Tiedätkö sinä diabeteksen 1-tyypin ja 2-tyypin erot?

[ap.]

Diabeteksestä VOI parantua! Syöpähoidoilla nimittäin. Haitat vaan on suuremmat kuin hyödyt, joten siksi se ei ole mikään hoitomuoto.
Meidän hoitava lääkäri sitä on on selittänyt useampaan otteeseen kun olen kysynyt, mutta en edelleenkään muista mihin se perustuu. Jotain valkosolujen tuotantoon yms. Kysykää omalta lääkäriltä niin saatte fiksummat selitykset

Ja sinulle "vieras" :hug:
Meillä juhannusyöt oli tuota mittaamista ja syöttämistä. Eipä tarvinnut juurikaan katkonaisia öitä nukkua... Mutta me jaksetaan, lastemme vuoksi. Eikö vaan

 

[ap.]

^ väsymys painaa taas... tarkoitin, ettei tarvinnut katkeamattomia, kokonaisia öitä juhannuksena nukkua :|

 

["Pöö"]

Kenen hiilarit? Miksi?
Vai tarkoitatko, että opeteltu tarkkaan?

Siis poika saa syödä tietyn määrän hiilareita aterioilla.
Aamupalalla 35
Lounas ja päivällinen 40
Välipaloilla 20
Iltapalalla 35

 

[Foortti harmaana]

Meillä sairastu kuopus alle 3v ykköstyyppiin (no mihinkäs muuhunkaan)
ja anopin hieno lohkaisu oli se, että "mitä syötitte niin paljon karkkia"

Mun vanhemmille sanoi yksi ELÄINlääkäri, että "joo siitä voi parantua!"

Ja joku oli sanonut kuopukselle koulussa, että " sä et sitte isona voi syödä karkkia, ettei tyy kakkostyyppiä".
Tää on kyllä yksi loistavimmista lauseista.
TULISKIN se kakkostyyppi!!!!

 

[Foortti harmaana]

Niin ja joo voihan tosta ykkösestä parantua, jos niitä haiman tappamia solusaarekkeita istutetaan maksaan,
mutta näitä tehdään vain yleensä munuaisten toiminnan pettämisen jälkeen laihoille naisille ( ei tarvi niin paljon niitä soluja).
Mutta taitaa sitten joutua syömään niitä hylkimislääkkeitä loppuikä ja ei siltikään ole ihan 100% varmaa mikään.

Syöpähoitoihommista en ole mitään kuullut, tuo solusiirtokin on jo yli 3v vanhaa tietoa leiriltä.

 

["hmm"]

Joku lääkäri-kirjailija taisi hoitaa 1-tyypin diabetesta sujuvasti vhh-ruokavaliolla, on nykyään yli 80-vuotias. Mutta tuskin ihan minimissä hiilareita pitää ja insuliini käytössä myös (mutta pienemmissä määrissä kuin paljon hiilareita syövillä)

 

["vieras"]

Anteeksi, olen itsekin syyllistynyt tuohon " Mitä sille voi tarjota, tossa ei ole paljon sokeria" -juttuun. Ymmärrän hyvin ärsytyksen, mutta ihminen ei voi kaikkia asioita tietää. Tääkin mun käsitys on vanhaa "tietoa". Mulla oli aikoinaan läheinen ystävä, joka sairastui ykköstyypin diabeteksen. Silloin tosiaan hänen piti välttää sokeria. Muistan vieläkin minkämerkkistä jäätelöä syötiin. Keinomakeutettuja kun ei ollut monta. Muutenkin välipala-ajat oli tiukat.

 

["vierailija"]

Juu tiedän ja mun mielestä sen kakkostyypin nimen vois vaikka vaihtaa sekaannusten välttämiseksi, kun on syntytavaltaan ja hoidoltaankin niin erilainen sairaus. Myöskin nuoruus- ja aikuistyypin diabetes termit on huonoja, koska tuota kakkosta on jo lapsillakin.

Ei ne aina hoitotavoiltaan niin erilaisia ole. 2 tyyppisellä hoitoon liittyy aina ruokavalion tarkkailu (kuten myös 1 tyyppisenkin olisi hyvä katsoa suuhun pistämisiään ). 2 tyyppisen hoito aloitetaan ruokavalion tarkistuksen jälkeen tableteilla. Jos ne eivät ole riittäviä pitämään sokereita kurissa, otetaan lisäksi toinenkin tablettilääkitys. Näidenkin ollessa riittämättömiä otetaan pitkävaikutteinen, kerran vuorokaudessa pistettävä insuliini em. lisäksi. Jos tämänkin jälkeen sokerit eivät ole halutulla tasolla, aloitetaan ns. lyhyet insuliinit, eli ateriainsuliinipiikit, joilla saadaan täsmällisemmin annosteltua insuliini. Tässä kohtaa siis 2-tyypin hoito on jo aivan sama kuin 1-tyypin hoitokin.

