toinen suhde

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja toinen nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

toinen nainen

Vieras
Voisiko joku entinen ""toinen nainen"" kertoa kokemuksen kuinka on päässyt toisen naisen-asemasta ensimmäiseksi naiseksi? Aina vaan sanotaan että avioliiton ulkopuolinen suhde ei merkitse mitään ja ""toinen nainen""-haaska, lutka ym. metsästää varattuja miehiä. Ja että au. suhteet aina loppuu ja miehet aina palaa vaimon luo. Tai jos pettää kerran, niin pettää sitten toisekin. mitä jos ensimmäinen suhde onkin väärä ja virheellinen suhde ja toinen suhde onkin oikea ja viimeinen suhde?
 
Kyllähän se mun mielestä kertoo jotain miehen/naisen rehellisyydestä ja moraalista että pitää kahta naista/miestä yhtaikaa... Ja vielä uskottelee toiselle ja salaa toiselta... Mikä se sellainen ihminen on?

Jos ihminen ei ole tyytyväinen suhteeseensa, rehellinen yksilö hoitaa ensin toisen pois alta ja keskittyy sitten vasta uusiin rakkauksiin. Selkärangaton sen sijaan menee alapäänsä mukaan eikä hoida velvollisuuksiaan elämässä. Jos parilla on esim lapsia ja toinen juoksee vieraissa niin mitä se kertoo pettäjäosapuolen suhtautumisesta perheeseensä...? Käyttää mieluummin energian ulkopuolisiin suhteisiin kuin hoitaisi perheensä asiat kuntoon. Aika halveksuva asenne. Ja mihin se siitä muuttuisi?
 
Olen samoilla linjoilla edellisen kanssa... jos pitää salasuhdetta, se kertoo jo sinällään jotain kyvyttömyydestä vastuun kantamiseen tai muuhun vastaavaan.

Jos kyseessä olisi oikeasti se ensimmäinen oikea rakkaus, mies uskaltaisi päästää irti nykyisen suhteensa ja antautua ""virran vietäväksi""... jos mies taas yrittää puheillaan laannutella ja uskotella sinulle, en itse menisi tällaisiin sepustuksiin luottamaan. Myöskään se, ettei tahdo vahingoitaa puolisoaan (vielä) ole mielestäni mikään oikea syy sille ettei voisi aiempaa suhdetta lopettaa - se on tekosyy muiden joukossa.

Minä ja nykyinen puolisoni olimme melkein samanlaisessa tilanteessa. Ihastuimme toisiimme vaikka olimme kumpikin taholtamme sidoksissa toisiin ihmisiin - Kumpikin päästi itsenäisesti irti menneestä, ja pienen tauon jälkeen putosimme sylikkäin uuteen suhteeseen. Toki ero tekee kipeää, vaikka rakkaus olisikin kadonnut, tai oli eron syy mikä tahansa, mutta enemmän vielä sattuu jos sivusuhde selviää parisuhteen uskolliselle puoliskolle.

Täytyy osata vaatia arvonsa mukaista kohtelua - toisena naisena oleminen (vasten tahtoaan) ei ole sellaista! Jos mies todella rakastaa ja uskoo elämänsä rakkauden löytyneen parisuhteen ulkopuolelta hän USKALTAA tehdä asialle jotain. Ei tämä ole mitään kepillä jäätä leikkiä...
 
Miten sinä, ""toinen nainen"" rakentaisit suhteenne luottamukselle, joka on pettämisellä alkanut? Etkö kriisin hetkellä epäilisi, että petollinen mies saattaisi hyvinkin jatkaa hyväksi havaitsemaansa ongelmanratkaisua ja etsiä ulkopuolisen lohduttajan?

Voihan toki suhteenne olla se oikea ja viimeinen. Minäkin laitoin taas uuden kestoloton vetämään. Joku voittaa siinäkin harva se viikko. Mahdollisuutesi lienevät samaa luokkaa...
 
""mitä jos ensimmäinen suhde onkin väärä ja virheellinen suhde ja toinen suhde onkin oikea ja viimeinen suhde?""

No kato suhde syntyy kun kaksi ihmistä sitä rakentaa. Ei se ole mikään ""suhde tulee jos on tullakseen ""-juttu.

