Tiedoksi vauvojen vanhemmille ja muille hoitajille. Lue tämä.

Eikö trendiäitien vauvoilla voi olla koliikkia??tai jos itkee väsymystään?? ja mä en oikeesti ainakaa joka itkuun vastaa kun tiiän että se ei auta!kai nyt jokainen tuntee vauvansa paremmin kun ulkopuolinen!sä puutut nyt kyllä vähä liikaa toisten asioihin =( ei kaikkien vauvat oo mitää kauniit ja rohkeat tyyliin!

 

Jokin aika sitten isossa ostoskeskuksessa, varsin pärjäävän näköinen äiti(?)henkilö työnteli vauvaa, max 2kk ikäistä vaunuissa. Vauva huusi naama punaisena, äiti ei ollut huomaavinaan, vaan katseli täysin tyynenä vaaterekkejä.

Tänään samassa ostoskeskuksessa, toinen myös varsin pärjäävän ja huolitellun näköinen äiti oli peitellyt trendivaunuihin harsovaipan peittoon pienen vauvan (Itkusta selkeästi päätellen jälleen ihan pieni max muutaman kuukauden ikäinen vauva), vauva huusi pitkään yhteen menoon. Seurasin tilannetta pitkään, ja taas äiti ei tehnyt elettäkään, että olisi vauvaan kiinnittänyt mitään huomiota tai yrittänyt saada itkua loppumaan esim syliin ottamalla. Lopuksi vauva kirkui jo ihan hysteerisesti. Edes harsoa ei äiti raottanut.

Ja nyt tiedoksi. Pieni vauva ei KOSKAAN itke turhaan.Pienen vauvan elämä on melko kivuliasta, kun itse ei voi liikahtaakaan jos esim on ilmaa vatsassa tai huono asento. Pienen vauvan itkuun tulee AINA reagoida. Vauvaa huudattamalla saa aikaan vain sen että vauva oppii ettei hänen hätäänsä vastata. Tutkimuksella on osoitettu, että kun vauva huutaa turhaan, ja toistuvasti pitkään, ilman että äiti edes yrittää asialle tehdä jotain, aivoissa vaurioituvat juuri ne samat alueet, joissa on muutoksia kun ollaan syvästi masentuneita. Samoin jos vauva näin kylmäkiskoisen kohtelun jälkeen toistuvasti lopettaa huudon, ilman että äiti (tai muu hoitaja) on vastannut itkuun, hän masentuu. (Ei siis opi olemaan turhaan huutamatta vaan on oppinut että hänen kipuihinsa tai muuhun hätäänsä ei kuitenkaan vastata). Tässä onkin jo luotu hyvä pohja aikuisiän masennukselle.

Itselläni on kolme lasta, joten tiedän vauvan itkusta aika lailla. Lisäksi työni kautta olen saanut tähän asiaan tutustua monipuolisesti. En enää ihmettele että Suomessa on masennus ihan ns kansantautina ja itsemurhat varsin yleisiä, kun olen tuolla kulkiessani seurannut kuinka kertakaikkisen epäempaattisesti äidit tosiaan suhtautuvat pienten vauvojen itkuun.

On ihan sama kulkevatko lapsenne Reima tecin haalareissa tai imevätkö rintaa vai saavatko korviketta tai annatteko ruoan purkissa vai teettekö itse luomuporkkanoista. Päätehtävänne on antaa lapselle jo ihan pienestä vauvasta turvaa ja rakkautta, pienelle vauvalle se ei merkitse kestovaippoja vaan aikuisen syliä ja turvaa. Tämän tarpeesta hän ilmoittaa itkemällä. Jo kauan sitten on todettu että hyväkään perushoito ei riitä, jos syli puuttuu.

Vastatkaa vauvojenne itkuun, he tarvitsevat sitä ja he ansaitsevat sen.

kiitos että luit tämän.

