kandi
vakuutusyhtiöllä-Missä toimit lääkärinä? Todella pätevä olet, kun pystyt tekemään diagnoosin henkilöstä näkemättä, kuulematta hänen versiotaan tapahtumista.
Viimeksi muokattu:
vakuutusyhtiöllä-Missä toimit lääkärinä? Todella pätevä olet, kun pystyt tekemään diagnoosin henkilöstä näkemättä, kuulematta hänen versiotaan tapahtumista.
vakuutusyhtiöllä
Ensimmäisen kanssa mentiin naimisiin niin nuorena, ettei elämästä tai varsinkaan rakkaudesta tiedetty oikeastaan mitään. Syy eroon oli vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus. Toisen vaimon kanssa neljä vuotta elettyäni huomasin, etten ollut ainoa mies perheessämme. Jotenkin alkaa tulemaan skeptiseksi. Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.
Narsisti on aina enkeli tavatessa, niin taitavaa sumuttaajaa ei ole toista. Pakkaa kamasi taas. Mutta ota huomioon, että 40+ ei ole vapaalla jalalla kuin hullut ja vielä enemmän hullut.Ensimmäisen kanssa mentiin naimisiin niin nuorena, ettei elämästä tai varsinkaan rakkaudesta tiedetty oikeastaan mitään. Syy eroon oli vaimon sairaalloinen mustasukkaisuus. Toisen vaimon kanssa neljä vuotta elettyäni huomasin, etten ollut ainoa mies perheessämme. Jotenkin alkaa tulemaan skeptiseksi. Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.
Narsisti on aina enkeli tavatessa, niin taitavaa sumuttaajaa ei ole toista. Pakkaa kamasi taas. Mutta ota huomioon, että 40+ ei ole vapaalla jalalla kuin hullut ja vielä enemmän hullut.
Oi Wilmaliina_Karoliina_.Puolisoni syyllistää minua siitä, että kuljeskelen ympäri maailmaa. Ja siitä, etten tee kotitöitä "tarpeeksi", koska kuljeskelen ympäri maailmaa. Hän syyllistää minua siitä, että pelaan netissä pokeria ja notkun sohvankulmalla. Ja lähden taas kulkemaan ympäri maailmaa. Enkä tee kunnon töitä.
Itse asiassa ei puolisoni minua niistä syyllistä, vaan minä itse syyllistän itseäni näistä. Puolisollani ei ole edes oikeutta syyllistää minua mistään. Minulla on oikeus elää elämäni just niin kuin itse haluan, kunhan huolehdin jälkeläisistämme. Syyllistämättä itseäni siitä.
Sivutoiminen salapoliisiura sivutoimisen metsurin uran oheksi saattaa poikia lisää sivutuloja. Harkitse.Oi Wilmaliina_Karoliina_.
Sinun, Oi Karoliina, salapoliisitaidot onkin sitten parempia?Sivutoiminen salapoliisiura sivutoimisen metsurin uran oheksi saattaa poikia lisää sivutuloja. Harkitse.
No onnekkaita ovat olleet kun pääsivät pois luotasi, on se kauheaa kun toinen on niin rakastunut ettei voi olla sitä tuomatta ilmi, ilman että pahoitat mielesi. Kauhistelen kaltaisiasi tunnekylmiä ihmisiä.Alkuperäinen kirjoittaja vähemmän;11002648:Mua ainakin ärsyttää kun toinen on ylihuomaavainen. Se alkaa ahdistaa kun itse ei pysty samaan eikä edes halua pystyä samaan. Minusta rakkaus on sellainen että se näkyy ilmankin kehon kielessä, katseissa, ei se tarvitse jatkuvaa päivittäistä hokemista.
On tukahduttavaa, jos toinen on koko ajan "iholle" tuleva täydellisyys. Siinä tuntee itsensä mitättömäksi, tulee tunne ettei anna itse riittävästi, on onneton ja ärtynyt.
Kun toinen sanoo rakastavansa, sitä huomaa ajattelevansa, että olisit nyt jo hiljaa. Tulee tunne että toinen yrittää vakuuttaa itseään tuolla rakkaushokemisella enemmän kuin minua.
Ainakin minä olen laittanut tollaset miehet kiertoon kohtuu nopeasti, tosin ilman syyllistämistä ja AINA sanan hokemista.
Valitettavasti tunnistan heti tarinasi. Googlaa Shrink4Men jos englanti sujuu. Siellä on runsaasti tietoa vaimosi kaltaisista virheettömistä naisista ja vertaistukea muilta miehiltä jotka ovat samassa tilanteessa. Ällistyt varmaan miten yhdestä puusta veistettyjä nämä naiset ovat. Ja miten useimmat heidän uhreikseen joutuneet miehet ovat velvollisuudentuntoisia kunnon miehiä jotka yrittävät yrittämästä päästyäänkin miellyttää vaimojaan ja täyttää heidän loputtomia vaatimuksiaan. Turhaan. Vaimosi ei tuosta muuksi muutu eikä liitostanne tule koskaan onnellista. Paitsi jos vaimosi tajuaa että harkitset lähtöä, sitten hän ehkä lirkuttelee jonkin aikaa kunnes olet taas koukussa ja ruodussa. Sen jäkeen sama meno jatkuu. En usko että sinun tunteissasi tuota naista kohtaan on kyseessä rakkaus, enemmänkin jonkinlainen addiktio."katso peiliin" kirjoitti kivasti. Edes sinä... En todellakaan pidä itseäni yhtään sen kummempana, kuin kukaan muukaan, enkä todellakaan sääli itseäni, enkä pyydä mitään päähäntaputuksia. Itsetuntoni on mielestäni, kuten jo aiemmin sanoin, aika kohdallaan. Tuntuu vain välillä aika tyhjältä, kun olet juuri rakentamassa jotain mihin uskot, lattia murenee alta. Tekeekö se ihmisestä marttyyrin, jos et muuta halua kuin hyväksytyksi tulemisen sellaisena kuin olet? Silloin alkaa pikku hiljaa epäillä koko tämän shown tarkoituksellisuutta, vaikka TIEDÄT, että teet parhaasi tarvitsematta kuitenkaan olla mikään teräsmies tai ihmemies MacGyver ja odotat, että se riittää muillekin.
