Toisen jatkuva syyllistäminen parisuhteessa

[kandi]

-Missä toimit lääkärinä? Todella pätevä olet, kun pystyt tekemään diagnoosin henkilöstä näkemättä, kuulematta hänen versiotaan tapahtumista.

vakuutusyhtiöllä

 

[Huh]

vakuutusyhtiöllä

Eikä. Vakuutusyhtiöiden lekurit toteavat kaikki terveiksi. He ovat oikeita niiloylivainioita joiden maaginen tatsi parantaa.

 

[Ainasyyllinen]

Ensimmäisen kanssa mentiin naimisiin niin nuorena, ettei elämästä tai varsinkaan rakkaudesta tiedetty oikeastaan mitään. Syy eroon oli vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus. Toisen vaimon kanssa neljä vuotta elettyäni huomasin, etten ollut ainoa mies perheessämme. Jotenkin alkaa tulemaan skeptiseksi. Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.

 

[Katso peiliin]

Ensimmäisen kanssa mentiin naimisiin niin nuorena, ettei elämästä tai varsinkaan rakkaudesta tiedetty oikeastaan mitään. Syy eroon oli vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus. Toisen vaimon kanssa neljä vuotta elettyäni huomasin, etten ollut ainoa mies perheessämme. Jotenkin alkaa tulemaan skeptiseksi. Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.

Joo. Ja aina jonkun toisen syy.

Ps. Ei enkeleitä ole olemassa. Miten edes sinä voit ensin haukkua vaimosi ja sitten ylentää hänet taivaalliseksi satuolennoksi.

 

[ota huomioon]

Ensimmäisen kanssa mentiin naimisiin niin nuorena, ettei elämästä tai varsinkaan rakkaudesta tiedetty oikeastaan mitään. Syy eroon oli vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus. Toisen vaimon kanssa neljä vuotta elettyäni huomasin, etten ollut ainoa mies perheessämme. Jotenkin alkaa tulemaan skeptiseksi. Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.

Narsisti on aina enkeli tavatessa, niin taitavaa sumuttaajaa ei ole toista. Pakkaa kamasi taas. Mutta ota huomioon, että 40+ ei ole vapaalla jalalla kuin hullut ja vielä enemmän hullut.

 

[Yks hullu]

Narsisti on aina enkeli tavatessa, niin taitavaa sumuttaajaa ei ole toista. Pakkaa kamasi taas. Mutta ota huomioon, että 40+ ei ole vapaalla jalalla kuin hullut ja vielä enemmän hullut.

Meinaatko nyt hullulla ihmistä, joka irrottautuu sairaasta suhteesta? Kiitos.

 

[oijoi karoliina]

Puolisoni syyllistää minua siitä, että kuljeskelen ympäri maailmaa. Ja siitä, etten tee kotitöitä "tarpeeksi", koska kuljeskelen ympäri maailmaa. Hän syyllistää minua siitä, että pelaan netissä pokeria ja notkun sohvankulmalla. Ja lähden taas kulkemaan ympäri maailmaa. Enkä tee kunnon töitä.

Itse asiassa ei puolisoni minua niistä syyllistä, vaan minä itse syyllistän itseäni näistä. Puolisollani ei ole edes oikeutta syyllistää minua mistään. Minulla on oikeus elää elämäni just niin kuin itse haluan, kunhan huolehdin jälkeläisistämme. Syyllistämättä itseäni siitä.

Oi Wilmaliina_Karoliina_.

 

[Ainasyyllinen]

"katso peiliin" kirjoitti kivasti. Edes sinä... En todellakaan pidä itseäni yhtään sen kummempana, kuin kukaan muukaan, enkä todellakaan sääli itseäni, enkä pyydä mitään päähäntaputuksia. Itsetuntoni on mielestäni, kuten jo aiemmin sanoin, aika kohdallaan. Tuntuu vain välillä aika tyhjältä, kun olet juuri rakentamassa jotain mihin uskot, lattia murenee alta. Tekeekö se ihmisestä marttyyrin, jos et muuta halua kuin hyväksytyksi tulemisen sellaisena kuin olet? Silloin alkaa pikku hiljaa epäillä koko tämän shown tarkoituksellisuutta, vaikka TIEDÄT, että teet parhaasi tarvitsematta kuitenkaan olla mikään teräsmies tai ihmemies MacGyver ja odotat, että se riittää muillekin.

