Toinenkin mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pirre
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pirre

Vieras
Olen 34 v rouva, 8 vuotta uskollinen. Tänä keväänä olen poikennut uskollisuuden polulta ja tämä on ollut ihmeellistä.

Tutustuin työn kautta 55 v mieheen, hän ehdotti illallista, suostuin. Sen jälkeen olemme tavanneet kerran pari viikossa. Mies on johtavassa asemassa ja käy silloin tällöin Helsingissä ja asuu hyvässä hotellissa. Minulle tavalliselle konttorirotalle ei olisi tullut mieleen, että syön vielä hienoissa ravintoloissa, saan lahjoja, minua kehutaan, minua halutaan jne. Osa varmaan johtuu uutuuden viehätyksestä, mutta silti...

Miesystävä on ostanut minulle alusvaatteita, hajuvesiä ym., joita en uskalla viedä kotiin. Me kun pihistämme joka sentissä, en voisi selittää, miten minulla on sellaisia. Mies tekee pitkää päivää ja on väsynyt ja vihainen, kun tulee kotiin. Kolmen 2-8 v lapsen hoito vaatii järjestelyä, kun minullekin on tullut ylitöitä...

Minusta tämä kaikki on uutta ja ihmeellistä, ennen minäkin paheksuin langenneita naisia, nyt olen itsekin. Nautin taitavan ja hellän miehen sylissä myös sängyssä. En olisi uskonut, että minä vielä voin näin innostua miehestä ja sukupuolisesta kanssakäymisestä. Pelkään vain, että jään kiinni tai että Rakastajani kyllästyy minuun. Tämä on niin ihanaa.
 
Nauti nyt kun voit:p

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Kirjoittele sitten uudemman kerran vähätuloisena kolmen lapsen yh:na ja mieti mistä saisit lapsillesi elättäjän.
 
Jospa miehesikin käy ""ylitöissä"" ja on sen takia väsynyt kun joutuu tulemaan oman vaimokkeensa luokse yöski.

Voi myös olla, että teillä on sen vuoksi sentit tiukilla, kun mieskin ostelee ""ylityölleen"" alusvaatteita ja hajuvettä.
 
En usko, että ap:n viesti on totta. Joku provoilee vapun kunniaksi.

Jos kuitenkin on totta, niin suosittelen lopettamaan salarakassuhteen.

Helpommalla pääset, kun katsot töiden jälkeen Kauniit ja Rohkeat. Siellä Taylor tekee paluuta. Juoni on paljon jännittävämpi kuin meidän tavis Ellien saippuaopperoissa.

En ymmärrä miten muka sinulla on aikaa kaksivuotiaan äitinä huseerata hotelleissa. Näet vain päiväunia.

Ei kai näitä Ellit-juttuja kovin vakavasti pidäkään ottaa.
 
Juttuni ei ole vakava, totta se on.

Kirjoitin, kun täällä on niin paljon tiukkoja kantoja uskollisuuteen, kuten itsellänikin oli ennen. Tuon minua vanhemman, livahkon mutta hurmaavan miehen kohtaaminen muutti tylsän ja pelkistä velvollisuuksista muodostuvan elämäni. Näin minä päiväuniakin toisesta miehestäni silloin, kun emme tapaa. Miehellenikään ei ole niin tiukka kuin ennen - itse asiassa en ole hänen varassaan kuten ennen. Kiinni jäämistä kyllä pelkään, jokainen tapaaminen vaatii paljon järjestelyitä ja anopin lastenhoitoapua - jos jään kiinni, pelkään menettäväni molemmaat, tämä toinen miehenkin on naimisissa ja hän on ilmoittanut, ettei ota avioeroa, vaikka minusta välittääkin.
 
Niinkuin joku tuolla edellä kirjoitti, tule sitten kertomaan, miltä tuntuu, kun leikit aikasi tulella ja olet yksinhuoltaja. Sitten et ole enää kummankaan miehesi ""varassa"". Hiton lumppu.
 
Tiedän riskin. 34 vuotiaana haluan vain yhä elää, rutiini oli jo kuin naru kaulassa. Mieheni takia olen pahoillani. Kun vain onnistun olla jäämättä kiinni, häneltä ei mitään ole pois. Nyt hänellä on aikaisempaa vähemmän hermo vaimo, hänkin hyötyy, kunhan ei saa selville, että minulla on toinenkin mies.
 
""Elää""?
Niinkö luulet, ettei tuo tilanne ole naru kaulassa.
Tiedätkös, miehet aavistavat asioita aika hyvin. Et kuintenkaan onnistu salaamaan suhdettasi kovin kauaa.
Ja lapsetko ja koti heille tai toimet parisuhteen elvyttämiseksi eivät sitten tuossa kuviossa merkkaa mitään?
Lyhytnäköistä nautinnontavoittelua, josta ei hyvä seuraa.
 
Aika kivasti selittelet itsellesi tekosiasi:

On miehesi etu, kun petät, sillä nyt hänellä on rauhallisempi vaimo.
Tai: Haluan elää.

Ei sinua mikään paimenna, palaile sitten yh:na kertomaan mikä kannatti.
 
No, niin 3 lapsen yh -äiti Katariina. Juohan viimeinen sossun (meidän veronmaksajien) kustantama keskari ja sammu sohvalle. Jos se vaan kestää tuon 150 kilon painon...

Luusereita on maailmassa tarpeeksi jo muutenkin, ilman sinua.
 
Kiitos sinun ja kaikkien hengenheimolaistesi, vieraissavirkistaytyvilla ukkomiehilla on kissan paivat. Tilanteen paljastuminenkaan ei muuta tilannetta ja tiukkanutturaiset rouvat eivat edelleenkaan voi kiristaa miehiaan pihtaamalla.

Sina sitten joka toinen viikonloppu kayt etsimassa suurta huumaa ja lammittajaa sankyysi. Luuserisinkut ja ukkomiehet edelleen kiittavat yhdenyonserurastasi. Kai heillakin on oikeus satunnaispanoihin?

Ongelmia ei ole nakopiirissa, ellet sitten satu arvostamaan kohtuullista toimeentuloa tai pidempiaikaista parisuhdetta. Niihin sinulla ei sitten karahdettyasi olekaan varaa. Kuka tayspainen mies loisi hynttyyt yhteen pettavan ja persaukisen 3 lapsen yh:n kanssa? Mutta mitas sita nyt miettimaan. Anna yla- ja alapaassa vaan kihelmoida, seka ela hetkessa! Sinulla on totisesti oikeus pilata elamasi!

Ps. Jos tama juttu olisi tosi, perheenjasenianne kavisi lahes saaliksi. Sita ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan pitkassa juoksussa entista parempi elama luotettavan kumppanin kanssa.
 
En kehuskele vaan häpeän.. Minäkin hairahduin pari vuotta sitten tuhannen kännissä puoli tutun miehen sänkyyn. Olin silloin ollu viisi vuotta avoliitos. Eikä meillä mennyt hyvin. Välit oli aika platoniset. Mut se kyl avas mun silmät... Olis tietty pitäny tehdä jotain jo paljon aiemmin.. Otin täyden vastuun teoistani. Kerroin miehelleni. Hän olisi halunnut jatkaa, minä en. En olisi voinut elää siinä suhteessa, kun olin toista niin pahasti loukannut! Lähdin yhteisestä kodista.. Sitä en katunut, vaan sitä pettämistä. Meni kauan ennenkun pystyin katsomaan itseäni peilistä tuntematta oloani huonoksi naiseksi.. Että otapa lusikka kauniiseen kätee kun oot sopan keittäny!
 
En minä jakele itseäni miehille. Olen vain avioimieheni ja tämän toisen miehen kanssa. Olen päättänyt, etten enää ota tällaisia riskejä. Toivon näiden suhteiden säilyvän, olen uskollinen molemmille (siis jossei toisen kanssa yhdessä oloa lasketa). Kunnioitan molempia miehiä. Toinen mieheni kunnioittaa minua, eikä pidä minään huorana, vaan ihan kuin olisin myös hänen vaimonsa, ihan kuin olisimme vastanaineita. Hyvä oloni varmasti säteilee myös mieheni hyväksi.
 
Minä en jaksa vaan tajuta tällaista logiikkaa...

Ennen olit kovasti pettämistä vastaan ja paheksuit ""langenneita naisia"". Nyt kun huomaat itse olevasi sellainen, se tuntuukin ihanalta? Sinusta on siis ihanaa olla sellainen ihminen, jollaisia olet aina halveksinut?

Minä olen aina paheksunut varastamista. Ja juu, olen itsekin sortunut varastamiseen. Minä vaan en tuntenut minkäänlaista ylpeyttä ja hyvää oloa itsestäni sen johdosta. Paheksuin varastamista myös itseni tekemänä.

Sinun elämäsi on nyt ihanaa, ja itseasiassa oma miehesikin hyötyy sinun uskottomuudestasi. Sinähän haluat vain elää ja rutiinit ahdistavat sinua. Onko siis mahdotonta rikkoa rutiineja ja elää ilman, että loukkaa muita, ilman että pettää rakkaimpansa luottamuksen?

Puhut siitä, ettei miestäsi satuta se, mitä hän ei tiedä. Sinun ideaalimaailmassasi ei ole siis muita vaihtoehtoja, kuin todellinen tieto tai absoluuttinen tietämättömyys? Valitettavasti elämä harvoin on näin ideaalia, todellisuudessa kun väliin mahtuu myös se harmaa alue, jossa toinen vaistoaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Kauan ennen tietoa tulee epäilys. Sitä epäilee toista ja epäilee jopa itseään, omaa järkeään. Riittävbän kauan kun siinä epäilyn suossa rämpii, tieto tuntuu vihdoin helpottavalta.

Kunnioitat molempia miehiä. Paitsi että omalle miehellesi valehtelet, petät hänelle antamasi lupaukset ja riskeeraat paitsi oman onnesi, myös hänen onnensa. Miten tällainen osoittaa mielestäsi kunnioitusta häntä kohtaan? Kokisitko saavasi itse osaksesi kunnioitusta ihmiseltä, joka pettää lupauksensa sinulle?

 
On minulla huono omatunto pettämisestä. Mutta yritän asennoitua niin, että minulla on kaksi miestä, olen heidän naisensa. Ykkönen ei tietenkään tiedä kakkosesta, koska hän ei hyväksyisi asiaa, en minäkään , että miehelläni olisi toisia. Nyt vain on käynyt näin ja minä tunnen itseni nuoreksi ja halutuksi. Kun mieheni ei tiedä, hän saa vain bonusta, tyytyväisen naisen. Kakkosmieheni saa vielä kokea mitä on olla rakastuneen nuorehkon naisen kanssa.
 
""Ykkönen ei tietenkään tiedä kakkosesta, koska hän ei hyväksyisi asiaa, en minäkään , että miehelläni olisi toisia.""

Miksi et soisi miehellesi sitä, mitä itse pidät yllä ja ""nyt se sitten on niin ihanaa että.."" Hitto mikä kaksinaamainen lurjus, en paremmin sano, vaikka nainen oletkin.

""Nyt vain on käynyt näin..."" Ei se mitään ole käynyt, sinä olet pettänyt ja sillä siisti. Tuhoat miehesi ja lastesi elämän ja kodin. Ei se pettäminen tapahdu itsestään, kuin ulkopuolelta. Sinä olet päätöksen tehnyt. Ja nyt hellit sitä ja yrität saada täältä ymmärrystä. Osalta saatkin, teetpä mitä tahansa.

Toivottavasti ""ykkösmiehesi"" saa tietää mahdollisimman pian.
 
Nykyään ei mikään tunnu riittävän. Hakemalla haetaan vain omaa nautintoa ja oma napa on kaiken a ja o. Ajatellaan vaan sitä, mikä on itselle kivaa ja mikä itsestä tuntuu kivalta. Itsekkyys on huipussaan ja elämänarvot, kuten uskollisuus, vilpittömyys ja todellinen rakkaus & toisesta välittäminen ovat kokeneet totaalisen inflaation.

Voi vaan todeta, että voi sinuakin ihmisparkaa, kun heräät tähän maailmaan. Se ei tule olemaan helppoa!
 
""ja näitähän riittää"" vastasi puolestani jo kysymykseesi.
Arvot, ne arvot, uskollisuus ja rakkaus, toisen kunnioittaminen. Niitä sinulla ei näytä olevan. Vain hedonistinen ajatusmaailma, jota perustelet sillä, ettei mieheltä ole mikään pois. Kyllä on.
 
Pirre: ""...Miksi Sinä toivot minulle pahaa? ...""

Toivooko poliisi murhaajalle, tappajalle, kavaltajalle, rattijuopolle tai varkaalle pahaa? Haluaako poliisi kostaa? Tuskinpa. Onko se pahan toivomista, jos moraalin mukaan väärintekijän kuuluisi joutua kiinni teoistaan? EI! Vasta oikeuslaitos rankaisee, eikä rangaistus perustu Suomessa, eikä länsimaissa kostoon (toisin kuin esim. islamilaisissa maissa) vaan oikeuden ja tasapuolisuuden toteutumiseen ja totuuden tuomiseen julki. Onko se paha jos totuus voittaa?
 
Pirre, minäkin toivon, että oma miehesi saisi selville sinun tekosi. En toivo sitä siksi, että erityisesti sinulle pahaa haluaisin. Vaan siksi, että toivon miehellesi parempaa, kuin hän nyt saa.

""Ei tämä mieheltäni ole pois, kunhan hän ei vain tiedä.""

Eikö todella ole? Jokaisella meistä on oikeus määritellä itse millaisessa parisuhteessa haluamme elää, ja millaisilla ehdoilla haluamme siinä elää. Pettämällä ja valehtelemalla sinä eväät mieheltäsi tämän oikeuden. Sinä tiedät itsekin, että hän ei olisi halukas elämään moniavioisessa suhteessa, ja silti sinä pakotat hänet elämään sellaisessa hänen tietämättään.

Eikö se todella ole mitenkään häneltä pois, että hänen onnensa sinun kanssasi rakentuu valheelliselle pohjalle? Haluaisitko sinä heittää vuosia hukkaan omasta elämästäsi olemalla ihmisen kanssa, joka ei todella sinua rakasta ja kunnioita? Sinä annat itsellesi kuitenkin oikeuden elää kuten haluat. Eikö sinun miehesi ansaitsisi samaa? Jos sinulla on oikeus tavoitella omaa onneasi vaikka pettämällä, mikset miehellesi anna samaa oikeutta?

Sinä kysyt, miksi sinulle halutaan pahaa. Vaikka parempi kysymys olisi, että miksi sinä haluat pahaa miehellesi? Miksi sinä haluat pakottaa hänet elämään sellaista elämää, jollaista hän ei haluaisi elää? Miksi sinä haluat viedä häneltä oikeuden päättää itse omasta onnestaan ja elämästään? Et voi väittää, että tekisit omat tekosi hänen hyväänsä ajatellen. Pettäminen ja valehtelu eivät ole rakkauden tekoja, koskaan.

 
jopas on taas sattunu kaikki moralistit koolle haukkumaan yhtä joka kertoo mitä on tehnyt. ymmärrän pirreä täysin. itse olen henkisesti samassa tilanteessa, vain toteutus puuttuu. luultavasti en laiskuuttani saa koskaan mitään aikaiseksi. ehdottoman tuomittavaa kyllä, mutta, rakkaat palstalaiset eikö tuo kuitenkin ole aika inhimillistä heikkoutta?
 
Joo, ollaan moralisteja, mutta ettekö voisi petturit olla lupaamatta uskollisuutta ja loukkaamatta puolisoa ja lapsia.

Asia on ihan ok, jos sinkut harrastaa keskenään, mutta puolisoilla on vastuunsa, jota ei voi ohittaa vetoamalla heikkouteen.

Toivon pikaista kärähtämistä ja elämän uudelleen järjestämistä pettureille.
 

Yhteistyössä