Sitten kun tapaa sen ihan oikean enkelin, ei siitä ihan tosta vaan lähdetä. Gelpommin sanottu kuin tehty.
Alkuperäinen kirjoittaja vähemmän;11009294:kiitos analyysistäsi mies 38.
Minä ainakin tarvitsen oman tilan parisuhteessa.
Tarvitsen omaa rauhaa, tarvitsen yksityisyyttä, täytyy olla tilaa hengittää ja olla pelkästään oman itseni kanssa hiljaa.
Tätä aiemmat kumppanit eivät ole ymmärtäneet. He ovat kaiken aikaa olleet ihollani kiinni, niin liki ettei minulle ole ollut enää tilaa. 24/7 yhdessä kaikki vapaa-ajat, ei, ei .
Sellainen ahdistaa, saa ärtyneeksi, etäiseksi ja sitä alkaa työntää toista pois luotaan.
Jos se on tunnekylmyyttä, niin sitten on.
Onneksi nykyinen mieheni on ihana ja omaa riittävän itsetunnon ettei hän pelkää ja oleta minun olevan vieraissa, kun olen esim. patikkaretkillä ja pari yötä laavulla nuotion ääressä.
Voiko vielä oppia riitelemään oikein? miten minun tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä, kun toinen alkaa syyttä syyttelemään? En ratkaise sitä nykyään mitenkään mallikelpoisesti, mulla menee hermo heti ja itken ja raivoan. Mutta kun se on vaan niin kyllästyttävää, kun sama toistuu aina vaan. Mitä tekisin seuraavalla kerralla? Lähden pois? Raivoan enemmän?
no:lle vastauksena, hän ei ole narsisti ollenkaan, olen sen verran tutustunut aiheeseen. Hän on kyllä myös ahkera, tekemättömyydestä ei häntä voi syyttää ollenkaan. Jotenkin hän tuntee kuitenkin olevansa aina alakynnessä riitatilanteissa ja hyökkää AINA puolustukseksi minua vastaan. Vaikka tilanne olisi ihan selvä ja hän olisi jotain tehnyt, hän saa senkin asian käännettyä joskus hankalallakin aasinsillalla minun syyksi. Hän on hyvin tyyni normaali arjessa, ei kyllä osaa näyttää tunteitaan eikä puhua juuri mistään, ei osaa sanoa mitä haluaa. Sitten ne purkautuu tuollaisina typerinä kohtauksina, joita sitten jälkeenpäin kadutttaa.
Hän ei siitä varmaan ikinä muutu, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Varmaan olisi syytä poistua tilanteesta, mutta herra saa minut aina tällä niin raivon partaalle!
Mies on tyyni normaalissa arjessa, ei osaa näyttää tunteitaan, ei puhua mistään eikä sanoa mitä haluaa. Osaako hän vihastua ja raivostua? Ehkäpä mies käyttää syyllistämistä saadakseen sinut suuttumaan ja raivoamaan. Hän voi elää suuttumuksen ja raivon tunteen, jota ei itse osaa tuntea, sinun kauttasi. Jos lakkaat suuttumasta kun mies syyllistää, niin ehkä hän lakkaa syyllistämästä. Ja keksii toisen tavan saada sinut suuttumaan.Voiko vielä oppia riitelemään oikein? miten minun tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä, kun toinen alkaa syyttä syyttelemään? En ratkaise sitä nykyään mitenkään mallikelpoisesti, mulla menee hermo heti ja itken ja raivoan. Mutta kun se on vaan niin kyllästyttävää, kun sama toistuu aina vaan. Mitä tekisin seuraavalla kerralla? Lähden pois? Raivoan enemmän?
no:lle vastauksena, hän ei ole narsisti ollenkaan, olen sen verran tutustunut aiheeseen. Hän on kyllä myös ahkera, tekemättömyydestä ei häntä voi syyttää ollenkaan. Jotenkin hän tuntee kuitenkin olevansa aina alakynnessä riitatilanteissa ja hyökkää AINA puolustukseksi minua vastaan. Vaikka tilanne olisi ihan selvä ja hän olisi jotain tehnyt, hän saa senkin asian käännettyä joskus hankalallakin aasinsillalla minun syyksi. Hän on hyvin tyyni normaali arjessa, ei kyllä osaa näyttää tunteitaan eikä puhua juuri mistään, ei osaa sanoa mitä haluaa. Sitten ne purkautuu tuollaisina typerinä kohtauksina, joita sitten jälkeenpäin kadutttaa.
Hän ei siitä varmaan ikinä muutu, mutta mitä minun kannattaisi tehdä? Varmaan olisi syytä poistua tilanteesta, mutta herra saa minut aina tällä niin raivon partaalle!