 

[vähemmän]

on välillä enemmän.
Apn elämästä ja tilanteesta en tiedä mitään joten en kommentoi sitä.
Kerron omasta itsestäni.

Mua ainakin ärsyttää kun toinen on ylihuomaavainen. Se alkaa ahdistaa kun itse ei pysty samaan eikä edes halua pystyä samaan. Minusta rakkaus on sellainen että se näkyy ilmankin kehon kielessä, katseissa, ei se tarvitse jatkuvaa päivittäistä hokemista.

Minä tarvitsen omaa tilaa, rauhaa, yksinäisyttä ja täysin tavallista arkea jossa kumpikin on rehellisesti vaan on oma itsensä, ei esitä mitään.

On tukahduttavaa, jos toinen on koko ajan "iholle" tuleva täydellisyys. Siinä tuntee itsensä mitättömäksi, tulee tunne ettei anna itse riittävästi, on onneton ja ärtynyt.
Kun toinen sanoo rakastavansa, sitä huomaa ajattelevansa, että olisit nyt jo hiljaa. Tulee tunne että toinen yrittää vakuuttaa itseään tuolla rakkaushokemisella enemmän kuin minua.

Ainakin minä olen laittanut tollaset miehet kiertoon kohtuu nopeasti, tosin ilman syyllistämistä ja AINA sanan hokemista.

 

[tulppaani]

Eiköhän kyse ole vain tunnelukoista...tutustukaa niihin niin olette viisaampia

 

[Oi Karoliina]

Oi Wilmaliina_Karoliina_.

Sivutoiminen salapoliisiura sivutoimisen metsurin uran oheksi saattaa poikia lisää sivutuloja. Harkitse.

 

[Sivutoiminen]

Sivutoiminen salapoliisiura sivutoimisen metsurin uran oheksi saattaa poikia lisää sivutuloja. Harkitse.

Sinun, Oi Karoliina, salapoliisitaidot onkin sitten parempia?

 

[mies 38]

Mua ainakin ärsyttää kun toinen on ylihuomaavainen. Se alkaa ahdistaa kun itse ei pysty samaan eikä edes halua pystyä samaan. Minusta rakkaus on sellainen että se näkyy ilmankin kehon kielessä, katseissa, ei se tarvitse jatkuvaa päivittäistä hokemista.


On tukahduttavaa, jos toinen on koko ajan "iholle" tuleva täydellisyys. Siinä tuntee itsensä mitättömäksi, tulee tunne ettei anna itse riittävästi, on onneton ja ärtynyt.
Kun toinen sanoo rakastavansa, sitä huomaa ajattelevansa, että olisit nyt jo hiljaa. Tulee tunne että toinen yrittää vakuuttaa itseään tuolla rakkaushokemisella enemmän kuin minua.

Ainakin minä olen laittanut tollaset miehet kiertoon kohtuu nopeasti, tosin ilman syyllistämistä ja AINA sanan hokemista.

No onnekkaita ovat olleet kun pääsivät pois luotasi, on se kauheaa kun toinen on niin rakastunut ettei voi olla sitä tuomatta ilmi, ilman että pahoitat mielesi. Kauhistelen kaltaisiasi tunnekylmiä ihmisiä.

 

[Mies, pakene jos voit!]

