tiiättekö, näin kaverin MYKKÄÄ lasta ja ajattelin että toivottavasti mun lapsi ei ikinä ole vastaavanlainen...

["vieras"]

Tää on hyvä. Todellakin yliarvostetaan. Olen huomannut, että ihmiset luulevat olevansa sosiaalisesti taitavia, koska ovat "sosiaalisia"=puheliaita. Näinhän ei monesti ole ja usein kun tämmöset sosiaaliset kokoontuu yhteen, niin kukaan ei saa suunvuoroa. Hyvänä esimerkkinä opettajat, joista useimmat ovat ns. sosiaalisia.

Itse olen puhelias myöskin ja jossain elämänvaiheessa kadehtinut heitä, jotka osaavat pitää suunsa kiinni. Onneksi tajusin, että senkin kaltaista sosiaalista taitoa kuin hiljaa olemista voi opetella ja nyt osaan useinkin pitää suuni kiinni silloin, kun minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Lisäksi, kyllä minä ylpeänä ja onnellisena olen ujon ja aran lapsen äiti. Jos saisin valita kaikista luonteenpiirteistä, niin ujouden valitsisin.

Tämä nyt ihan OT, mutta liittyi tokikin tuohon linkkiin

Juurikin näin! Loputon puheliaisuus on eri asia kuin sosiaalisuus. Ujokin voi olla sosiaalinen ja omata hyvät sosiaaliset taidot. Toisen ihmisen kohtaaminen ja kuuleminen ja ottaminen mukaan esim. ovat tärkeitä ja hienoja sosiaalisia taitoja. Toisin kuin jatkuva itsensä korostaminen.

 

["vieras"]

Mä ite oon ollu tosi ujo lapsena. Eikä mun lapsetkaan ihan puheliaimmasta päästä oo ja ujostelevat monestikkin vieraita aikuisia. Myös vanhemman opettaja pari kertaa sanonut asiasta että on hiukan ujo lapsi ja sitten kyllästyin siihen ja sanoin että ujous on luonteenpiirre eikä sille voi mitään.
Mua niin ärsyttää kun ujoudesta tehdään hirvee ongelma.

 

[ujon tytön äiti]

Tää on hyvä. Todellakin yliarvostetaan. Olen huomannut, että ihmiset luulevat olevansa sosiaalisesti taitavia, koska ovat "sosiaalisia"=puheliaita. Näinhän ei monesti ole ja usein kun tämmöset sosiaaliset kokoontuu yhteen, niin kukaan ei saa suunvuoroa. Hyvänä esimerkkinä opettajat, joista useimmat ovat ns. sosiaalisia.

Itse olen puhelias myöskin ja jossain elämänvaiheessa kadehtinut heitä, jotka osaavat pitää suunsa kiinni. Onneksi tajusin, että senkin kaltaista sosiaalista taitoa kuin hiljaa olemista voi opetella ja nyt osaan useinkin pitää suuni kiinni silloin, kun minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Lisäksi, kyllä minä ylpeänä ja onnellisena olen ujon ja aran lapsen äiti. Jos saisin valita kaikista luonteenpiirteistä, niin ujouden valitsisin.

Tämä nyt ihan OT, mutta liittyi tokikin tuohon linkkiin

Minusta ei kovin OT.

Sama kokemus minullakin, itse olin varsin ulospäinsuuntautunut juuri tuolloin äidiksituloiässä varsinkin: olisin halunnut haukata kaiken elämän ihanuuden kaikkien kanssa, ja jakaa sen lapseni kanssa. Ja sitten sainkin esikoistyttären, joka ei halunnut jakaa mitään kenenkään "oudon" kanssa. Oma ominaislaatuni on ehkä ennen kaikkea utelias, sitten tyttöni ei ollut erityisen utelias mistään uudesta ja vieraasta.

Luojalle kiitos että anoppi eli sairaudestaan huolimatta vielä nuo alkuvuodet. Olen kaivannut häntä niin tavattomasti kuolemansa jälkeen! Meidän suvussa ei varsinaisia ujoja ole, joten tämä valtava ujous oli itselleni vallan haaste.

Ja haasteen lisäksi se oli rakas ja kallis opetus, jota varmasti itse tarvitsin. Uteliaana työntyjänä ja asioiden-selväksi-ottajana opin uuden tavan tutkia elämää: hiljaa oleminen. Eipä se niin helppoa ole aina ollut olla tilanteissa hiljaa ja kuunnella, mutta on se usein ollut ihan hyödyllistä...

