan yövuoroja oli monta peräkkäin ja nukkuminen täällä huudon keskellä hankalaa.... otettiin isännän kanssa yhteen kivasti eilen ja kyllähän se sitten puhdisti ilmaan. väsyneitä kaikki... onneks mökö nukkuu pitkiä unia. illalla sain sen rauhoittumaan 10-11 maissa niin heräsi syömään vasta aamulla seitsemän jälkeen :heart: teillä jäbä kyllä taitaa syödä! :saint: mahdottomasti paino noussut! mökö painoi perjantaina 3660 g. meille sanoivat sairaalassa, että paino saisi nousta hitaammin eli suunnilleen maksimissaan n.200 g viikossa. ei kuulemma tulisi verisuonisairauksia myöhemmin niin helposti. neuvolan käyrissä kuulemma 100-300 g viikossa hyvä. ja mökö tullut vajaan 200 g viikkovauhtia eli sekin saanut tissistä sen minkä tarvitsee..ja nukkuuhan se hyvin yönsä.
ristiäiset olisivat vajaan kahden viikon päästä ja sillon meinas mamma käydä ekan kerran buarissa

ilmottauduin mökön kanssa vauvauintiin. alkaa heinäkuussa ja mennään heti silloin, jos viisi kiloa täynnä. tai sitten ootellaan pari viikkoa painon kasvua.

unni: sulla sama tilanne... onks nastaa uhmaikäisen ja vauvan kanssa?

terveisin jeppistä ja mökö (kohta kolme kuukautta)

 

jeppistä: tyttö ottanu tosi upeasti pojan vastaan. sitä ennen oli melkone pippuripakkaus mut nyt on nii enkeli käytökselleen, et helpommaksi menny elämä vaan.
juu, tää syö ja on tissillä varmaan miljoona kertaa päivässä
et ei voi edes sauna siideristä haaveilla
pakastimessa reilusti yli 10 litraa maitoa myös. hitto mitä meijeri meininkiä tää elo
meil ristiäiset 15. kesäkuuta. toivottavasti ois lämmin päivä nii vois ulkona pitää ne.
mut tässä yllättäen tissillä joku nii on hidasta kirjottaa...

nemika+ jäbä reilu 1kk

 

Neminka voi kun meidän neidistäkin tulis pikku enkeli! Kohta se nähdään -mut kyllä se toisen tulo jotain tekee varmasti. Jännä nähdä -tällä hetkellä on niin kova tarve halata ja hän niin rakastaa äitii ja iskää. :heart: voi muru kun on suloinen ja välillä niiiiiin raivostuttavan itsepäinen.

 

merika: mä pelkäsin vähän miten käy ku vauva tulee. neiti nimittäin oli sitä ennen melkone uhmis ja jääräpää. sai vääntää joka asiasta. mut kävi päinvastoin mitä ajattelin. on todella reipas ja omatoiminen nykyään. nukkumaanmenot hoituu itsestään ja syönnit pukemiset yms..ja muutenki käytös muuttunu pojan tulon myötä.

jeppistä: viskaan yytä tulemaan

 

eli ei menny sairaalassa makaamiseks nyt sitten koko kesää. Mein poju päätti kuitenki tulla maailmaan näin aikaisin. Eli 30+3 kerty viikkoja, kivuliaat supparit alko maanantaina aamutuimaan ja kohdunsuu 8cm auki. Eipä siinä enää mitään tehtävissä ollu. Poju oli poikittaistilassa joten kiireelliseen sektioon päädyttiin.
Onneks kortisonit oli auttanu meilläkin, synnyttyä jamppa jo parkas eikä tarvinnut ku hetken sitä happilaitetta.
Paino oli huimat 1,8kg, kun arvioivat sen 1,5 kiloksi. Parempi näin päin. Eilen vasta pääsin teholle vauvaa katsoon, ku itse niin heikossa kunnossa ollu. Kohdussa vaihteeks joku tulehdus, crp oli 275 ja nyt antibioottia suoneen. Tänään olis tarkoitus yrittää päästä jalkeille ja suihkuun. Kyllä sitä itsensä avuttomaksi tuntee ja oppii arvostamaan pieniä asioita.

