toinen suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toinen nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta, jos se kerran tuntuu niin oikealta, niin eikö silloin pitäisi uskaltaa tehdä se ratkaisu ja lähteä suhteesta? Ei kukaan pysty sinulle takaamaan että se on oikea ratkaisu tai ettet tule lähtöäsi katkerasti myöhemmin katumaan. Et voi elää kahdessa suhteessa niinkauan että voit olla 100% varma siitä että uusi on se ""oikea"". Sitä ei kukaan voi sinulle taata, mutta pitkittämällä ratkaisuasi samalla satutat nykyistä kumppaniasi. Kumppanillasikin on oikeus onneen, jonka sinä häneltä kiellät, jos et joko halua korjata nykyistä suhdetta tai päästä häntä etsimään itselleen sen oikean ja sopivamman puolison!
 
Kun elämä on juuri niin yksinkertaista, että kenenkään ei alunperinkään tarvitse sietää huonoa suhdetta. AINA voi lähteä. Ei ole mitään syytä miksi entiselle kumppanille ei voisi sanoa, että suhde on ohi ja aloittaa sitten vasta uutta. Kuka on muka nuokin saamattomat miehet pakottanut huonoon suhteeseen jäämään ja sitten vielä pettämään. Itseään saa syyttää, kun ei lähde. Se ei silti tarkoita, etteikö niin voisi tehdä. Elämä on oikeasti joskus mustavalkoista.
 
Täällä on taas näitä kaikki tietäviä, kaikki kokeneita tyyppejä palsta täynnä....melkein naurattaisi, jos ei vituttaisi lukea noin mustavalkoisia ja puusilmäisiä kommentteja.

Vastaankin nyt vain sinulle ap kysymykseesi. Olen ollut toinen nainen ja nyt ensimmäinen. Sanovat muut mitä tahansa, niin meille kävi juuri niin, että silloiset suhteet vaan eivät olleet kummallekaan niitä oikeita. Ihan ok suhteita, mutta kun ihastuimme ja myöhemmin rakastuimme toisiimme, ei muita vaihtoehtoja vain ollut.

Minä erosin ensin (ja aika nopeasti, seurustelusuhteesta) ja mies noin puoli vuotta sen jälkeen (aika tuoreesta avioliitosta). Onnellisesti olemme asustelleen yhdessä jo pidemmän aikaa, häät, lapset odottavat tulevaisuudessa. Olen todella onnellinen ja niin mieskin.

Helvettiinhän tässä varmaan sitten ollaan menossa, mutta ainakin onnellisina ja hyvästä suhteesta ;)

Moralisteja löytyi kyllä ihan lähipiiristä ja kaikenlaista haukkumista, mustamaalausta jne. Mutta se on vain kestettävä ja siitä myös suhde voi vahvistua.

Anna kiivastelijoiden kiivastella. Noin mustavalkoinen asenne todistaa, että oikeasti ei ole oppinut elämästä mitään tai sitten -mikä pahinta- on vain katkeroitunut todella pahasti.

 
Eli miehet omasta valinnastaan jäävät, kehtaavat vielä ruikuttaa miten kurjaa on, ja lisäksi pettävät? Oikeita valioyksilöitä. Jos kotona on niin sietämättömän kurjaa niin sitten erotaan. Kaiken maailman rahaan ja lapsiin vetoamiset ovat vain tekosyitä, joilla oikeuttaa oma petturuus itselle ja muille.
 
On joo hyvä vertaus.

Etenkin siinä mielessä, että jotkut rakentavat ensimmäisen talon. Oppivat siinä tekemistä virheistään ja rakentavat sitten sen talon, mikä on oikeesti se minkä halusivat.

Eivät toki kaikki niin kun eivät kaikki yritä ensin yhtä parisuhdetta ja toteavat, että ei tullu hyvä. ""Rakennan"" uuden. Tosin jotkut luulevat rakentavansa jo ekalla kerralla sitä viimeistä taloa. Joissain tapuksissa sitten voidaan toki sopeutua siihen liian pieneen vaatehuoneeseen tai väärään kohtaan rakennettuu kuistiin. Ja sama parisuhteissa.

Meistä kun niin moneksi ja mahdollisuudetkin vaihtelee...
 