Hyvin kirjoitettu! Ihan saman havainnon olen itsekkin tehnyt usein ja melkein jo mennyt sanomaan äidille, että etkö KUULE, vauvallasi on jokin hätänä...

 

Hei. Niillä vauvoilla voi olla koliikki. Ei siinä silloin sylit tai maito auta. Ja äidinkin on pakko päästä joskus ostoksille tai ihmisten ilmoille vaikka sitten vauvan kanssa jos ei muuten pääse.

Mulla on yksi koliikkivauva ollut ja voin sanoa että kaupoissa tuli käytyä HUUTAVAN vauvan kanssa usein.

Koliikki ei ole mikään diagnoosi vauvan itkulle, se on epäpätevien/kiireisten/laiskojen (tk)lääkäreiden yleispätevä selitys vauvojen itkulle. Näin on lastenlääkäri minulle sanonut. Hän sanoi löytäneensä kaikkien ns. koliikkivauvojen tapausten takaa allergian tai muun oikean diagnoosin...

 

Viimeksikku jouduin vauvan kans lähteen kauppaan pakon edestä. Ja oli pakko ottaa se kk ikänen matkaan ku ei sitä olis vounu niin pitkäksi aikaa jättää kotiin. Isommat kyllä pärjää isäsä kans sielä.
No nakkelin ostoksia hihnalle ja vauva oli jo koko reissun ajan huutanu. Ei auttanu syöttäminen eikä syli. Jos joku olis tullu siinä kassalla vielä valittaan et hei vauvalla on hätä(ihan niinku en olis kuullu) niin turpiin olisin vetäny.
Mut tuliki ihana täti ja kysy et voisinko mä vähän auttaa. Mä voisin pitää sitä lasta sen aikaa et saat ostokset tehtyä.
Olisin voinu halata tätä tätiä. Ja en tiiä miten olisin voinu kiittää. Ku tämä täti ottai vauvan syliin ja porisin sille niin se rauhottu heti. Mä olin varmaan jo niin

 

Tuli tässä mieleen, kun oma vauvani oli 3 viikkoa vanha ja jouduin pakosta käymään pikaisesti bussilla Helsingin keskustassa vaunujen kanssa. Takaisin tulomatkalla pikkuinen alkoi noin 10 minuttia ennen meidän pysäkkiä itkemään. En uskaltanut ottaa vauvaa vaunuista, koska bussi meni tosi kovaa vauhtia ja mutkitteli. Korvike oli ollut tuttipullossa jo yli tunnin enkä uskaltanut antaa sitä vauvalle. Vauva itki ei hirmu kovaa, mutta sen verran, että kanssamatkustajat alkoivat oireilemaan ja mutisemaan. Yksi mummo sanoi, että "kyllä ne äidit osaa hoitaa, johon nuorempi nainen vastasi, että "ei toi äiti ainakaan". Arvatkaa olinko todella pahalla mielellä ja tunsin itseni pahimman luokan lapsen rääkkääjäksi, huonosta äidistä puhumattakaan. Olin ollut vauvan kanssa viimeiset pari viikkoa aivan yksin, koska isä oli ulkomailla, ja lisäksi varmaan hormonit vielä herkistivät. Pala kurkussa odotin ihan paniikissa, jotta pääsisin bussista ulos. Ajattelin, että suomalaiset osaa olla tosi julmia, vaikka eivät tiedä toisten tilanteista mitään. Nyt asun itse ulkomailla enkä usko, että vastaavaa tilannetta täällä syntyisi. Ihmiset voivat puuttua toisten asioihin, mutta tekevät sen ystävällisesti.

