Minä olen täällä kans vielä.
Tämä meidänkin masuvaavi on varmaan kans tosi rauhallinen synnyttyään. Viimeyönä vessareissuijen jälkeen en tuntenu mitään liikkeitä vaikka otin polvesta kiinni ja heilutin. Päästäkin yritin heilutella ja pepusta toista et olisin saanut liikkeitä aikaseks mut ei suostunu kun kerran kylkeä kääntämään tossa klo 06-07. välillä. Alkoi jo paniikki kasvaa ja ajattelin et vähän syön ja otan tirsat ja sitte yritän uudelleen ja jos ei liiku vaavi niin lähden käymään käyrällä. Mutta, mutta. On vissiin niin tottunut jo kaikenmaailman tökkimisiin ja heilutteluihin tuo vaavi et heräs sitte puoli yhdeksän maissa ja ajatteli et nyt suoristellaan vähän yön jälkeen jäseniä. Oli kyllä niin helpottavaa kun nyt on tasaseen myllinyt jo monta tuntia.
Toivotaan et nukkuu samalla tavalla yöt kun ulos tuolta yksiöstään ilmaantuu.
Nyt olen muutamana yönä herännyt ensimmäistä kertaa supistuksiin. Sen verran supistanu et olen havahtunu ja noussut istumaan ja kun kohta mennyt ohi niin olen kyllä heti nukahtanu uudelleen. Onneks on niin hyvät unenlahjat yleensä. Toisinaan taas herään pahaan oloon ja tuskaisuuteen, ja olen huomannut et kunistun tai kävelen vähän aikaa niin menee se huono olo ohi ja taas saa nukuttua muutaman tunnin. Ilmeisesti painaa tuo vaavi sitä isoa verisuonta niin et tulee sellanen tuskanen huono olo.
IHan tässä jo alkaa olee valmis tuohon vaavin syntymiseen. Niin kuin jo joku totesikin niin on se luonto ihmeellinen kun saa tällaisen masustaan viimeiseen asti kiinni pitävän myös jo miettimään et josko tuosta vois jo luopua ja ottaa sen nyytin kainaloon
Tämä meidänkin masuvaavi on varmaan kans tosi rauhallinen synnyttyään. Viimeyönä vessareissuijen jälkeen en tuntenu mitään liikkeitä vaikka otin polvesta kiinni ja heilutin. Päästäkin yritin heilutella ja pepusta toista et olisin saanut liikkeitä aikaseks mut ei suostunu kun kerran kylkeä kääntämään tossa klo 06-07. välillä. Alkoi jo paniikki kasvaa ja ajattelin et vähän syön ja otan tirsat ja sitte yritän uudelleen ja jos ei liiku vaavi niin lähden käymään käyrällä. Mutta, mutta. On vissiin niin tottunut jo kaikenmaailman tökkimisiin ja heilutteluihin tuo vaavi et heräs sitte puoli yhdeksän maissa ja ajatteli et nyt suoristellaan vähän yön jälkeen jäseniä. Oli kyllä niin helpottavaa kun nyt on tasaseen myllinyt jo monta tuntia.
Toivotaan et nukkuu samalla tavalla yöt kun ulos tuolta yksiöstään ilmaantuu.
Nyt olen muutamana yönä herännyt ensimmäistä kertaa supistuksiin. Sen verran supistanu et olen havahtunu ja noussut istumaan ja kun kohta mennyt ohi niin olen kyllä heti nukahtanu uudelleen. Onneks on niin hyvät unenlahjat yleensä. Toisinaan taas herään pahaan oloon ja tuskaisuuteen, ja olen huomannut et kunistun tai kävelen vähän aikaa niin menee se huono olo ohi ja taas saa nukuttua muutaman tunnin. Ilmeisesti painaa tuo vaavi sitä isoa verisuonta niin et tulee sellanen tuskanen huono olo.
IHan tässä jo alkaa olee valmis tuohon vaavin syntymiseen. Niin kuin jo joku totesikin niin on se luonto ihmeellinen kun saa tällaisen masustaan viimeiseen asti kiinni pitävän myös jo miettimään et josko tuosta vois jo luopua ja ottaa sen nyytin kainaloon
