Toisen "kouluttaminen" parisuhteeseen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja GGH
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, toinen samanluontoinen toteaa, että tiedän minä avioparejakin, jotka asuvat eri asunnoissa. Menee varmasti paremmin, kun ei joka eroavaisuudesta tule niin helposti sitä riitaa. Niin tekisin itsekin, jos moiseen tilanteeseen päätyisin, mikä tuskin tapahtuu :) Nimimerkillä sekä kranttu että sääliväinen
 
Alkuperäinen kirjoittaja GGH:
No ei asuta ei, koska olemme tavanneet neljä kuukautta sitten.

Ehkä kannattaisi laittaa jäitä hattuun vielä, ehkä housuihinkin.

Neljä kuukautta on niin lyhyt aika, että sen perusteella lapsien ja avioliiton touhottaminen on aivan liian ennenaikaista.

Miehen tapa olla vastaamatta jo noin aikaisessa vaiheessa oleviin riitoihin suhteessa vaikuttaisi kertovan hidastamisen halusta ja etäisyyden tarpeesta.
 
kannattaa ottaa huomioon todellakin kuten monet ovat jo sanoneetkin, miehet ovat erilaisia. Siis aivan yksilöitä. Ehkä kuitenkin jokaiselle ihmiselle kehittyy reviiri, jota hän varjelee ja iän myötä tuo reviiri voi olla hyvinkin vahva. Reviiri voi käsittää aivan mitä tahansa ja sinun tehtäväsi on ottaa siitä selvää. koti voi olla reviiri...sänky voi olla reviiri....alusvaatteet voivat olla raja...vapaus voi olla reviiri.... itsemäärääminen. Toisella sitten taas ei ole mitään varjeltavaa ja kaikki on yhteistä ja ihanaa? jos vaadit oman reviirisi rajoja myös toiselle, niin voit olla varma, että paniikki iskee. Jos sen sijaan käy niin satumaisesti, että olette samanhenkisiä, samalla tavalla ajattelevia ja kaikessa sielunkumppaneita luonnostaan, niin tuollaisia riitoja ei edes tule....mutta monellako on niin? Joillakin onnellisilla kyllä, mutta yleensä kaksi elämää joidutaan sovittamaan yhteen, mutta toinen ei voi koskaan muuttaa toisen elämää omaansa sopivaksi, vaan jokaisen on tultava itse vastaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wanhempi setä:
Hyvä :;;
Kutsutko tuota suhdettasi parisuhteeksi? Oliko kyseessä kannaltasi pelkkä 'fuckbuddy'?

Ei todellakaan. Mutta en kaipaa jatkuvaa 24/7 yhdessäoloa. Kaipaan omaakin aikaa, etenkin arki-iltaisin töiden jälkeen en välitä kenenkään seurasta.

Seurustelin yli kolme vuotta tämän viimeisimmän kanssa. Välimatkaa oli 100 km. Tapasimme viikonloppuisin ja n. kerran viikolla, vietimme lomat yhdessä reissaten, tulin hyvin toimeen hänen nuorisonsa kanssa (koska omani on samanikäistä) teimme heidän kotiinsa porukalla remppaa jne.

Kaikki olisi ollut minusta hyvin niin mutta kun mies kaiken aikaa kyselee yhteenmuutosta ja jopa suunnitteli sitä itsekseen, oli kysellyt mahdollisuuksia firman sisäiseen siirtoon minun paikkakunnalleni... tunsin, että nyt tukehdun siihen suhteeseen.

Meitä on erilaisia. Olen toki ollut naimisissa ja asunut liitossa. Aika aikaa kutakin.
 

Yhteistyössä