 

[suurperheenäiti]

mullakin on yksi ujo lapsi ja kyllä se on ihan luonteesta kiinni. uusien ihmisien kanssa ei uskalla oikein kontaktia ottaa.. kotona taas riiviö itse olen ollut myös suurimman osan lapsuudesta ujo uusien ihmisien parissa..mutta tuttujen kanssa ei ongelmaa.. vieläkin hiukan ujo, mutta kokoajan vain vähemmän ja vähemmän, yllätän jopa itseni välillä.

mitä AP jos lapsestasi tuleekin jotain aivan muuta, esim todella vallaton lapsi, kiusaaja ym? miltä tuntuisi sitten kuinka muut hänestä ja sinusta kasvattajana puhuvat? ainiin...lapsestasihan tulee täydellinen kun sinä opetat hänet? niinkuin me kaikki muutkin yritämme..

 

["vieras"]

Mä olen itsekin ollut hirveän ujo. Tuskin uskalsin naapureita tervehtiä. Ja asiaa ei ainakaan auttanut, jos joku siitä ikävään sävyyn huomautti. Tunsin itseni tosi huonoksi. Hyvin olen kuitenkin elämässäni pärjännyt. Koulussa menestyin (luokkani paras oppilas) ja muutenkin olen kokenut olevani pidetty henkilö, varsinkin olen usein saanut kuulla olevani hyvä ystävä.

 

["Sari"]

Toivottavasti minä en tapaa koskaan kaltaistasi idioottia.

Sen olen huomannut, että ujot ihmiset ovat usein älykkäitä. Suunapäänä mitä tahansa suustaan suoltavat eivät taas ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

 

[vvvvvvvvvvvvv]

Minua ärsyttää sellaiset, jotka puolustelevat ujoutta. Ujo kun saa olla, mutta se ei ole synonyymi käytöstapojen puutteelle!

 

["vieras"]

Tää on hyvä. Todellakin yliarvostetaan. Olen huomannut, että ihmiset luulevat olevansa sosiaalisesti taitavia, koska ovat "sosiaalisia"=puheliaita. Näinhän ei monesti ole ja usein kun tämmöset sosiaaliset kokoontuu yhteen, niin kukaan ei saa suunvuoroa. Hyvänä esimerkkinä opettajat, joista useimmat ovat ns. sosiaalisia.

Itse olen puhelias myöskin ja jossain elämänvaiheessa kadehtinut heitä, jotka osaavat pitää suunsa kiinni. Onneksi tajusin, että senkin kaltaista sosiaalista taitoa kuin hiljaa olemista voi opetella ja nyt osaan useinkin pitää suuni kiinni silloin, kun minulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa.

Lisäksi, kyllä minä ylpeänä ja onnellisena olen ujon ja aran lapsen äiti. Jos saisin valita kaikista luonteenpiirteistä, niin ujouden valitsisin.

Tämä nyt ihan OT, mutta liittyi tokikin tuohon linkkiin

Näin se kyllä onkin. Sosiaaliseen älyyn kun kuuluu muiden huomioiminen, toisten mukaan otto ja se, ettei puheellaan mollaa toista. Nämä ylipuheliaat ovat niitä, jotka möläyttelevät mitä sattuu ja tottakai siinä tulee helposti myös loukanneensa toista. Saattavat joutua myös helpommin ongelmiin, kun puhuvat ajattelematta koko kylän asiat ja saa sitten kuulla olevansa kauhea juoruakka. Tai sitten lapsilleen äiti voi vahingossa möläyttää, että tämä on lihonnut tai muuta ja sitten myöhemmin katua kun lapsi sairastaa anoreksiaa.

En kuulu näihin yltiososiaalisiin vaan nimenomaan ujoihin, mutta olen oppinut aika hyvät sosiaaliset taidot. Kyllä sitä välillä toivoisi osaavansa heittäityä ja puhua mitä sattuu, mutta kai se pitää muistaa sekin tosiasia, että ei se helppoa ole välttämättä liian puheliaillakaan.

Sanotaan, että hyvä johtaja on enemmänkin introvertti, joka osaa enemmänkin kuunnella ja ymmärtää kuin että olisi tosi puhelias, eikä ajatuksille jäisi niin paljon tilaa. Ei pystyisi kuuntelemaan yhtä hyvin. Onhan se ihan tutkittuakin, että hiljaisemmat yksilöt ovat nimenomaan älykkäämpiä.

 

["vieras"]

Minua ärsyttää sellaiset, jotka puolustelevat ujoutta. Ujo kun saa olla, mutta se ei ole synonyymi käytöstapojen puutteelle!

käytöstapojen puutteelle? Miten voi olla käytöstapojen puutetta se, että sanoo ujosti punastuen hei vieraalle ihmiselle, eikä uskalla keskustella? Voi huoh teille pienessä kuplassa eläville.

Ujouden takia moni joutuu kiusatuksi koulussa. Ei se ole niiden lasten vika, että ovat sattuneet syntymään sellaisiksi.