Jos sinä rakennat omakotitalon tontillesi, niin mistä tiedät että se on se lopullinen talo? Pitäiskö rakentaa viereen toinen, rampata ovissa aikansa, ja arpoa kummassa on paremmat seinät!!? Jos oikeasti olet joskus rakentanut omakotitaloa, tajuat että ei niitä huvikseen pystytellä minne sattuu ja milloin sattuu. Mies joka lähtee sivusuhteeseen ei ole nähnyt vaivaa eikä arvosta omaa suhdettaan, oli se virallinen ja oikea tai ei.
Ihmissuhteet voivat alkaa taianomaisesti ja kohtalokkaasti, mutta jatko on työtä ja suhteen ""oike-uus"" on verrannollinen panostuksen määrään.
Joillakin liika vatvominen ja panostus voi johtaa sekin suhteen kuivumiseen, kaikki ei kestä ikuisesti.
Sanoisin että jos sinä olet toinen nainen jollekin miehelle ja sen tiedät, niin olet lutka ja haaskalintu.
Kaikki perustelusi ja kuvitelmasi vääristä ja oikeista suhteista on todennäköisesti pelkkää oman väärintekemisen perustelemista ja haihattelua.
 
Omakotitalovertaus oli osuva.

Niin hienoa kuin ikuinen rakkaus ja uskollisuus onkin, niin ei se kuitenkaan kaikilla onnistu. Muistellaanpa vain vuoden takaista kohua piispan salarakkaasta. Jos piispa ei pysy Herran kurissa ja nuhteessa, niin tokkopa korkeaa moraalia voi vaatia anonyymiltä Elliltä parisuhdepalstalla.

Raamatussakin on salarakkaita sivutolkulla varsinkin Vanhan Testamentin puolella.

Ajattelepa ap. itseäsi ""ensimmäisen"" mokkasiineihin. Kulje niissä kaksi viikkoa ja palaa sitten asiaan.
 
Elämä ei ole noin yksinkertaista. Tuttavapiirissäni on kaksi miestä, eri ikäisiä, kumpikin asuu naisen kanssa, seksiä eikä hellyyttä ei ole ollut vanhemmalla yli kahteenkymmeneen vuoteen nuoremmalla kuuteen vuoteen. Nuorempi ei ole naimisissa eikä kihloissa.

Nämä suhteet eivät edes ole koskaan perustuneet rakkauteen. Niitä ylläpidetään lasten ja lastenlasten takia. Näillä miehillä on ulkopuolinen suhde. ""Omat"" naiset eivät heihin koske missään tapauksessa, ainoastaan halventavat ja haukkuvat tyyliin: kukaan nainen ei ole susta kiinnostunut, eihän sulla edes seiso.

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia.

Elämä ei ole nii
 
Mutta siinäpä se just onkin MIKSI nämä miehet eivät lähde???!! Kyllä se kertoo jotain ihmisen itsekunnioituksesta, rehellisyydestä ja moraalista.

Jos on noin paska eukko niin eikun menoks! Mitä helvettiä siinä enää kärvistelemään ja omaa elämäänsä tuhlaamaan.

Sama koskee naisia joiden mies alistaa. Ketään ei kukaan pakota suhteessa elämään!
 
Pettäjä ei kykene kantamaan vastuuta teoistaan, niin yksinkertaista se on. Jos olisi selkärankaa, ei tarvitsisi pettää, vaan ongelmat voisi ratkaista tavalla tai toisella muuten. Ei se siitä miksikään muutu, vaikka miten hienoja perusteluja ja oikeutuksia teoilleen keksisi. Ei elämä ole mustavalkoista, mutta ei pettäminen ole koskaan oikea tai hyväksyttävä tapa paeta ongelmia. Kyllä ihmisiltä täytyy voida odottaa ja vaatia moraalia ja selkärankaa ratkaista asiat muuten kuin satuttamalla ja loukkaamalla toista.
 
Oon aina nauranu näitä suhteita/avo- tai avioliittoja joita syntyy kun vanha puoliso jätetään toisen takia.Kun monesti käy että myös tämä toinen nainen /mies jätetään kun löytyykin taas parempi.Siinä saa ihminen tasan sen mitä ansaitsee :D
 
Ne miehet pysyvät, koska kuvittelevat sen olevan lapselle parasta. Toinen haluaa myös ylläpitää kulissia, rahakin merkitsee.

Nuoremmasta hyötyy nainen, joka alistaa miestä taloudellisesti ja henkisesti, haluaa viedä mieheltä uskon itseensä ihmisenä ja miehenä.

Kyllä suhteessa voi loukata toista yhtä pahasti ellei pahemmin muillakin keinoilla.
 
Sinä ""ei niin helppoa"" puhut tasan kahdesta miehestä. Nekö riittää kumoamaan elämän perustotuudet? MIkä tarve sulla on itseasiassa jauhaa niistä ? oletko itsekin kenties etsimässä perusteluja jollekin kuprulle?
Ja millä tavalla nämä sinun kertomasi esimerkit kumoavat omakoti vertauksen? Panostuksen määrään verrannollinen on suhteen laatu, sun jutussahan ne naiset EIVÄT ole panostaneet suhteeseen, eli kaikki on kuten kuvioon sopii.
Taidat olla niitä ihmisiä jolla jää helposti levy junnaamaan yhteen ja samaan kohtaan.
 
