tiiättekö, näin kaverin MYKKÄÄ lasta ja ajattelin että toivottavasti mun lapsi ei ikinä ole vastaavanlainen...

[nuusa]

[QUOTE="sari";28256793]Ap arvostaa enemmän näitä reippaita nicojessicoita, jota uittavat käsiään kaupan kurkkusaaveissa ja tökkivät vakuumilihapakkauksia rikki.[/QUOTE]

No höpö höpö, on reipas tai ujo lapsi on ihan yhtä ihana ja tärkeä. Reippaus ei tarkoita käytöstapojen puutetta kuten ei myöskään ujous. Me vanhemmat kasvatamme lapsemme mutta persoonaan (luojalle kiitos) emme pysty vaikuttamaan.

 

["tiiti"]

ap:n lapsesta voi tulla yhtä asennevammainen kuin äidistä.

 

["ei mulla muuta"]

Täytyy sanoa, että harvoin osuu aloittajan nimimerkki noin oikeaan kuin tässä ketjussa.

Samaa ajattelin. Ei mulla muuta lisättävää tähän keskusteluun.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28256688]Kyllä äiti minusta voi lapsellr sanoa että tervehtiä pitää vaikka ujistuttaakin, hei haloo ikää 6v!!

Eikä sitä tietty tartte muitten kuullen sanoo mutta sanottava silti.[/QUOTE]

Ehkä sitä muksua ei vaan kiinnostanut puhua teille...

 

[no voihan peppu]

Meidän poika on todella reipas, sosiaalinen, hänellä on kavereita jne

Sitten eräs puolituttu sukulainen päätti järkätä hänelle yllätyssynttärit ja kutsui koko suvun paikalle: ne asuvat toisella puoleella Suomea. Oli kakkua, kaikki tuijottivat ja lauloivat 'Paljon onnea vaan'. Poika oli tälläisen eessä ihan kauhuissaan, sai ujouskohtauksen, eikä yhtään auttanut, että puolitutut koko ajan tunkivat rohkaisemaan häntä.

(Illan huippu oli muuten kun sukulaisten koirat jahtas ja hyppi pienen pojan päälle ja isomummu huusi, voi kulta, se ei haittaa, eikä kukaan ääkiö ottanut omaa rakasta hauvaa kiini...)

Nyt he ajattelevat, että meidän poika on ujo ja omituinen. Minä olen edelleen sitä mieltä, että joka ikinen saisi painua helvettiin, eikä ole halua käydä siellä.

 

[minnee]

Hienoa oikeasti, että täällä puolustetaan ujoja lapsia ja ujoja ihmisiä ylipäänsä! Se on kurjaa, jos ei ymmärretä, että ujous on luontainen temperamenttipiirre, eikä käytöstapojen puutetta. Kuusivuotias on vielä pieni kuitenkin, ajan mittaan hän kyllä tulee riittävässä määrin ulos kuorestaan. Jos noin pieni haluaa viettää juhlat äitinsä sylissä istuen, niin siitä vaan!

Sen verran haluan sanoa, että rohkeampi lapsi ei välttämättä ole huonokäytöksinen. Eikä uusiin tilanteisiin vieminen muuta lapsen temperamenttia rohkeammaksi - päinvastoin jatkuva uusiin tilanteisiin raahaaminen, kun toisella teettää kovasti työtä tottua niihin, voi aiheuttaa kohtuutonta stressiä lapselle ja muuttaa ujouden ahdistukseksi. Muutenkaan ei se "äidin helmoissa" roikkuminen pienelle lapselle tee pahaa: jos hän saa pienenä tukea tilanteissa, jotka jännittävät ja ujostuttavat, hänelle jää sellainen tunnemuisto että vaikka ujostuttaa, on turvallista mennä sosiaalisiin ja jännittäviin tilanteisiin. Näin ainakin uskon.

 

[Hiljaisuuden vasara]

Ap, minä olin lapsena tuon kaltainen mykkä lapsi. Nykyään juttua tulee ehkä liikaakin. Samoin mun lapseni olivat pieninä mykkiä. Nyt ovat puheliaita aikuisia. Jokainen meistä ihmisistä ei ole 'valmis' vielä lapsena.