2-tyypin diabeetikolla haima lakkaa erittämästä insuliinia ennen pitkää, jos sokereita ei saada ajoissa (ruokavalio, tabletit...) kuriin. Haiman oman insuliinituotannon loputtua ei ole enää toiveita päästä piikistä eroon. Siihen asti mahdollisuus parantua elämäntaparemontin avulla on olemassa. Haiman toimintakykyä on mahdollisuus tarkastella ihan yksinkertaisella verikokeella.

Niin ja en itse sairasta kumpaakaan diabetesta, enkä ole hoitoalalla... Melko läheltä kuitenkin joutuu seuraamaan kummankin tyyppisen diabeetikon elämää

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26549562]Tuollasesta on ihan typerää loukkaantua. Joillekkin se todellakin käy. Toiset ei siedä lainkaan mitään ja toiset sietää vähän. Tuskin kaikki naapurin kummin kaimat tietää jokaisen taudin kuvaa. Haloo hei.[/QUOTE]
No eihän MAITOallergiselle paljoa ole hyötyä laktoosittomasta MAITOtuotteesta. Kyllä sen verran nyt maalaisjärjelläkin luulisi ymmärtävän, jos henkilö kertoo, ettei voi käyttää maitoa, koska on MAITOallergikko. Samaan "Toi on laktoositonta, se varmaan käy?" -lauseeseen oon törmänny miljoona kertaa kahden maitoallergisen lapsen kanssa. Pistää vihaks!

Ja anteeks, oli ihan OT tähän ketjuun. Tai ei periaatteessa, mut kuitenki.

 

[ap.]

[QUOTE="hmm";26550231]Joku lääkäri-kirjailija taisi hoitaa 1-tyypin diabetesta sujuvasti vhh-ruokavaliolla, on nykyään yli 80-vuotias. Mutta tuskin ihan minimissä hiilareita pitää ja insuliini käytössä myös (mutta pienemmissä määrissä kuin paljon hiilareita syövillä)[/QUOTE]

Höttöhiilarit nyt eivät ole hyväksi kellekään.
Mutta liian pienillä hiilareilla saa varmasti hienot hypot aikaan, koska vhh supistaa maksan sokerivarastot minimiin.

 

[ap.]

[QUOTE="Pöö";26550163]Siis poika saa syödä tietyn määrän hiilareita aterioilla.
Aamupalalla 35
Lounas ja päivällinen 40
Välipaloilla 20
Iltapalalla 35[/QUOTE]

Miksi noin tiukkaa ja valmiiksi laskettua?

 

["d-mamma"]

Tiesin erot jo ennen sairastumistani.(1-tyyppi 23-vuotiaana.) Lähipiirini sekoittaa edelleen 1 ja 2 tyypin keskenään. Tuntemattomille saatan joskus tiivistää sairauden ja hoidon pääkohdat, jos ovat ihan pihalla kun puhutaan asiasta.

 

["Huhu"]

[QUOTE="vieras";26549114]en tiennyt noita eroja. en ole opiskellut kaikkia maailman sairauksia ulkoa, oletko itse?[/QUOTE]

Eli siis olet nukkunut koulun terveystiedon tunnilla...

 

["joo"]

Jotakin tiedän, kun sukulaisella oli 1-tyypin diabetes ja kuoli 41-vuotiaana kun olin lapsi. Mutta tästä on tosiaan aikaa.. Vieläkö lapsena sairastuneille on sama ennuste, elinaika neljäkymppiseksi??

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="joo";26550661]Jotakin tiedän, kun sukulaisella oli 1-tyypin diabetes ja kuoli 41-vuotiaana kun olin lapsi. Mutta tästä on tosiaan aikaa.. Vieläkö lapsena sairastuneille on sama ennuste, elinaika neljäkymppiseksi??[/QUOTE]
Isäni on sairastanut diabetesta lähes 60 vuotta.... Ja lisäksi ei vieläkään tiedä mitä hiilarit ovat

 

[..]

En tiedä, kun ei ole lähipiirissä kumpaakaan. Ainut kosketus insuliinipiikkeihin on kymmenenkesäisenä, kun lastenleirillä joku diabeetikko sai kohtauksen ja sille annettiin nopeasti sokeria sekä sitten kai piikki perään. Ihan oikeasti en tiedä ykköstyypistä enempää kuin sen, että olen kuullut hoettavan, että "nykyohjeiden mukaan sokeria ei enää tarvitse välttää". En todellakaan tiedä, miten usein piikkejä annetaan ja voiko tauti olla "pahana", jolloin niitä annettaisiin enemmän jne jne.