 

Viimeksikku jouduin vauvan kans lähteen kauppaan pakon edestä. Ja oli pakko ottaa se kk ikänen matkaan ku ei sitä olis vounu niin pitkäksi aikaa jättää kotiin. Isommat kyllä pärjää isäsä kans sielä.
No nakkelin ostoksia hihnalle ja vauva oli jo koko reissun ajan huutanu. Ei auttanu syöttäminen eikä syli. Jos joku olis tullu siinä kassalla vielä valittaan et hei vauvalla on hätä(ihan niinku en olis kuullu) niin turpiin olisin vetäny.
Mut tuliki ihana täti ja kysy et voisinko mä vähän auttaa. Mä voisin pitää sitä lasta sen aikaa et saat ostokset tehtyä.
Olisin voinu halata tätä tätiä. Ja en tiiä miten olisin voinu kiittää. Ku tämä täti ottai vauvan syliin ja porisin sille niin se rauhottu heti. Mä olin varmaan jo niin

jatkan ku lapset kävi sählään niin karkars.
Et olin varmaan itse jo niin hermona ja hikinen et lapsikin sen jo vaistos. Ja ei kyllä yhtään auttanu ne muitten mulkolut ja vahtaamiset.
Ja ku silmistä näki et eikö tuo tee tuolle vauvalle mitään ku antaa vaan huutaa.

 

Hei. Niillä vauvoilla voi olla koliikki. Ei siinä silloin sylit tai maito auta. Ja äidinkin on pakko päästä joskus ostoksille tai ihmisten ilmoille vaikka sitten vauvan kanssa jos ei muuten pääse.

Mulla on yksi koliikkivauva ollut ja voin sanoa että kaupoissa tuli käytyä HUUTAVAN vauvan kanssa usein.

Koliikki ei ole mikään diagnoosi vauvan itkulle, se on epäpätevien/kiireisten/laiskojen (tk)lääkäreiden yleispätevä selitys vauvojen itkulle. Näin on lastenlääkäri minulle sanonut. Hän sanoi löytäneensä kaikkien ns. koliikkivauvojen tapausten takaa allergian tai muun oikean diagnoosin...

HOOH OOOH!!! Siis lapsen huuto on merkki pelkästään huonosta hoidosta tai väärästä päättelykyvystä.
Pikkusen kuule avarakatseisuutta jookkos?

 

Hei. Niillä vauvoilla voi olla koliikki. Ei siinä silloin sylit tai maito auta. Ja äidinkin on pakko päästä joskus ostoksille tai ihmisten ilmoille vaikka sitten vauvan kanssa jos ei muuten pääse.

Mulla on yksi koliikkivauva ollut ja voin sanoa että kaupoissa tuli käytyä HUUTAVAN vauvan kanssa usein.

Koliikki ei ole mikään diagnoosi vauvan itkulle, se on epäpätevien/kiireisten/laiskojen (tk)lääkäreiden yleispätevä selitys vauvojen itkulle. Näin on lastenlääkäri minulle sanonut. Hän sanoi löytäneensä kaikkien ns. koliikkivauvojen tapausten takaa allergian tai muun oikean diagnoosin...

Tuosta en tiedä mutta meillä oli kyllä vauvalla koliikin kanssa samanaikaisesti ruoka-aineallergioita ja pylorustauti. Toistaiseksi ei kai tuotakaan väitettä ole allekirjoitettu täysin 100% paikkaansapitäväksi.

 

hieno kirjoitus :flower:

 

Joo siis varmaan on totta, että vauvakin masentuu jos KOSKAAN tai suurimmaksi osaksi itkuihin ei vastata. Mutta ei varmasti masennu, jos joskus ei pysty tai jaksa heti vastata. Ei ehkä vaan kannattais arvostella tuntemattomia ihmisiä tietämättä mitään heidän elämäntilanteestaan.

 

Kuulosti hyvältä ap:n juttu...
Minkäs ikäinen saa sitten itkeä pitempään äidin tms. reagoimatta? Ajattelin vaan tyhmänä kysyä??

 

Hyvä kirjoitus, mutta turhaan moitit kestovaippojen käyttäjiä. Tekstistäsi selvästi huokuu, miten väheksyt kestovaippojen käyttäjiä ja arvaanko oikein, että asenteesi heitä (meitä) kohtaan on se, että arvelet meidän luulevan, että kestoja käyttämällä olemme parempia äitejä? Näinhän ei ole. Kyllä kestovaippoja käyttävät äidit ovat aivan yhtä hyviä äitejä, kuin kertavaippoja vauvoillaan käyttävät äidit. Ja kestoja käyttämällä me emmä korota itseämme emmekä tee sillä itsestämme autuaita. Kestot ovat vain yksi osa lapsenhoitoa, ja väittäisin, että äidit, jotka ovat valmiit näkemään kestoilun "vaivan" saattavat olla muutoinkin herkempiä ja palvelualttiimpia vauvoille ja hänen viesteilleen.

 

Kiitos kirjoittajalle. Puhut asiaa. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tämän.

 

Hyvä kirjoitus, mutta turhaan moitit kestovaippojen käyttäjiä. Tekstistäsi selvästi huokuu, miten väheksyt kestovaippojen käyttäjiä ja arvaanko oikein, että asenteesi heitä (meitä) kohtaan on se, että arvelet meidän luulevan, että kestoja käyttämällä olemme parempia äitejä? Näinhän ei ole. Kyllä kestovaippoja käyttävät äidit ovat aivan yhtä hyviä äitejä, kuin kertavaippoja vauvoillaan käyttävät äidit. Ja kestoja käyttämällä me emmä korota itseämme emmekä tee sillä itsestämme autuaita. Kestot ovat vain yksi osa lapsenhoitoa, ja väittäisin, että äidit, jotka ovat valmiit näkemään kestoilun "vaivan" saattavat olla muutoinkin herkempiä ja palvelualttiimpia vauvoille ja hänen viesteilleen.

sorry, oli pakko nauraa :saint:

 

En jaksanut lukea ihan koko ketjua läpi, mutta hyvä kirjoitus oli ap. Joku tuolla epäili että vauva ei voi huutaa 23h päivässä ja minä voin myös sanoa että kyllä voi :/ Meillä poika huusi ekat 11kk ja koliikkia ne meille tarjosi syyksi. Itse en antanut periksi ja syy itkuun selvisi kun poika oli vähän päälle 11kk. Refluksia oli ollut kokoajan, mutta lääkäri kielsi sen koska poika ei pulautellut....ei tiennyt että on olemassa refluksia jossa ei pulautella :kieh: Laittoivat meidät pojan kanssa unikouluun lastenosastolle ja siellä hoitajat sanoivat että poika pitää vieroittaa tissistä ja veivät yöksi pojan minulta pois. Ja siellä todellakin huudatettiin poikaa. Kävin yöllä jopa sanomassa että en kyllä saa itse levättyä kun kuulen että poika itkee. Sanoin ettö poika on kipeä ja itkuun pitää vastata, täti lupasi hieroa mahaa mutta eipä tehnyt näin vaan poika huusi ja minä itkin :'(

 

Hei. Niillä vauvoilla voi olla koliikki. Ei siinä silloin sylit tai maito auta. Ja äidinkin on pakko päästä joskus ostoksille tai ihmisten ilmoille vaikka sitten vauvan kanssa jos ei muuten pääse.

Mulla on yksi koliikkivauva ollut ja voin sanoa että kaupoissa tuli käytyä HUUTAVAN vauvan kanssa usein.

ja mulla on ollut sairas vauva joka huusi noin 23 tuntia vuorokaudessa lähes puolentoista vuoden ajan. Kyllä siinä sai paheksuvaa kyyläystä osakseen kun kehtasi joskus käydä kaupassa ostamassa ruokaa tai uusia rintsikoita kun vanhat jäi isoiksi...

Mä en missään nimessä kannata vauvojen huudattamista, mutta on tilanteita joissa se vauva vaan huutaa vaikka tekisi mitä.