 

[leijona76]

[QUOTE="apina";28255936]Olen nähnyt tuon nyt 6v tytön edellisen kerran pari vuotta sitten ja silloin jo oli ujo. Kävivät nyt kattomassa mun vauvaa,meillä oli samalla 14 muuta tyyppiä kylässä, lapsia ja aikuisia. Muut lapset leikkivät ja juttelivat, tämä tyttö istui posket punottaen äitinsä sylissä koko ajan. Joku kysyi hänen ikäänsä, niin kuiskasi hiljaa että kuusi...heipat sanoi hiljaa kun äitinsä pyysi.

Toivottomalta näyttää tuon lapsen elämä...[/QUOTE]

Hah...minä ujo ja "mykkä" olen ammatissa ja pärjään elämässä. Osaan puhua ja olla sosiaalinen. Elä ala surkutella sellasta mistä et edes tiedä vielä. Ja leimaa toivottomaksi.

 

[huooj]

Ujo saa olla, mutta tervehtiä pitää. Edelleen: ne käytöstavat.

 

[- - -*]

Mun mielestäni tässä ketjussa on otettu esille vain ärsyttävien jokapaikanhöylien puheliaiden lasten tapauksia sekä sitten taas äärimmäisen hiljaisten ja ujojen lasten piirteitä. Paljon on siltä väliltäkin ja monen ujous (kuten myös yliäänekkyys) on voitettavissa!

Vaikka on ujo niin voi oppia käytöstapoja niin, että esimerkiksi nyökkää. Jos ei uskalla puhua niin jotain voi edes yrittää.

Mun täytyy myöntää, että itselleni on kaikista vaikeinta ymmärtää sellaista äärimmäistä ujoutta. Saankin lapsikseni varmaan, kuten joku aiemmin jo kirjoitti, varautuneita ja epäuteliaita ihan vain elämän opetuksena... *huokaus* En silti ymmärrä, mitä vaikeaa on siinä, että avaa suunsa. Tai edes yrittää avata. Minulle läheinen lapsi on ujo ja vielä sellaisella "vihaisella" tavalla. Eli on koko ajan tuohtuneen oloinen, ei puhu tutuillekaan, ei sano kiitos jne. Toki tiedän, että johtuu ujoudesta, mutta vaikeaa sitä on välillä sietää.

 

[minnee]

Ujo saa olla, mutta tervehtiä pitää. Edelleen: ne käytöstavat.

Mutta eikös ap tuossa aloituksessa kuvannut, että tyttö sai punastellen sanottua sen hein? Kovin ujo lapsi varmasti tietää, milloin kuuluu esim. tervehtiä, mutta kun ei vaan SAA sitä sanaa ulos suustaan. Ja hän myös aistii sen, että hänen käytöstään pidetään huonona, jolloin seuraava vastaava tilanne voi tuntua entistä vaikeammalta. Toisaalta kun ujo lapsi kohtaa riittävästi ymmärtäväisiä, fiksuja aikuisia, joilla itsellään on niitä mainostettuja käytöstapoja, hän kyllä ajan mittaan pääsee pahimmasta ujostuksestaan yli.

 

["vieras"]

[QUOTE="sari";28256793]Ap arvostaa enemmän näitä reippaita nicojessicoita, jota uittavat käsiään kaupan kurkkusaaveissa ja tökkivät vakuumilihapakkauksia rikki.[/QUOTE]

Pakko viilata pilkkua. Vakuumilihapakkauksia et saa rikki tökkimällä. Vakuumipakkaukset ovat niitä, mitä raskaana oleva nainen ei saa syödä ja on laitettu teolliseen muovipakkaukseen, johon tarviit kyllä sakset. Kaupan oman pakkaaman pakkauksen esimerkiksi cittarin jauhelihan saat kyllä tökkimällä rikki. Näin meidän pieni pari vuotias "enkeli" välillä tekee. Kyllä ujokin lapsi voi olla tuholainen.