Kuulemma jamppa jos tota vauhtia toipuu, hän ei tehohoitoa kauaa tarvitse. Itse hengittää jo, ei vielä ainakaan tullu keltaisuutta. Eikös ne sano, että 3vrk on ne kriittisimmät. Et täytyy edelleen toivoa vaan parasta sormet ja jalat ristissä.

Jeppistä, eli teillä nyt kaikki ilmeisesti hyvin siellä. Mahtavaa! =) oliko muuten mökö miten pitkään sairaalassa? Mun tarvii varmaan lukee noita aiempia, ettei tarvii kaikkea moneen kertaan selittää.

Mut nyt kokeilemaan suihkuun menoa!
Carpe Diem ja jamppa 2vrk

 

carpe diem: tuhannesti onnea pienestä pojasta :heart: :hug: :flower:
olipa hyvänkokoinen tosiaan poika ja hyvä niin. toivotaan että poika vahvistuu vauhdilla nyt ja pääsee sitten kotiin. onhan siinä varmaan pari kuukautta sairaalaeloa kuitenkin teillä edessä. mutta sitkeitä sissejähän keskoset ovat kuitenkin. onnea nyytistä!

nemika ja jäbä 5viikkoa

 

CD:
Hurjasti onnea teille!! Pojan paino on aivan mahtava!

Silloin kun meidän neiti oli teholla niin 32 viikkoiset sai jo syödä tuoremaitoa eli siihen asti annettiin vain pastöroitua maitoa.
Aikaisintaan viikolla 35 pääsi sitten joku hyvin syövä lapsi pois sairaalasta. Nuo viikot 31-34 on vielä ehdotonta sairaala-aikaa koska elimistö ei ole vielä niin kehittynyt, että apneakohtauksia ei tulisi.
Mikä on tehon täyttöaste? Kun me siellä oltiin, oli kaikkialla tosi täyttä ja porukoita pistettiin hyvin nopeasti vastasyntyneiden valvontaosastolle ja kättärille 37:lle.

 

cd: onnea kovasti! meittin neiti oli tasan viisi viikkoa sairaalassa eli pääsi pois 37+1.
olen pahoillani, että jouduit kokemaan sen hemmetin sektion. on edessä vielä kivuliaita päiviä... ja odota jos sattuu yskittämään... hoh hoh... =)
mutta siitäkin selviää.... :heart: :flower:
on pojulla kokoa, mutta sehän ei ratkaise vaan viikot. minkä vuoksi sinä tässä ketjussa olit? sama täällä; pituutta jo niin paljon ettei jaksa kaikkea lukea.

 

Onneksi olkoon cd:lle... :flower: :flower: Hienosti oli poju jo painoa saanu

Tässä ketjussa on syntynyt yllättävän paljon keskos lapsia nyt viime aikoina. Voiskohan nuo väärät häytykset johtua enteilevänä näitä. Ite oon pohtinu et kun silloin esikoisen kanssa jäätiin veriseulasta kiinni ja sit loppuraskaudessa mulle tuli sit lievä raskausmyrkytys et oisko niillä jokin yhteys... oon aika monta tarinaa kuullu et muillakin ois ollu samanlailla et alussa veriseula hälytys terveille kromosomeille ja sit lopussa myrkytys. Pohdintaa pohdintaa... Tässä raskaudessa ei hälytystä tullu eikä muutakaan häikkää ainakaan ultrien mukaan ole. Myrkytyksestäkään ei oo vielä merkkejä et jos sitä nyt ei sit tuliskaan... viikkoja on nyt siis 34+0, mut kyllä tuo esikoiselta saatu hälytys varjostaa tätäkin raskautta ja nyt jotenkin tuntuu hassulta "pelätä" melkein enemmän kuin esikoisen kanssa. Silloin kun niin huolellisesti tutkittiin ja nyt on ollu "vaan" normi nt,rakenne ja kokoarvio ultrat.