"katso peiliin" kirjoitti kivasti. Edes sinä... En todellakaan pidä itseäni yhtään sen kummempana, kuin kukaan muukaan, enkä todellakaan sääli itseäni, enkä pyydä mitään päähäntaputuksia. Itsetuntoni on mielestäni, kuten jo aiemmin sanoin, aika kohdallaan. Tuntuu vain välillä aika tyhjältä, kun olet juuri rakentamassa jotain mihin uskot, lattia murenee alta. Tekeekö se ihmisestä marttyyrin, jos et muuta halua kuin hyväksytyksi tulemisen sellaisena kuin olet? Silloin alkaa pikku hiljaa epäillä koko tämän shown tarkoituksellisuutta, vaikka TIEDÄT, että teet parhaasi tarvitsematta kuitenkaan olla mikään teräsmies tai ihmemies MacGyver ja odotat, että se riittää muillekin.

Valitettavasti tunnistan heti tarinasi. Googlaa Shrink4Men jos englanti sujuu. Siellä on runsaasti tietoa vaimosi kaltaisista virheettömistä naisista ja vertaistukea muilta miehiltä jotka ovat samassa tilanteessa. Ällistyt varmaan miten yhdestä puusta veistettyjä nämä naiset ovat. Ja miten useimmat heidän uhreikseen joutuneet miehet ovat velvollisuudentuntoisia kunnon miehiä jotka yrittävät yrittämästä päästyäänkin miellyttää vaimojaan ja täyttää heidän loputtomia vaatimuksiaan. Turhaan. Vaimosi ei tuosta muuksi muutu eikä liitostanne tule koskaan onnellista. Paitsi jos vaimosi tajuaa että harkitset lähtöä, sitten hän ehkä lirkuttelee jonkin aikaa kunnes olet taas koukussa ja ruodussa. Sen jäkeen sama meno jatkuu. En usko että sinun tunteissasi tuota naista kohtaan on kyseessä rakkaus, enemmänkin jonkinlainen addiktio.

Onnea. Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Käytä ehkäisyä, varsinkin jos alat hautoa eroaikeita. Vahinkoraskaus on silloin erittäin todennäköinen.

 

[vähemmän]

kiitos analyysistäsi mies 38.

Minä ainakin tarvitsen oman tilan parisuhteessa.
Tarvitsen omaa rauhaa, tarvitsen yksityisyyttä, täytyy olla tilaa hengittää ja olla pelkästään oman itseni kanssa hiljaa.
Tätä aiemmat kumppanit eivät ole ymmärtäneet. He ovat kaiken aikaa olleet ihollani kiinni, niin liki ettei minulle ole ollut enää tilaa. 24/7 yhdessä kaikki vapaa-ajat, ei, ei .
Sellainen ahdistaa, saa ärtyneeksi, etäiseksi ja sitä alkaa työntää toista pois luotaan.

Jos se on tunnekylmyyttä, niin sitten on.

Onneksi nykyinen mieheni on ihana ja omaa riittävän itsetunnon ettei hän pelkää ja oleta minun olevan vieraissa, kun olen esim. patikkaretkillä ja pari yötä laavulla nuotion ääressä.

 

[Tossu]

Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.

Mitä sinä valitat täällä? Tuossa ylhäällä kehut vaimoasi enkeliksi, ja toisaalla ihan jotain muuta.
Taidat olla sellainen tyhjännarisija.

 

[Tossu]

kiitos analyysistäsi mies 38.

Minä ainakin tarvitsen oman tilan parisuhteessa.
Tarvitsen omaa rauhaa, tarvitsen yksityisyyttä, täytyy olla tilaa hengittää ja olla pelkästään oman itseni kanssa hiljaa.
Tätä aiemmat kumppanit eivät ole ymmärtäneet. He ovat kaiken aikaa olleet ihollani kiinni, niin liki ettei minulle ole ollut enää tilaa. 24/7 yhdessä kaikki vapaa-ajat, ei, ei .
Sellainen ahdistaa, saa ärtyneeksi, etäiseksi ja sitä alkaa työntää toista pois luotaan.

Jos se on tunnekylmyyttä, niin sitten on.

Onneksi nykyinen mieheni on ihana ja omaa riittävän itsetunnon ettei hän pelkää ja oleta minun olevan vieraissa, kun olen esim. patikkaretkillä ja pari yötä laavulla nuotion ääressä.