 

[minnee]

Mun täytyy myöntää, että itselleni on kaikista vaikeinta ymmärtää sellaista äärimmäistä ujoutta. Saankin lapsikseni varmaan, kuten joku aiemmin jo kirjoitti, varautuneita ja epäuteliaita ihan vain elämän opetuksena... *huokaus* En silti ymmärrä, mitä vaikeaa on siinä, että avaa suunsa. Tai edes yrittää avata. Minulle läheinen lapsi on ujo ja vielä sellaisella "vihaisella" tavalla. Eli on koko ajan tuohtuneen oloinen, ei puhu tutuillekaan, ei sano kiitos jne. Toki tiedän, että johtuu ujoudesta, mutta vaikeaa sitä on välillä sietää.

Mun on helppo taas ymmärtää sitä, että joku ei saa edes sanaa suustaan, jos lapsista puhutaan. Jos aikuinen ei saa edes heitä sanottua, ajattelen, että hän ehkä kärsii ahdistuksesta. Itse olen varautuneenpuoleinen, tosin iän myötä olen muuttunut sellaiseksi, että saatan ihan vaikka bussipysäkeilläkin vaihtaa muutaman sanan täysin ventovieraiden ihmisten kanssa: vieraille puhuminen ei vaan ole sellainen mörkö enää.

Sen verran, että ujot eivät ole epäuteliaita todellakaan. Lähes järkiään tuntemillani ujoilla ihmisillä tuntuu olevan huomattavasti rikkaampi ja omaleimaisempi sisäinen elämä, kuin superekstroverteilla/-sosiaalisilla tapauksilla. Ujot saattavat olla erittäin kiinnostuneita ympäristöstään ja kaikista mahdollisista asioita maan ja taivaan välillä.

 

[leijona76]

Mutta eikös ap tuossa aloituksessa kuvannut, että tyttö sai punastellen sanottua sen hein? Kovin ujo lapsi varmasti tietää, milloin kuuluu esim. tervehtiä, mutta kun ei vaan SAA sitä sanaa ulos suustaan. Ja hän myös aistii sen, että hänen käytöstään pidetään huonona, jolloin seuraava vastaava tilanne voi tuntua entistä vaikeammalta. Toisaalta kun ujo lapsi kohtaa riittävästi ymmärtäväisiä, fiksuja aikuisia, joilla itsellään on niitä mainostettuja käytöstapoja, hän kyllä ajan mittaan pääsee pahimmasta ujostuksestaan yli.

Tälleen miun muksu oli ujo ennen, ties kyllä että tervehditään jne muttei vaan saanu sanaa suustaan. Meni suunnilleen piiloon. On saanu kasvaa ja kohdata ymmärtäviä aikusia. Nykyään kyllä puhuu ja vastaa. Ei ole siis ollut huonokäytöksinen aikana kun ei uskaltanut.

 

["vieras"]

Mun mielestäni tässä ketjussa on otettu esille vain ärsyttävien jokapaikanhöylien puheliaiden lasten tapauksia sekä sitten taas äärimmäisen hiljaisten ja ujojen lasten piirteitä. Paljon on siltä väliltäkin ja monen ujous (kuten myös yliäänekkyys) on voitettavissa!

Vaikka on ujo niin voi oppia käytöstapoja niin, että esimerkiksi nyökkää. Jos ei uskalla puhua niin jotain voi edes yrittää.

Mun täytyy myöntää, että itselleni on kaikista vaikeinta ymmärtää sellaista äärimmäistä ujoutta. Saankin lapsikseni varmaan, kuten joku aiemmin jo kirjoitti, varautuneita ja epäuteliaita ihan vain elämän opetuksena... *huokaus* En silti ymmärrä, mitä vaikeaa on siinä, että avaa suunsa. Tai edes yrittää avata. Minulle läheinen lapsi on ujo ja vielä sellaisella "vihaisella" tavalla. Eli on koko ajan tuohtuneen oloinen, ei puhu tutuillekaan, ei sano kiitos jne. Toki tiedän, että johtuu ujoudesta, mutta vaikeaa sitä on välillä sietää.