""en ymmärrä tuota äärimmäisen kiivasta tuomitsemista myöskään. Aika harvalla meistä olisi oikeasti siihen varaa. ""

Itseasiassa, on paljonkin ihmisiä, joilla tässä asiassa on varaa tuomita. Monet ihmiset ovat eläneet vuosikymmeniä yhdessä pettämättä toisiansa ja monilla heistä koko pettämisen ajatus on aivan käsittämätön. Sinä et voi ketään tuomita, etkä tietenkään oman tarinasi varjosta näe mitään pahaa näissä sivusuhteissa, mutta mietin vaan minkälaisen ihmisen mielestä oikeasti ei ole väärin pettää kumppaniaan.
 
Vastaan suoraan sulle lukematta noita muita viestejä koska
arvaan että siellä on tosi paljon kaikkea tyhjää ja haukkumista.
Itse elän myös nyt vielä kakkosena mutta piakkoin ykkösenä.
Tiedän tällaisia pareja paljon, yksikin mies otti eron
vasta viiden kuluttua mutta niin vaann otti ja elävät
nyt onnellisesti tän kakkosensa kanssa.

Ei ole yhtä ja ainutta oikeaa reittiä. Toisista kakkosista
vaan yksinkertaisesti tulee ykkösiä. Niin paljon kun erotaan
ja aika usein mennään juuri yhteen sen kakksoen kanssa.
Miksi ihmisten on niin vaikea myöntää tätä.
Ei kakkossuhteen tarvitse perustua pelkkään panemiseen
niinkuin täällä moni haluaa uskoakin.
Olen onnellisessa asemassa koska minua ei ole koskaan
kielletty esim. laittamasta viestiä kakkoselleni(itsekkin varattu vielä) Minulla on niinkuin hänelläkin tapana kun ollaan oltu kavereitten kanssa juhlimassa laittaa
jotain viestiä toisillemme....ihan vaan jotain. et toinen tietää
että voi luottaa toiseen. Tuskinpa ykkönen tällaisia
viestejä saa. Oli arki tai viikonloppu tai juhlat tai loma.
Viestittelemme ja sioittelemme samaan malliin.
Olin kaksi viikkoa lomalla perheeni kanssa ulkomailla.....
niin vaan sain joka ikinen päivä viestin ja lähetin itsekkin...
Tuntuu hyvältä kun tietää ettei ole vaan arkipano.....
Noh, seksi on toki tärkeetä mutta me teemme paljon muutakin...kyllä me opettelemme tuntemaan toisiamme
ja juttelemme ja juttelemme ja teemme kaikkea kivaa
mutta odotamme myös sitä yhteistä arkea....
Uusi vuosi tuo uudet muutokset..odotan sitä innolla.

Tällä sanon myös sinulle että toinen nainen voi myös
olla se ensimmäinen, usko siihen , kyllä se toteutuu
kun vaan olet kärsivällinen .rakkaus voittaa ihan kaiken muun. Kaikkea hyvää sinulle
 
Miksi edes pitäisi pyrkiä ja ""päästä"" toisen naisen asemasta ensimmäiseksi naiseksi? Hänhän on jo, sillä hän nimenomaan saa miehestä parhaat päältä. Mies on metsästystuulella ja panee parastaan.

Itsenäisen ja omillaan toimeen tulevan naisen ei tarvitse rämpiä miehen kanssa arkista arkea. Hänen maljakossaan on aina tuoreita ruusuja ja hän saa viettää miehen kanssa romanttisia ja tulisia hetkiä. Hänen ei tarvitse ripustautua mieheen sen enempää henkisesti kuin taloudellisestikaan, vaan hän voi ja saa nauttia miehestä toisin kuin miehen puoliso.

Ja jos mies alkaa käydä arkipäiväiseksi, voi hänet helposti vaihtaa uuteen. Nainen osaa ja saa metsästää nautintoa siinä missä mieskin.
 