Sen sijaan hallitsen suvereenisti keliakian, maitoallergian ja lukuisat muut allergiat ja niiden lieveilmiöt, koska näitä meidän suvussa on podettu.

Kaikenkaikkiaan suomalaisten tieto erikoisruokavalioista on lisääntynyt huimasti, on paremmalla tasolla kuin useimmissa maissa, mutta ei silti voi olettaa kaikkien tietävän kaikesta! Tietysti idiootti ei tarvitse olla ja kun kerrotaan, niin voisi kuunnella kerralla.

 

["näinpä"]

Miksi noin tiukkaa ja valmiiksi laskettua?

Oisko 2- tai 3-pistoshoito? Meidänkin lapselle on laskettu hh-määrät yhtä tiukasti vaikka on nykyään pumppu muttei me noin tarkkaan noudateta, mutta silloin kun oli 3-pistoshoidolla niin sai olla tosi tarkka hilareitten kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Huhu";26550636]Eli siis olet nukkunut koulun terveystiedon tunnilla...[/QUOTE]

Muistatko muka itse ihan kaiken, mitä on joskus koulussa opetettu?

 

["Sirkkeli"]

Tiesin erot, mutta en ihmettele vaikka moni ei tiedä. Sitä otettaan asioista selvää sitä mukaa kuin se tulee itseään tai lähipiiriään koskettamaan.
Siitä olen ymmälläni, että diabeetikon vanhemmat ja itse diabeetikko saa paljon syytöstä niskaan.

 

[nenne89]

[QUOTE="vieras";26547721]Nää on siitä helppo muistaa, että 1 tulee ensimmäisenä eli lapsena ennen kuin on ehtinyt sairastuttaa itsensä elintavoilla.[/QUOTE]
No mut ei mee aina välttämättä näin. Isäni oli 19v, kun sairastui 1 tyypin diabetekseen. Tai en mä tarkemmin tiedä, oliko sitten hoitamattomana noin kauan, ja todettiin vasta tuolloin, mutta vahvasti epäilen, että olisi ollut hengissäkään esim 15 vuoden hoitamattoman diabeteksen jälkeen. Molemmilta vanhemmiltani löytyy 1. Diabetes, itselläni tai veljelläni ei sitä olla todettu, eikä tyttäreltäni löytynyt riskigeeniä (ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, etteikö voisi sairastua 1. Tyypin diabetekseen).

 

["pöö"]

Miksi noin tiukkaa ja valmiiksi laskettua?

Tampereella näin, ravitsemusterapeutti tarkistaa vuosittain hiilarimäärät. Joskus menee ylikin ja silloin laitellaan pikainsuliinia.

 

["vieras"]

[QUOTE="pöö";26551766]Tampereella näin, ravitsemusterapeutti tarkistaa vuosittain hiilarimäärät. Joskus menee ylikin ja silloin laitellaan pikainsuliinia.[/QUOTE]

Minkä ikäisestä lapsesta kyse? Meillä oli alkuun tarkat hiilarimäärät kolmipistos hoidon aikaan. Sitten saatiin lisäksi pikainsuliini herkutteluja ja korkeita varten. Nyt on ollut jo pitkään pikainsuliini ja inskat pistetään syömisten mukaan.

 

[Lex]

Jo vain, 1-tyyppi asuu meillä =)

 

["pöö"]

[QUOTE="vieras";26552574]Minkä ikäisestä lapsesta kyse? Meillä oli alkuun tarkat hiilarimäärät kolmipistos hoidon aikaan. Sitten saatiin lisäksi pikainsuliini herkutteluja ja korkeita varten. Nyt on ollut jo pitkään pikainsuliini ja inskat pistetään syömisten mukaan.[/QUOTE]

Nyt 8v on sairastanut 4v jo. Kolmipistoshoito meilläkin, paitsi päivällisellä lyhyen sijasta pikainska.
Meillä oli pumppukin 8kk mutta laitteli boluksia kerran aika reippaasti niin aloitettiin taas pistokset, ei uskalletu enää pitää pumppua.

 

[kookosta]

[QUOTE="vieras";26549730]Sairastuiko teillä joku diabetekseen?[/QUOTE]

Onneksi ei. Koulussa kävin erään kurssin joka käsiteli ainoastaan diabetesta ja sen nykyaikaisia hoitomuotoja.