 

[ujon tytön äiti]

Minua ärsyttää sellaiset, jotka puolustelevat ujoutta. Ujo kun saa olla, mutta se ei ole synonyymi käytöstapojen puutteelle!

Mitäs kaikenlaista ne käytöstavat sinun mielestä on?

Ujot kun käyttäytyvät monella tavalla vallan ihanteellisesti. Eivät metelöi, eivät keskeytä keskustelua, eivät vaadi huomiota kesken jonkun muun asian. He nyt vain eivät kommunikoi samalla tavalla kuin jotkut vähemmän tai ei ollenkaan ujot.

Sen sijaan ei-niin-ujot-lapset: nehän ne yleensä käyttäytyvät usein enemmän tai vähemmän huonosti. Mutta ehkä sitten niissä asioissa, jotka ovat "normaalimpia" - jonkun mielestä?

Vai onko jonkun tuttavapiiriin sattunut täysin oikein käyttäytyvä lapsi? Kertokaa lisää! Toki!

 

["aloittaja"]

Kyllä äiti minusta voi lapsellr sanoa että tervehtiä pitää vaikka ujistuttaakin, hei haloo ikää 6v!!

Eikä sitä tietty tartte muitten kuullen sanoo mutta sanottava silti.

 

[ujon tytön äiti]

[QUOTE="aloittaja";28256688]Kyllä äiti minusta voi lapsellr sanoa että tervehtiä pitää vaikka ujistuttaakin, hei haloo ikää 6v!!

Eikä sitä tietty tartte muitten kuullen sanoo mutta sanottava silti.[/QUOTE]

Tottakai äiti noin voi sanoa ja varmaan usein sanookin!

Ja sitten se lapsi vaan yrittää nieleskellä ja yökätä sen ujoutensa yli ja sanoa en päivää. Niinhän se sitten menee.

Myötätuntoa kaikkien ujojen läheisille! Eipä ole aina helppoa.

 

["marika"]

Tottakai äiti noin voi sanoa ja varmaan usein sanookin!

Ja sitten se lapsi vaan yrittää nieleskellä ja yökätä sen ujoutensa yli ja sanoa en päivää. Niinhän se sitten menee.

Myötätuntoa kaikkien ujojen läheisille! Eipä ole aina helppoa.

kauhea aloitus oli!! Oli kuin kirjoitettu mun tytöstä olen sortunut tuohon että sanon lapselle että ois kohteliasta moikata ja vastata ja mua harmittaa jo se. Ei se lapsi ilkeyttään ole sanomatta... Vaan nimenomaan niin että nielaisee ja yrittää jotenkin pärjätä...

 

["vieras"]

Ap:n jutusta ei käynyt ilmi, että olivatko muut vieraat kuinka tuttuja jo ennestään? Jos muilla ei ole toisissaan mitään ujostelemista voi ujo tyttö säikähtää hälisevää tilannetta muutenkin. Jos hänellä ei ole erityisesti kokemusta uusista ihmisistä, on ehkä perheen ainoa lapsi yms olisi kai aika normaalia säikähtää kotinne äänimelskaa.

Ujous on ominaisuus siinä kuin hiusten väri, joten ei sitä siitä muuksi muuteta. Oman äidin syli on ollut turvallinen paikka seurata tilannetta. Tietty olisi ap:lta ollut ihan huomaavaista nappasta joku toinen lapsi vähäksi aikaa siihen lähelle tutustumaan ja esittelemään muita lapsia/leluja/taloa. Samalla olisi muu porukka oppinut tavoille, miten kuuluu huomioida kaikki. VAnhemmathan sen tilanteen voivat ohjata.Tässä tapauksessa aikuiset ovat keskittyneet lähinnä toisiinsa. Ap ei ole kovin ymmärtäväinen ihminen ja ilemisesti huono arvioimaan sosiaalisia tilanteita. Ei toisia saa arvostella millaisia he ovat, vaan on mietittävä mitä minä voin tehdä muuttaakseni tilannetta kaikille helpommaksi.

 

["vieras"]

Mä taas toivon ettei mun lapseni puhu vain puhumisen ilosta vaan osaa olla hiljaakin. Miksi sanoa jotain jos ei ole sanottavaa? Ei se mun mielestä kerro siitä että on töykeä tai huonokäytöksinen enkä ikinä painostaisi lastani tervehtimään ketään puhumalla.

 

[Mamma italiana]

Tavallaan ymmàrràn ettà jotakin aikuista saattaa "inhottaa" titetynlàinen ihmistyyppi kun kyse on toisesta aikuisesta. Mutta silloin kun puhutaan pienestà lapsesta, menee yli ymmàrràksyni, se ettà joku joka on itsekin àiti saattaa tuntea tuolla tavoin toista lasta kohtaan. Inhoa tai halveksuntaa. Kannattaisiko pysàhtyà hetkeksi miettimààn niità elàmàn perusarvoja ja toisen ihmisen kunniottamista?