Elämä ei ole mustavalkoista, ei. Mutta kyllä toisen ihmisen kunnioittamisen vuoksi voisi päättää se suhde ennenkuin alkaa toiseen... Itse olim melkein 2. nainen muutama vuosi sitten, itsekin olin silloin vakaassa suhteessa. Mutta kun selvästi huomasin että olen ihastumassa vakavasti toiseen, päätin että on aika erota. Kyse oli siis vakavasta ihastumisesta. Ajattelin miestä 24h/päivä. Huomasin että oma suhde kärsi siinä. Ratkaisuna oli päättää:
a) voiko oman suhteen pelastaa, jos, miten
b) haluanko edes pelastaa sitä?

b) kysymykseen totesin etten erityisesti edes halunnut, ettei suhde ollut muutenkaan kunnossa. Siksi kai vilkuilinkin muualla. Siitä sitten tuli lopullinen päätös erota silloisesta suhteesta. Kun olin vapaa, aloin tapailla tätä toista miestä jonkin aikaa. Hän oli naimisissa. Huomasin pian, ettei hän tule eroamaan. Huomasin myös jos eroasi, en ikinä luottaisi häneen. Suhteen päätin sitten aika nopeasti. Huonoa omaatuntia pidin jonkin verran siitä että tapailin naimisissa olevaa, mutta ajattelin kuitenkin että hän sen päätöksen teki. Omalle exälle on kuitenkin voinit olla rehellinen, en pettänyt häntä, vaan erosin ennen pelehtimistä.

Tänä päivänä olen hyvässä ja toimivassa suhteessa. Olen ottanut opikseni matkan varrelta
 
Ihan kuin naista ei olisi olemassakaan, ilman että hänellä on ns. pysyvää parisuhde. Sekö naisesta normien mukaisen naisen tekee? Hyvin on naiset aivopesty.

Itsenäinen nainen on nainen omasta ansiostaan, ei miehen antaman monien joukosta valituksi tulemisen antaman statuksen vuoksi.

Riippumaton nainen valitsee itse, parhaat päältä. Ei tarvitse pitkin palstoja narista, kun arki koittaa.

 
Mies taisi erota exästään painostuksen alla, kun kerran ensin jätit omasi.
Mitäpä jos teillä on nyt se oikea suhde, mutta mies löytääkin jostain vielä oikeamman suhteen.
No, kokenut tyyppi. Halusit tilaisuuden haukkua järkeviä ihmisiä puusilmiksi ja mainostaa omaa ihanaa elämääsi. Sen tietää siitä, että ap: n kysymys on oikeasti täysin idiootti. Oikea suhde ja väärä suhde..kuulostaa joltain pikkupentujen sanaleikiltä ja hiustenhalkomiselta..
 
""Ihan ok suhteita, mutta kun ihastuimme ja myöhemmin rakastuimme toisiimme, ei muita vaihtoehtoja vain ollut. ""

Koko kirjoituksesi ydin. Tämä erottaa mielestäni juttusi TODELLA monista toisten naisten tarinoista. On niitäkin tapauksia joissa nainen kuukausia ja vuosia odottaa miestä joka ei syystä tai toisesta suhteesta lähde. Vuosia pystyy vedättämään kumpaakin naista ja olemaan kummallekin epärehellinen. Hyväksytkö sen? Mikä siinä mielestäsi on oikein?
Näissä toisten naisten jutuissa pitäisi aina olla naisella sen verran järkeä, että ymmärtäisi että ellei mies parin kuukauden sisällä jätä ""ykköstään"" niin ei kannata jäädä ihmettä odottamaan.
 
Keksisit omat vertaukset äläkä tule toisten sanoja vääntelemään. Muillekin: voihan tuota saivarrellla tuomiopäivään asti. No, jotkut kompastuvat jo kynnyksellä eivätkä siitä nouse- joihinkin taloihin ei ole vedetty sähköjä ylös asti.
Jos ei ajatus luista eikä oma kirjoittaminen onnistu niin kannattaa pyytää joltain kaverilta apua.
 
""Kaikilla ei mene vaihto yhtä hyvin.""
Mikä ihmeen vaihto?!!? Jos parisuhteessa eletään niin silloin suljetaan silmät muilta vaihtoehdoilta eikä todellakaan etsiä muuta. Ei mikään ihme etteivät suhteet kestä jos elämä on sitä, että koko ajan on haku päällä uuden suhteen.
Jos suhde on siinä tilassa, että aletaan uutta katselemaan niin samantien voi erota. Sitten myöhemmin törmätä siihen uuteensa. Silloin ei ole vaihtoa vaan ainoastaan ero ja uuden tapaaminen.
 