Kojo 34+0

 

Onnea CD pienestä nyytistä! Onneks kaikki meni hyvin ja pikkuinen on hyvässä hoidossa.
Itsekin ehdit kuntoutua ja vahvistua ennen kun pikkunen pääsee kotiin. Ikäviä noi tulehdukset yms. :hug:

 

Minäki mietin tossa, et mites tässä ketjussa ennenaikaisia synnytyksiä nyt näin paljon ollu, voiko olla pelkkää sattumaa?
Me jäätiin np-ultrassa kiinni turvotuksesta, jota oli 3,5mm. Veriseulaa eivät silloin edes ottaneet, suoraan istukkatutkimuksiin mentiin, josta vastauksena tuli normaalit kromosomit.
Meitsillä crp Laskenu sataan, tulehdus onneks paranemaan päin. Mut kunto on tosi huono, vessaan ainoastaan pääsee menemään ja sekin tuottaa suurta tuskaa. tää olo ja tilanne itsessään vetää nöyräx ja kyllä sitä katsoo maailmaa ihan eri silmin, entä aiemmin.
Jamppa paino tänään 1670g ja on valohoidossa. Sydänultra ja kaik muukin ollut ok. Et pienin toiveikkain askelin mennään eteenpäin.
Täällä sairaala kuulemma ihan täynnä, sulku oli päällä ja vastasyntyneiden valvontaosastoltakin pyrkivät siirtämään parempikuntoisia lähisairaaloihin. Maanantaina mein jampan lisäks lastenklinikalle meni kaks muutakin vastasyntynyttä tehohoitoon. Et joku ryysis näyttäis olevan.
Huoh, josko sitä yrittäis taas nousta vessareissua varten.
Torstainjatkoja, vai mikä päivä nyt mahtaa olla.
Cd ja jamppa 30+6 tai siis 3vrk

 

CD:
Olisko niin, että ennenaikaisesti synnyttäneet pystyvät paremmin palstailemaan? Tai että siitä tulee helpommin kertoneeksi varsinkin tälläisessä ketjussa?
Tosi hienoa, että sulla on CRP laskenut. Mutta kurjaa tuo tilasi heikkous. Toivottavasti saat 'kyydin' pyörätuolissa teholle poikaa katselemaan. Onko teillä jo maisteltu maitoa? Tai siis letkutettu maitoa, vai oletteko vielä IV nesteillä? Vetääkö suoli? Miten poika saturoi? Entä kuinka pitää lämpöä? Onko hän kaapissa vai vesisängyllä?
Hienoa kuulla, että teillä ultrat oli ok.

Itseasiassa ihan järkkyä toi tehon tilanne. Joku sanoi, että ennen pyhiä on aina buumi syntyä ennenaikaisesti kun äidit siivoaa kotona. Mutta tuskin kukaan nyt kesäloman alkua on alkanut siivoamaan?
Mutta tuo LKL:n tehon tilanne on niin vaikea. Pienet tilat ja henkilökunnan pitää olla todella huippua. Lomat sotkee pahasti kun siaisia on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta saada. Jatkohoitopaikoissa voi sentään laittaa useamman lapsen samaan huoneeseen, mutta teholla on täysin mahdotonta lisätä paikkoja tuosta noin vain.

Itellä on huomenna lääkäri, mutta tänään soitettiin yksistä labratuloksista ja CRP oli nousussa. Toivottavasti se ei tarkoita mitään kamalaa, flunssaa kyllä on vähän ollut. Lisälabrat huomenna ja tulokset toivottavasti lääkäriltä. Jos LKL:llä on sulku päällä, on pahimmassa tapauksessa aina uhkana siirto Turkuun tai Kuopioon, jos näyttää kovin vakavalta. Siellä sitten oltais puolisen vuotta, jos hyvin käy niissä olosuhteissa. Ei tunnu mitenkään nautinnolliselta ajatukselta.

Hexa ja pikkusisko 25+5, joka huomenna olisi ylittänyt isosiskonsa raskaudenkeston

 

hexa, miten meni lekurissa?
Mulla tulehdusarvot laskeneet 67:n ja sen kyllä huomaa kohentuneesta olostakin. Huomisaamuun saan antibiootit suoneen ja jos arvot edelleen laskussa, tää emäntä päästetään kotiin. Tuntuu kyllä ikuisuudelta täällä olo, vaikka reilu viikko siitä on kun sisälle jouduin.
Jamppa köllii edelleen valohoidossa ja kaapissa asustaa. Kuulemma jotain muutakin kun pissaa on vaippaan tullut ja pulautellukin on. Tänään sain vietyä muutamat millit makujaisia maidosta. Maito nousi viime yönä ja nyt sieltä ei tuu sit mitään ulos vaikka kuin pumppaa. Tarvii mennä lämpimään suihkuun, josko sais tyhjennettyä nuo valtavat rinnat.

 

CD:
Hienoa, että maito on noussut!
Ja hienoa myös, että suoli on alkanut pojalla vetää. Toivottavasti tuo pulauttelu ei ala pahentua, sillä siitä voi olla ikäviä seurauksia. Mutta pääpuolta kohottamalla yleensä siitä selviää. Letkutus makuuasennossa ei ole mitään kovin mukavaa. Kaiketi tuo valohoito kestää vähintään viikon.

Onko sulla jo pumppu kotona? Jos vain mahdollista, niin hanki kaksi-imuinen pumppu. Lactalinella taisi olla sellainen. Mulla oli kaverinkin pumppu lainassa niin että sain molemmat rinnat samaan aikaan pumpattua. Öisin oli kiva katella neidistä kaapissa otettua videokuvaa ja maitoakin tuli paremmin. Pari tuttua sai pahat käsivammat käytettyään käsikäyttöisiä pumppuja pitkän aikaa. Yks tuttu perhe vuokras pumpun ja se yli puolen vuoden vuokra-aika tulikin aika kalliiksi..

Melko totaalinen lepo ja hepariini piikitys sai aikaan sen, että 2mm enemmän löydettiin kohdun kaulakanavaa parin viikon takaiseen verrattuna. Nyt sais jo luvan kanssa kokeilla kevyitä kotitöitä. Jos en kuitenkaan ryhtyis ikkunanpuitteita maalaamaan? CRP oli laskenut ja samoin muutkin korkealla olleet arvot eli vähän helpottaa tämä jännitys. Seuraava etappi olis 28 viikon tavoitteleminen.

 

Hei kaikille.Uskallan vasta nyt kirjoitella.Olen ollut kauhusta kankea ja itkenyt silmät päästäni pari vikaa päivää.Tänä aamuna silmät aivan turvoksissa.Nyt mennään 12+0 ja 28.5 oli NT-ultra.Tulos oli niskaturvotusta 4.9!Noh,järkytyin niin että ekaa kertaa elämässäni alkoi siinä kätilön eessä tulemaan verta nenästä.Kätilö vaan totesi, että tyyliin "noh,toivottavasti ensi kerralla onnistaa".Oli ihan jo hautaamassa tätä.Amatöörimäinen asenne?Sitten 29.6 oli istukkanäyte- kokeen jälkeen lähti puolittain taju.Mua on selkäydinpunkteerattukin yms. kidutusta joskus, mutta tuo neula mahan läpi kyllä oli henkisesti erittäin rankkaa.

Tässä nyt sitten odotellaa.Ajatukset risteilevät-abortoinko,jos onkin Down-tulos ( olen tähän kallistunut) ja jos ei kromosomivikaa niin sitten rakenneultra vkolla 18 johon mennessä olen aivan hermorauniona.Mitä jos siellä ilmeneekin että vaikea sydänvika ja siinä vaiheessa on jo aika kurja tehdä kaavintaa tms?Kun pikku-tyyppi jo potkiikin..

En käsitä, että miten koko raskausajasta löytyy ns.ammattilaisillakin niin montaa eri teoriaa ja ensin kätilö onjo "hautaamassa" sikiötäni ja sitten toinen sanookin että on 75%mahdollusuus terveeseen lapseen.Siis tässä tokassa tutkimuksessa nt-olikin jotain 4.0-4.5 luokkaa,MUTTA SEHÄN ON HIRVEÄSTI.oNKO KELLÄÄN KOKEMUSTA tai tietoa että voiko näillä luvuilla saada terveen lapsen vai että onko automattisesti joku vamma???

Pyysin miestäni piilottamaan johonkin ne ultrakuvat, etten niitä ihmettelisi... :'( Se oli niin nassukka siellä huitoessaan vimmatusti masussa ja kuvissa sillä näytti olevan oikein hieno profiilikin- ihan iso nenäluukin- ainakin omasta mielestäni. :wave:

Tämä siis eka raskaus ja ikää tuli just 30v.Ekat 3 kk olen ollut todella väsynyt ja huonovointinen.Nämä tutkimukset ovat kuitenkin todella henkisesti uuvuttavia ja tuntuu että kukaan ei tiedä mitään ja minulta aina kysytään että "tämä on sinun päätös,sinä itse tiedät parhaiten jne."...ja mä kun haluaisin luottaaniihin hiton lekureihin!!

Tää on kyllä aika herran haltuun -bisnestä koko homma.
Sanokaa nyt jotain....apua. :headwall: :headwall: :headwall:

 

Hei! Voi kurjuus, että sinullekin vieläpä ensimmäisessä raskaudessa noin vaikeita asioita tullut eteen. Muistelisin, että tässäkin ketjussa on juttuja (tai siis ainakin yhden muistelisin olleen) isohkosta niskaturvotuksesta ja silti lapsella on ollut normaalit kromosomit. Muistelisin, että turvotusta olisi ollut 4.1mm. Toivottavasti muisti pelaa nyt oikein. Lueskele näitä juttuja, niin kyllä se sinullekin osuu silmiin. Turvotus saattaa olla vain jokin sikiön "ominaispiirre" eli ei ihan välttämättä ole selvä merkki vakavista ongelmista.

Odottele rauhassa istukkabiopsian tuloksia. Tiedän omasta kokemuksesta, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Muuta kun ei vain voi tehdä. Meille syntyi kaksi viikkoa sitten enkelipoika ja suru on vieläkin kova. Ikävöin tätä pientä poikaa niin kovasti. Meillä meni taas niinpäin, että ultrassa ei ollut mitään hälyyttävää. Niskaturvotusta 1.6mm. Veriseulan jälkeen jäimme seulassa "kiinni" ja loppu olikin surullinen.

Toivon kovasti, että kaikki olisi teillä hyvin. Halauksia lähetän :hug: :hug: :hug:

Helmiina

 

Tiedän tilanteesi, olosi on varmasti surkea, mutta toivoa on! Itselläni turvotusta oli 4,1 ja ihan terve kromosomista tyttöä täällä odotellaan. Olen käynnyt monta kertaa ultrassa ja kaikki rakenteet olleet ok.

Olen myös kerran päätynyt raskaudenkeskeytykseen pienemmillä turvotuksilla, silloin turvotusta oli 2,7-3.1. Tyttärellämme oli downin syndrooma ja monia rakenteellisia vikoja.

Tässä ketjussa on ollut eräs äiti, jolla on löytynyt yli viiden turvotus ja ihan terve kromosomista tyttö hän odottaa.

Raskaita aikoja elätte, toivon sydämmestäni että kaikki olisi hyvin, ja saisitte jatkaa raskautta onnellisissa merkeissä!

jade-julia ja tytsy 36+1

Merikalla taitaa olla eräpäivä jo ohitettu, onnea sinne jos nyytti on jo sylissä! :flower: :heart:

 

Kiitokset Helmiina 38 ja jade-julia!
Helmiina38- otan osaa suruusi!Näytttää siltä, että nuo tutkimukset eivät todellakaan ole tarkkoja eikä edes luotettavia.Eniten ihmetyttää henkilökunnan erilainen suhtautuminen kun toinen on jo antamassa kuolemantuomiota ja joku taas hyssyttelee.Itse menin aika sekaisin sen np-ultrakätilön reaktioista.Olisi nyt edes rauhoitellut mutta ei.Oli otsaa sanoa, että ensi kerralla sitten.Huhhuh.

On se jännää kun molempien suvussa ei mitään perinnöl.sairauksia ja geenit pitäisi olla aika hyvät ( mitä nyt siis isää ja minua katselee)hihi.Kuka nyt kissan hännän nostaa ellei kissa itse.Ja ultrakuvassa näytti vaavilla olevan oikein iso nenäluu (kuten isälläänkin)ja ymmärtääkseni myös tällainen huomioidaan että onko Down mahdollisesti.En nyt kuitenkaan saa katsoa enää kuvia.

Henkisesti tuntuu siltä että kova suru ja sääli sitä pikku tiedostamatonta reppanaa kohtaan joka siellä polskii.Toisaalta pelkään ja inhoan itseäni ja säälin vaavia siitä, että mitä aborttiajatuksia seb "selän takana" pohditaan.Ja sitten tietysti fyysinen jopa paniikkihäiriömäiseltä tuntuva ahdistus ja välillä jopa inho että sisälläni kasvaa mahdollisesti sairas olento ja siellä se vaan on enkä pysty tekemään mitään asian eteen
enkä saa sitä "leikattua pois" kuten vaikka syöpäkasvaimen.Toisaalta taas on kova halu suojella itseään ja uutta elämää.Varmasti hyvin tuttuja tunteita vastaavasti muillekin.

Mieheni on ihanasti mukana koittaen ymmärtää tämän olotilan mutta kuten hän on sanonut niin mies ei voi niin konkreettisesti ikinä myötäelää tätä odotusaikaa.Tähän kun reagoi kropalla.Ja hassua miten fanaattisesti vielä hetki sitten tarkkaili painoa ja vihasi mahamakkaroita ja omaa lantion seutua ja nyt on vaan huolissaan siitä että kunhan otus saisi ravintoa ja sillä olisi hyvä asustaa ja kasvaa siellä.Ja kuitenkin sitten niin ajattelee, että perskales, että jos ei menekään putkeen niin on turhaan kroppansa ja mielensä uhrannut ja ei sitten tullutkaan mitään.

Ehkä samaa tilannetta voisi verrata vaikka olympiakisoihin valmistautumiseen.kaikki vaivannäkö ja vuosien kieltäytyminen ja kurinalaisuus ja tsemppaus ja juuri ennen h-hetkeä sairastuukin pahaan flunssaan eikä voikaan osallistua.Tai sitten kämmää koko kisan.Se tunne on varmaan aika sama raskauden epäonnistumisen kanssa....Se ajan häviäminen harmittaa.Tosin kyllä mieleeni muistuu ajatus, että "jos ei mitään yritä ei mitään saakaan."On pakko ottaa riskejä.

Oikeastaan ymmärrän tavallaan niitä äitejä jotka kieltäytyvät koko tutkimushommasta sen henkisen kärsimyksen ja odottelun takia.Toisaalta esim.syöpätutkimuksetkin vaativat odottelua kuten kaikkien sairauksien tutkiminen.

No otetaan päivä kerrallaan!Parasta on aatella että onneksi se pikkuinen nassukka ei tiedä mitään eikä sitä satu kävi miten kävi.Itsekään ei tässä fyysisesti kuole mihinkään kun tämä ei ole mikään sairaus.Henkisesti ehkä vähän kuolee jos jotain ilmenee mutta uskon vahvasti että kaikesta selviää hengissä niin kauan kuin on elämää itsellä.Pakko vaan uskoa ja toivoa.Tässä ne kaksi sanaa saavat merkityksensä.

 

divina:meillä mitattiin turvotusta myös 3.6-4.01 ja terve poika vauveli kellii lattialla paraikaa. =) ja myös meillä kätilö oli todella inhottava ja ei toivoa myöskään antanut.
ja turvotushan voi viitata myös johonkin rakenteelliseen vikaan tai sydänvikaan mitkä voivat olla hoidettavissa hyvinkin. ja meilläkin oli tuota turvotusta reilusti eikä mitään sitten vikaa pojasta löytyny =)
tiedän miten raskasta on tuo aika ja kun polilla jo matto vedetään jalkojen alta niin ei se helpota. olet varmaan jo vernerin sivuja lueskellut mut sieltä löytyy myös noita turvotus asioita paljon ja suurillakin turvotuksilla voipi tulla terveitä lapsia =) täällä tosiaan elävä esimerkki sellaisesta =)
sylin täydeltä jaksamisia piinaavaan odotteluun :hug: toivotaan nyt hyviä tuloksia myös sinne :hug:

nemika+jäbä 6 viikkoa

 

meillä tosiaan oli 1:5 mahdollisuus terveeseen, mutta kun kääntää prosenteiksi niin 80% kuulostaa hurjan paljon paremmalta.
ja kannattaa ajatella juuri tuon sydänvian riskin takia, että suomessa pystytään hoitamaan suurin osa todella hyvin. meillä jos olisi se löytynyt niin helsinki olisi ollut synnytyspaikka, koska paras apu olisi ollut lähellä.

 

Hei! Olen lukenut tätä ketjua ja hakenut vastauksia teidän kirjoituksistanne. Tiedän, että lopullinen päätös kokeista pitää tehdä itse ja mieheni kanssa, mutta kirjoituksistanne ja avoimuudestanne ja toisille antamastanne tuesta on ollut tosi paljon apua.
Odotan esikoista, olen kohta 35 vuotta. Olimme viime viikolla ultrassa ja niskaturvotusta todettiin 2.3. Verikokeen jälkeen tuli perjantaina kutsu keskustelemaan lisätutkimuksista huomiseksi tiistaiksi. Soitin sairaalaan ja kuulin riskin olevan 1:190. Hoitaja kertoi istukkanäytteessä keskenmenoriskin olevan 0,5%. Näitä lukuja tässä pyörittelen mielessäni, kun ainoa ajatus koko viikonlopun on ollut: mennäkö testeihin. Mieheni suhtautuu jotenkin suoraviivaisemmin ja hänestä on tärkeää saada kaikki tieto vauvasta ja synnytystäkin varten. Itse koen olevani vain pelkuri kun haluaisin unohtaa testit ja jatkaa odotusta. Se taitaa olla sinänsä mahdotonta, kun ajatukset pyörivät vain keskemenopelossa ja omassa pelossa testin suhteen.

 

tuulia: päätös on tietty sinun, mutta mene mielummin lapsivesipunktioon... olet varmaan lukenut minun mielipiteeni ja kokemukseni näistä tutkimuksista. :/ lvp tietää muutamaa lisäviikkoa, mutta sen jälkeen ei tarvitse pähkäillä mosaikismista tai mistään muustakaan. saa kerralla varman vastauksen kromosomeista...
tässä on yksi tissillä samalla,joten kirjoittaminen asteen hitaampaa.

jeppistä ja mökö: parin päivän päästä kolme kuukautta!

 

Heippa.Tuossa loppuviikosta kerroinkin kaameista uutisistani (nt-luku 4,9) ja siitä miten Naistenklinikalla jo ennen istukkanäytteenottotuloksia toivoteltiin siellä onnea sitten seuraavalla kerralla ( siellä lonkalta arvelivat että noilla luvuilla varmasti vammanen tai sydänvika ainakin).
Niinpä silmät päästä itkettyäni raahauduin eilen yksityiselle Femedaan Bruno Cacciatorelle, joka on kuulemma maan parhaita näissä sikiötutkimuksisssa.

Bruno sanoi, että EI TODELLAKAAN ole mitään hätää että niskaturvotuksen suuruus ei korreloi suuremman riskin kanssa eli on ihan sama riski etä onko luku 3,1 vai 5,0.Se ei myöskään ole diagnoosi vammaisuudesta ja SUURIN osa isoistakin turvotusluvuista syntyy TERVEENÄ.Bruno myös laski nt-lukemaksi 3,5 ja totesi nenäluun ( harvoilla Downeilla näkyy nenäluu) ja tarkista sikiön pikku sydämen ( jo vkolla 12 kuvitelkaa!) ja sanoi, että terveeltä näyttää! ja uumoili tyttöä! (Brunon huippulaitteilla näkyy jo tuossa vaiheessa vaikka mitä!

Eli Naistenklinikalla mitattiin aivan älytön luku ja oltiin jo hautaamassa lasta.Mietin jo aborttiakin...Pah.Brunon mukaan myös jos todettaisiin sydänvika ( kuulemma riski 1% myös seuloihin joutuneilla- tämäkin eri tietoa kuin sairaalan kätilöllä niin sydänvian pystytään nykyään hyvin korjaamaan.

Suosittelen kaikille menemään vielä toisen lääkärin mielipidettä yksityiselle kuulemaan jos sairaalassa on mitattu isoja lukuja!!Suosittelen Brunoa!!Todella ammattilainen ja korosti sitä että suurin osa turvotustapauksista kuitenkin syntyvät terveinä.

 

Meille kävi ihan samalla tavlla kuin sinun tapauksessasi. Kättärillä mitattiin niskaturvotukseksi 2,7 ja sikiön viikkoihin nähden se oli jo riskitulos. Tosi p:mainen fiilis jäi käteen, kätilön suhtautuminen omituista ja epäselvää. Pari päivää mietittyämme menimme myös Brunolle - niskaturvotus 1,4 ja nenäluu+sydän kunnossa, sukupuoleksi veikattiin tyttöä :heart: Huolet loppui siihen, mihinkään jatkotutkimuksiin emme menneet. Riskiluvuksi saimme kättärin mittaustuloksilla veriseulaan yhdistettynä 1:30 ja Brunon mittaus+veriseula antoivat riskiluvuksi 1:6500!!! Ei muuta kuin tsemppiä odotukseen sinullekin, ei todellakaan kannata niellä kaikkea purematta