Kyllä. Juurikin näin! Ap vaikuttaa sellaiselta reppana vali-vali- mieheltä, jonka prototyyppi oli klikkaa mua sarjan Kaius. Ei siinä naisella tarvitse olla mitään "taudin kuvaa", ehkäpä pikemminin niin, että naisen pitäisi lähteä ja kovaa karkuun tuosta suhteesta. Mies on aina uhri, joka ei näe itsessään mitään vikaa -kaikki on aina naisen syy. Myös ne kaksi aiempaa eroa.

Ja itseasiassa. "syy" ei välttämättä ole kenenkään, jos ihminen tekee väärän valinnan puolison suhteen. Tässä(kin) luultavasti käynyt niin, että ap mennyt liian nopeasti naimisiin, eli ei ole tuntenut vaimonsa luonnetta kunnolla, eikä vaimo miehen. Yhteen ollaan menty alkuhuuman perusteella. Tai jonkun muun ulkokultaisen syyn, esim. taloudellisten seikkojen takia.

Nyt, ap, tossut eri suuntiin, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

 

[Tossulle klikkaus]

"Kyllä. Juurikin näin! Ap vaikuttaa sellaiselta reppana vali-vali- mieheltä, jonka prototyyppi oli klikkaa mua sarjan Kaius."

Ehkä olen perjantaitokkurassa, mutta äsken lukemani perusteella ap. on nainen.

Klikkaa mua Kaius on säälittävä reppana. Vaikka kuinka muistelen en luultavasti ole tavannut miehen prototyppiä elävässä elämässä. Mutta kylläkin pikarakastujia täyden tusinan.

 

[kokemuksesta oppinut]

Voiko vielä oppia riitelemään oikein? miten minun tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä, kun toinen alkaa syyttä syyttelemään? En ratkaise sitä nykyään mitenkään mallikelpoisesti, mulla menee hermo heti ja itken ja raivoan. Mutta kun se on vaan niin kyllästyttävää, kun sama toistuu aina vaan. Mitä tekisin seuraavalla kerralla? Lähden pois? Raivoan enemmän?

no:lle vastauksena, hän ei ole narsisti ollenkaan, olen sen verran tutustunut aiheeseen. Hän on kyllä myös ahkera, tekemättömyydestä ei häntä voi syyttää ollenkaan. Jotenkin hän tuntee kuitenkin olevansa aina alakynnessä riitatilanteissa ja hyökkää AINA puolustukseksi minua vastaan. Vaikka tilanne olisi ihan selvä ja hän olisi jotain tehnyt, hän saa senkin asian käännettyä joskus hankalallakin aasinsillalla minun syyksi. Hän on hyvin tyyni normaali arjessa, ei kyllä osaa näyttää tunteitaan eikä puhua juuri mistään, ei osaa sanoa mitä haluaa. Sitten ne purkautuu tuollaisina typerinä kohtauksina, joita sitten jälkeenpäin kadutttaa.

Hän ei siitä varmaan ikinä muutu, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Varmaan olisi syytä poistua tilanteesta, mutta herra saa minut aina tällä niin raivon partaalle!

 

[kokemuksesta oppinut]

Meillä ihmisillä on jokaisella puolustusmekanismeja eli defenssejä ja jotkut käyttävät niitä ahkerasti. Projektiota käyttävä ulkoistaa omat ongelmansa ja siksi riitatilanteessa syyllistäminen ja syyttäminen ovat hänen keinojaan. Usein projektiota käyttävä etsii ystävikseen introjektiota käyttäviä, jotka helposti syyllistyvät jopa ilman aihetta. Kummatkin siis ovat palapelin palasia, jotka helposti loksahtavat yhteen.

Kun molemmat oppivat tietämään omat defenssinsä, niin mahdollista sopia jotkut käsimerkit heti kun syyttäminen alkaa. Näin kummankaan ei tarvitse räyhätä, kun siitä nyt ei ole mitään hyötyä.

