nemika, ensikertalainen kiitos runoista. Itkemättä niitä ei voinut lukea, ei mitenkään.
Teak, toivottavasti sama ei ole edessäsi, sen kummemmin kuin kenelläkään muullakaan.
Rva Pikkumyyn tilannetta jään seuraamaan...parasta toivoen ja hyviin uutisiin uskoen.
Eilen ilalla oli supistuksia pitkään ja säännöllisesti, mutta ne kuitenkin loppuivat. Kävin aamulla näytillä ja ultrattiin taas. Pikkuinen siellä vielä elossa sinnittelee. Lapsivesi vähentynyt entisestään ja kohdunsuu sisäpuolelta perisen senttiä auki. Luontoäiti on nähtävästi tullut tässä asiassa vastaan. Jos keskenmeno/synnytys käynnistyy itsestään, olisi se luonnollisempi vaihtoehto. Jos näin ei käy, niin torstaina pitäisi tulla geneettisestä keskeytyksetä lupapäätös ja saisin ekat tabletit silloin. Viikonlopulla sairaalaan.
Ei tahdo vieläkään ymmärtää, jos koskaa, miksi näin piti käydä. Miksi minun pitää vielä viides pikkuenkeli saada. Jos vielä joskus pienen syliini asti saan, niin se oisikin jotain niin suurta ja ihanaa, ettei edes osaa sanoin kuvailla. Nyt on keskityttävä näihin lapsiin joita jo on, sillä he ovat lahjoja elämältä, ei heitäkään ole vain tehty, vaan saatu.
Tietenkin ymmärrän sen, ettei näin vaikeasti sairaallaa pienokaisella olisi mitään mahdollisuuksia selvitä, että parempi näin, muuta siltikin sydän tulee huutamaan ikävää. Hän on meidän omamme, oli sitten minkälainen tahansa.
Taidampa suunnata sinne enkelinkosketus palstalle. Vähän pelottaa mennä, koska tiedän, että ilman itkua en riviäkään lue, mutta surulle on annettava tilaa, kunhan muistaa välillä iloita niistäkin hetkistä, joita iloa antavat.
Surutyö on jo alkanut ja se jatkuu vielä pitkään.
Onnea teidän kaikkien odotukseen.
Lumi-Marja ja vielä mukana oleva Helmi-Onni 14+4