Se, että sinä et pysty asettumaan toisen asemaan, etkä uskomaan että pienelle ujolle lapselle asia voi olla tosi vaikea, ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että sinulla on empatiakyky aika vähissä. Jokainen pystyy oppimaan, mutta jotkut pystyvät siihen vasta aikuisena. Eikä todellakaan helpota se, että tilannetta pahennetaan sillä, että mainitaan asiasta "onpas teillä ujo lapsi", "etkös uskalla suutasi avata" ja hymyillään maireasti. Tuo käytös voi johtua myös siitä, että lapsi kärsii aspergerin syndroomasta. Ihmetteletkö sinä dysfasiasta (lukihäiriö) kärsivää lasta, että mikä hitto siinä on, kun ei pysty ymmärtämään lukemaansa.

Usein ujot lapset eivät ole niin ujoja niiden seurassa, jotka tuntuvat heidät hyväksyvän. Lapset usein huomaamat tälläiset asiat vaistomaisesti.

 

[näin vaan on]

Erittäin ujon ja hitaasti lämpiävän lapsen äitinä olen näinä vuosina saanut todeta ja huomata, että JUURI AIKUISTEN ON erittäin vaikea hyväksyä ujoutta ja ylipäätään erilaisuutta. Ei osata ilmeisesti käyttäytyä ujon lapsen kanssa.

 

[Mamma italiana]

Erittäin ujon ja hitaasti lämpiävän lapsen äitinä olen näinä vuosina saanut todeta ja huomata, että JUURI AIKUISTEN ON erittäin vaikea hyväksyä ujoutta ja ylipäätään erilaisuutta. Ei osata ilmeisesti käyttäytyä ujon lapsen kanssa.

lisàksi joskus tulee mieleen ettà lapsen reviirille saa astua helpommin kuin aikuisten vaikka meidàn kaikkien pitàisi kunniottaa ihmistà, niin aikuista kuin lastakin. lapselle saa huomautella ihan kaikesta ja olla yllàttàvànkin agressiivinen. saa sanoa suunsa puhtaaksi vaikkapa juuri ujolle lapselle, ajattelematta ettà sanoisinko noin myòs aikuiselle. lapset ei ole mitààn nukkeja vaan ihmisià!!!

 

[juu juu]

[QUOTE="Sari";28256587]Toivottavasti minä en tapaa koskaan kaltaistasi idioottia.

Sen olen huomannut, että ujot ihmiset ovat usein älykkäitä. Suunapäänä mitä tahansa suustaan suoltavat eivät taas ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.[/QUOTE]

Aika monella on kovat defenssit päällä näissä keskusteluissa. Mekastetaan, että aloittaja on huonotapainen, mutta ujot saavatkin sitten vapaasti nimitellä idiootiksi ja apinaksi, ja vielä potkia porukalla. Samaa näkee lihavien laihdutusohjekyselyissä - vaaditaan tosi nättiä kohtelua itselle, mutta mätetään täyslaidallinen takaisin tosi herkästi. Kaksinaismoralismia, sanon minä.

Toki siilipuolustukseen on monella hyviäkin historiallisia syitä, mutta sitten kun mennään tähän, että huudetaan isoon ääneen että ujohan ei ole tyhmä eikä viallinen eikä huonotapainen - minulla kalisee varoituskello. Ihan varmasti osa ujoista on noita kaikkia, siinä missä riehujistakin.

Ja sitten taas tämä, että ujon mielestä ainoa älykäs on hän itse. Ei pidä paikkaansa. Minäkin tunnen heti monta äänekkäästi älykästä. Joskus he möhlivät ääneen, ujo ilmeisesti yleensä möhlii hiljaa. Kun ei koskaan haasta muita suoraan, ei kuule heidän vastaustaan. Sillä tapaa saa rauhassa säilyttää omat ylimieliset ensivaikutelmansa ja mennä kotiinsa uhoamaan, että olipas taas idiootteja liikkeellä.

 

["aloittaja"]

Kyseinen lapsi tosiaankin on ainoa lapsi muiten,kuten joku arveli.

 

[just joo]

Tällä aplla on toivoton elämä edessä ja takana...

 

[Joosukka]

Ujon lapsen pakkososialisoiminen on vähän sama, kuin heittäisi vettä pelkäävän lapsen järveen. Tulos on todennäköisesti ihan muuta kuin mitä haluttiin.

 

[Joxu]

Sun asentees on hirvee :x. Eli sä, tossa tilanteessa alkaisit painostamaan ja pakottamaan, vai? Lapsi ahdistuu, jos häntä pakotetaan ja painostetaan ja voi alkaa pelätä niitä tilanteita, joissa kohdataan muita ihmisiä. Alkaa kokea sen epämiellyttävänä. Eihän aikuisia ihmisiäkään pakoteta olemaan jotain, mitä he eivät ole.

Olin itse lapsena ujo, mulla kesti tutustua toisiin lapsiin. Tarkkailin heitä etäältä ja pikku hiljaa hivuttauduin leikkeihin. Aikuisia vierastin ihan tosissani, en juurikaan uskaltanu suutani aukaista. Vuosien myötä toi liika ujous helpotti ja koulussakin olin hiljanen ja ujo. Se on osa mun luonteen piirrettä ja mua ei ole siitä, koskaan moitittu. Päinvastoin vaan rohkaistu. Oon silti ollu suosittu, eli kavereita on ollu paljon ja heitä on edelleen . Olen nyt 26v ja edelleen karsastan suuria ihmismassoja ja alkuun olen yhä edelleen hieman hiljanen ja ujo. Joihinkin ihmisiin on edelleen todella, todella vaikee tutustua. Oon hitaasti lämpeevä ja sitten, taas toisaalta suurimpaan osaan ihmisistä tutustun nopeesti ja saatan yht'äkki' ruveta heittämään jotain läppää.
Mun tyttäreni 3v on hyvin samanluontonen, kuin mä. Tutustuu uuteen paikkaan ja ihmisiin hitaasti, tarkkailemalla ja kuitenkin tykkää, kun vieraita meillä käy. En pakota, enkä painosta, enkä halua, että joskus tulevaisuudessa pelkää noita tilanteita. Kehun ja rohkaisen, se on todellakin toiminu meillä . Tytär viimisen vuoden aikana on rohkaistunu huimasti. Moikkailee jopa ihan ventovieraita ja kaupassa kassatätejä moikkailee ja uskaltaa hieman vieraiden kanssa keskustellakkin, tosin pitää mua samalla kädestä. Sillon kehun, koska mun mielestäni tyttäreni on silloin ylittänyt taas itsensä .

Pitää ymmärtää ja hyväksyä, että ihmiset on erilaisia... Siis aikuiset ja se on ok. Miksi lapset, eivät saisi, sitten olla erilaisia? Miksi lasten täytyisi jutella vieraiden aikuisten kanssa, miksi? Ei sen pitäisi olla mikään pakko, ei ainakaan mun mielestä. Tässäkin kohtaa aikuisen asenteella on aika suuri merkitys ja sun kaltasilla aikuisilla, ap ja sun asennoitumisella ei saavuteta lapsen luottamusta. Ei luultavasti uskalla lähestyä sua, jos vaistoo sun asentees. Lapset ei ole tyhmiä, vaan mun mielestäni aika fiksuja ja harkitsevia. Kannattaa sun miettiä omaa asennettasi ihan ensimmäisenä ja miettiä olisko sun muutettava itsessi, jotain, ennekuin alat muutoksia muilta vaatia ja arvostelemaan, kyse kuitenkin lapsesta.

 

["vieras"]

Ekan sivun vastaukset lukemalla voi helposti päätyä tulokseen, jossa näkymätön ja kuulumaton lapsi on ihan parhautta <3! Jos lapsi on riehakas ja siitä joku mainitsee palstalla, alkaa viiden sivun kälätys, miten vanhemmat eivät ole kasvattaneet lastaan, prkl ja kamalia kakaroita tuntuu olevan jokaisen tutulla. Jos joku ei sitten arvostakaan sitä, että lapsi on hiljaa, nyhjää äitinsä kyljessä aina, on lapsi vaan semmonen erikoinen (jonka kaltainen on jokaisella vastaajalla tai sitten on itse ollut sellainen) ja ei se ole kenenkään syy eikä sille mitään voi.

Hahhah.