""laittaa
jotain viestiä toisillemme....ihan vaan jotain. et toinen tietää
että voi luottaa toiseen. Tuskinpa ykkönen tällaisia
viestejä saa.""
Voi miten naiivia. Luottamuksesta puhut sellaisen ihmisen kohdalla joka naistansa paraikaa pettää. Mikä vitsi. Ja luuletko, ettei ykkönen niitä viestejä saa. Kyllä saa, aivan samanlaisia. Olet vain uskonut kun mies on sanonut muuta. Mutta luota vaan petturiin. Sinullehan hän on varmasti rehellinen vaikkei muille olekaan.

""Ei kakkossuhteen tarvitse perustua pelkkään panemiseen
niinkuin täällä moni haluaa uskoakin.""
Mihin muuhun perustuu kuukausia/vuosia kestänyt kakkossuhde? Petturi mies tietysti sanoo kakkoselleen rakastavansa. Eihän se nainen siinä muuten pysy ikuisesti. Jos mies oikeasti rakastaisi kakkosta niin ykkönen kyllä jäisi.

Enkä nyt sano, etteikö joku pari voisi päätyä tuollaisenkin mutkan kautta yhteen, mutta aika monissa jutuissa läpi paistaa vaan uskomaton hyväuskoisuus. Ja miten ihmeessä kukaan järkevä ihminen edes lähtee rakentamaan suhdetta pettävän miehen kanssa?
 
Kylläpäs sinä suivaannuit, selvästikin osui omaan nilkkaan, taidat olla toinen nainen ;-)
Ajattelin ottaa exän vanhuuden seuraksi, tuskin vanha mies enää jaksaa niin aktiivinen olla naisten suhteen. Enkä enää välitä itsekään niin paljon siitä puolesta, tärkeintä on, että sitten hoitelemme yhdessä lasten lapsia ja toisiamme :-) Suhteessamme oli tosi paljon hyvääkin, ei kai sitä muuten vuosikausia yhdessä olisi pysytty. Esimerkiksi keskustelupuoli, sitä vastaavaa ei ole uusista suhteista löytynyt, vaikka aluksi vipinä sänkykamarin puolella oli kyllä luonnollisesti vilkkaampaa uuden kanssa, mutta sitten sitä kyllästyi siihenkin ja ymmärsi sen yhteenkuuluvuuden merkityksen.
Toinen nainen sekaantui varattuun, perheelliseen mieheen. Halveksin sellaisia naisia, jotka tulevat omalta osaltaan rikkomaan perhettä. Onko hän niin epätoivoinen, että jos ei muuten saa, täytyy yrittää viedä toiselta ??? Ehkä mies vaikuttaa paremmalta kun on jollekin muulle kelvannut? Siinähän voi sanoa voittaneensa vaimon ""taistelussa"". Sitten sitä ollaan tyytyväisiä, kunhan vaan miehen lapset entisestä liitosta eivät liikaa käy häiritsemässä ja entisestä vaimosta ei puhuta mitään, jotta itsekäs uusi nainen saa nauttia petoksella hankkimastaan saaliista. Jätetty vaimo käy töissä ja hoitaa yksin lapset, jotka yhdessä miehen kanssa hankittiin tarkoituksella yhdessä myös hoitaa. Mutta mies kuitenkin haluaa oman perheensä takaisin, kun uusi akka menettää uutuuden viehätyksensä. Se siitä suuresta rakkaudesta, todellinen rakkaus näkyy vasta vuosikymmenien päästä eikä ole hetken huumaa.
 
""Hänen ei tarvitse ripustautua mieheen sen enempää henkisesti kuin taloudellisestikaan,""
Aika outo kuva parisuhteesta. Ei se ole ripustautumista. Se on yhteenkuulumista. Tieto siitä, että toisen kanssa voi jakaa elämänsä. Toimeen voi tulla omillaankin, mutta hyvältä tuntuu silti kun on rinnalla joku joka oikeasti jakaa kaiken. Ehkä joskus tulee aika jolloin huomaat, että parisuhde voi tarjota jotain paljon arvokkaampaa kuin tuoreet ruusut.
 