Se, että vauva huutaa kaupassa hetken vaunuissa ilman hyssyttelyä, ei tarkoita että vauvan huutoon ei yleensä reagoitaisi jotenkin. Tai ettei se vauvan äiti tekisi asialle jotain siinä vaiheessa kun ette ole enää katsomassa, vai kuinka moni kyttää ventovieraita äitejä minuuttitolkulla? Se välinpitämättömältä vaikuttava äiti saattaa kahdenkymmenen sekunnin kuluttua tarjota sitä syliä vaan kun ette ole sitä enää näkemässä.

Sulla on ollu tosi rankkaa. Ihmiset herkästi tekee johtopäätöksiä vain sen perusteella mitä näkevät, tilanetta muuten tietämättä...

 

Hei. Niillä vauvoilla voi olla koliikki. Ei siinä silloin sylit tai maito auta. Ja äidinkin on pakko päästä joskus ostoksille tai ihmisten ilmoille vaikka sitten vauvan kanssa jos ei muuten pääse.

Mulla on yksi koliikkivauva ollut ja voin sanoa että kaupoissa tuli käytyä HUUTAVAN vauvan kanssa usein.

ja mulla on ollut sairas vauva joka huusi noin 23 tuntia vuorokaudessa lähes puolentoista vuoden ajan. Kyllä siinä sai paheksuvaa kyyläystä osakseen kun kehtasi joskus käydä kaupassa ostamassa ruokaa tai uusia rintsikoita kun vanhat jäi isoiksi...

Mä en missään nimessä kannata vauvojen huudattamista, mutta on tilanteita joissa se vauva vaan huutaa vaikka tekisi mitä.

Se, että vauva huutaa kaupassa hetken vaunuissa ilman hyssyttelyä, ei tarkoita että vauvan huutoon ei yleensä reagoitaisi jotenkin. Tai ettei se vauvan äiti tekisi asialle jotain siinä vaiheessa kun ette ole enää katsomassa, vai kuinka moni kyttää ventovieraita äitejä minuuttitolkulla? Se välinpitämättömältä vaikuttava äiti saattaa kahdenkymmenen sekunnin kuluttua tarjota sitä syliä vaan kun ette ole sitä enää näkemässä.

Sama juttu. Meillä yksi lapsista sellainen, joka huusi varsinkin pienempänä paljon (vertailupohjana 2 muuta lasta) ja sylissäpidot ym ei auttaneet. Yleensä heijasi itkulla itsensä uneen. Kerran oltiin ruuhkassa jonossa ja ympärillä ihmeteltiin tukehtuuko vauva kun itkee niin paljon...

Kaikki itku ei ole kipu tms itkua. Eri lajit oppii yleensä tunnistamaan.

 

3 kk ikänen lapsi/vauva ei kaipaa unikouluja vaan tarvitsee vielä sitä maitoa yölläkin!! Nälkää ootte antanu lapsen kärsiä joka noin on tehnyt! Haloo!!!

Juu niinpä!! Tämä kirjoitus oli joko täällä tai vauva-lehden palstalla noin 1-1,5 vuotta sitten. P.askaa lensi niskaani kun kauhistelin asiaa. En kuulemma tiennyt mitään millaista on olla sellaisen lapsen äiti joka syö yöllä parin tunnin välein.

Meillä esikoinen söi ensimmäiset 4kk yöt läpeensä 1-1,5h välein. Hän tarvitsi paljon ruokaa, koska kasvoi niin nopeasti. Ei kyllä tullut mielekään pitää toista nälässä tai ruveta unikouluttaa.... Oli vaan jaksettava!

Ap:ll: loistava kirjoitus :flower:

 

:flower: hyvin kirjoitettu.

:flower:

 

Joo, ei ola koskaan meillä vauvat yksin joutuneet itkemään. Ei se ole syy jättää vauvaa huutamaan, että ei se kuitenkaan lopeta. Einiitä vauvoja kannata hankkia, jos niitä sitten kohtelee kuin nukkeja. Olen tätä myös tuolla liikkuessani ihmetellyt, että jopa on kylmäkiskoista menoa. Ja en tosiaan ole mikään täydellinen äiti. Kaukana siitä. Tuo vauvan itkuun vastaaminen nyt vain on ihan perusasia. Ei ole täydellisyyden tavoittelua sekään että ei jätä lasta nälkäiseksi tai lyö lasta. Vaan ihan tosiaan perusasia.

Ei toki ole syy jättää yksin. Mutta se, että joskus "joutuu" huutamaan, ei ole välinpitämättömyyden merkki. Ei sekään hyvä ole, että jokaisesta ininästä heti häiritään vauvaa. Itkuja on monenlaisia.

 

Tuli tässä mieleen, kun oma vauvani oli 3 viikkoa vanha ja jouduin pakosta käymään pikaisesti bussilla Helsingin keskustassa vaunujen kanssa. Takaisin tulomatkalla pikkuinen alkoi noin 10 minuttia ennen meidän pysäkkiä itkemään. En uskaltanut ottaa vauvaa vaunuista, koska bussi meni tosi kovaa vauhtia ja mutkitteli. Korvike oli ollut tuttipullossa jo yli tunnin enkä uskaltanut antaa sitä vauvalle. Vauva itki ei hirmu kovaa, mutta sen verran, että kanssamatkustajat alkoivat oireilemaan ja mutisemaan. Yksi mummo sanoi, että "kyllä ne äidit osaa hoitaa, johon nuorempi nainen vastasi, että "ei toi äiti ainakaan". Arvatkaa olinko todella pahalla mielellä ja tunsin itseni pahimman luokan lapsen rääkkääjäksi, huonosta äidistä puhumattakaan. Olin ollut vauvan kanssa viimeiset pari viikkoa aivan yksin, koska isä oli ulkomailla, ja lisäksi varmaan hormonit vielä herkistivät. Pala kurkussa odotin ihan paniikissa, jotta pääsisin bussista ulos. Ajattelin, että suomalaiset osaa olla tosi julmia, vaikka eivät tiedä toisten tilanteista mitään. Nyt asun itse ulkomailla enkä usko, että vastaavaa tilannetta täällä syntyisi. Ihmiset voivat puuttua toisten asioihin, mutta tekevät sen ystävällisesti.

No vaikka kanssaihmisistä ja niiden mielipiteistä (ainakaan asiattomista) ei tulisi kamalasti välittää, niin jos mä olisin ollu samassa tilanteessa, olisin puhellut vauvalle rauhoittavaan sävyyn (ja samalla hiukan kanssaihmisillekin...) ja laittanut esim. käden vauvan päälle turvaksi. Näin sekä vauva, minä itse, ja kanssamatkustajat olisvat tienneet että "homma on hanskassa".

 

Kiinnitin juuri samaan asiaan huomiota toissapäivänä Ideaparkissa. Kyllä teki mieli mennä sanomaan, kun lapsi itki selvää nälkäitkua, ja äiti vaan katteli vaatteita. Olisi nostanut edes syliin niin siinä olis turvallista itkeä.

 

Totta varmasti joka sana!
Mietin vain sitä, et kun ennen vanhaan perheessä oli lapsia 10-20 ja lehmät päälle, ja ei todellakaan joka inahdukseen kerenny äiti vastata, et miten sit sillä ikäpolvella ei oo niin paljon kuin meidän ikäluokalla?
Ihan siis vain pähkäilen, vaikka uskon toki ton sun kirjoituksen.
Kyllä vauvan itkuun pitää vastata.

sillon on isommat sisaret paimentaneet pienempiä. jo hyvin pienestä. on ollut tavallista että 4-5v on katsonut 1-2v perään.

Ja saaneet traumoja kun niin suuri vastuu on annettu pienellä iällä.

 

Kiinnitin juuri samaan asiaan huomiota toissapäivänä Ideaparkissa. Kyllä teki mieli mennä sanomaan, kun lapsi itki selvää nälkäitkua, ja äiti vaan katteli vaatteita. Olisi nostanut edes syliin niin siinä olis turvallista itkeä.