 

["jep"]

[QUOTE="vieras";28258954]Ekan sivun vastaukset lukemalla voi helposti päätyä tulokseen, jossa näkymätön ja kuulumaton lapsi on ihan parhautta <3! Jos lapsi on riehakas ja siitä joku mainitsee palstalla, alkaa viiden sivun kälätys, miten vanhemmat eivät ole kasvattaneet lastaan, prkl ja kamalia kakaroita tuntuu olevan jokaisen tutulla. Jos joku ei sitten arvostakaan sitä, että lapsi on hiljaa, nyhjää äitinsä kyljessä aina, on lapsi vaan semmonen erikoinen (jonka kaltainen on jokaisella vastaajalla tai sitten on itse ollut sellainen) ja ei se ole kenenkään syy eikä sille mitään voi.

Hahhah.[/QUOTE]

Ööö...riehuva ja huonosti käyttäytyvä lapsi häiritsee ja terrorisoi ympäristöään, ujo ja vetäytyvä lapsi ei. Riehakkuutta ja aktiivisuutta tuskin niinkään moni tuomitsee, vaan sen, jos sen seurauksena lapsi esim. vahingoittaa omaisuutta (vrt. käsien uittaminen kaupan kurkkusaavissa).

Perustemperamentilleen tai lapsensa perustemperamentille ei tosiaankaan kukaan mitään voi, eikä tarvitsekaan voida, kiva että olemme erilaisia . Jokaisella on silti omat kehityshaasteensa. Aktiivisen ja uteliaan tulee oppia, mihin aktiivisuutensa ja kiinnostuksensa voi suunnata (ei sinne kaupan kurkkupurkkiin, eikä tungettelevien kysymysten esittämiseen, vaan vaikka harrastuksiin ja ystävälliseen kontaktinottamiseen), ja ujon täytyy ujoudestaan huolimatta mennä päiväkotiin, kouluun, tutustua uusiin aikuisiin ja lapsiin, ja ihan pikkulapsi-iän jälkeen esim. tervehtiä ja vastata puhuteltaessa (minkä aloituksen lapsi tekikin). Peruskäytöstapojen noudattamiseen venyy kyllä kaikenlaisten lasten temperamentti, mielestäni aloituksen lapsi ei niitä jättänyt noudattamatta, samoin kuin ei sellainen lapsi, joka osallistuu ja tuo mielipiteensä esiin. Sen sijaan verhoissa roikkuvan ja toisten päälle koko ajan puhuvan lapsen toiminnasta on muille haittaa, ja siihen pitää voida puuttua.

 

["Sari"]

Aika monella on kovat defenssit päällä näissä keskusteluissa. Mekastetaan, että aloittaja on huonotapainen, mutta ujot saavatkin sitten vapaasti nimitellä idiootiksi ja apinaksi, ja vielä potkia porukalla. Samaa näkee lihavien laihdutusohjekyselyissä - vaaditaan tosi nättiä kohtelua itselle, mutta mätetään täyslaidallinen takaisin tosi herkästi. Kaksinaismoralismia, sanon minä.

Toki siilipuolustukseen on monella hyviäkin historiallisia syitä, mutta sitten kun mennään tähän, että huudetaan isoon ääneen että ujohan ei ole tyhmä eikä viallinen eikä huonotapainen - minulla kalisee varoituskello. Ihan varmasti osa ujoista on noita kaikkia, siinä missä riehujistakin.

Ja sitten taas tämä, että ujon mielestä ainoa älykäs on hän itse. Ei pidä paikkaansa. Minäkin tunnen heti monta äänekkäästi älykästä. Joskus he möhlivät ääneen, ujo ilmeisesti yleensä möhlii hiljaa. Kun ei koskaan haasta muita suoraan, ei kuule heidän vastaustaan. Sillä tapaa saa rauhassa säilyttää omat ylimieliset ensivaikutelmansa ja mennä kotiinsa uhoamaan, että olipas taas idiootteja liikkeellä.

Pahasti meni metsään kirjoituksesi.

Minä en ole ujo, mutta ymmärrän sen, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja, eikä siihen lapsi voi itse vaikuttaa. Sellainen ihminen, joka tätä ei ymmärrä ja haukkuu lasta asian takia, on idiootti.

Ap käyttäytyy törkeästi ja on siis huonotapainen. Ujon lapsen käytös ei ole törkeää, jos punastellen juuri ja juuri kykenee sanomaan vienon hein äidin sylistä.