Oletteko huomanneet, että elämän monimutkaisuutta huutavat ainoastaan nämä toiset naiset tai ihmiset jotka ovat pettäneet. Sen sijaan ihmiset, jotka eivät petä sanovat elämän olevan mustavalkoista ja yksinkertaista. Ihmiset, jotka eivät petä tai ryhdy varatulle kakkoseksi ovat tehneet yksinkertaisen päätöksen olla tekemättä niin. Tekojansa voi säädellä ja on hyvin yksinkertaista olla pettämättä. Siksi heille tämä asia on äärimmäisen yksinkertainen ja mustavalkoinen.
Sen sijaan nämä toiset naiset ja petturit ovat antaneet itselleen luvan tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu milloinkin sopivalta. Sen jälkeen on hyvä sanoa, että kun elämä nyt vaan on niin monimutkaista ja hankalaa. No, ei se ole. Kyse on omista päätöksistä ja omista teoista, joita voi ohjailla.
 
Tarkoitin lähinnä sitä, että toiset ihmiset pettävät puolisoitaan, toiset valehtelevat muuten vaan, jotkut alistavat, kiusaavat tai kiukuttelevat, pihtaavat, pakottavat seksiin, tappelevat rahasta tai lapsista, ovat alentuvia tai ilkeitä jne. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Aika harva meistä kohtelee kanssaihmisiään oikeudenmukaisesti ja niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Kun se oma napa on kuitenkin jokaiselle kaikkein tärkein.

En vähättele missään nimessä pettämisen vakavuutta mutta on mielestäni ihan turha väittää, että se olisi jotenkin ainoa tai kaikkein suurin paha mitä ihmiset toisilleen tekevät.
 
Niimpä. :) Joillakin ei vain taida olla omaa tahtoa ollenkaan, tai sitten vain ei haluta tunnustaa sitä että uskollisuus on juuri tahto kysymys. Sitähän juuri kysytäänkin, tahtoa olla uskollinen ja rakastaa kumppaniaan. Jos sitä tahtoa ei löydy, niin sitten etsitään ratkaisua ongelmiin oman suhteen ulkopuolelta. Ja sitten selitetään ettei elämä ole yksinkertaista. Kyllä se on, jos löytyy tahtoa ja muistaa tehdä kumppania kohtaan niin kuin kumppaninkin haluaa itseään kohtelevan! :)
 
Kiitos. Olenkin tosi onnellinen vaikka joku sitä varmaan paheksuu :)

Parasta on juuri se arkielämä oman rakkaan kanssa. Eihän arki ole mikään kirosana. Se on juuri sitä elämää mitä jokainen omalta kohdaltaan päättää viettää. Elämästään saa ja pitää tehdä elämisen arvoista. Toisille se arki on kai kauhistus mutta silloin on kyllä jotain pielessä ja asialle pitää tehdä jotain.

Monesti ne ihmiset, jotka jaksavat eniten paheksua muiden elämää eivät itse elä sellaista elämää kuin haluaisivat. Onnelliset ihmiset eivät juurikaan paheksu ketään..
 
Miks turhaan pyörää uudestaan keksimään? Niinku sanoin, toi talo vertaus on hyvä ja siitä annan auliisti kunnian sulle, jos sen olet ensimmäisenä keksiny. Sori, jos työnsin herneen nenääns.

Kysehän on siitä, että tyytyykö taloon/suhteeseen, minkä on rakentanu ja pystyykö sopeutumaan, jos siitä ei tullutkaan se unelmien talo/suhde. Molempien rakentamiseen on yleensä itse osallistunu. Toiset tyytyy ja löytää siitä ne hyvät puolet eikä välitä huonoista ja toiset ei.

(Vai oletko kenties sitä mieltä, että ei ole oikein toista parempaa taloa rakentaa?)

Jos vielä omin luvin pyöritän ajatusta vielä eteenpäin, ni joskus jopa uutta taloa rakennetaan samaan aikaan, kun vielä vanhassa talossa asutaan, jos rahkeet riittää;-). Näköjään myös suhteita. Näin tapahtuu. Tykättiin siitä tai ei.


 

Yhteistyössä