Onnistuuko suhde jossa höpöttävä sosiaaliperhosmies ja hiljainen, mmietiskelevä nainen?

["mies"]

Tiedän monta pariskuntaa jossa nainen on parisuhteen höpöttäjä ja sirkuttaja, puhetta ja naurua riittää ja joka ylläpitää parisuhteen ystävyyssuhteita ja järjestelee sosiaalisia menoja kun taas mies on harvasanainen ja hiljaisempi tyyni tyyppi joka ei turhia höpöttele.

Tällaiset suhteet tuntuvat onnistuvan oikein hyvin. Mutta entäs sitten jos sama menee toisinpäin?

Olen itse sellainen hiljainen, mietiskelevä ja muita tarkkaileva tyyppi joka ehdottomasti osaa seurustella ihmisten kanssa eikä ole mikään mörkö mutta joka on erittäin mielellään omissa oloissaan ja ehkä hiukan uupuukin liiasta seurasta.

Jostain syystä olen taipuvainen sitten ihastumaan miehiin jotka ovat kaikkien kavereita, joita kaikki rakastavat, jotka ovat hyvin iloisia ja puheliaita (eikä silti mitään flirttigigoloita! vaan ihan kunnon miehiä!) ja erittäin sosiaalisia...

Yksi lyhyt suhde tällaiseen mieheen on ollut joka ei kestänyt muista syistä ja nyt sitten toinen samanlainen kaikkien rakastama ihana supersosiaalinen höpöttäjämies olisi sulhasehdokkaana.

Ongelman juuri on tässä että ITSE tunnen itseni jotenkin todella hiljaiseksi ja epäsosiaaliseksi tällaisten sirkuttajamiesten kanssa vaikka tunnenkin heihin vetoa. Ja mietin että mitä nämä sosiaaliset veikot oikein näkevät tällaisessa tarkkailevanhiljaisessa naisessa? Itse en kiinnostuisi sellaisista millään!

Miten teidän parisuhteissanne? Oletteko naiset itse parisuhteenne epäsosiaalinen puolisko?

Entä miehet? Onko teillä rauhallisia vaimoja vaikka itse olette supersosiaalisia ja meneviä? Onnistuuko? Toimiiko?

Miksi ihmeessä olet kiinnostunut moisista lörppähuulista?

 

["mies"]

[QUOTE="minna";26582974]Onnistuu varmasti, jos nainen on kaunis ja hänellä muita ominaisuuksia, jotka kompensoivat hiljaisuuden - kuten isot tissit.[/QUOTE]

Ei ujous tai hiljaisuus ole vika, mutta hössöttävä ja pälättävä "mies" on urpo.