Tunnetko toisen lapsen nälkäitkun? Minä en tunnista kuin omani, joita siis kolme kappaletta ollut. Meillä lapset tulleet pienellä ikäerolla, joten väkisinkin joutunut sietämään jonkun lapsen/kahden itkua, käsipareja ei ole kuin kaksi, ja pelkkä puhuminen ei ole riittänyt rauhoittamaan muita. Niin ja nälässä ei toki ole tarvinnut huutaa, kaikki saa syötettyä samalla kertaa.

Mutta, ihmisten on vaikea sietää vauvan itkua, joka kuitenkin on vauvan tapa ilmaista itseään. Meillä yksi lapsista itki herästi ja pitkään, ja tyynnyttelyt eivät ole auttaneet, itkua saattoi jatkua 1 h yhtäsoittoa ja tauota sitten hetkeksi. Parhaitsen talttui omissa vaunuissa heijaten, jossa turvallisesti "tiukilla".

Jos lapsi alkaa huutaa kauppareissulla, en kyllä heti ole kotiin änkeämässä. Meillä lapset syövät säännöllisin ajoin ja ei yleensä nälkää ilmaise väliajoilla. Jos huutavat, saavat tutin tms. rauhoittelua, tarkistetaan vaipat yms. Mutta harvemmin heti syliin otetaan, rauhoittuvat yl. hyvin pian. Pääsee kaupastakin nopeammin pois. Toki jos "suurempi hätä" niin sitten keskitytään siihen.

Ei kannata puuttua toisten elämään, jollei sitten ole lastensuojeluasia kyseessä. Kyllä varmasti suurin osa kykenee kunnialla jälkipolven hoitamaan.

 

Tuli tässä mieleen, kun oma vauvani oli 3 viikkoa vanha ja jouduin pakosta käymään pikaisesti bussilla Helsingin keskustassa vaunujen kanssa. Takaisin tulomatkalla pikkuinen alkoi noin 10 minuttia ennen meidän pysäkkiä itkemään. En uskaltanut ottaa vauvaa vaunuista, koska bussi meni tosi kovaa vauhtia ja mutkitteli. Korvike oli ollut tuttipullossa jo yli tunnin enkä uskaltanut antaa sitä vauvalle. Vauva itki ei hirmu kovaa, mutta sen verran, että kanssamatkustajat alkoivat oireilemaan ja mutisemaan. Yksi mummo sanoi, että "kyllä ne äidit osaa hoitaa, johon nuorempi nainen vastasi, että "ei toi äiti ainakaan". Arvatkaa olinko todella pahalla mielellä ja tunsin itseni pahimman luokan lapsen rääkkääjäksi, huonosta äidistä puhumattakaan. Olin ollut vauvan kanssa viimeiset pari viikkoa aivan yksin, koska isä oli ulkomailla, ja lisäksi varmaan hormonit vielä herkistivät. Pala kurkussa odotin ihan paniikissa, jotta pääsisin bussista ulos. Ajattelin, että suomalaiset osaa olla tosi julmia, vaikka eivät tiedä toisten tilanteista mitään. Nyt asun itse ulkomailla enkä usko, että vastaavaa tilannetta täällä syntyisi. Ihmiset voivat puuttua toisten asioihin, mutta tekevät sen ystävällisesti.

No vaikka kanssaihmisistä ja niiden mielipiteistä (ainakaan asiattomista) ei tulisi kamalasti välittää, niin jos mä olisin ollu samassa tilanteessa, olisin puhellut vauvalle rauhoittavaan sävyyn (ja samalla hiukan kanssaihmisillekin...) ja laittanut esim. käden vauvan päälle turvaksi. Näin sekä vauva, minä itse, ja kanssamatkustajat olisvat tienneet että "homma on hanskassa".

Vastaavassa tilanteessa olleena tiedän, että ei se "hyssyttelykään" (puhe ja taputtelu) saa kanssamatkustajia vakuuttuneeksi. Vauvan itku kun tuppaa ihmisiä hermostuttamaan.