Mutta jos ei itse halua lähteä ja antaa toisen kohdella huonosti ja alistaa itseään, niin ei siitä voi vain toista syyttää. Kyllä silloin luulisi olevan helpompaa sanoa hyvästit sille nykyiselle ja etsiä parempi kumppani, kuin olla alistettu ja tyytyä salarakkaaseen. Mutta onhan se tietysti silloin helpompi kerätä niitä säälipisteitä ja oikeuttaa tekonsa, ainakin itselleen. Ja viedä vain rusinat pullasta, kun ei tarvitse jakaa arkea sen petoskumppanin kanssa. :)
 
itse en saanut miestä itselleni toisena naisena oltuani. kovasti hän aina rakkauttaan vakuutteli ja vannoi ja salassa soitteli ja lahjoja osteli ym. silti kun kyselin, koska oikeasti alamme olla yhdessä, vain me kaksi, ei hän kunnolla vastannut, vaan aina sanoi että annetaan ajan kulua. aikaa kului sitten lopulta vuoden verran, kunnes kypsähdin ja jätin hänet. ronkui sitten perään ja lähetteli siirappisia viestejä ym., mutta olin kylmä ja sanoin, että turha vinkua, sillä itse teit valintasi jäämällä entiseen liittoosi. sen jälkeen hän on kylläkin eronnut vaimostaan, sillä sattui tekaisemaan lapsen jollekin toiselle naiselle. elävät tämän naisen kanssa yhdessä, joten onnea vaan, on siinäkin suhde ´hyvin´ alkanut.
 
Vastuun kantamisesta, on järkevintä kantaa vastuuta omista lapsista jos kaikki vastuu ei mahdu elämään... Koen olevani epäitsekäs kun jään lasten luo vaikka itsekkäästi etsin rakkautta ja seksiä...
 
Mies joka luovii kahden naisen välillä, ei välitä todellakaan tositarkoituksella molemmista, että pystyisi tekemään päätöksen. Monikin mies luulee, ettei tarvitse päättää vielä, sitten joskus ehkä. Elämä mutkistuu.
Lykätään päätöstä, kun ei uskalleta. Oma virallinen vaimo on hullu, vainoharhainen jne. kerrotaan vaimon hulluudesta toiselle naiselle ja yhdessä keskustellaan. Mutta miehellä ei tulosta tunnu löytyvän, tekosyitä kyllä.

Vaimokas kotona saa mieheltään ylenkatsetta, kiukuttelua ja yritetään saada riitaa. Saadaan syy lähteä tuulettumaan, hyvällä omallatunnolla.
Lapsista ei välitetä, heille ei ole aikaa. Oma rakas odottaa siellä jossain.

Hyvää hoitoa saadaan muualla, kerrotaan murheet jotka vaimo on saanut aikaiseksi.

Monikin vaimo olisi helpottunut, jos mies rehellisesti kertoisi, mitä haluaa ja lähtisi. Turhat murheet jäisivät murehtimatta.
Mitä lapset ja vaimo saavat mieheltä, joka on harvoin kotona, jos on niin saavat vain ylenkatsetta.

Outoa, jos mies jääkin perheensä luokse jota on parjannut, vaimokin on mielenvikainen.

Kerro sinä rakastettu vaimolle miehestä ja sinusta. Saatte toisenne ja elämä jatkuu paljon parempana.

Kaikella kunnioituksella. Terveisin se hullumpi puolisko.
 
Tämä oli hyvä. Parasta mitä toinen nainen voi tehdä on olla solidaarinen miehen vaimolle ja kertoa tälle kaikki. Mä ainakin kunnioittaisin naista joka olisi niin solidaarinen että toisi julki miehen pelleilyt. Muutenhan sitä saisi itse kitua vaikka kuinka kauan. Koko homma olisi vain miehen, petturin, käsissä jonka se rangaistus pitäisi saada.

Toinen nainen on osallinen, kyllä, mutta ei syyllinen pettämiseen.
 
Niinpä mieheni luuli että se uusi on se oikea ja minä väärä ja jätti perheensä, yhdessä oli oltu yli 15 vuotta ja lapset melko pieniä. Niinpä vaan on koko ajan uuden naisen selän takana rukoillut takaisin vanhaan perheeseensä, tätä on kestänyt jo kuusi vuotta. Kuulemma minä olen kuitenkin parempi kuin se uusi ja se oikea hänelle. En ole vielä ottanut takaisin, mutta ehkä joskus otan vielä vanhuuden kumppaniksi. Saisipa uusi naikkonen maistaa omaa lääkettään. Suuri rakkaus - pah.
 
akka. Ota vaan mies takaisin jalkoihin pyörimään ja uusia salarakkaita etsiskelemään. Heh, lääkettä saisit maistaakin sinä. Ei se toinen nainen.

