Mä lähden ottamaan tästä kaupungista otetta ja kattomaan että josko tää rupeis vaikka heräilemään
...on kyllä niin hiljaista ja rauhallista, että enhän mä täällä osaa ollakaan
kun oon kuitenkin tottunut siihen elämisen ääneen ja menoon ja liikkeeseen
Mutta - josko saisin tällekin päivälle jaetuksi sitä mun vähäistä läsnäolon voimaa ja auttamista, mikä tuntuu kyllä niin pisaralta valtameressä kaikkinensa mutta enpä taida muuta osata nyt antaakaan...
Nauttikaa päivästänne, mitä ikinä sitten keksittekään tehdä, rentoutukaa ja menkää avoimin mielin ja vielä avoimemmin sydämin kohti tämän päivän seikkailuita
Moikat kaikille murusille
*vilkuttaa ja puspus*