 

[vierailija]

Itse elän epävarmassa suhteessa tiedä lainkaan mitä huominen tuo tullessaan ja kuulen jatkuvia syytöksiä ja että ex oli parempi olen muutaman kerran ollut poissa kotoa ja syytetään et oon vieraissa ja tämän tekee kaikki nainen minulle

 

[tunteen siirtäjä?]

Voiko vielä oppia riitelemään oikein? miten minun tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä, kun toinen alkaa syyttä syyttelemään? En ratkaise sitä nykyään mitenkään mallikelpoisesti, mulla menee hermo heti ja itken ja raivoan. Mutta kun se on vaan niin kyllästyttävää, kun sama toistuu aina vaan. Mitä tekisin seuraavalla kerralla? Lähden pois? Raivoan enemmän?

no:lle vastauksena, hän ei ole narsisti ollenkaan, olen sen verran tutustunut aiheeseen. Hän on kyllä myös ahkera, tekemättömyydestä ei häntä voi syyttää ollenkaan. Jotenkin hän tuntee kuitenkin olevansa aina alakynnessä riitatilanteissa ja hyökkää AINA puolustukseksi minua vastaan. Vaikka tilanne olisi ihan selvä ja hän olisi jotain tehnyt, hän saa senkin asian käännettyä joskus hankalallakin aasinsillalla minun syyksi. Hän on hyvin tyyni normaali arjessa, ei kyllä osaa näyttää tunteitaan eikä puhua juuri mistään, ei osaa sanoa mitä haluaa. Sitten ne purkautuu tuollaisina typerinä kohtauksina, joita sitten jälkeenpäin kadutttaa.

Hän ei siitä varmaan ikinä muutu, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Varmaan olisi syytä poistua tilanteesta, mutta herra saa minut aina tällä niin raivon partaalle!

Mies on tyyni normaalissa arjessa, ei osaa näyttää tunteitaan, ei puhua mistään eikä sanoa mitä haluaa. Osaako hän vihastua ja raivostua? Ehkäpä mies käyttää syyllistämistä saadakseen sinut suuttumaan ja raivoamaan. Hän voi elää suuttumuksen ja raivon tunteen, jota ei itse osaa tuntea, sinun kauttasi. Jos lakkaat suuttumasta kun mies syyllistää, niin ehkä hän lakkaa syyllistämästä. Ja keksii toisen tavan saada sinut suuttumaan.

 

[läheisyyskammoinen?]

[QUOTE="
Hurraa, ekä tässä vielä kaikki: minä olen varmaan poikkeustapaus, kun läheisyys, koskettaminen, verbaalinen ja kaikki muu tunteiden osoittaminen on minulle tärkeää. Rakastan vaimoani ja vaikka hän vähättelee sanojani tai kutsuu niitä "lässytykseksi", vaimoni keho ja kosketus saa minussa aikaan niin vahvan reaktion, mitä en aiemmissa suhteissani ole koskaan kokenut. Vielä kuuden vuoden jälkeenkin. Tämäkin on suurimmaksi osaksi yksipuolista ja seksiä (eli sen poisjättämistä) käytetään jatkuvasti rankaisemiseen. Tunteista puhuminen on meillä tabu ja "rakastan sinua" on turhaa sönkkäämistä. Vaimoni haukkuu nössöksi, kun kerron hänelle rakastavani häntä tai joskus kun joudun olemaan yön pois kotoa, kerron kaipaavani häntä. Mielestäni olen kuitenkin ihan "miehinen mies", eikä tässä työssäni tai tämän alan yrittäjänä nössöt pärjää.

Elänkö narsistin kanssa? Jatkuva syyllistäminen, haukkuminen, puhumattomuus , loukkaaminen ja "tunnekylmyys" vievät minusta mehut, enkä tunne oloani kovinkaan hyväksi.[/QUOTE]

Vaimosi pelkää läheisyyttä. Hän ei pelkoaan tunnista, vaan vähättelee ja halveksii läheisyyden tarvitsijaa.