Sitä paitsi, toinen nainen ei ole pettänyt sinua. Miehesi on pettänyt sinut pahimmalla tapaa. Miksi toisen naisen pitäisi maistaa mitään helvetin lääkettä?

Mene vaan ojasta allikkoon ja jätä fiksummat miehet fiksuille naisille.
 
Oletpas keksinytkin sopivan nimim. itsellesi, kun pettäjiä fiksuiksi kuvittelet. :) Jos mies tai nainen on fiksu, niin silloin ei tarvi pettää, vaan ongelmat osataan ratkaista juuri fiksusti, ei pettämällä. :) Samoin huvittaa nämä itseään rehellisiksi ja luotettaviksi kutsuvat pettäjät. Missähän ne fiksuus, rehellisyys ja luotettavuus näkyvät, kun oman kumppanin seläntakana etsitään toisia miehiä/naisia?? :)
 
Saitkin sitten vastauksia vain moraalinvartijoilta..

Itselle kävi niin, että kun aviosuhde (hyvin nuorena aloitettu) veteli viimeisiään niin tapasin elämäni miehen ja siitä se uusi suhde sitten pikku hiljaa alkoi. Miehellä oli silloin myös avokki. Itse erosin ensin ja jatkoimme alkanutta suhdettamme ja jonkun ajan päästä myös tämä mies erosi. Olemme nyt asuneet yhdessä 4 vuotta ja voin sanoa ettei vanha sanonta ""ei se vaihtamalla parane"" pidä ollenkaan paikkaansa.

Meillä asiat etenivät kuin itsestään ihan omalla painollaan eikä kumpikaan painostanut tms. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä ihiminen on minulle se oikea ja ensimmäinen mieheni oli minulle väärä vaihtoeto. Joskus elämässä vain käy niin että samalla kun kasvetaan aikuiseksi huomataan ettei sovitakaan yhteen.

Olisihan se hienoa jos voisi aina tehdä moraalisesti oikein ja olla kaikille hyvä ja mukava. Mutta valitettavasti se on niin vaikeaa välillä, että ihminen lankeaa tekemään niin kuin itselle on helpointa/mukavinta.

Tässä kohtaa kyllä ihmettelen näitä moraalinvaartijoita, joilta ei löydy minkäänlaista ymmärrystä. Kaikki vaan kiviä heittämään kun itse ollaan varmaan täysin pulmusia? Pettäminen on tietenkin väärin mutta ne ihmiset jotka ehdottomasti asian tuomitsevat tekevät muita asioita, jotka voivat olla ihan yhtä pahoja. Tai ainakaan minä en ole vielä täydelliseen ihmiseen törmännyt. Ja olen huomannut, että yleensä ihmiset tekevät niin kuin itselle on helpointa / mukavinta vaikka siitä tulisi jollekin toiselle paha mieli.

En tarkoita, että kaikki tekemiset pitää hyväksyä sen varjolla, että tälläistä se elämä on mutta en ymmärrä tuota äärimmäisen kiivasta tuomitsemista myöskään. Aika harvalla meistä olisi oikeasti siihen varaa.
 
kakkosesta ykköseksi

En itse aikoinaan halunnut ""moraalinvartijaksi""

Toisilla kestää uuden etsiminen kauan, kun toisilla tärppää heti ja yhteiset sävelet löytyvät.
Leikitään, flirttaillaan ja etsitään leikkimielellä ensin, mutta muuttuu todeksi.
Jahkailua, vaimon nöyryyttämistä ja pahan puhumista vaimosta ja vaimo ei tiedä mitään.
Vaimo on ihmeissään,että mitä nyt on taas väärin tehtyä. Mistä moinen suuttumus.

Vaikka miestä suututtaa ja toista harmittaa, vain vaimon olemassa olo, ei sen kummempaa.

Kun miehellä totinen tosi tulee eteen, niin ylimielisestä tulee todellinen surkimus. Ei hän tosissaan tarkoittanut.

Kaikilla ei mene vaihto yhtä hyvin.

Moraalinvartijana en kivitä ketään, mutta minut on aikoinaan kivitetty selkäpuolelle, olin onnen este ja en tiennyt sitä.


 
Kiitos hyvästä viestistä. Ihana kuulla että löysit sen oikean ja että on noin hyvin käynyt . :) Onnittelut.

Tuntuu, että olet ainoa maailmassa... ;)

Ymmärrän toki moraalinvartijoiden pointit, mutta harvalla on mitään uutta annettavaa, mitä en olisi jo miettinyt. Ja monet niistä jo mielessäni kumonnut. Kumpikaan ei ETSINYT au. suhdetta, kumpikin tietää että arki tulee tähänkin suhteeseen (jos siihen päädytään) jne. Mutta kai arki on arvokkaampaa ja parempaa oikean ihmisen kanssa, kun vuosikymmenien vankeus väärän kanssa?

 

Yhteistyössä