 

[Minskii]

Luepa tämä ajatuksella:

Yliarvostetaanko sosiaalisuutta? | yle.fi

Kiitos tästä, täytyy lukea jossain vaiheessa ihan ajatuksella Ehkä ymmärrän hieman poikaanikin kun tuolta luin vähän.

 

["sari"]

[QUOTE="aloittaja";28256688]Kyllä äiti minusta voi lapsellr sanoa että tervehtiä pitää vaikka ujistuttaakin, hei haloo ikää 6v!!

Eikä sitä tietty tartte muitten kuullen sanoo mutta sanottava silti.[/QUOTE]

Hei haloo, ei se ikä sitä ujoutta poista. Olet ap idiootti, töykeä ja huonokäytöksinen. Minä en voi sietää huonokäytöksisiä aikuisia.

 

["sari"]

Ap nimittelee ujoa lasta mykäksi. Todella törkästi sanottu. Jos ap:n lapset eivät ole huippukauniita, niin minäkin voisin sanoa heitä rumiksi hirviöiksi. Vastaavasta asiasta on kyse, kun aletaan haukkumaan toisia sellaisen ominaisuuden vuoksi, jolle ei itse voi mitään.

 

["Carelia"]

Jotkut lämpiää hitaasti. Tutussa porukassa (niin lapsi kuin aikuinenkin) voi olla hyvinkin puhelias kälättäjä ja vieraassa porukassa aikuisena vähäpuheinen ja lapsena lähes äänetön. Kyllä lapsi saa olla ujo ja arka. Ja aikuinenkin. Huolestuneempi minä oisin kuusvuotiaasta, joka mene suin päin ventovieraan ihmisen luokse ja alkaa rupatella, kiipeää syliin tai käy kylkeen istumaan.

 

["sari"]

Ap arvostaa enemmän näitä reippaita nicojessicoita, jota uittavat käsiään kaupan kurkkusaaveissa ja tökkivät vakuumilihapakkauksia rikki.

 

[Viikate]

Minun 4v9kk keskimmäinen tyttöni on ujo. Isosiskonsa seurassa on rohkeampi, mutta jos paikalla on vain tämä ujo tyttöni ja minä ja menemme uuteen kyläpaikkaan, perhekahvilaan pitkästä aikaa tms. hän seurailee muita alkuun istuen/seisten mun vieressäni ja lähtee sitten jonkin ajan kuluttua touhuilemaan itsekseen. Vieraan aikuisen tervehdykseen ei välttämättä uskalla vastata, hymyilee vähän epävarmasti ja laskee katseensa. Nopeiten lämpiää kun tuttavuutta tekee joku ystävällinen ja ulospäinsuuntautunut lapsi, joka varta vasten tulee pyytämään leikkimään. Tutustuttuaan on hyvinkin puhelias ja iloinen.

Hän saa olla ujo, hän on sellainen Hyvin ikävää jos joku kapeakatseinen tuntematon aikuinen joskus säälittelee häntä nähdessään tytön uudessa tilanteessa ja jopa ajattelee, että hän ei tule pärjäämään elämässään :|

 

["vieras"]

[QUOTE="sari";28256770]Hei haloo, ei se ikä sitä ujoutta poista. Olet ap idiootti, töykeä ja huonokäytöksinen. Minä en voi sietää huonokäytöksisiä aikuisia.[/QUOTE]
Samaa mieltä. Ap on törkeä ja todella huonokäytöksinen. Oikea kiusaajatyyppi.

 

[nuusa]

Minä ja mieheni ollaan molemmat oltu lapsina todella ujoja. Muistan kuinka lapsena aloin jopa voimaan pahoin uusissa ja vieraissa tilanteissa. Esikoistyttäremme on taasen todella puhelias ja aina lärpättämässä vieraiden kanssa. Toisinaan toivon että hän hillitsisi kielensä ja ottaisi rauhallisemmin.

Minusta on ihan normaalia että lapsi seurailee tilannetta ja ottaa omaan tahtiin kontaktia vieraisiin ihmisiin ja päästää heidät lähelleen vasta kun voi olla varma että seura on turvallinen. Välillä pelkään että tyttäreni sosiaalisuus ja avoin luottamus ihmisiin saattaa hänet vielä tulevaisuudessa ikäviin tilanteisiin ja pettymyksiin.

 

[Rockwood]

Mitä ihmettä liikkuu aikuisen ihmisen päässä, joka nimittelee ujoa lasta mykäksi?
Siis aivan käsittämätöntä?:headwall: